Ylläolevasta ja näyistä tuli mieleen, että miksi niin monet näkee geometrisiä kuvioita? Onko jollain tietoa tai hyviä arvauksia mistä se johtuu ja mikä merkitys niillä on? Pitäiskö ne nyt jotenkin ymmärtääkin?
Itsekin niitä nähnyt muttei ole mitään käsitystä mitä ne oikein tarkoittaa. Usein ne vilisee sen verran vauhdilla etten ehdi niitä kovin tarkasti nähdä ja jälkeenpäin niitä ei vaan oikein edes muista niin että esim. osaisi piirtää mitä näki.
Yksinkertaisesti siksi että olemme kaikki ihmisiä ja nautimme samaa lääkettä.
Meillä kaikilla on aivot minkä toiminta muuttuu, ja se toiminta muuttuu samalla tavalla.
Ei ole mitään ymmärrettävää. Aivosi vain toimivat hetken aikaa eri tavalla kuin ilman lääkitystä. Ehkä saat siitä inspiraaitota piirtää tai maalata jotain.
Edit. Voisi vielä lisätä että ihmisen aivoissa on soluja vähän kaikille asioille, mitkä aktivoituu vaikka sen mukaan mitä signaalia silmistä sinne menee. Joskus on ollut tosi hyödyllistä tunnistaa vaikka leopardin kuvointi heinikosta. Se määritti että mikä aivo jäi henkiin ja mikä kuoli. Nyt kun siellä aivoissa on vaikka solu Homer Simpsonille, ja se aktivoituu tripin aikana, ja sitten se menee ristiin rastiin muiden solujen kanssa. Niin tuloksena voi olla tuhat silmänen kokonaisuus mikä jostain kumman syystä vähän vaikuttaa Homer Simpsonilta.
2 tykkäystä
Tiedän muutaman, ketkä tykkää ottaa yksin, mutta jotkut suosittelee trippivahtia, ja varsinkin isoilla annoksilla.
Tarpeeks isoilla annoksilla voi kuulemma jopa unohtaa ottaneensa sieniä, eikä tiedä mistä se olo johtuu. Tää vaan taitaa vaatia jo aika isoja annoksia, kun kyllähän nyt pääsääntösesti sieniä otettuaan tietää ottaneensa sieniä?
Jos näin käy, niin tuossahan vois helposti käydä niin, että pelkää että ne olot ei lopukkaan, ja maailma on pysyvästi tämmöinen, jne.
Sienistä on kyllä lähtökohtasesti vaikea kuvitella, et ne tekis kenestäkään agressiivista, mut eipä sekään kai mahdotonta ole joidenki osalta…
Mie tykkään syödä yksin 
se ihminen joka tuli agressiiviseksi oli sellainen joka ei juurikaan kyennyt empatiaan ja oli selvinpäinkin julma tosin sillon ei fyysisesti… Oon ite miettinyt liittyykö se jotenkin siihen. Että jos se sen pää joteki rikki vaa.
Tuossa tuli laskupäissään funtsittua tätä aivotoimintaa. Siinä pikkuhiljaa palaillessa tähän maailmaan oli se hetken kestävä “välitila”, jossa on ikäänkuin lapsenmieli. Ei tietoa ajasta, kellosta eikä oikein mistään muusta kuin tästä hetkestä. Sitä kestää niin kauan kunnes tämä arkimieli alkaa hakemalla hakea niitä kiintopisteitä millä palaa tähän ns. normaaliarkeen. Eli kattoo kelloa ja jäsentää taas maailman kuten ennenkin. Mietin siinä sitten miten sitä kaikki muuttuu kun kasvaa lapsesta aikuiseksi. Kuinka paljon yhteiskunta, se missä ympäristössä kasvaa yms vaikuttavat siihen, että tämä lapsenmieli muuttuu tällaiseksi “kapeaksi” aikuisen mieleksi. Ja jos eristäytyisi x ajaksi jonnekin ilman kelloa sun muita niin saisiko tätä lapsenmieltä takaisin. Kestääkö alkuperäiskansoilla pidempään tuollainen lapsenmieli 
Tuo “välitila” on kiva hetki nyt kun en enää pelästy sitä. Alkuun tuota vähän pelästyi kun pelkäsi seonneensa ja ettei palaudukaan ns. normaaliksi. Nyt kun ei pelkää ja on oppinut, että siitä väistämättä palaa ns. normaaliksi niin on jopa haikeaa palata takaisin ns. normaaliksi.
