Pohdiskelin tuossa, että miten pienestä tai herkästä trippi kääntyy bad tripin puolelle vaikka alku olisi todella positiivinen? Voiko se tosiaankin olla tosi pienestä kiinni?
Mulla oli todella hieno alku ja tuli pari upeaa kokemusta ja tämän jälkimmäisen myötä homma kääntyikin ns huonoksi. Päässä avautui “äärettömyys” ja näin siinä naispuolisen hahmon, joka sanoi, että tämä kaikki tieto on käytettävissä mutta vain hyvään. No, kumma juttu kun pääsi lipsahtamaan mieleen muutama egollinen ajatus ja menetin näyn. Ja tästä lähti sitten bad trip. Tähän liittyi toki myös nämä karvaiset kaverini, jotka jostain syystä olivat normaalia levottomampia ja aistiyliherkkydestä johtuen saivat oloni tukalaksi. Mutta mahdollista toki, että tämä bad trip olisi jatkunut ilman näitä karvakasojakin.
Itkin katkerasti tätä mokaani… ajattelin, että olin lähellä egotonta olemista mutta tuo egopirup***le onnistui kuitenkin tulla ns väliin. Ja tekikö se sitten loppukokemuksesta vaikean. Koin niin pohjatonta väsymystä ettei sitä voi sanoin kuvailla. Tuntui, ettei keho kestä sitä vaikutusta kun jouduin takaisin “egollisuuteen”. Ahdisti, harmitti, ketutti, olin niin pettynyt itseeni. Itkin melkein koko ajan. Silmät auki oli kaikenlaista hassunhauskaa ja hyvällä tuulella niistä olis varmaan voinu nauttia ja naureskella mutta nyt vaan ärsytti ja ketutti. Vieläkin itkettää ja tunnen suunnilleen vihaa tätä egoa kohtaan kun pilas kaiken 
@MettaBhavana Jos tavoittelee noin vahvoja kokemuksia niin kannattaa ehdottomasti etukäteen poistaa yhtälöstä ylimääräiset häiriötekijät, sillä ne herkästi laukaisevat negatiivisia tunnekierteitä. Miedommista kokemuksista voi nauttia helpommin myös ilman minäkuvasta irtautumista.
Minä nyt voisin vastata tähän sen takia että tekstistä voi olla hyötyä muillekkin.
Sinä olit siis ottanut suuren annoksen sieniä. Näit hallusinaatioita/näkyjä, missä kuvittelit että nyt sinulle annetaan jotain käytettäväksi. Näit unta missä sinulle ojennettiin jotain. Uni lähtikin sitten eri raiteille kun aloit kuvittelemaan että et ansaitse tätä kuviteltua asiaa syystä x.
Kuulostaa vähän uskonnollisen aivopesun jäänteiltä.
Usko Jeesukseen pääset taivaaseen, saat taivaspaikan nyt.
Mutta sitten eih… Olenkin syntinen. Voi kamala. En saakkaan sitä asiaa.
Tripillä näkee justiinsa sitä mitä on lukenu/nähny. Sinne ne sekottuu Homer Simpsonit jumalien sekaan. Ei ole mitään väliä miten itsekäs tai paha on kun tripille lähtee. Vaan sillä on väliä miten suhtautuu itseensä ja siihen mitä näkee. Se on kokoajan semmosta ketjuuntumista. Jos näkee jotain uskomatonta niin tottakai se ketjuuntuu siihen että no nyt se on joku jumala, se on looginen päätelmä siitä. Ei se oikeesti oo jumala. Ja sitten seuraava looginen päätelmä kun jumalan näkee on että nyt tuomitaan sielu, tai saadaan tietää elämän tarkotus, tai joudutaan kadotukseen.
Nuo typerät johtopäätökset kun saa pois sieltä päästä niin sit aletaan olla valmiita kokemaan trippejä mitkä ei väsytä mieltä. Ja annos kohalleen!
Mitä tarkoitat, että annos kohilleen?
Mielenkiinnosta kysyn myös, että perustuuko nämä sun jutut johonkin tieteeseen, tutkimuksiin, psykologiaan vai mihin?
Itellä on ollu selvä visio mihin tatteja haluan käyttää ja nuo osittain riitelee tämän visioni kanssa ja siksi kiinnostaa. 
Sekä haluan tietysti ymmärtää paremmin tattien vaikutuksia sekä käyttöä.
Siinä tattipäissäni kyllä mietin kaikenlaista (mm. että aiheutin sen itse tekemällä typerän tulkinnan) mutta ajattelin sitten, että ehkei näitä nyt tässä kannata vatvoa vaan vasta myöhemmin ja koitin kääntää huomion ihan muuhun. Lopulta sitten katuvalon valon sekä tähtien kanssa “leikkiminen” vei huomion muualle ja loppuajasta jo naurattikin moni asia.
