Yleinen kokemuskeskustelu

Siirsin tämän tänne kun alkaa mennä jo niin offtopiciksi. Toisaalta mietin olisko pitänyt pykätä uus ketju, jossa vois kertoilla kokemuksistaan (määrät + millainen matka oli), oli mystistä tai ei. Toisten kokemuksista kuitenkin oppii tosi paljon. Tai ainakin minä koen ne hyödyllisinä kun olen vielä ihan aloittelija näissä puuhissa.

Mutta asiaan… Itse asiassa juuri tuota samaa olen pohtinut itsekseni ja olin tosi iloinen kun luin vastauksesi. Monesti siinä vaikutuksen alaisena ne kaikki mitä päässä liikkuu tuntuu tosiaan kovin tavallisilta ja itsestään selviltä. On jopa hiukan pettynyt, että tämmöstäkö vaan. Jahka tokenee niin tajuaa, että no ei ne nyt itse asiassa olleetkaan niin tavallisia ja itsestään selviä. Monesti vielä kaiken lisäksi unohdan ne mitä päässä liikkui kun vaikutus hälvenee. Välillä olen koittanut mahdollisimman nopeasti kirjoittaa ylös mitä koki mutta usein ei oikeastaan edes löydä sanoja millä niitä kokemiaan kuvaisi.

Näin muuten en ole mikään näkijä. Ikinä en ole meditaatioissa tms. nähnyt mitään. Välillä en tiedä ovatko ne näkyjä mitä näen matkoilla vaiko vaan itselleni normaalia visuaalisempaa mielikuvitusta. Ne geometriset kuviot on nyt ainakin selvästi näkyjä (oletan), koska en sellaisia osaisi edes kuvitella vaikka yrittäisin.

Asiasta toiseen. Aikakäsitys katoaa hauskasti vaikutuksen alaisena. Edelleen hämmästyttää yksi kokemus keväältä kun illalla lähdin vielä koiran pissittää ja katsoin eteisessä kelloa ja se oli 21:58. Ulkona sitten jäin jostain syystä ihmettelemään katulamppua ja ajantaju katosi kokonaan. Menin johonkin ”tilaan”, en osaa sitä paremmin selittää. Kaikki muu kuitenkin katosi, oli kuin vaan ikuinen nykyhetki kun tuijotin katulamppua. Koira sitten haukahti ja säpsähdin takaisin. Mietin siinä, että kauankohan tässä oikein tuijotin lamppua ja onneksi ei kukaan nähny. Tuo oli täysin epätyypillistä koiralta haukahtaa tuolla tavalla mua tuijottaen. Ajattelin, että on menny varmaan aika pitkä aika ja koira on jo ihan ihmeissää kun olen vaan paikoillani. Lähdettiin siitä vielä jatkamaan matkaa kun tuo lamppu on tuossa 10m päässä ettei vielä edes pitkälle päästy. Käytiin hetken matkan päässä ja sitten kotiin. Taas eteisessä katoin kelloa ja se oli 22:02. Tuijotin täysin epäuskoisena kelloa, ettei tää voi pitää paikkansa. En ole voinut olla vaan 4 minuuttia ulkona, se ei voi olla mahdollista.
Edelleen se hämmästyttää.

Näitä ajantajun falskaamisista on muitakin kokemuksia esim. kokee, että ois menny jo puol tuntia mutta onkin kulunut 2 minuuttia tai ajattelee, että on kulunut 2 minuuttia mutta onkin menny tunti. Mutta tuo on ollu kaikista erikoisin kokemus. En tiiä mitä olisi tapahtunut ellei koira olisi haukahtanut. Tuotakin miettinyt, että aistiko se koira jotain kun ”herätti” mut haukahtamalla kun muuten ei ikinä ole tuolla tavalla tehnyt. On ihan liian kiinnostunut vaan nuuskuttelemaan ja menee omia reittejään kiinnittämättä muhun juurikaan huomiota. Ei se seuraa pysähtyilenkö vaan vetää sitten mut hihnasta kumoon jos oon jääny patsastelemaan enkä kävele perässä.

