Itse olen ikämies sarjaa, mutta harrastuksena nahistelu sääntöjen turvaamana on yksi parhaista mielen tyhjentäjistä. Siinä kun ollaan vähän samantyyppisen tilanteen edessä kuin trippailu, eli ei tiedä mitä tuleman pitää. Joskus kolisee omassa päässä ja menee parikin päivää naama turvoksissa, mutta onnistuneen sparrin jälkeen euforia ja omien taitojen tuoma henkinen palaute on euforiaan verrattava fiilis.
Uskoisin, että tuo kahdeksan päivää riittää tässä välissä siinä mielessä, että tämä ensimmäinen kokeilu oli selkeästi liian pieni annos. Osalle riittää 2-3 päivää ennen seuraavaa matkaa, osa vaatii pidemmän ajan. Sittenpä sen näkee.
Onko sinulla tai muilla tietoa tämän foorumin käytännöstä siinä mielessä, että saako täällä jakaa sähköpostiosoitettaan? Osa vastauksista on ollut sellaisia, että jatkaisin keskustelua lisätiedon saamiseksi mielelläni eri nimimerkkien kanssa privaatisti, jotta osa, varsinkin aiheeseen kunnolla perehtynyt asiantuntija ei triggeröidy minun toistaiseksi vajaasta tietämyksestä ja kokemuksista tämän aiheen ympärillä.
Vaikka netti on täynnä eri tutkimuksia ja lähteitä, minua kiinnostaa eri henkilöiden omakohtaiset kokemukset ja opit. Niin sanottu vertaistuki on tässä aiheessa korvaamatonta, kun olen vasta matkalla syvempään tietoisuuden tutkimiseen ja terapiahyödyn etsimiseen. Minä en ole kiinnostunut niinkään viihdekäytöstä, vaan ensisijaisesti minäkuvan selvittäminen, terapiavaikutus ja ymmärryksen laajentaminen ovat asioita, joihin toivon psilon antavan avaimia.
Voit lähettää yksityisviestejä foorumin kautta. Ootas kattelen ohojeet sulle.
Eli joo. Klikkaat nimimerkkiä ja siihen aukiaa uus ikkuna ja siitä viesti niin mennee yksityisenä.
Suuri kiitos.
Myös minuun saa olla yhteydessä, jos aihe tai muu aiheeseen liittyvä asia kiinnostaa.
Tuossa tuli kyllä hyviä neuvoja. Itse oon aina tripannu ilman mitään huiveja ja katseen peittämistä random musiikin kera, ja kämppää ihmetellen, tai ulkona liikkuen ilman musaa. Siis kämpällä tripatessa radiosta vaan joku suosikkikanava auki.
Tuo aistien vähentäminen (kuten näön peittäminen) voi vaikuttaa yllättävän paljon tripin voimakkuuteen.
Esim. joskus nuorempana ku meditoin savuissa silmät kiinni, nii kyllä se tuntu vetävän vähän kakkoslevelille tuon olotilan, ja “lähemmäs itseä”, kuin yleensä.
Muistakaa mainita annosmäärien yhteydessä relevantti sienilaji!
Kyllä viikko ja vähempikin riittää ihan hyvin toleranssien nollaamiseen, kokemuksellisesti voi tietysti tuntua laimeammalta jos taustalla on tiheää käyttöä.
@Enzo, tsekkaa viestiketju Tavalliset annokset toimii heikosti.
2 viestiä yhdistettiin ketjuun: Tavalliset annokset toimii heikosti
Komppaan Matiasta. Ilmoittakaa AINA annosmäärissä sienilaji. Monesti itseäni sekoittaa aloittelijana kun alkaa miettimään onko käytetty kuivapaino Cubensista vai esim Psilocybe semilanceata (suippumadonlakki). Näillä on iso ero psilosybiinissa psilosiinissä, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Itselleni paras annos vähäisellä kokemuksella on n.1,4-1,6g kuivattua silokkia. Pehmeitä hyviä matkoja. Matkustaessa set&setting kuntoon, makoilen rauhallisessa paikassa kotona silmät kiinni. Silmät auki ei halluja, visuaaleja tms. Hurjasti kysymyksiä ja uusia ideoita, ajatuksia. Sitten luontoon ihmettelemään elämän ja elollisen luonnon kauneutta johon pääsee syvällisesti sisälle. Myös rankkoja muistoja ja ajatuksia, mutta avoimin mielin otan vastaan kaikki mitä sienillä on kerrottavaa. Olen saanut suurta apua mielenterveyteeni. Ahdistus helpottanut, itseni ymmärrys parantunut.
Cubensiksesta ei ole kokemusta.
