Minulla ainakin tuntuvat trippien kokemukset aaltoilevan. Erityisesti alkuvaiheessa on aina hyvinkin haastavia tunteita: voimakasta ahdistusta ja surua esimerkiksi. Sitten kun oppii hyväksymään nämä tunteet ja päättää että “okei, nyt tuntuu tältä niin annetaan tuntua ja koetaan kaikki”, niin tunteet laimenevat ja muuttuvat toisiksi. Lopulta huomaa ja ennen kaikkea oivaltaa, että mikään tunne ei ole pysyvää vaan ne aaltoilevat laidasta laitaan. Ensin olet ahdistunut, sitten se muuttuu iloksi. Sitten olet surullinen ja se muuttuu sanoinkuvaamattomaksi kiitollisuuden tunteeksi. Kaikki on aaltoilevaa tunteiden vuoristorataa. Näitä oivalluksia voikin sitten soveltaa omaan elämäänsä.
4 tykkäystä
3 viestiä yhdistettiin ketjuun: Tripstopperit
Neljä grammaa kuivia suippumadonlakkeja on tosiaankin sen verran iso annos että voi aiheuttaa monille herkästi epämukavia oloja sekä sekavuustiloja ilman merkittäviä hyötyjä. Itsetutkiskeluun ja mahdolliseen lääkinnälliseen hyötyyn voi riittää helposti jo reilusti alle yhden gramman annoksetkin.
Ei ole kyse mielipiteistä, vaan toistetuista mittaustuloksista.
DMT ei oletusarvoisesti poista minuuden kokemusta, eikä toisaalta psilosybiinisieniä kannata pitää DMT:tä “miedompina” psykedeeleinä jos haluaa välttyä ikäviltä yllätyksiltä.
1 tykkäys
En ole kokeillut, enkä jaksa alkaa etsimään kun noita tuskin tutuilta löytyy, vieraisiin en luota. Ei ole mitään pelastusrenkaita, kärsin loppuun asti vain. Toisaalta kärsimystä tämä elämä on muutenkin tällä hetkellä.
Kokeilin microdoseja(pari “kuuria”), ja vähän isompiakin jokusen kerran, mutta ei tuntunut auttavan. Ensi kerralla ajattelin kokeilla samaa, mutta 2-3g annoksella, jos olisi vähän kesympi matka.
Hei, onko porukalle tullut pienellä sieniannoksella yksiselitteisen huonoja trippejä? Otin itse 1g kuivattua suippumadonlakkia, ajatuksena kuunnella musiikkia silmät kiinni tai auki ja ihmetellä ympäristöä ja elämää. Painan vain 55kg, joten annos vastaa ehkä hieman isompaa keskivertoihmiselle. Olin yksin kotona, koska koen silloin olevani rennoimmillani. Minulla on hyviä ystäviä, mutta heidänkään kanssa en todennäköisesti osaisi olla vapautunut muuttuneessa tajunnantilassa.
Otin siis sienet ja menin makaamaan sänkyyn ja kuuntelemaan musiikkia. Kuuntelin John Hopkinsin yliopiston epävirallista trippisoittolistaa Spotifystä. Musiikkiin alkoi uppoutumaan, mieskuoron laulun alettua tuntui, kuin minulla olisi mukana tripillä ystävällisiä henkilöitä/henkiä. Jonkin musiikin kohdalla musiikki alkoi kuulostaa hieman ahdistavalta. Käytin silmälappuja pois päästä ja katsoin huonettani, kuinka kirkkaalta se näyttikään. Katsoin taulua seinällä, ja sen maisema hengitti ja väreili mielenkiintoisesti. Olin iloinen, koska olin viimeinkin tripillä annoksella, joka aiheuttaa myös visuaalisia efektejä. Aiemmat annokset ovat olleet luokkaa 0,5-0,75g ja erittäin positiivisia kokemuksia. Kuuntelin vielä hetken musiikkia, ja jostain syystä päällimmäiseksi tunteeksi tuli lievä ahdistus. Sitten ahdistus nousi hetkessä tappiin, ja ihan vaan siitä syystä, että musiikki ei kuulostanut hyvältä, vaan synkältä. Otin siis silmäsiteen ja kuulokkeet pois, ja lähdin tutkimaan asuntoani.