Lähtökohtaisesti vastailen sinulle sillä mielellä että joku saattaa lukea tätä vaikka 2026.
Joten tekstini ei ole sinulle suunnattu, saan niistä inspiraatiota vain.
Käytä sieniä miten haluat ja mistä syystä tahansa.
Ahaa, ok.
Vaikka tietysti omasta viitekehyksestä asioita tarkastelen ja viitekehys vaikuttaa uskomuksiini niin kiinnostaa kuitenkin kaikki sellainen aiheeseen liittyvä, mikä auttaa ymmärtämään tattimatkailua. Välillä kun sitä erehtyy ajattelemaan, että ois hyvä ymmärtääkin jotain 
Haluan vielä sanoa näin yleisesti, että kaikesta huolimatta tuo matkani oli opettavainen ja hyödyllinen, Siitä ei jäänyt mitään negatiivista tms. Tapahtuneista huolimatta näin jälkikäteen ajateltuna se oli kuitenkin hyvä kokemus eikä jää minulle kummittelemaan “bad tripinä”.
Pystyin hyödyntämään sellaista, mitä olin etukäteen “opetellut”, jos sattuu kokemaan jotain ei niin miellyttävää ja se kyllä auttoi. Ajallisesti tuossa meni suunnilleen tunti vaikka se silloin tuntuikin “loputtoman pitkältä” ajantajun vääristymisen vuoksi. Lopulta se muutaman dl jaffalätäkkö lattialla oli hyvä “häiriötekijä” kun pakotti pois sängystä itsesäälissä kieriskelemästä ja sai vielä ns hyvä loppuvaiheen.
Hyvillä mielin kohti seuraavaa, joskus sitten taas 
Kyllä sitä itsekin taas tuossa viikonloppuna näki fraktaaleista rakentuneen olennon mikä työnsi päänsä ulos seinästä ja tarkkaili mitä huoneessa tapahtuu.
Minkäänlaisia kummempia tunteita tämäkään ei herättänyt.
“Pää aukesi äärettömyyteen” myös itselläni silmät kiinni ollessa(Eri tavalla kuin @MettaBhavana henkilöllä, puhelen tässä yleisesti, minkä olisin voinut tuoda paremmin esille). Tosin minä en tulkitse sitä “äärettömyydeksi”, tai “ykseydeksi”, kun näkökenttä menee valkoiseksi, se on ihan amatöörien ja uskovaisten tulkintoja. Ei aiheuttanut näkökentän valkoiseksi meneminen mitään hypetystä tälläkään kertaan. Tai muita ylitulkintoja siitä miten jossain jumalan valossa kylpee. Ei käynyt mielessäkään, nyt vasta tulkitsin tuolla tavalla tuon kokemuksen. Tämän jälkeen kuljin metsän juuristoissa. Paljon tuli kaikenlaisia hahmoja tervehtimään minua. Tämäkään ei mitään mania kohtausta aiheuttanut, missä kuvittelin tapaavani sienen rihmaston juuritasoilla. Siellä sitä vaan kuljettiin ja tunteet oli luokkaa “Jaahas, juuria ja kantoja näkyy”
Kyllä minä tiedän miten alottelijat saa niitä mania kohtauksia missä vedetään kaikenlaiset ylitulkinnat ja perustetaan kultit ja uskonnot aiheen ympärille.
Enemmän tuntuu olevan ylitulkintaa sinun omissa viesteissäsi @ItsenäinenTutkija, puhutkohan nyt sittenkin omista kokemuksistasi? @MettaBhavana puhui äärettömyydestä lainausmerkeissä, eikä missään vaiheessa maininnut jumalista tms. mitään ja alusta asti mainitsi tapahtumien olleen osa näkyä.
No hiukan lähti lapasesta tulkinnat Ei ollu mitään valkeutta, jumaluutta En sitä näkyä sen tarkemmin tässä lähtenyt avaamaan, koska ajattelin, että se kuuluisi ehkä paremmin toiseen ketjuun “mystisenä kokemuksena”.
Sinänsä näky mielestäni oli ihan ns järkevä. Mielestäni asia onkin juuri näin, että vain aidosti epäitsekäs voi ammentaa tiedon merestä hyvään (joku viisashan on todennut, että suurinta pahuutta on se mikä hyvyydeksi naamioituu). Se näky oli enemmänkin siis ikään kuin tiedon meri tai malja jonka takana seisoi tämä viisaan ja korkeamman olennon oloinen naisena näyttytynyt hahmo.
Mulle tuo edusti aitoa näkyä ja koen, että sillä oli mulle ihan oikeaakin asiaa. Siksi niin paljon alkoi harmittaa kun en ollut valmis vaan liian itsekäs ja egoinen vielä. Harmitusta kuvaa ehkä se, että olet juuri saamassa mitä olet hartaasti halunnut ja kun ojennat kättä sitä kohti niin se viedäänkin pois, että “no et sittenkään saa”.
