Oletko saanut mullistavia oivalluksia kaikkeen elämään ja olemassaoloon liittyen psykedeelikokemusten yhteydessä?
Koetko että sinua ja muita kanssaihmisiä on yritetty kusettaa lähes kaiken suhteen, mutta nyt olet nähnyt totuuden ja haluat auttaa muitakin näkemään sen?
Ovatko mystiset kokemukset avanneet sinulle tietoja joita ei voi normaalisti muuten saavuttaa?
Et ole yksin! Tällaiset kokemukset ja tunteet ovat hyvin tyypillisiä psykedeelien käyttäjille, mutta olet silti luultavasti väärässä.
Psychedelics can elicit remarkable effects and are powerful tools which could combat our ongoing global mental health and ecological crisis. However, the same screwdriver which can help fix broken parts can also be a dangerous weapon. Building on this analogy, merely owning a tool (ie. having had a psychedelic experience) does not necessarily mean repair, you need to work yourself with the tool correctly. The potentials of psychedelics are boundless. Yet, with mainstream media psychedelic glamorisation and a lack of education on risk and risk-avoidance, the shadow side of psychedelic-use is beginning to emerge.
[…]
People’s experience with psychedelics can be profound and revolutionary. Witnessing reality beyond our everyday perception and journeying into new streams of consciousness could unquestionably make one feel wise and important. But to hold oneself in such regard that belittles those who haven’t “seen the light” creates discrimination. And when this high ego turns into power influence over others, this can have dark outcomes, including manipulation and exploitation.
Artikkeli tosiaan keskittyy psykedeelijeesustelun äärimmäisiin muotoihin, mutta ilmiötä esiintyy myös varsin yleisesti miedompanakin. Veikkaisin että lähes jokainen psykedeeleillä intensiivisemmin trippaillut on varsinkin käyttökokeilujen alkuvuosina kokenut miten omat mielleyhtymät ja tulkinnat kokemuksiin liittyen voivat helposti mennä överiksi ja vasta ajan kuluessa samoihin asioihin voi saada paljon maltillisempaa ja järjellisempää näkökulmaa, mistä irtoaa usein myös enemmän hyötyä jokapäiväiseen elämään.
Harmillisen moni trippailija on joutunut myös lähipiirissään joskus näkemään, miten korkealentoiset jutut voivat viedä pohjimmiltaan hyvän ihmisen mennessään mikäli jalat eivät pysy enää ollenkaan maassa.
Kuinka sinä olet onnistunut välttämään yltiöpärähtämisen tai auttanut itseäsi/toista sellaisesta toipumisessa?
Joe Rogan on erinomainen esimerkki psykedeelijeesustelusta. Tyyppi on herättänyt paljon kiinnostusta psykedeeliskenessä DMT-hypetyksillään, vetoaa moniin omalla versiollaan “avaramielisyydestä” ja siinä sivussa tarjoaa valtavan levitysalustan monenlaisille ongelmallisille ja haitallisille ajatuksille sekä räikeästi virheelliselle informaatiolle kulttuurillisen asemansa ja vaikutusvaltansa voimin.
What we have, then, is a problem that is both unique to the internet and reflective of the giant problem of the internet as a whole: Like the internet itself, Rogan and whatever dangerous misinformation, conspiracy theories, jerky bigotry, or offensive views he wants to serve up today are all unstoppable and essentially answerable to no one. He has all of the audience, money, attention, and prestige of a traditional gatekeeper, but with barely any real pressure to assume responsibility for repeatedly making high-profile mistakes on the job.
[…]
In other words, Rogan, one of the most powerful voices in the world, now may have more freedom than ever to dictate the terms of public conversation — to decide who and what gets to be listened to, and why. As Deggans notes, that sort of influence is much harder to fight than out-and-out extremism.
It’s in that gray space that Rogan flourishes. It’s in that gray space that his listeners, exhausted by the endless polarization of sociocultural discourse, find comfort in Rogan’s ambiguities and contradictions and uncertainties. But it’s also that gray space that harbors bad actors, bad science, misinformation, and disinformation. By playing host to them all but claiming it all as fair game in the name of free speech, Rogan has taught his followers a simple but effective playbook for how to appear balanced without actually being balanced.