Kokemuksieni mukaan on sekä näkyjä/hallusinaatioita, että visuaalista kuvittelua.
Visuaalinen kuvittelu tässä tarkoittaa vaikka sitä, kun selvinpäin kuvittelee mielessään pallon lentävän seinään ja kimpoavan siitä.

Välttelen aina tätä visuaalista kuvittelua, koska koen sen raskaaksi mielelleni. Visuaalinen kuvittelu tuntuu jo väsyttävältä selvinpäin, teeppä sitä sitten tunti pari tunteiden vuoristoradassa, kuvitellen kummallisia asioita.

Näyt sekä hallusinaatiot ovat sitten omalla kohdallani sellaisia, mitkä eivät väsytä mieltä. Ne tulevat itsestään eivätkä vaadi minulta mitään ponnisteluja. Näin toimimalla tripin jälkeen ei tule mitään jälkioloja nukutun yön jälkeen.

Urhelu metaforalla jos jatketaan, niin laitetaampa se juoksutekniikka kuntoon maratonille!
Pölvästit.

8 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Haasteelliset kokemukset

Pitkä tarina, mutta viimeisin trippini oli melko erikoinen ja aiemmista poikkeava. Tavallaan toivoisin, että joku kokeneempi osaisi kertoa, mistä mahtoi olla kyse.

Päätin rikkoa yli viisivuotiseksi venyneen tauon. Annoksena 2,5g huurumadonlakkeja. En osaa sanoa miten annoksen suuruus vertautuu aiempiin kokemuksiin, koska sienivarantoni olivat lähes ehtymättömät ja olin kuolematon nuori, enkä kokenut tarvetta annoksien punnitsemiselle. Yleensä sain silmämääräisesti annosteltua melko sopivan matkan itselleni ja jos ei riittänyt, otin lisää. ( En suosittele tällaista toimintatapaa kenellekään. Oma käyttöni alkoi jossain vaiheessa olla ongelmiallista ja tulla muun elämän tielle. )

Koska viime kerrasta oli tosiaan aikaa, ajattelin ottaa varovasti ja otin silmämääräisesti noin kolmanneksen sienistä sivuun. Loput laitoin tehosekoittimeen banaanin, kaakaon ja soijamaidon kanssa ja tein niistä itselleni smoothien. Oman kokemukseni perusteella smoothie maistuu paremmalta kuin tee ja yhtälailla vähentää pahoinvointia nousun aikana. Join ensimmäisen smoothien syöden samalla kevyesti leipää ja hedelmiä. Kun smoothie alkoi vaikuttaa, päätin tehdä samantien toisen lopuista sienistä.

Olin valmistautunut matkaan siivoamalla, käymällä suihkussa ja pesemällä hampaat. Hoidin muutaman työsähköpostin pois alta, jotta voisin viettää loppu päivän täysin omaa aikaa. Halusin tuntea itseni mukavaksi, enkä halunnut kotitöiden tai muiden velvollisuuksien stressaavan kesken matkailun.

Matka lähti käyntiin mukavasti. Tunsin voimakasta euforiaa, vilttiin muodostui voimakkaita kuvioita ja värivaloin valaisemani huone näytti kaikin puolin äärimmäisen kauniilta. Hetken aikaa olin varma, että siniseksi säätämäni valo vaihtoi sävyä sinisestä purppuraan ja takaisin. Varjot liikkuivat seinillä ja musiikki kuulosti hyvältä.

Sitten tapahtui jotain. Olo oli hetken kuin tripin jälkeisessä “jälkihehkussa”. Aloin miettiä, mitä tapahtui ja huomasin mieleni jakautuneen ikään kuin kahteen. Toinen osa oli rationaalinen arkiminä, joka tuntui täysin normaalilta ja toinen osa taas oli lähdössä sienien matkaan, mutta tämä toinen piti sitä tiukasti kiinni “todellisuudessa”. Näiden kahden osan välille muodostui ikään kuin kerros. Aivan kuin olisin ikkunan takaa seurannut itseäni vastaanottamassa sienien tarjoilemaa maailmaa. Kaiken lisäksi tämä arkiminä kommentoi jatkuvasti havaintojaan siitä mitä toiselle mielen osalleni tapahtui, mikä häiritsi tätä toista osaa, joka olisi halunnut vain kokea ja lähteä virran mukaan, mutta jäikin kellumaan paikoilleen.