Jokainen voi uskoa mitä tahtoo mutta itse en luovu ainakaan toistaiseksi uskostani, että tattien avulla on mahdollista saada apua ja tietoa omaan henkiseen kasvuunsa ja osa matkoista/näyistä on oikeasti merkityksellisiä tienviittoja omalle polulle.
Pään aukeaminen tarkoittaa sitä tunnetta kun tunne pääkopasta häviää, tai tuntuu kuin pää häviäisi ja tilalla olisi vain rajaton tietoisuus. Sen tuntee kun “tietoisuus aukeaa rajattomaksi” ja tätä ei ole mulla tapahtunut varsinkaan pienemmillä annoksilla kuin satunnaisesti.
Kerrassaan loistava otsikointi.
Jospa se vetää puoleensa ne muutamat kulkemaan tämän viestiketjun läpi, kenen on hyvä kuulla:
Antakaa mahdollisuus sille ajatukselle ettei tulkinta tripistä tripin aikana ole oikea.
Tulkinnalla tässä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että nähdessään valkoista valoa, tulkitsee sen olevan asiaa x, ykseys, jumaluus, elämän lähde jne.
Nähkää valoa, mutta antakaa mahdollisuus sille, ettei sitä tulkita sen enempää. Havainnoikaa vain.
Edit. Tänään on 2022, ehkäpä 2026 joku kulkee tämän viestiketjun läpi… Ken tietää.
Otin viikonloppuna 4g suippiksia, yksin pimeässä huoneessa ilman musiikkia. Alkuun oli ihan perusmenoa, mutta jossain vaiheessa meni todella synkäksi. En tarkalleen muista kaikkea, taisi olla klassinen “elämä vilisee silmien edessä”, luulin myös koko elämäni olleen kuvitelmaa, sekä tulevani hulluksi. Ajattelin että minusta tulee vihannes/aivokuollut, tai että tämä oli nyt tässä ja kuolen. Ja sellaista ahdistavaa, loputonta looppia. En edes päässyt jostain syystä poistumaan huoneestakaan.
Lopuksi aloin onneksi saamaan kiinni todellisuudesta kun vaikutus väheni, ja olin todella huojentunut kun olin “selvinnyt” tästä painajaisesta. Tarkoitus oli tehdä itsetutkiskelua ja odotinkin haastavaa kokemusta, mutta en aivan tuon tason painajaista. Ikävä kyllä en tainnut vieläkään saada apua mihinkään ongelmistani, mutta pitää vielä jossain vaiheessa kokeilla uudestaan, ehkä vähän pienemmällä annoksella.
Tossa mietin, et voisko tuo johtuu siitä egosta, joka panee vastaan?
4 grammaa suippiksia kuulostaa kyllä jo aika isolta määrältä, kun ovat vielä monen mielestä tehokkaampia kuin perus cubensikset.
Siis ainakaan mitä oon dmt-kokemuksia lukenu, niin ei siellä yleensä kommentoida “minä” näkökulmasta, koska mitään minuutta ei siinä vaiheessa enää olisi.
Eli jos kokemus on vielä voimakkaampi (kutrn dmt), niin sitten ego hälvenee kokonaan, ja ei tule laitettua vastaan, vaan on ikäänkuin yhtä kaiken kanssa.
No oli siinä kyllä jossain vaiheessa sellainenkin olotila etten ollut “itseni” tai että kaikki on yhtä. Hankala muistella ja selittää. Ehkä seuraavilla kerroilla saan enemmän irti.
4g tosiaan on suht iso annos, ja tiesin että voi mennä hyvin mukavuusalueen ulkopuolelle. Mutta että noin pahasti, huh. Mutta onneksi lopussa olin hyvillä mielin, joskin hämmentynyt. Olipahan kokemus.
Niin, siis vain jossain vaiheissa koit jotain olemista ilman egoa?
Kun tuo 4 grammaa silokkeja kuulostaa jo siltä määrältä, että sillä päästäisiin ihan muihin sfääreihin, ja hukuttas siihen kun näkökenttä silmät auki täyttyy fraktaaleilla, kuvioilla, jne.
Näin ainakin ne kaiken vahvimmat deelit kuulemma voi tehdä, ja niistä fraktaaleista muodostuu jo muita maailmoita, jne.
Kuten sanottu, vaikea kuvailla. Oli kyllä fraktaalinen näkökenttä, ja pyörin jossain “toisessa maailmassa”, mutten koko aikaa ollut pois kehostani, jos niin voi sanoa. En muista kaikkea kunnolla ja olin myös aika paniikissa.