Huolestuttavan paljon yhtymäkohtia aloitusviestin linkissä mainittuun tapaukseen nähden, deelipäät ja äärioikeisto ovat lähentyneet varsinkin viimeisenä muutamana vuotena kummasti.
Joe Rogan sanoo jatkuvasti ihan avoimesti podcastissaan olevansa idiootti ja varoittaa ihmisiä ottamasta hänen juttujaan liian totisesti. Onhan kyseessä kuitenkin koomikko ja komedia. Joe Roganin tapauksessa täytyy punnita miten paljon se levittää myös hyvää.
Roganin huomauttelut omasta typeryydestään ovat heikko yritys väistää vastuuta suuren yleisön esikuvana ja vaikuttajana. Se ei ole hyvä tekosyy esim. lääketieteellisen misinformaation ja äärioikeistolaisen ajatusmaailman lietsomiselle, eikä “hyvän levittäminen” ikään kuin vastapainoksi mitätöi näitä seikkoja. Huumoriin on myös turha vedota, kun on kyse vakavista asioista ja monet podcastin jaksot ovat kaukana komediasta.
Joe Rogan on alunperin luonut podcastinsa vuoden 2010 käänteessä ihan huvikseensa kaverinsa kanssa ja heillä ei ollut silloin muuta tarkoitusta kuin keskustella randomeista asioista hyvässä hengessä. Vaikka hän toimiikin nykypäivänä esikuvana monille ihmisille niin hän silti tekee sitä omaa podcastiaan omana itsenään koomikon asemasta. Huono mennä vaatimaan häneltä mitään koska virallisestikkin hän on koomikko ja se on tuon podcastin henkisyys. Vaikka hän valitseekin ottaa aiheeksi myös vakavia asioita niin sen ei pitäisi asettaa häntä mihinkään jumalan asemaan.
Mielestäni Joe Rogan onnistuu vaikuttamaan erittäin laajaan katsojakuntaan juurikin siitä syystä koska hän on koomikko ja osaa keskustella asioista viihteellisesti. Liian vakavasti asioista keskusteleminen karsii monet sellaiset ihmiset pois katsojakunnasta jotka sitä informaatioita juuri eniten tarvisi.
Hyvä muistaa että olemme kaikki ihmisiä. Vaikka olisimme tärkeässäkin asemassa informaation jakamisen suhteen niin ei yhtä ihmistä voida laittaa vastuuseen koko maailmasta. Toki on tärkeää että yritämme saada juuri sitä oikeaa tietoa esille ja vältetään misinformaation jakamista parhaamme mukaan, mutta samalla pitää antaa tilaa miettiä asioita eri näkökulmista. Joe Roganin podcastissa asioita ajatellaan usein hyvinkin vapaamielisesti ja tilaa annetaan mahdollisille virheille, ajatuksena että lopulta päästäisiin juuri sen oikean tiedon lähteille.
Aika paljon täällä maailmassa on virallistakin jopa kirjoihin asti päätynyttä tietoa jota joudutaan korjaamaan myöhemmin uusin silmin. Keskustelun, kokeilujen ja virheiden kautta näitä asioita usein opitaan ymmärtämään. Mahdollisimman vapaa ja laajamittainen keskustelu aiheesta kuin aiheesta nopeuttaa tuota prosessia ja synnyttää samalla varmasti uuttakin tietoa nopeampaa tahtia.
Eikö vastuu kuitenkin ole myös kuulijalla/lukijalla?
Tottakai vastuu on myös tiedon antajalla mutta tarkoitan, että viime kädessä jokaisen velvollisuus ja vastuu on punnita vastaanottamansa tieto itse.
Itse henkilökohtaisesti haluan kuulla monelaisia näkemyksiä laidasta laitaan, jotta voin peilata niihin omia näkemyksiäni. Pelkästään yhdestä näkökulmasta jos asioita lukee/kuulee niin ei siinä kovin paljon viisastu.