Tästä eteenpäin trippi oli kaikin puolin ahdistava ja vähän paranoiaankin vetävä kokemus. Missään ei ollut hyvä olla. Tuntui, kuin aivot olisivat menneet pois päältä, ja kaiken tilalle oli tullut vain tunne ahdistuksesta ja siitä, että ei ole hyvä olla. Tuntui, kuin olisi ihan valtava jano, nälkä, tai jokin muu perustarve jota en tunnista, ja jota en saa millään tyydytettyä. En pelännyt minkään uhkaavan ulkoa päin, vaan päin vastoin olin 100% varma, että olin tullut hulluksi ja sairastunut psykoosiin. Ajatus ei kulkenut normaalisti, tutun radio-ohjelman kuuntelu lisäsi ahdistusta, koska en ymmärtänyt mitään heidän puheista. Olin siis menettänyt järkeni, koska en tajua enää normaalia puhettakaan. Tämä oli ainoa minulla oleva ajatus, vaikka tiesin totta kai etukäteen, että psykedeelit vievät pois tästä maailmasta ja normaalista ajatuksen kulusta vain hetkellisesti. Kävin istumassa ulkona, ja jostain syystä ulkomaailmakin tuntui vain vieraalta ja ahdistavalta. Äänet olivat ikäviä. Ennen olin vain ihaillut luontoa pienemmillä annoksilla ja kokenut sen aivan uudella tavalla, nyt sekin vain lisäsi ahdinkoani. Menin kylmään suihkuun, koska se tuntui hyvältä virkistävältä ja puhdistavalta ajatukselta. Katsoin rannekelloani varmaan minuutin välein, ja aika ei vaan edennyt ollenkaan. Olin jumissa ajassa ja ahdistuksessa. Suihkussa minulle konkretisoitui taas uudestaan, että olen tullut hulluksi ja pilannut elämäni. Tiesin koko ajan, että olen pahalla tripillä, mutta minulla ei ollut mitään työkalua kääntää sitä hyväksi. Tuijotin hetken puukuvioita jotka väreilivät ja se vähän rauhoitti. Suihkun jälkeen sohvalla olohuoneessa tajusin, että trippi alkaa antaa periksi, mutta sitä on vielä jäljellä. Ihmettelin seinän sileään paneeliin tulevaa täysin paikallaan olevaa pitsikuviota (fraktaaleja?) ja odotin vain, että trippi loppuisi kokonaan.
Kyllähän se trippi loppuikin, ilta oli vain aika ahdistunut edelleen, koska luulin että aivoihini on syntynyt uusia haitallisia hermoyhteyksiä, jotka johtavat ahdistuneisuushäiriöön tai vastaavaan. Vajaan viikon ajan tripistä minulla olikin hieman bipolaarisia tuntemuksia, eli olin n. tunnin lievästi ahdistunut ja sitten taas muutaman tunnin melko tyytyväinen elämään, ja tätä vaihteli vähän eri mittaisissa jaksoissa. (Erowidin oppaan mukaan normaali ohi menevä sivuvaikutus). Nyt tätä tuttua lievää ahdistuksen tunnetta on ollut erittäin satunnaisesti n. kerran viikossa lyhyesti, ja se tuntuu koko ajan hiipuvan pois ja harvenevan, mistä olen iloinen.
TL;DR: Huono erittäin ahdistunut trippi vain 1g annoksesta suippumadonlakkeja, mistä voisi johtua ja miten välttää jatkossa? Olin juonut alkoholia illanistujaisissa kolme päivää ennen trippiä, voivatko aivot olla vain edelleen krapula-ahdistukseen taipuvaiset tuossa vaiheessa ja siitä kaikki paha saanur alkunsa? Onko vastaavia kokemuksia?Unohtaakko sienet kokonaan, onkohan minulla jokin taipumus ahdistuneisuushäiriöön tai skitsofreniaan jonka takia ei kannattaisi näitä harrastella? Minulla ei ole mielenterveysongelmia tai -diagnooseja ja elämänhallintani jne. ovat hyvällä tolalla. Haluaisin päästä syvällisemmällekin tripille ja voimakkaampiin visuaaleihin saakka, mutta nyt kokemani ahdistus esti edes tästä pienemmästä annoksesta nauttimisen. Kokemus oli todennäköisesti elämäni hankalin tähän asti.
Voisiko kyse olla tästä ilmiöstä, eli on vähän maailmojen rajalla kun oikea maailma ei tunnu järkevältä, eikä ole riittävän psykedeelimaailmassakaan?:
Eli jos haluaisi täyden psykedeelisen kokemuksen, tulisi vain kasvattaa annosta? Tulee vain mieleen, että kun tuo ahdistus oli niin äärimmäisen voimakas jo tällä annoksella, miten paha siitä voikaan tulla jos ottaisin esim. tuplat eli 2g.
Kiitos jos joku jaksaa lukea ja vastata
Voi olla ettet tule saamaan minkäänlaista positiivista kokemusta sienitrippailusta, valitettavasti.
Itse voin rehellisesti mainita että kaikki nämä trippailukokemukset, mitkä itselläni oli ja kokeilin, johtivat vain maniaan ja typeriin sen hetken dopamiinisykäyksiin mikä mistäkin asiasta, “ou wau nyt ymmärrän!”, joita jälkeenpäin kadun koska tuli näissä sienihetkissä soitettua kavereille ja myös omalle äidille ilman että he tiesivät mitään tilanteesta.