Ja sama annos toimii eri tavalla eri ihmisillä, en tiedä millä tasolla oma kesto on, mutta en enempää kehtaa ottaa kun nytkin menin kirjaimellisesti nurin enkä päässyt lattialta ylös.
Ok. Katoin just vähän aikaa sitten erään minidokkarin, jossa parikymppinen nuori otti 7 grammaa cubensista, ja edelleen pysyi “maan pinnalla”, ja kykeni vastaamaan toimittajan kysymyksiin, vaikka vähän vaikeuksia tuotti 
Kuitenkin samalla myönsi, että dmt on hänellä itsellään enempi sitä “oikeaa” avaruusmatkailua ja sienissä kun vielä tietää missä mennään ja missä ollaan.
Kuitenkin ihmiset on erilaisia, ja 7 grammaa kuulostaa jo tosi suurelta määrältä. Ja siinä kyllä mainittiin, että hän itse joutuu ottamaan tavallista suurempia annoksia, kuin muut.
Yksilöitä ollaan tosiaan, jotkut vaatii isomman ja toiset pienemmän annoksen. Sanoisin että suurimmalle osalle 7g on jo liikaa, en itse tule noin paljoa ikinä kokeilemaan, tuo 4g oli ihan tarpeeksi, en todellakaan ollut jalat maassa.
Niin, paitsi sinähän puhuit silokeista koko ajan? Nehän on voimakkaampia kuin cubensikset.
Ja siis et halua kokeilla ollenkaan isompaa annosta. Toisilla voi olla mielenkiintoa kokeilla isompaa annosta, mutta sitten vuorostaan ei ole uskallusta.
Mulla ainaki aiemmin ja edelleen meni juuri näin.
Siis raja oli karvan päälle 4 grammaa cubensista, jonka toteutin, ja joka meni hyvin. Mutta 5 grammaa oli tavoite, johon ei lopulta tullut päädyttyä yksin ollessa.
Ja tästä päästään just siihen, ku en oikeen enää ollut deelipäiden kanssa tekemisissä, ja trip stopperit eivät olleet (eivätkä oo edelleenkään) kovinkaan tuttu käsite.
Sen oon myöhemmin kuullut, et bentsoista esim. diatsepaami toimisi hyvin siinä (mutta miinuksena elimistöön kertyminen ja pitkä puoliintumisaika) ja toinen on esim. loratsepaami (temesta).
Antipsykooteista taas ketiapiini (ketipinor).
Mutta näistä, ja varsinkin viimeisestä kuullut, että ovat melkoista myrkkyä, eikä lähtökohtaisesti kannattaisi käyttää ollenkaan…
Juu taitaa ne olla vähän vahvempia, mutta 7g cubeja on silti paljon. En sitten tiedä miten rajumpi matka tulisi esim 5g silokeilla, mutta nyt pitäydyn ainakin jonkin aikaa vähän pienemmillä määrillä. Enkä vielä tiedä miten hyvän sadon saan tänä syksynä, riippuu siitäkin.
Tripstopperit ei pahemmin kiinnosta, enkä muutenkaan halua bentsoihin sun muihin sekaantua. Vaikka viimeksi olisi mieli tehnytkin saada trippi lopetettua ennenaikaisesti, en olisi varmasti pystynyt edes niitä ottamaan kun en päässyt huoneestakaan pois.
Onko kyse ihan periaatteesta, vai riippuvuus- yms. riskeistä?
Onko sulla jotain muuta keinoa, millä tarpeen mukaan helpotat oloa? Kuten kilautat kaverille?
Hyvä pointti. Muistan itekki sen 4 gramman cubensistripin aikana, kun jossain vaiheesssa, matkaa teki mieli ottaa pienet viinapaukut, mutta sitten ei jotenki kyenny tuolilta nousemaan ja siirtymään vastapäisen pöydän luo ottamaan pullosta lasiin juomaa, ja juoda alas.
Siis jotenki hukkui vaan siihen ajatusmyrskyyn, ja komennot ei oikeen seurannu perässä.
Tietyllä tavalla eikös tuommoinen ole vähemmän pelottavaa? Siis esim. salvia on aika voimakas kokemus, mutta siinä tilassa sille ei voi mitään, jos ahdistava olo tulee. Se vaan tulee, eikä siihen oikeestaan kykene laittamaan vastaan.
Jollakin sopivalla annoksella taas voi ahdistaa niin, että psykedelia ei oo kunnolla lähteny edes päälle (eli esim. musiikki ei välttämättä vaikuta matkaan mitenkään), mutta sitten kuitenkaan ei oo selvinpäinkään.
Siinä ainakin kerran käynyt semmoinen olo, ettei oikein tiedä mitenpäin olla, ja oikeen millään saanu parannettua sitä oloa.