RISUMADONLAKKI MUISTUTTAA MONIA TAPPAVAN MYRKYLLISIÄ SIENILAJEJA JA VIRHEELLISESTI TUNNISTETTUJEN SIENTEN KÄYTTÄMINEN VOI JOHTAA KUOLEMAAN TAI VAKAVAAN SISÄELINVAURIOON.
LAJIN KERÄÄMISTÄ JA KÄYTTÖÄ SUOSITELLAAN VÄLTTÄMÄÄN.
Lakki on 1-5 cm leveä, 1,5-3 cm korkea, kosteusmuuntuva, kosteana läpisäteinen. Aluksi kellomainen tai hieman pipomainen, myöhemmin laakeneva, usein keskuskohoumallinen. Lakissa on pintakalvo, joka irtoaa huonosti.
Yläpinta on kosteana karamellin-/oranssinruskea tai jopa kellertävä, ikääntyessään tummanruskea ja kuivana vaalean savenvärinen.
Heltat ovat melko tiheässä, kapeatyvisiä, väriltään aluksi vaaleanruskeita ja myöhemmin tummanruskeita.
Jalka on 4-10 cm pitkä, 2-5 mm paksu, väriltään vaaleanharmaasta ruskeaan ja tekstuuriltaan säikeinen.
Itiöpöly on ruskeaa.
Tuoksu on raikkaan makea, kuin suippumadonlakilla mutta vahvempi.
Kasvupaikat ovat yleisesti havumetsien puujätteestä koostuvat risuläjät joissa neulaset ovat jo haalistuneet harmaiksi, usein hakkuuaukeilla ja metsäkoneiden reiteillä. Pienempiä esiintymiä myös sammaloituneella metsänpohjalla.
Kasvuaika Suomessa elo-lokakuu, ainakin vyöhykkeillä I-III.
RISUMADONLAKKI MUISTUTTAA MONIA TAPPAVAN MYRKYLLISIÄ SIENILAJEJA JA VIRHEELLISESTI TUNNISTETTUJEN SIENTEN KÄYTTÄMINEN VOI JOHTAA KUOLEMAAN TAI VAKAVAAN SISÄELINVAURIOON.
LAJIN KERÄÄMISTÄ JA KÄYTTÖÄ SUOSITELLAAN VÄLTTÄMÄÄN.
Sieniyhdyskuntakartoitusten dataa yhteenvetävällä GlobalFungi -sivustolla tehdyllä Psilocybe-taksoniin keskitetyllä haulla näyttävät Suomen mittavimmat psilosybiinisieniesiintymät olevan P. medullosaa. Esiintymät ovat lähes poikkeuksetta havupuumetsässä, jossa on päälajina kuusi tai mänty.
Saattaa olla, että tähän hakuun sisällytetyissä tutkimuksissa on useimmiten tutkittu erityisesti metsäympäristön sienilajistoa, ja kenties Suomessa on tehty vähemmän niittyjä sekä peltoja koskevia kartoituksia. Sivuston hyödyntämä data ei myöskään sisällä esiintymiä muista kirjoheltoista kuin harmaakirjoheltoista (kuten esimerkiksi reunuskirjoheltoista) tai toisaalta myöskään sinityvikuupikoista, vaikka kuitenkin tiedämme näistä olevan havaintoja. Eli pelkästään tältä pohjalta ei kannata varmaankaan vetää johtopäätöksiä.
On kuitenkin merkillepantavaa, että myös Lajitietokeskuksen sivuilla on tällä hetkellä enemmän risumadonlakkia koskevia havaintoja (100 kpl) kuin havaintoja suippumadonlakeista (87 kpl).
Voi siis olla, että metsissämme on runsaastikin esiintymiä. Pidän mahdollisena, että olen bongannut tätä itsekin jo yli kymmenen vuotta sitten, jolloin tulin pohtineeksi, että voisiko metsässä kasvava pieni sieni olla sekin aktiivinen, mutta jätin asian sikseen, koska tunnistaminen olisi silloin ollut haastavaa. Täytynee vastaisuudessa pitää silmät auki tämän suhteen.