Yritin vähentää ankkureita todellisuuteen poistamalla silmälasit, vaihtamalla musiikkia ja säätämällä valaistusta, mutta mikään ei tuntunut toimivan. Näin virran lipuvan ohitseni, mutta en päässyt kyytiin. Suljin silmät ja kävin jonkin aikaa näiden kahden mielenosien välistä riitelyä, kunnes silmät avattua havahduin siihen, että olen tosiaan kerrostalossa asuva pitkätukkainen hippimies enkä kaukaisen planeetan sinisenä hohtavissa luolastoissa asuva violettitukkainen naishenki.

Moni muukin varmasti kokee sienten vaikutukset aaltoina. Aaltojen huiput tuntuivat sellaisilta, kuin olen sieniltä tottunut odottamaankin, mutta aaltojen pohjissa tietoisuuteni siirtyi tähän rationaaliseen tarkkailijaan, joka ärsyttävästi pyrki sanallistamaan tämän toisen mielenosan kokemukset. Aallot olivat taajuudeltaan nopeampia kuin yleensä. Huiput tuntuivat kestävän vain sekunteja. Koko trippi tuntui levottomalta ja kaikki tuntui tapahtuvan nopeammin kuin yleensä. En sanoisi, että kyseessä oli huono trippi, enkä tuntenut ahdistusta tai pelkoa, mutta vähän ärsytti ja turhautti, että trippi “meni pieleen”.
Toisaalta vaikutukset olivat fyysisesti voimakkaita. Kun yritin nousta sohvalta seisomaan, jalkani nousivat ilmaan ja kaaduin sohvalla taakse päin. Kävellesäni havahduin siihen, että seisoin pitkiä aikoja yhdellä jalalla polvi kohti kattoa.

Mietin mahtoiko smoothiessa käyttämäni kaakao vaikuttaa tripin luonteeseen. Laitoin tumman kaakaojauheen lisäksi kaakaonibsejä. Jotkut sanovat kaakaossa olevan psykoaktiivisia aineita itsessään, ehkä ne eivät vain olleet yhteensopivia psilosiinin kanssa? Mietin myös, mahtoiko annos olla liian pieni tai sienet miedompia kuin oletin.

Matkalla oli myös hetkensä. Alkuvaiheessa matkaa tunsin ja ymmärsin, kuinka eri tavalla tunnen oman kroppani vasemman ja oikean puolen. Oikea puoli tuntuu lähesiseltä ja tutulta, johon voi aina luottaa, mutta vasen on hieman vieraampi, enkä yhtä paljon luota siihen.
Silmät kiinni sängyllä maatessa näin kuinka spiraalin muodossa lentävä sienien henki yritti repiä tätä rationaalista puolta irti minusta, mutta se oli niin kovasti kiinni, ettei vain irronnut.
Matkan loppupuolella koin leijuvani avaruudessa ja pääni oli valtava kupla, joka sisälsi koko aistein havaittavan, siihen asti kokemani maailmankaikkeuden, minut itseni mukaan lukien.

Todella hankalaa määritellä, mistä kokemuksesi on johtunut. Menee ihan jossitteluksi, koska niin monet asiat vaikuttavat tripin olemukseen. Tuntuu erikoiselta, että kyseessä olisi ollut liian pieni annos, jos fyysiset vaikutukset olivat noin voimakkaita kuin kuvailet. Toisaalta tämäkin lienee yksilöllistä.

