Siirsin tämän tänne kun alkaa mennä jo niin offtopiciksi. Toisaalta mietin olisko pitänyt pykätä uus ketju, jossa vois kertoilla kokemuksistaan (määrät + millainen matka oli), oli mystistä tai ei. Toisten kokemuksista kuitenkin oppii tosi paljon. Tai ainakin minä koen ne hyödyllisinä kun olen vielä ihan aloittelija näissä puuhissa.
Mutta asiaan… Itse asiassa juuri tuota samaa olen pohtinut itsekseni ja olin tosi iloinen kun luin vastauksesi. Monesti siinä vaikutuksen alaisena ne kaikki mitä päässä liikkuu tuntuu tosiaan kovin tavallisilta ja itsestään selviltä. On jopa hiukan pettynyt, että tämmöstäkö vaan. Jahka tokenee niin tajuaa, että no ei ne nyt itse asiassa olleetkaan niin tavallisia ja itsestään selviä. Monesti vielä kaiken lisäksi unohdan ne mitä päässä liikkui kun vaikutus hälvenee. Välillä olen koittanut mahdollisimman nopeasti kirjoittaa ylös mitä koki mutta usein ei oikeastaan edes löydä sanoja millä niitä kokemiaan kuvaisi.
Näin muuten en ole mikään näkijä. Ikinä en ole meditaatioissa tms. nähnyt mitään. Välillä en tiedä ovatko ne näkyjä mitä näen matkoilla vaiko vaan itselleni normaalia visuaalisempaa mielikuvitusta. Ne geometriset kuviot on nyt ainakin selvästi näkyjä (oletan), koska en sellaisia osaisi edes kuvitella vaikka yrittäisin.
Asiasta toiseen. Aikakäsitys katoaa hauskasti vaikutuksen alaisena. Edelleen hämmästyttää yksi kokemus keväältä kun illalla lähdin vielä koiran pissittää ja katsoin eteisessä kelloa ja se oli 21:58. Ulkona sitten jäin jostain syystä ihmettelemään katulamppua ja ajantaju katosi kokonaan. Menin johonkin ”tilaan”, en osaa sitä paremmin selittää. Kaikki muu kuitenkin katosi, oli kuin vaan ikuinen nykyhetki kun tuijotin katulamppua. Koira sitten haukahti ja säpsähdin takaisin. Mietin siinä, että kauankohan tässä oikein tuijotin lamppua ja onneksi ei kukaan nähny. Tuo oli täysin epätyypillistä koiralta haukahtaa tuolla tavalla mua tuijottaen. Ajattelin, että on menny varmaan aika pitkä aika ja koira on jo ihan ihmeissää kun olen vaan paikoillani. Lähdettiin siitä vielä jatkamaan matkaa kun tuo lamppu on tuossa 10m päässä ettei vielä edes pitkälle päästy. Käytiin hetken matkan päässä ja sitten kotiin. Taas eteisessä katoin kelloa ja se oli 22:02. Tuijotin täysin epäuskoisena kelloa, ettei tää voi pitää paikkansa. En ole voinut olla vaan 4 minuuttia ulkona, se ei voi olla mahdollista.
Edelleen se hämmästyttää.
Näitä ajantajun falskaamisista on muitakin kokemuksia esim. kokee, että ois menny jo puol tuntia mutta onkin kulunut 2 minuuttia tai ajattelee, että on kulunut 2 minuuttia mutta onkin menny tunti. Mutta tuo on ollu kaikista erikoisin kokemus. En tiiä mitä olisi tapahtunut ellei koira olisi haukahtanut. Tuotakin miettinyt, että aistiko se koira jotain kun ”herätti” mut haukahtamalla kun muuten ei ikinä ole tuolla tavalla tehnyt. On ihan liian kiinnostunut vaan nuuskuttelemaan ja menee omia reittejään kiinnittämättä muhun juurikaan huomiota. Ei se seuraa pysähtyilenkö vaan vetää sitten mut hihnasta kumoon jos oon jääny patsastelemaan enkä kävele perässä.