Mutta se pointti nyt lähinnä, että miksi nämä aivot on näin ankeat ilman tatteja 
Tai en mä edes tiedä mikä pointti tuossa oli… ehkä ois paremmin kuulunu toiseen ketjuun… Onhan tää nyt itse asiassa aika pöljää juttua. Yp siirtäköön jos meni ihan psyk jeesusteluksi 
Toinen mitä tuossa mietin, että onko nämä matkustelut jotenkin kovakin rasitus keholle? Eilen oli suht vahva matka ja siitä kun tokeni niin oli aivan järkyttävät tattimässyt. Ihan kuin olisi nähnyt pari viikkoa nälkää. Söin yhdeltä istumalta varmaan 2000 kaloria ja mässytin överimakeita leivonnaisiakin 2kpl, vetäisin 1.5l limsaa mitä en ole ikinä tehnyt saman päivän aikana 
Sitten oli jotenkin tosi voimaton olo ja piti keräillä itseään sohvalla vielä pari tuntia ennen kuin oli pakko lähteä viemään koira ulos. Ja tämä käsittämätön ilmiö tapahtuu joka tattilaskukerta; tuttu tai vähemmän tuttu koirakko tulee vastaan vaikka muuten voi mennä pari viikkoa ettei yhdelläkään lenkkikerralla tuu ketään vastaan. Ja siinä kun piti muutama lause sanoa niin tuntui, että pyörryn kun se puhuminenkin veti ihan heikoksi. Kamalaa esittää siinä mitään en oo vetäny normaalia kun puhuminenkin pyörryttää.
Vielä yks kysymys. Miksi noi tatit pistää pissattaa niin kovin? Alkaa käydä hankalaksi kun liikkuminen on mahdotonta ja viim. tunnin päästä tattien syömisestä rakko halkeaa vaikka olisi edeltävästi käyny veskissä. Tässä täytyy alkaa vakavasti harkita tenavaippoja 
En tiedä kuinka rasittavia sienet on keholle, mutta ajattelen itse niiden käytön maraton harjoituksena mielelle. Käytänkin vain kerran kuukaudessa, tai kerran kahdessa kuukaudessa, antaakseni mielen levätä täysin. Joskus on mennyt vuosiakin ilman trippailua. Maratoniltakin palaudutaan kuukauden päivät.
Nousuvaihe on omasta mielestä kiehtova siinä mielessä että arkimaailma unohtuu, ja kokemukset tuntuvat todellisemmilta. Ei osaa arvioida kokemuksia niin kriittisesti. Äkkiä nousuvaiheen jälkeen, kun arkiajattelu palautuu, koen näyt ja kokemukset tylsiksi ja arkipäiväisiksi. Viimeeksi näin 2 tunnin kohdalla mm. näkyjä, että kuljin keskiaikaisella aasialaisella kadulla, tämä vaikutti jotenkin niin arkiselta unelta etten jaksanut enää makoilla silmälappujen kanssa sohvalla.
Kofeiini ainakin aiheuttaa tuota vessassa käymisen tarvetta jos teen kanssa sienet nauttii, varmaan nikotiini myös. Psilosybiinikin varmaan kiihdyttää aineenvaihduntaa. Itse valmistaudun matkaan samoin kuin kävisin nukkumaan. 3 tuntia ennen ei juo mitään ja muutenkin on ollut päivän niukemmalla ruokavaliolla. Vessassa ei koskaan tarvitse käydä matkan ensimmäisten tuntien aikana.
Uskoakseni olen myös herkempi näkemään näkyjä kuin keskiverto henkilöt, joten annokseni pysyy aika maltillisina.
Onko tän kauden sato viime vuotta vastaava putoisuuksiltaan? Viime vuonna oli vähä äkäsiä 
Yleensä yksin. Seuran pitää tuntua kaikin puolin luotettavalta, set & setting täytyy olla kohdillaan. Isompi seurue tuntuisi mahdottomalta ajatukselta, ellei olisi hyvin organisoitu.