Mutta on pitänyt jo useamman päivän vastata viestiisi, koska itselläni on hieman samankaltainen kokemus yhdeltä tripiltä vuosien takaa. En muista enää riittävän hyvin tarkempia yksityiskohtia, mutta koin tuon saman mielen kahtiajakautuneisuuden ja puolina olivat juurikin ns. kokemukseen uppoutuva mieli, jota häiritsi höpöttävä ja kaikkea analysoiva mielen osa. Itseäni nauratti silloin havaita tuo ‘höpöttäjä’, joksi sen nimesin.
Ymmärsin jo tripillä, että jollain tavoin tämä oli hyvä mallinnos mieleni rakenteesta. Siitä kuinka analyyttinen mieli peittää jatkuvalla kielen tuottamisella alleen sen osan mieltä, joka kokee asioita paljon suoremmin ja on vain läsnä hetkessä.

Tämä oivallus on auttanut itseäni myöhemmin hiljentymisessä ja olen pyrkinyt keskittymään kokemaan asioita ilman jatkuvaa tarvetta sanallistaa kaikkea.
En kokenut tuota tilaa silloin häiritseväksi, olipahan vain yksi outo kokemus jonka trippaillessa koin.

Itselläni on ollut myös muutamia kokemuksia, milloin on tuntunut, ettei trippi lähde jonnekin, minne se voisi mennä. Olen ollut ikäänkuin rajalla ja tunteeseen on sekoittunut tunne siitä etten ole vielä valmis kokemaan jotain. Itse en ajattele, että kyse olisi tällöin välttämättä ollut liian pienessä annoksessa, vaan kokemus heijastaa pikemminkin omaa sen hetkistä tilaa. Elämässä on esimerkiksi ollut vasta valmistautumassa johonkin muutokseen, ei muutoksen keskellä.
Yhden kerran sain myös erikoisen ‘ilmoituksen’ (siltä se tosiaan tuntui), että ‘nyt olet valmis kokemaan tämän’. Epäselväksi jäi, mihin olin valmis. Tämä oli kuitenkin hyvin rohkaiseva kokemus ja tulkitsin senkin liittyvän johonkin sisäiseen kasvuun tai ymmärrykseen, jota arkimielentilassa ei useinkaan pääse tarkastelemaan.

Satunnaisena mikrodoussaajana päätin kokeilla tiettyjen tavoitteiden hakemiseksi suositulla medium annoksella kuivattuja sieniä.
Olosuhteet ja mieli olivat kaikki valmiina vastaanottamaan sen mikä tulee. Nostin annosta noin 0,7 g kerrallaan aina 3,2 grammaan (kuivattu) saakka kahden tunnin sisällä, noin puolen tunnin välein.
Pettymys oli suuri neljän tunnin odottelun jälkeen. Tukala, hieman tukkoinen olo, kuin huono krapula, vaikka olen lopettanut alkoholin käytön lähes kahdeksan vuotta sitten. Farmakogeneettisessä paneelissa puolisen vuotta sitten löydettiin perinnöllisesti normaalia nopeampi CYP2C19-metabolia (RM) ja erittäin nopea CYP2D6-metabolia (UM).
Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja voiko perinnöllisyystekijät olla näin voimakkaat. Ongelmana myös lapsuuden traumat ja korkea ÄO (138) joka joidenkin lähteiden mukaan voi asettaa “muurin” egon eteen.
Kuinka turvallista on lähteä kokeilemaan kolmesta grammasta ylöspäin gramman nostoilla (30 min)? Lähinnä siksi kysyn, että voiko “lyödä takaisin” jossain vaiheessa, vai onko tosiaan niin, että nopea geneettinen metabolia ja pahat lapsuuden traumat lyövät niin ison lukon, että en pääse nauttimaan psilon parantavista vaikutuksista?
Neuvoja ja apuja kiitos ja arvostus🙏

Tuskin vaikuttaa psilosiinin metaboliaan, kun se hajoaa monoamiinioksidaasien kautta. Ei liity ihan suoraan asiaan, mutta nopealla google-fulla löytyi tämä psilosiinin/psilosybiinin vaikutuksista Sytokromi P450.
-entsyymeistä. Muuten genetiikka voi kyllä vaikuttaa annos-vastesuhteeseen ja tunnen parikin ihmistä, jotka tarvitsevat reilusti yli viidenkin gramman cubensissatseja saavuttaakseen ns. normihenkilön gramman annoksella saavan tajunnantilanmuutostason.