Hienoa, kun tästä on saatu uutta tietoa ja komeita kuvia!
Luultavasti tämä pitää paikkansa ja yleisellä tasolla sienilajistosta kiinnostuneet harrastajatkin liikkuvat yleensä enemmän metsissä, mikä näkyy myös noilla julkisilla havaintosivustoilla. Lisäksi risumadonlakkia on kasvuympäristönsä ja runsaiden ryppäiden ansiosta helpompi bongata sattumalta, toisin kuin heinikon kätköissä viihtyvää suippumadonlakkia.
Näistä seikoista huolimatta, omien ja monien muiden foorumimme jäsenten havaintojen perusteella vaikuttaa kyllä siltä että lajia esiintyy erittäin yleisesti Suomen havumetsissä ja hakkuuaukeilla. Harmillisesti kokemattomille sienestäjille riski tappavan myrkyllisiin sieniin sekoittamiseen on suuri, sillä risumadonlakkeja kasvaa usein rinnakkain mm. myrkkynääpikän kanssa.
Itsekin pitkään oletin väitetyn harvinaisuuden pitävän paikkansa, mutta se on ollut selvästi virheellistä. Tietoa ja kuvia oli toki kauan vain niukasti saatavilla, mutta toisaalta lähes identtinen sisarlaji P. silvatica on tunnettu alan kirjallisuudessa kuvitettuna viimeistään jo 90-luvulta alkaen joten risumadonlakin jäljille olisi voitu päästä jo varmasti aiemminkin.
Ehdottomasti kannattaa pitää silmät auki harmaantuneiden risuläjien äärellä ja ottaa lisää laadukkaita kuvia mahdollisista havainnoista! Suosittelisin yleisesti kaikille, että tunnistuspyyntöjen yhteyteen otetaan kuva myös itiölaskeumasta luonnonvalossa kuvattuna muiden riittävän monipuolisten ja tarkkojen tunnistuskuvien lisäksi. Ilman riittävää kuvamateriaalia on mahdotonta antaa tunnistusta lajista.
Lisättäköön vielä, että risumadonlakki siirrettiin madonlakkien sukuun vasta vuonna 2007 Tšekkoslovakialaisen mykologin ja euroopan madonlakkiasiantuntijan Jan Borovičkan toimesta. Tuota ennen laji on ollut sijoitettuna ruostehelttojen ja jopa nääpiköiden sukuun. Viimeisimpänä ennen siirtoa madonlakkeihin laji kulki tummanääpiköiden suvussa nimellä Phaeogalera medullosa, eikä lajin osalta oltu tehty vielä kemiallisia analyyseja. Eli suhteellisen tuore laji madonlakkien suvussa, joten tiedon puute ei sinällään ihmetytä.
Harvinainen laji risumadonlakki ei todellakaan ole ainakaan suomessa, mutta kuten sanottua myrkyllisten näköislajien osalta, kokemattomien sienestäjien on suositeltavampaa ottaa haltuun ensin suippumadonlakki ja opiskella yleisesti sienten tunnistamista jonka myötä näköislajien erottaminen haetusta lajista helpottuu.
Lisättäköön vielä, että risumadonlakki siirrettiin madonlakkien sukuun vasta vuonna 2007 Tšekkoslovakialaisen mykologin ja euroopan madonlakkiasiantuntijan Jan Borovičkan toimesta. Tuota ennen laji on ollut sijoitettuna ruostehelttojen ja jopa nääpiköiden sukuun. Viimeisimpänä ennen siirtoa madonlakkeihin laji kulki tummanääpiköiden suvussa nimellä Phaeogalera medullosa, eikä lajin osalta oltu tehty vielä kemiallisia analyyseja. Eli suhteellisen tuore laji madonlakkien suvussa, joten tiedon puute ei sinällään ihmetytä.