Veikkaan, että se johtuu meidän näköaistin toiminnasta. Ennen kuin visuaaliset havainnot tulevat tulkituiksi merkityksiä tunnistavalla aivokuorella, verkkokalvo muodostaa peruskuvioita kuten viivoja ja käyriä. Itse en näe juurikaan geometrisiä kuvioita, vaan alati muotoaan muuttavia “maisemia” ja ultrateräviä sarjakuvia.
Onko vähän alle 30v “perusterveen” ihmisen järkevää trippailla sienillä “terapiamielessä”? Jos vaikka haluaa oppia jotain uusia näkemyksiä jne.
Oikea terapia on kohtuullisen kallista, ja avustuksia ei lähtökohtaisesti saa ilman jotain diagnosoitua sairautta.
Ja nämä esimerkit just vaikuttaa mielenkiintoisilta, ja hyviltä; "En välttämättä olisi työkykyinen ilman sieniä" – Ronja on opettaja, joka hoitaa mielenterveysongelmiaan laittomasti
Pyry, 32, lievittää ahdistustaan LSD:llä – tuhannet suomalaiset käyttävät psykedeelejä voidakseen paremmin, vaikka tutkimus on kesken
Tietysti kaikissa päihteissä on varmasti riski, että jotain voi laueta, mutta jostain syystä juuri psykedeelejä on käyttäneet esim. ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät, eikä se ainakaan pahentunut, tai lauennut mitään.
Myös masentuneilla on jonkin verran tutkittu sieniä ja muita psykedeelejä ainakin pienillä ryhmillä onnistuneesti.
Tosin koehenkilöistä jotkut saivat koeympäristössä negatiivisia kokemuksia.
Hei! Luonnollisesti tämä on sellainen aihe joka on oman harkintasi varassa. Ihan jo siksi, että psykiatrillekkin on monesti hankalaa luoda kokonaiskuvaa omista ajatuksista/ongelmista. Näinpä siis suosittelen lukemaan mahdollisimman paljon muiden kokemuksia niin osaat sitä kautta ehkä rakentaa mielipiteen siitä mitä sinun tulisi tehdä. Näin taidatkin toimia ja tässä on minun kokemukseni.-
Olen sairastanut vuosikymmenen kestäneen masennuksen joka alkoi joskus 12-13 vuotiaana.
Aikuisena oli sen verran huonoja kokemuksia julkisesta psykiatriasta, että menin siitä ehkä jopa enemmän rikki. Ainakin hetkeksi. Sitten kokeilin sieniä. Olin toki ennen sitä kokeillut vaikka mitä niin kuin moni muukin eksynyt ja itsetuhoinen nuori. Sienet kuitenkin toivat ajatukset lähelle ilman sellaista sekavuutta mitä esim LSD tuottaa. Huomasin pian, että mitä isomman annoksen sieniä otti niin sitä lähemmäksi ne ajatukset tulivat eikä niiltä lopulta päässyt pakoon. Se niin kutsuttu “heroic dose” pakottaa sinut kohtaamaan pelkoja, virheitä, ikäviä ja käsittelemättömiä tilanteita ja parhaimmillaan antaa mahdollisuuden saada jonkinlainen sulkio tai “sisäinen rauha” kun olet kerran saanut ne eteesi (tässä kohtaa trippi voi mennä aika huonoksi jos et syystä tai toisesta ole valmis kohtaamaan näitä asioita) . Olet varmasti kuullut puhuttavan “egokuolemasta”. Tämä on hyvin tulkinnanvarainen termi jota yleensä käyttää elämämkoulu psykedeelijeesustelijat, mutta on siinä jotain perää. Tripillä voit tosiaankin kohdata itsesi monella tapaa ja monesta eri kulmasta.
Kun minä löysin aktiiviset sienet niin ne eivät parantaneet minua vaan antoivat näkökulmaa ja itseluottamusta. Lopulta myös jonkinlaista itserakkautta, mutta kyllä minä lopulta paransin ihan itseni joten suosittelen myös lukemaan psykiatrista kirjallisuutta niin sinulla on paremmat työkalut ottaa tripistä hyödyt irti.
Onnea mahdolliselle matkalle. ; )
Edit: Teille jotka tykkää puhua “egokuolemasta” niin eikö se ole aika hurjan väkivaltainen ajatus omasta itsestään? Kyllä se oma ego on hyvä pitää hengissä ja hyvissä väleissä muiden osioiden kanssa. <3
2 tykkäystä
Egokuoleman voi tulkita niinkin, että ymmärtää olla liikaa samastumatta egoon. Ego on vain osa meidän psyykettä eikä välttämättä sen keskus.