Mitä tarkoitat näillä? Yleensä otetaan koko haluttu annos kerralla ja ehkä mahdollisesti tasaantumisvaiheessa toinen about puolet alkuperäisestä annoksesta, jos halutaan pidentää trippiä syystä tai toisesta. Shroomeryn puolella aiheesta.

Jaa ihmeessä lähteitä näistä, kiintoisa aihe. En ole kyllä itse kuullut minkääntasoisen ÄO:n estävän psilosiinin vaikutuksia.

Toki traumaattiset kokemukset voivat nousta pintaan siinä muuntuneessa tajunnantilassa ja tehdä matkasta vähemmän nautinnollisen, mutta en ole kuullut moisen estävän varsinaisia akuutteja vaikutuksia. Mitä ajat takaa “psilon parantavilla vaikutuksilla”?

Korkea ÄO on vähän tutkittu aihe, mutta esimerkiksi hypnoterapiassa lääkäri totesi, että joidenkin tutkimusten mukaan korkea ÄO on esteenä hypnoositerapiassa ja löysin myös artikkelin “Tricia Eastman, who runs retreats with iboga, magic mushrooms, and 5 MEO DMT, says the mind sometimes blocks psychedelics’ effects because someone’s ego doesn’t want to go where the substance may lead them. People who are highly intellectual or who have histories of trauma are often more prone to this, she says.”
Tuossa on jo kaksi blokkia, geneettisen metabolian lisäksi.
Pitää seuraavaksi aloittaa suoraan esimerkiksi kolmella grammalla ja nostaa puolen tunnin välein grammalla, jotta saavutan tason, jonka koen itselleni parhaaksi sekä meditatiivisen kokemuksen, että henkisen puhdistamisen lisäksi.
Todella harmittava ongelma.
Täältä olen saanut lukea, että en ole ongelman kanssa yksin. Löysin myös toisen artikkelin, jossa todetaan " A certain level of anxiety is common before an encounter with psychedelics. If this persists, it can be thought of as the ego gripping too hard, preventing one from fully surrendering to the experience."
Täytyy yrittää löytää oma taso, tai sitten tuli mieleen, että onko eri lajikkeilla mahdollisesti niin suuri ero, että toinen lajike toimii, mutta toinen ei?
Kysyn siksi, että olen vasta aloittelemassa itseni ymmärrystä orgaanisen tuotteen avulla. Mielialalääkkeisiin en koske, lääkäreiden useista suosituksista huolimatta.

Ja suurkiitos kommenteistasi.
Tutkin asiaa myös täältä.

Jos haluat kunnollista keskustelua aiheesta, niin linkitä lainaamasi artikkelit. Pelkästään yhden virkkeen mittaisista suoristakaan lainauksista ei paljoa kanssakeskustelijat kostu. Ego ja egokuolemajutut ovat pääsääntöisesti pitkälti oman elämänsä shamaanien ja muiden mystikoiden juttuja psykedeeleistä puhuttaessa.

Erikoinen tämä väkinäisen oloinen ajatus tuosta, että ottamalla vaikka nyt sitten puolen tunnin välein gramman lisää alkuperäisen kolmen päälle saavutettaisiin automaagisesti jokin sopiva taso. Ns. set ja setting on huikeasti suuremmassa roolissa kokemusten hyödyllisyyden kanssa, eikä pelkkä sienten syöminen muutenkaan välttämättä mitään auta. Tripstopperkeskustelussa tästä on ollutkin jo aiemmin juttua, että nimenomaan ne haastavat kokemukset ovat lopulta antoisimpia.
En ala mitään grammamääräisiä ohjeita arvailemaan, mutta saattaisi olla järkevämpää ottaa joku annos, käsitellä kokemus kunnolla ja vaikka parin viikon tai kuukauden päästä kokeilla sitten edellistä pienemmällä tai isommalla annoksella, kumpi nyt sitten fiksummalta tuntuukin. Etenkin kun ensimmäisen viestisi perusteella käsittääkseni ihmeempää kokemusta isommista psilosybiiniannoksista ei toistaiseksi ole. Mitä muuten ovat nämä tietyt tavoitteet, joita pyrit saavuttamaan ja mistä olet keksinyt tuon erikoisen tyylisi sienten käyttöön?