Aivan, tämä onkin tärkeää huomioida.
Lisäksi osa Lajitietokeskuksen havainnoista näyttää koskevan alunperin P. silvaticaa, mutta kaiketikin koska lajia (kaikkein tuoreimman tiedon mukaan) ei havaita Euroopassa, on nimi synonymisoitu P. medullosan kanssa ja havainnot liitetty sen alle.
Kuvassa ei ole yhdennäköisyyden kannalta edes parhaita mahdollisia vertailuesimerkkejä, maastossa esiintyy usein vielä enemmän samanvärisiä risumadonlakkeja ja tappavan myrkyllisiä myrkkynääpiköitä lomittain ja aivan toistensa vieressä. Lajin tunnistamisessa vaaditaan erityisen paljon tarkkuutta ja huomiota yksityiskohtiin, virheisiin ei ole varaa! Risumadonlakilla on myös lukemattomia muita näköislajeja.
Aloittelijoiden kannattaa opetella ensin etsimään ja tunnistamaan riittävällä varmuudella ja kokeneempien vahvistamana suippumadonlakki, sillä sen oppiminen helpottaa myös risumadonlakin tunnistamista huomattavasti mm. tuoksun ja muiden yhtenevien piirteiden avulla.
Tämä on käyttäjän Vapaudenlätsä aiemmin kirjoittama ja poistama viesti, jonka palautan tähän keskustelun koherenttiuden vuoksi.
@velho Jos tuo Shroomeryn annostusohje on paikkansapitävä ja jos se pätee myös risumadonlakkiin, on kyseessä tosiaan mielenkiintoinen laji (no, on se muutenkin kiintoisa). Shroomeryn ohjeiden mukaan Psilocybe silvatica olisi voimakkuudeltaan huurumadonlakin ja suippumadonlakin väliltä. Samalla se olisi lähes neljä kertaa voimakkaampi kuin P. stuntzii.
Kun aiemmin vertasin risumadonlakkia P. stuntzii -lajiin, perustui arvailu Paul Stametsin vuoden 1996 kirjaan, jossa P. silvatica ja P. stuntzii ovat molemmat “mildly to moderately active”. Osaatko tutkiskelusi pohjalta vielä arvioida risumadonlakin tehokkuutta enempää? Olen toistaiseksi hyvin skeptinen Shroomeryn annostusohjeen suhteen.
Miten muuten kuvailisit risumadonlakin hajua? Joskus sitä on sanottu nääpiköiden kaltaiseksi, mutta löytämäni sienet eivät haise samalta kuin haistamani nääpikät. Löytämilläni sienillä on oudon nostalginen haju, joka tuo mieleen muun muassa lapsuuden fossiililelut, jotka piti hakata irti kipsistä. En sitten tiedä, haiseeko kipsi tuolta. Ainakin omaleimainen haju on kyseessä, joskaan ei täysin erilainen kuin suippumadonlakilla.
@Vapaudenlätsä Siirsin viestisi tunnistuspyyntöjen seasta tänne risumadonlakkia koskevaan viestiketjuun, jotta muutkin löytävät pitoisuuskeskustelut jatkossa helpommin.
Tuohon Stametsinkin käyttämään määritelmään mahtuu hyvin paljon poikkeavilla pitoisuuksilla varustettuja lajeja. Shroomeryssä taas on annosteluohjeiden suhteen paljon epäyhdenmukaisia ja harhaanjohtaviakin väitteitä, mutta alustavien havaintojen perusteella vaikuttaisi kyllä siltä että risumadonlakin pitoisuudet ovat luultavasti aika lähellä sitä mitä sisarlajin suhteen annetaan ymmärtää annosten perusteella: https://www.shroomery.org/12512/Psilocybe-silvatica
Kokemusten perusteella risumadonlakin vaikutukset on voinut herkempänä huomata selvästi jo 0,6 gramman kuivatulla annoksella, mutta esimerkiksi eräs 25,8 gramman annos tuoreena (vastaten n. 2,5 grammaa kuivattuna) ei tripauttanut vielä ihan kunnolla vaikka selvästi vahvemmin vaikuttikin, jonkin verran saattoi tosin olla toleranssia taustalla. Joka tapauksessa lisätutkimusten arvoinen laji siis.