1 tykkäys
Minulle asia aukeaa enemmänkin niin, että tripillä tajunnan ja itseyden eri osaset ikään kuin eriytyy tarkasteltavaksi. Ei siis kuole vaan irtoaa ja on helpommin tunnistettavissa itsekseen ilman muita osia.
Kiitän vastauksesta. Psilosybiinistä ja psykedeeleistä yleensä vaan tuntuu loppujen lopuksi aika vähän olevan tutkittua tietoa.
Kuitenki parin tutkimuksen mukaan ne on tulkittu “vähiten haitallisina” päihteinä. Mulle on myöhemmin kuitenki täsmennetty, et kyseessä on ollu kyselytutkimus, eikä mikään kliininen koe.
Käyttäjät itse ovat siis sinne raportoineet kokemuksistaan jälkeenpäin.
1 tykkäys
Näinhän nämä tutkimukset kieltolakien alaisista aineista tuppaa aina menemään. Valitettavasti.
Pelkästään tutkimusrahoituksen hakeminen voi olla stigmatisoivaa.
Ok. Ja mitä oon noita juttuja lukenu, nii psilosybiini on varmaankin näistä se “hyödyllisin”? Koska avaa ajatuksia uudella tavoin, kestää lyhyen aikaa, jne.
Mdma on myös tutkittujen listalla, mutta se taitaa aika paljon suppeammksi jäädä, ja siinä olisi hyvä olla terapeutti mukana, joka pitää sitä keskustelun “punaista lankaa” yllä?
Kun taas psilosyybiinissä se itse vaikuttava aine tekee sen työn, ja terapeuttia käytetään vain tarvittaessa?
En ole itse lukenut näitä nykyisten tutkimuksien asetelmia joten en osaa edes kuvitella sitä käytäntöä potilaan kanssa. Kuitenkin omasta kokemuksestani väittäisin, että mdman ja psilosybiinin käyttötavat psykiatriassa ovat hyvin erillaisia joten suoraa vertausta tuskin voi tehdä. Ilman mutuilua voin kertoa ettei ainakaan minulla ole psilosybiinikokeilujen jälkeen ollut mitään tarvetta käyttää muita aineita kuin reseptilääkkeeni ja trippi tai microdose tatteja silloin tällöin.
1 tykkäys
Ok. Ja mitä oon näitä trippikertomuksia, yms. lukenu, nii jääny semmonen vaikutelma, että psilosybiinistä on ollu joillekkin hyötyä, ja että psilosybiinin käyttäjät on aika “normaalia” porukkaa.
Mutta toisaalta kyllä tää maallikon korvaan saattaa kuulostaa vähän “hörhöltä” ja omituiselta;
“Amerikkalaisfilosofi ja -etnologi Terence McKenna taas oli huomattavan innostunut näkyjä tarjoavista sienistä, jotka paljastivat hänelle universumin salaisuuksia. Huurumadonlakki-sienilaji esimerkiksi kertoi McKennalle, että alunperin sienet ovat lähtöisin avaruudesta kaukaa galaksien takaa, niillä on kyky rakentaa hypervalon nopeudella kulkevia aluksia ja ne elävät symbioosissa ihmisrodun kanssa.” LSD:tä napsittiin 1960-luvulla kuin karkkia: uusi kirja kertoo, kuinka tajuntaa laajennettiin, mutta trippailussa oli myös pimeä puolensa
1 tykkäys
=DD Joo toi Terrence on hyvin tunnettu hörhö mykologian alan historiassa. Tehnyt kyllä ihan hyvääkin tiedettä ja sitä kautta ansainnut sulkansa. En tiedä sitten onko se hyvä juttu kun tämä heiluttaa yliopistokorttia hörhöillessään ja saa ihmisiä uskomaan. Esimerkiksi Stoned Ape teoria ihmisen evoluutiosta on tämän tuotoksia.
Niin. Tiedä sitten, että miten iso osuus noilla psykedeeleillä (psilosybiini ja dmt taisivat olla hänen yleisimmin käyttämät) on ollut asian kanssa.
Aika harvalta tyypiltä kuullu/lukenu mitään sellaista, jossa joku ihan tosissaan kertoisi mitään tuommoista.