Ei. Sienillä ei ole lajikkeita.

1 tykkäys

Sieniä on ymmärtääkseni erityyppisiä tämän artikkelin mukaan, ainakin siten, että niiden pitoisuus vaihtelee. Itse käytän varmistetun orgaanisen kasvattajan tuotetta, jonka vielä jauhan ja kapseloin tasalaatuisuuden vuoksi erän kerrallaan. Artikkelissa myös ohjataan aloittamaan pienellä annoksella ja nostamaan tarpeen mukaan. Ymmärrän, että kysymykseni saattavat aiheuttaa ärtymystä kokeneiden ja asioista perillä olevien parissa, mutta jotenkin meidän jokaisen pitää opetella ensin konttaamaan, ja sitten kävelemään.
En varsinaisesti “hae” mitään kokemuksia, vaan annan itselleni mahdollisuuden sienten terapeuttiselle vaikutukselle, ilman mitään suuria odotuksia. Lähipiirissä kokemukset ovat olleet terapeuttisia, ja siksi annan itselleni mahdollisuuden kokeilla, josko saavuttaisin edes osin samantyyppisiä itsensä ymmärtämisiä ja tietoisuuden laajentamista.

tätä oon kans miettiny…eli onko ne sitte vaan täysin eri sieniä…eli esimerkiksi onko MC KENNAII täysin eri sieni mitä B+…ei oo kokemusta silleen…mulla molemmista taitaa printti olla mutta oon kasvatellu vaan nuita valakolakkeja eli albinoja…tosin niihinki tullee väriä jos saa liikaa valua…siis liian voimakasta…

Tuossa kohtuullisen kattava linkki terapeuttisista tuloksista, joka on siis oma agenda viihdetrippailun sijasta.
Haen nimenomaan terapeuttista tukea psilon avulla, jota on onneksi alettu tutkia Euroopassa hyvin tuloksin.

B+, McKennaii, Golden Teacher jne. ovat kaikki samaa lajia, Psilocybe cubensis. Ne ovat saman lajin eri kantoja. Kasvitieteessä puhutaan yleensä saman lajin sisällä lajikkeista, eläinten kanssa roduista ja sienten parissa kannoista.

Eri P. cubensis -kannat ovat usein hyvin usein keskenään vertailtavissa niiden psilosiini/psilosybiinipitoisuuden mukaan. Enemmän vaihteluita “tajustemäärissä” perusjampalla tulee vastaan todennäköisesti kasvatusmenetelmän kuin sienten genetiikan vuoksi.

Lajien välillä voi olla suuriakin eroja. Esimerkkinä yleiset psilosybiinisienet, suippumadonlakki (P. semilanceata) ja huurumadonlakki (P. cubensis). Kuivapainosta ensimmäisessä psilosybiiniä n. 1 % luokkaa, jälkimmäisessä n. 0,66 %.