Joe Roganin juttuja en ole seurannut, mitä nyt lukenut uutiskynnyksen ylittäneitä lehtijuttuja. Mutta vastuun pitäisi kasvaa vaikutusvallan kasvun myötä. Näin ei tietenkään reaalitodellisuudessa tapahdu. Mutta mun mielestä sama toiminta on sitä vastuuttomampaa mitä enemmän sen tekijällä on valtaa. Esim Trumpin öyhötys ja samat jutut Esson baarin mieheltä.
@nexus Eli siis ihan tosissasi puolustelet haitallisen misinformaation toistuvaa levittämistä valtavalle yleisölle, jos sen tekee aihepiirissä epäpätevä koomikko, jonka kuitenkin moni ottaa selvästi ihan liian vakavasti? En ole puhunut “yhden ihmisen laittamisesta vastuuseen koko maailmasta”, vaan vastuun kantamisesta omista sanoista, teoista ja niiden seurauksista.
@MettaBhavana Tietysti vastuuta on myös kuulijalla, mutta nyt ei ole kyse mistään keveistä näkemyseroista tai myöskään kaikkien vaihtoehtoisten äänien hiljentämisestä, vaan todistettavasti väärän tiedon levittämisestä systemaattisesti miljoonille ihmisille. Kaikki eivät myöskään osaa yhtä hyvällä menestyksellä arvioida kuulemiensa väitteiden totuuspohjaa, vaan monille on tärkeämpää väitteiden esittäjän pinnallinen karisma, valtavirtanäkemysten pakkomielteinen vastustaminen ja/tai oman erikoisuudentunteen pönkittäminen, kuin kunnollinen lähdekritiikki ja medialukutaito. Vai onko harhaanjohdetuksi joutuminen vähä-älyiselle tai vaikkapa mielenterveysongelmaiselle pohjimmiltaan aina vain omaa syytä?
Oikeastaan ihmisten tulisi vaatia vastuunkantoa teoistaan kaikilta valta-aseman syystä tai toisesta saaneilta yhä enemmän ja tiedostaa myös oma vallankäyttö suhteessa vastuuseen. Koulukiusaus on vallan väärinkäyttöä, kansankiihotus vihapuheella on vallan väärinkäyttöä ja diktaattorit käyttävät valta-asemaansa lähes poikkeuksetta väärin.
Vastuu on kuulijalla ja kansalaisilla myös estää näiden rakenteiden periytyminen sukupolvelta toiselle. Vallankäytön muotoja tulisi opettaa jo lapsesta asti, jotta tunnistaisimme itsessämme ja toisissamme ilmenevät valtarakenteet.
Uskon siis siihen, että valtaa on mahdollista käyttää oikein ja siihen löytyy ihan hyviä ohjeita.
Hmm… Joe Rogan on edelleen se sama tyyppi joka tekee sitä omaa podcastiaan mitä hän on tehnyt koko ajan. Siellä on edelleen muutama henkilö studiossa höpisemässä ja nauramassa toisilleen ja juttu striimataan nettiin vapaasti kaikkien katsottavaksi. Se että ihmiset ovat alkaneet omavalintaisesti sitä seuraamaan ei tee hänestä automaattisesti mitään virallista henkilöä jonka jokainen sana pitäisi olla korrektia ja että häneen voisi luottaa kaikessa, ja joka sitten asettaisi hänet johonkin presidentin asemaan joka ei saisi enään puhua vapaasti omassa striimissään.
Varmaan juurikin siksi hän erikseen muistuttaa kuuntelijoitaan aika ajoin ottamatta häntä liian vakavasti ja että kyseessä todellakin on edelleen sama podcast ja komedia vaikka hän haluaakin hyvää hyvyyttään ottaa myös vakavempia asioita esille omalla tavallaan.
Mielestäni vastuu on aina juurikin sillä lukijalla/kuulijalla punnita itse vastaanottamansa tieto. Jos tietoa levittävä henkilö erikseen vakuuttaisi puhuvan totta ja että kaikki pitäisi paikkaansa, niin silloin sillä henkilöllä olisi suurempi vastuu myös olla oikeassa ja häntä voisi syyttää vakavemmin misinformaatiosta niin sattuessa, mutta siinäkin tapauksessa kuulijan täytyisi itse punnita se tieto.