Tuo valtava jano, tai nälkä on tuttua, psilosybiini sai aivoni toimimaan niin ylikierroksilla että oli tripin aikana pakko juoda ihan hitosti vettä ja käydä vessassa, kun aivoni vain kävivät niin ylikierroksilla.
Jos ei ole syönyt etukäteen hyvin, tämä voi kostautua tripin aikana pahasti.
Itse en nykyään näistä sienistä kyllä mitään hyötyjä saa, huomaan vaan kun aivot alkaa käymään niin ylikierroksilla kaikkine ajatuksineen että haluan vain olla yksin suihkussa ja odotella että nämä ajatukset lopulta kaikkoavat ajan myötä pois.
Ehkä summa summarum se ajatus, että ei ikinä kannata uskoa hypeä mitä jostakin aineesta on muut sanoneet, vaan todellakin kuunnella ja tarkistella itseään, onko tässä mulle oikeasti mitään hyötyä?
Mielestäni olet tällä polulla pitkällä kun olet aiempaa kokemustasi uskaltanut miettiä jälkikäteen.
1 tykkäys
Lopetit siis kokonaan sienien käytön? Käytätkö jotain muuta sitte nykyään? Mut kuitenki vaikka on haasteellisia kokemuksia ollu, nii mitää pysyvämpiä ongelmia ei oo kuitenkaa tullu, ja prosentuaalisesti aika harvoin tuntuu näin käyvän. Ja kun aine poistuu elimistöstä, nii vaikutuksetkin lakkaavat ja kaikki palaa takaisin normaaliksi. Että sen puoleen ei oo ollu ongelmia.
Kiitos tuhannesti vastauksesta, olipa mukava kuulla tätäkin näkökulmaa ja toinen vastaava kokemus aiheesta hypettämisen lisäksi. Mietin tuota että mitä hyötyjä/iloa tästä on minulle ollut. 0,5g annoksella kokemukset musiikista, luonnosta ja pohdiskelusta ovat olleet melko hienoja ja olen niistä kiitollinen. Ehkä pitäydyn jatkossakin tässä matalassa annoksessa, varmaan pienenee noin huonon tripin riski samassa.
Erityisen kiitollinen olen itselleni siitä, että en totellut foorumilta löydettyä suositusta, että 2g kuivaa sientä on hyvä aloitusannos.
Jos jollakulla on vielä jotain näkökulmia tähän asiaan tai kommentoitavaa kertomukseeni, kuuntelen mielelläni.
1 tykkäys
Tuo ei ole monille mikään pieni annos.
Mistä olet tällaisen löytänyt ja oletko varma, että puhe on ollut suippumadonlakin annostelusta?
Ihan järkevä johtopäätös. Henkilökohtaisesti sopivimmat annoskoot selviävät lopulta ainoastaan kokemusten myötä ja voivat vaihdella suuresti eri ihmisten välillä.
1 tykkäys
Kiitos vastauksesta, tässä linkki vanhan foorumin keskusteluun, joka tuli usein vastaan kun tätä asiaa googlaili. Tuossa puhutaan vähän sekaisin sekä suippumadonlakeista että muista sienistä. Onneksi muitakin dosetaulukoita jne. tuli tutkittua. Siksi päädyinkin ottamaan ensimmäisellä kerralla sen 0,5g mikä oli melko mieto, mutta positiivinen kokemus.
Tuosta ja kaikesta muusta tuli kuitenkin kuva, että ne hienoimmat ja elämää rikastavimmat kokemukset tulisivat + 2g annoksilla, ja siksi pidin 1g annosta vielä turvallisena ja melko pienenä annoksena, ja samasta syystä isommat annokset kiinnostivat. Tätä tuki myös se, että psilosybiiniavusteisissa terapioissa ja tutkimuksissa käytettiin psilosybiiniä annoksella 25-30mg, mikä vastaa kuivattua suippumadonlakkia ymmärtääkseni n. 2,5-3g. Täytyy nyt kuitenkin todeta, että omalla kohdalla ei ihan noin taida mennä.
Mikäli haluatte kertoa kokemuksia tripeistä tms niin otetun määrän lisäksi kertokaa ehdottomasti MIKÄ sieni kyseessä. Silokeilla vs. muut on iso ero ja moni säästyisi liian haasteellisista kokemuksista, mikäli ei ole sellaista hakemassa. Kiitos!
2 tykkäystä
Kyseisessä ketjussa tosiaan puhutaan aluksi yhdestä P. cubensiksen kannasta ja siihen liittyvästä annostelusta, eli pitoisuudet ovat merkittävästi pienempiä ja yleiset annokset suurempia suippumadonlakkiin verrattuna.
Hyvin toimittu, ikinä ei kannata luottaa liikaa yksittäisiin kommentteihin keskustelupalstoilla. Täällä uudemmalla foorumilla ollaan aktiivisemmin puututtu harhaanjohtaviin puheisiin annostelukeskusteluissa.
Juurikin näin. 
5 tykkäystä