3 tykkäystä

Kiitos asiantuntevasta vastauksesta.
Olen ymmärtänyt, että kasvatustavasta ja sienten omasta geneettisestä perimästä eroja pitoisuuksissa on. Verkosta löytyy testipaketteja, joilla voi tarkistaa vaikuttavan aineen pitoisuuden, mutta minulla on hieman ennakkoluuloja kyseisiä testejä kohtaan, ja tässä vertaan esim. kaupoissa myytäviin covid -testeihin, jotka antavat eri tuloksia samasta näytteestä. Tämä siis itse koettu.
Oma lähteeni kasvattaa luomumenetelmällä ilman kemiallisia lisäravinteita, mutta silti eri sienten välillä on eroja. Siksi hankin kuivatuna aina hieman suuremman erän, jonka jauhan hyvin hienojakoiseksi. Pakkaan jauheen gelatiinikapseleihin tarkkaan punnittuna. Tämä siis omassa mikrodosing käytössä. Nyt haluan kuitenkin eri lähteitä tutkineena kokeilla myös ns. terapiavaikutusta, mutta haluan välttää ultra-high annostusta. Sen vuoksi ensimmäinen kokeiluni meni metsään ja yritän löytää vertaisia, joilla on samoja ongelmia löytää oikea annostus varsinkin, kun löytyy ptsd ja add diagnoosit, sekä geneettinen nopea metabolismi ja long covidin kognitiiviset ongelmat.
Omien tutkimusten mukaan hyvin moni on saanut apua jopa jo yhden “käsittelyn” jälkeen, vaikka ei ole käyttänyt 5 gramman tai sitä ylittänyttä annostusta. Ilmeisesti tässä pitää hyväksyä se, että oma aloitusannos pitää nostaa rohkeasti 2,5 grammaan ja mikäli vaikutus ei ole odotettu puolen tunnin kuluttua, ottaa yksi gramma lisää “tukemaan” ensimmäistä. Olen ymmärtänyt, että näin ainakin joissain tutkimuksissa on kokeiltu, vaikka osa kertookin, että ensimmäisen annoksen jälkeen on vaikeaa päästä halutulle tasolle, vaikka ottaisi hyvinkin nopeasti, eli puolen tunnin kuluttua lisäannoksen. Tähän toivoisin omakohtaisia kokemuksia ja neuvoja.

Tajunnantilan muutos voi alkaa vasta 30-60min kuluttua, joten laittaisin ajastimen pörisemään 90min päähän. Olen käsittänyt kattovaikutuksen näissä olevan 90min-2h välillä.

Mutta ite en lisäannostuksia halua miettiä vaan antaa kokemuksen avautua miten avautuu. Toisella kertaa sitten ottaa uudestaan.

Varsinkin nyt kun aloittelet vielä, niin terveeltä kuulostaa välttää megadoset.

Itse ottanut useammin (vähintään parin viikon tauko, usein kk tai enempi) ja annokset 1-3g. Harvemmin 2,5-3g.

Nuorena ajattelin, että kunhan tarpeeksi korkealle pääsisin ja jotain.
Nykyään hitaasti rauhassa hyvä tullee!:pray:t2:

Paljon voimia ja notkeutta haasteisiin.

Itse olen aina ottanut yhden annoksen ja katsonut mihin se milloinkin vie. En osaisi vielä puolen tunnin jälkeen sanoa yhtään mitään varmaa matkan ‘syvyydestä’ tai vaikutusten voimakkuudesta.
Mielestäni olisi helpompi hahmottaa itselleen sopivaa annosta siten, että jokainen kerta on itsenäinen kokeilu (ei lisää kesken matkan) ja tarvittaessa seuraavalla kerralla 0,5g lisää, jos edellinen ei ollut riittävä.

2 tykkäystä

Itse olen päässyt hyvälle tripille niin että olen syönyt ensin 1g (cubensis) ja boostannut tunnin päästä +1.5g. Samoin on toiminut myös 2g kerta-annokset ja 1g kerta-annokset.

Uskon että olen saanut nämä kohtalaisen pienet annokset toimimaan koska valmistaudun tripille hyvin (vessa+suihku+paasto), keli ulkona on ollut hyvä ja kaikki arkiset asiat on poistettuna mielestä. Lisäksi peitän silmät jollain mustalla liinalla ja laitan kuulokkeista kuulumaan meditatiivista musiikkia. (Youtubeen haku cosmic harmony music ja joku sieltä). Yleensä fyysiset aistini jäävät nopeasti taka-alalle ja tietoisuuteni siirtyy täysin musiikin matkaan jolloin mieleeni alkaa tulvia kaikenlaisia oivalluksia. Asiat jotka ennen tuntuivat epäselviltä ovat yhtäkkiä päivänselviä ja ymmärtää kuinka maailmankaikkeudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mieleni täyttyy tässä vaiheessa yleensä erilaisista väreistä ja visioista. Näen esimerkiksi ihmiset erilaisina väreinä jotka pystyn aistimaan samanaikaisesti kaikilla aisteilla. Voin ohjailla trippiä varovasti keskittymällä johonkin tiettyyn aihepiiriin tai kysymykseen, mutta jos yritän liikaa kontrolloida trippiä, flow katkeaa ja ikäänkuin tipun pois kyydistä. Takaisin flow-tilaan on helppo päästä tyhjentämällä mieli ja keskittymällä musiikkiin. Koska annokset ovat olleet niin pieniä, pystyn kuitenkin halutessani pysäyttää tripin koska tahansa ja käydä esimerkiksi vessassa. Ajantaju ei juurikaan vääristy näillä annoksilla.