Joe Rogan ei ole moista väitetty koskaan tehnyt ja vieläpä huomauttaa toistuvasti kuuntelijoitaan tilanteesta. Jos kuuntelija on nyt sitten itse tehnyt jonkun johtopäätöksen että tämä mies on yhtäkuin presidentti, niin eihän se Joen vika todellisuudessa ole, eikä sen kuuntelijan ylistys pitäisi Joelle mitään erityisvaatimuksia todellisuudessa luoda.
Mielestäni Joe Roganin tapauksessa olisi enemmänkin kohteliasta yrittää olla mahdollisimman korrekti. Ja aika paljon Joe siinä onnistuukin, mutta hänen tyyli on puhua vapaasti jotta asioita voidaan vapaalla mielellä pohdiskella ja siinä väistämättä tulee myös jonkin verran misinformaatiota, josta Joe usein sanoo ennen lauseen aloittamista että tämä saattaa nyt mennä ihan metsään, mutta… ja sitten aloittaa jonkin asian pohtimisen.
Melko vaikeaa on tämän maailman kasvaa jos kaikille julkihenkilöille asetetaan automaattisesti tällaiset mielen kahleet jotka estää heitä ajattelemasta vapaasti. Mielestäni parempi olisi jos ihmisille annettaan vapaus miettiä asioita julkisuudessakin ilman että heitä ollaan heti kivittämässä jos tieto ei pidä paikkaansa. Ihmisten tulisi vain suhtautua asioihin siten etteivät ottaisi kaikkea kuulemaansa aina absoluuttisena totuutena. Tästä suhtautumisesta pitäisi melkeen tehdä isompi numero.
Psykedeelijeesustelu, mielenkiintoinen termi. Nuorempana tuli koettua LSD:n kanssa melko korkealentoisia trippejä. Siis sellasia fraktaalien jälkeen tulevia hallusinaatiota missä näkee vaikka katon läpi kuolemattomien valtakuntaan ja sieltä laskeutuu jumal hahmo huoneeseen.
Niiden kanssa oli alkuun hankala hyväksyy täysin että se on oman mielen heijjastusta vain… Unta… Itse ohjattua fantasiaa… Ajattele jumalaa, no sieltähän se saapuu. Mutta kun sen sitten hyväksy niin tripit muuttu moninkertasesti tylsemmiksi. Ei enään nähnytkään sinne lopulliseen pisteeseen mihin koko maailmankaikkeus on menossa, “kaikki oli vaan tämmönen hassu juttu”-trippi, tietäjät tietää.
Ei enään tuhatta pelottavaa silmää, pelkkä “meh”, tää on vaan mielen heijjastus.
Itseä on suojannut kovien tieteiden tekeminen ja lukeminen. Trippailen vieläkin sen takia koska jos edes yhden johtolangan saa siitä että on esim joku tietoisuuskenttä mikä vuorovaikuttaa aivoissamme olevien molekyylien kanssa, niin se on jotain.
Näitä jeesustelijoita, guruja sun muita alieneita tuntuu löytyvän youtubesta joka vaivaan ja ongelmaan. Varmasti merkittävä osa näistä ajattelemistani jeesustelijoista ihan “luomujeesustelijoita” mutta ylipäätään kyllä erittäin mielenkiintonen ja huolestuttava aihe.
Eräs tuntemani läheinen henkilö on pyöritellyt nuoruuden vuosina huumekokeilujen yhteydessä heränneitä ajatuksia vuosikymmeniä mielessään (kokemukset nousi päähän). Tälläisen ihmisen kanssa täysi mahdottomuus pyrkiä oikeasti avoimeen keskusteluun, sillä hänellä on voimakas tarve vakuuttaa muut ajatuksistaan ja sitä kautta saada edelleen vahvistusta itselleen.
Jos koko käsitys itsestä perustuu noihin kauan sitten syntyneisiin korkealentoisiin itsekeskeisiin ajatuksiin niin siitä on aika vaikea päästää irti.
Vertauskuvallisesti aloitusviesti on kuin pyhää vettä manattavalle