Muistutuksena kaikille vielä, että aloittelijoiden kannattaa ehdottomasti opetella ensin löytämään ja tunnistamaan luotettavalla varmuudella suippumadonlakki ennen risumadonlakkiin perehtymistä! Suippumadonlakin perinpohjainen tunteminen on parhaita apukeinoja risumadonlakin erottamiseen tappavan myrkyllisistäkin näköislajeista!
Missä sitä on vertailtu nääpiköiden hajuun? Risumadonlakin tuoksua on kuvailtu tämän ketjun aloitusviestissä. Se on tosiaankin hyvin samanlainen kuin suippumadonlakilla, mutta vahvempi ja varsinkin kosteilla sienillä suorastaan kinuskimainen ja imelä. Myös kuivumisesta värinsä muuttaneet lakit tuoksuvat melko selvästi.
Tämä on käyttäjän Vapaudenlätsä aiemmin kirjoittama ja poistama viesti, jonka palautan tähän keskustelun koherenttiuden vuoksi.
Kiitos siirrosta ja vastauksesta. Vertaus nääpiköihin on Mushroom Observerista, mutta se on yhden henkilön kommentti ja saattaa perustua väärinkäsitykseen. Kysyn hajusta, koska se on mielestäni ainoa tuntomerkki, joka on ristiriidassa sen kanssa, miten muut ovat kuvailleet risumadonlakkia.
Poimimani sienet ovat kuivuneet yön yli, ja niiden aiemmin hyvin voimakas haju on vähentynyt paljon. Kuivuneiden sienten haju on jotenkin raikkaampi kuin kuivuneen suippumadonlakin haju. Oli kyseessä risumadonlakki tai ei, haluaisin kovasti saada lajin selville. Kyseessä on lähistölläni satamäärin esiintyvä sieni, ja jos se ei ole risumadonlakki, on se silti merkittävä näköislaji.
Ottamistani itiölaskeumista tuli aivan surkeat, vaikka valikoin tarkoituksella sellaisia sieniä, joissa näytti olevan itiöitä (useimmissa itiöitä ei näkynyt lainkaan). Laskeumat saivat valmistua lähes vuorokauden, mutta se ei ilmeisesti riittänyt. Ehkä tämä on hyvä merkki, koska muutkin ovat saaneet huonoja itiöprinttejä risumadonlakista.
Onko tämä sellainen asia, että viitsisi häiritä Shroomery-sivustolla julkkikseksi noussutta Jan Borovičkaa? Tästä on vähän vaikea edetä, mutta pitänee jatkaa itiölaskeumien keräilyä. Toivottavasti noita sieniä riittää metsissä vielä pitkään.
Tämä on käyttäjän Vapaudenlätsä aiemmin kirjoittama ja poistama viesti, jonka palautan tähän keskustelun koherenttiuden vuoksi.
Googlailtuani hieman olen todennut, että nääpiköiden suvussa on paljon muitakin risumadonlakin näköislajeja kuin myrkkynääpikkä. Niistä osa on yleisiä metsäsieniä ja moni kasvaa täysin samoissa ympäristöissä kuin risumadonlakki. Lajien myrkyllisyydestä ei yleensä ole tietoa, mutta mitään nääpiköitä ei koskaan kannata syödä. Ainakin seuraavat Suomessa esiintyvät nääpikät ovat Google-kuvahaun perusteella samannäköisiä kuin risumadonlakki:
Halonääpikkä (Galerina allospora)
Tummatyvinääpikkä (Galerina badipes)
Galerina cephalotricha
Galerina hybrida
Galerina pseudocamerina
Liekonääpikkä (Galerina sideroides)
Suippunääpikkä (Galerina triscopa)
Virhemääritysten ja huonosti tunnettujen lajien takia kuvahaku on vain suuntaa antava työkalu, ja näköislajeja voi olla paljon enemmänkin. Lisäksi Suomessa on takuulla vielä tuntemattomia nääpikkälajeja, ja näköislajeja on muissakin suvuissa kuin nääpiköissä.