Olen itse myös havainnut että tripille lähtiessä on hyvä olla nöyrässä ja kiitollisessa mielentilassa. Antaa sienten toimia opettajana ja näyttää juuri sen mitä on hyödyllistä nähdä. Täytyy olla vastaanottavainen kaikelle.

Heitetään vielä tähän bonuksena sienten vastaus siihen kun kysyin mitä “hyvä” ja “paha” on. Hyvyys on sitä kun maailmankaikkeudessa kaikki virtaa vapaasti antaen korkeamman voiman kuljettaa kosmisen flown/valon mukana sinne mikä on tarkoitettu. Pahuus taas on sitä kun tämä selittämätön hyvältä tuntuva valon flow ei riitä vaan syntyy tarve saada selville mitä tämä valo on, tarkastelua varten se täytyy vangita ja yrittää hallita sitä jolloin valon virtaus katkeaa ja saavutaan pimeyteen.

Juuri näin.
Valmistelin eri ohjeista mielestäni hyvän kokonaisuuden. Puoliso työmatkalla, puhdas ja siisti koti. Kevyt aamupala ja rauhallinen avoin mieli. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia en asettanut. Otin kapselit runsaan veden kera ja jäin turvalliseen omaan sänkyyn päiväpeitteen alle, ja huone hämärä valaistus pimennysverhoilla. Noin vajaan tunnin kuluttua olo muuttui vain hieman “krapulaiseksi” vaikka en ole käyttänyt alkoholia enää vuosiin. Sitten otin lisäannokset alle kahden tunnin sisällä ensimmäisestä, kokonaisannoksen ollessa siiinä vaiheessa 3,2 g kuivattua, varmasti laadukasta sientä. Lopetin odottelun kolmen-neljän tunnin kuluttua pettyneenä. Inhottava “krapulainen” olo hellitti iltapäivällä, mutta oli hyvin pettynyt mieli, vaikka odotukset olivatkin sellaiset, että tulee mitä tulee, otan avoimin mielin vastaan.
Edellämainittujen ongelmien lisäksi olen isokokoinen mies. Harrastanut voima- ja kamppailulajeja ja nyt keski-iän ylittäneenä luonnollisesti jonkin verran rasvaa kertynyt ympärille, vaikka varsinainen pullukka en ole, mutta en jaksa uskoa sen vaikuttavan niin radikaalisti, ettei kolmella grammalla saa muuta kuin päänsäryn.
Mitä mieltä sinä olet, pystynkö kokeilemaan viikon päästä lauantaina uutta yritystä, sillä silloin olisi kulunut kahdeksan päivää tästä tuloksettomasta kokeilusta? Näin olen suunnitellut ja sen, että aloitan heti 2,5 g annoksella.
Jos sekään ei toimi, minun pitää alkaa selvittää jo todettua geneettistä nopeaa metaboliaa enemmän, ja hakea lääkärin kanssa siihen mahdollista hoitomuotoa. En tietenkään kerro tätä syytä, mutta eiköhän ammattilaiset ymmärrä rivien välistä.
Kiitos vielä vastauksesta.

Mikä sinun näkemys on, jos kokeilen ensi lauantaina toisen kerran isommalla annoksella. Silloin olisi kulunut kahdeksan vuorokautta tästä “epäonnistuneesta” kokeilusta. Tarkoitus on luoda olosuhteet yhtä turvallisiksi kuin tälläkin kertaa, mutta aloittaisin suoraan 2,5 g ottaen huomioon ison kokoni (189 cm ja 111 kg) josta aika suuri osa on lihasmassa, vaikka ikää on lähes 60 v.