En tiedä, kuinka hyvä tuntomerkki haju on, mutta itiölaskeumia kannattaa joka tapauksessa ottaa. Ruosteen- tai vaaleanruskea viittaa nääpikkään, violetinruskea (risu)madonlakkiin. Ylöspäin kääntynyt lakin reuna viittaa myös johonkin nääpikkään, ja sellaisia sieniä on toisinaan virheellisesti määritetty risumadonlakeiksi.
Myrkkynääpikkä nyt ei suoranaisesti ole risumadonlakin näköislaji jos on yhtään sienituntemusta ja silmää erottaa eri lajeja, mutta siitä varotellaan ihan aiheesta koska se on tappavanmyrkyllinen laji ja sitä esiintyy samassa ympäristössä risumadonlakin kanssa niinkuin myös moni muu nääpikkälaji. Risumadonlakki ei sovi sienituntemusta omaamattomalle alottelijalle, joten siitä syystä juurikin myrkkynääpikkä ja nääpikät yleensäkin on otettu varoituksissa esimerkiksi.
Risumadonlakissa tavataan ylöspäin kääntynyttä lakin reunaa ja sitä tavataan myös monissa muissa sienilajeissa. Sienet tuppaavat kasvamaan miten niitä huvittaa riippuen syistä x ja y, sekä joskus esim. sienen pintakalvo saattaa revetä kasvuvaiheessa, jonka myötä lakki ei kasvaessaan pysy enää kasassa ja lopputulos on kaikkea muuta kun se tekstikirjaesimerkki lajista. Risumadonlakin osalta on melko yleistä tuo rullautunut lakinreuna.
Googlen kuvahaku ei ole luotettavimmasta päästä lajien varmistukseen. Esimerkiksi mushroomobserver, inaturalist ja suomen lajitietokeskus ovat luotettavampia palveluita.
Tämä on käyttäjän Vapaudenlätsä aiemmin kirjoittama ja poistama viesti, jonka palautan tähän keskustelun koherenttiuden vuoksi.
Joo, pahoittelen harhaanjohtavaa viestiä ja koitan pitää jatkossa matalampaa profiilia. En suositellut kuvahakua lajien varmistukseen, vaan kävin läpi Suomen Lajitietokeskuksen nääpikkälajeja ja katsoin kuvahaulla, mitkä lajit mahdollisesti näyttävät risumadonlakilta mahdollisimman luotettavilla sivustoilla. (Onhan näissä samaa näköä.) Lista on pelkästään suuntaa antava, ja ideana oli näyttää mahdollisesti lajista kiinnostuneille, että kannattaa olla varovaisia. Myös tuossa yliviivatussa väitteessä pointti oli se, että olkaa varovaisia. Väite oli huonosti ilmaistu ja siten virheellinen, pahoittelut siitä. Näytän, mitä väitteelläni tarkoitin: tässä on väitettyjä risumadonlakkeja, jotka uskoakseni ovat nääpiköitä. Korjatkaa, jos olen väärässä tässäkin.
Pyrin aina totuudenmukaisuuteen, mutta väitteitäni ei todellakaan kannata uskoa sokeasti, ja kaikki tiedot kannattaa tarkistaa itse. Yritän parantaa tapani. Onneksi täällä on luotettavia tunnistajia, jotka osaavat hommansa hyvin ja tuntevat muutkin lajit kuin suippumadonlakin. Kiitos arvokkaasta työstänne.
Kyllä tosiaan myös risumadonlakin reunat kiertyvät ylöspäin hyvin yleisesti itiöemien elinkaaren loppupuolella ja lakkien muodossa tapahtuu ylipäätään paljon vaihtelua kasvun aikana:
Me pyrimme täällä lähtökohtaisesti luotettavaan tiedonlevitykseen, mikä tarkoittaa myös sitä että jokaisella kirjoittajalla on vastuu omien lähteidensä ja johtopäätöstensä huolellisesta arvioinnista ennen tällaisten väitteiden tekemistä.
Tuoksun makeus on kyllä hämmästyttävän yllättävä.
Edit. Toisella haistelukerralla, toisena päivänä, tuoksu tuntui enemmän raikkaalta kuin makealta. Tällä kertaa petyin hieman tuoksuun, odottaessani tuota aikaisemmin haistamaani makeutta. Luultavasti aikaisemmin innostus oli saanut aistini herkemmiksi (En kuitenkaan ollut vielä lukenut sienen hajusta mitään, joten odotuksia ei ollut, ellei niitä ollut piilotajunnassa ensimmäisellä haistelukerralla. Epäilen enemmän että sienen tuoksu on oikeasti makea, minkä aistii paremmin ollessaan hieman kiihtyneessä tilassa).
Kuvat ovat hieman huonolaatuisia väreiltään. Omille muistiinpanoille riittävät.
On tullut huomattua, että puhelinkamerat usein haalistavat ja vääristävät värejä risukasoilla kuvatessa, kenties tausta on haasteellinen automatisoidun värimäärityksen kannalta. Järjestelmäkameralla on saanut realistisempaa jälkeä lopputulokseen. Värit ovat yksi oleellinen piirre lajin erottamiseen Psilocybe pelliculosasta, jota saattaa esiintyä Suomessa. Toisaalta myös risumadonlakista esiintyy vaaleampaa variaatiota.
Täältä löytyy aika vähän infoa risuilla trippaamisesta tai sitten en vaan löytänyt sitä. Mutta pari lausetta omasta kokemuksesta.
Ollaan rouvan kanssa nyt pari matkaa tehty risuilla. Ekalla kerralla molemmilla noin 1.5g annos. Itse reilu 100kg ja rouva puolta pienempi.
Mulle tuosta ei tullut juuri mitään. Pieni euforia ja rauhallisuuden tunne. Rouvalla sellainen rento ja pohdiskeleva fiilis.
Päätettiin että toisella kerralla otetaan kunnolla ja katotaan mihin noista on.
Rouvalle 3.5g
Itselle 5g
Sitruunamehulla.
Noin puolen tunnin jälkeen ei oikein tapahtunut mitään ja päätettiin ottaa lisää.
Rouvalla annos nousi 5.5g
Ja itsellä 10g
Noin puoli tuntia meni ja sitten potkas. Värien ja muotojen paljous olivat mielettömät kun silmät piti kiinni. Hetken päästä alkoi hillitön nauraminen ja kaikki tekeminen oli kohtuullisen haastavaa. Lähinnä siksi että kaikkea tekemistä tuli pohdittua todella paljon ja kaikilta kannoilta. Molemmilla selkeitä hallunisaatioita jotka tekivät matkasta todella hauskaa.
Naurettiin varmaan tunti yhtä soittoa ihan kaikelle. Tämän jälkeen tasainen pilvi jossa tuli tuumailtua kaikenlaista. Illalla järjetön nälkä ja seuraavana päivänä pieni pöhnä.
Setuppina meillä oli makkari jossa paloi sinistä LED valoja ja kaiuttimista soi lo-fi genren musiikki.
Lähinnä halusin tuoda ilmi että annokset saa olla aika paljon isompia mitä esim suipuilla. Toki riippuu paljon henkilöstä, hänen toleranssista jne.