Pieleen meni ja pahasti tavallaan. Entisellä palstalla varoiteltiin koska on tila jota kutsutaan skitsoaffektiiviseksi oireyhtymäksi. Tiesin kyllä siis riskit. Vai menikö se pieleen sittenkään?
Sain muistaakseni useamman gramman Golden Teacheria. Olimme kaikki nejä tyyppiä ikävä kyllä myös alkoholin vaikutuksen alaisia. Ja tyypit? No, ei hyviä alkuunkaan.
Otimme sitten. Taisin ottaa kaksi kuivattua. Aikaa meni ja aloimme toteamaan ettei pelaa. Yksi kaveri sanoi että vähän huono olo ja lähti kotiin. Myös muut lopulta.
Sitten pimeni. Heräsin sohvalta seuraavana aamuna ja ajattelin että se siitä. Mutta pari viikkoa myöhemmin yksi naapurini kertoi että oli käynyt katsomassa miten voin. Tästä ei sitten ole mitään muistikuvia. Olin avannut oven hiestä läpimärkänä ja menin saman tien takaisin sohvalle ja olin sammunut siihen ja jatkanut unta (Trippailua?).
Mutta sitten se outo juttu tässä. Tuo oli heinäkuun loppua kun tuo tapahtui. Kymmeniä vuosia aina elokuun lopussa iltojen hämärtyessä alkoi syysmasennus, ja todella syvä. Saattoi kestää yli puoli vuotta ja voin vakuuttaa että silloin käveltiin läpi infernon. En toivo enkä halua kenenkään kokevan sitä ikinä. Kokemus on tietenkin subjektiivinen. En siis tiedä miten kukin kokee todella syvän masennuksen ja ahdistuksen.
No, odotin masennusta. Sitä ei tullut ikinä. Eikä ikinä tähän päivään asti. Oliko se syksy 2021? En oikein muista. En tiedä afterglowsta yhtään mitään. Mutta siihenkö se loppui? Hikoilin ja trippailin ja kävin jotain läpi mitä en edes tiedä.
En ole sen jälkeen koittanut. Normaalia alakuloisuutta on tietenkin kuten muillakin ihmisillä. Kuuluu ihmisluontoon kuin yö ja päivä.
Saa esittää kommenteja ja mielipiteitä. Olisin kiinnostunut. Ja muuten en käytä mitään nautintoainetta huvikseni. Niillä on aina funktio.
Kokemuksia juuri tekemästäni matkasta. Tämä oli vasta 3. trippini eli olen vasta-alkaja. Ehkä tästä on apua muille vasta-alkajille.
Tripin tavoite: saada ymmärrystä omaan tietoisuuteen ja siten universaaliin tietoisuuteen
Klo 8:10 Aamiainen, kaurapuuro ja ruusunmarjateetä
Klo 9:05 Lemon Tek (3g cubensis ecuadorian haudutus 30min), suodatettuna eli nautittu vain neste. Musiikkina John’s Hopkins yliopiston kehittämä kuuden tunnin pituinen soittolista psykedeelimatkoja varten (lemon tekilla ei tosin pääse edes puoleenväliin)
Klo 9:10 Laput silmille, kuulokkeet korville ja peiton alle valmiina vastaanottamaan mitä tahansa, hyvät ja huonot
Klo 9:20 Alku hankala, hieman oksettava olo ja kokovartalokramppeja (jotka jatkuvat koko 2h tripin ajan)
Klo 9:40 Tunnen miten tietoisuuteni laajenee ja havahdun olevani sisäisessä maailmassa jossa kaikki ilmenee rikkaina elävinä väreinä ja näkyminä jota musiikki johdattaa. Näkymät soljuvat rauhallisesti ja seuraan niitä haltioituneena. Lihakset kramppaavat mutta en koe sitä häiritseväksi, keskityn vain sisäiseen maailmaan.
Klo 10-11 Jokin puoli minusta analysoi liikaa kun taas toinen puolia kehottaa vain antautumaan. Huomaankin, että mitä enemmän antaudun vietäväksi ja mitä paremmin hiljennän ajattelevan mielen niin sitä upeampi kokemus on. Musiikki kuulostaa käsittämättömän kauniilta (tätä on vaikea kuvailla mutta kuvittele että olet isossa teatterissa, jossa musiikki täyttää tilan ja jossa värit, muodot ja näkymät vaihtuvat riippuen musiikista.) Musiikin vaihtuessa oopperaan huomaan, että minua naurattaa ja sitä kestää koko lopputripin. Kaikenlaista pientä oivaltamista tapahtui matkan aikana, joitain en edes muista.
Klo 15:30 Olo on yhä hutera mutta puhdistunut ja hieman euforinen. Rento fiilis. Olen yhä hämmästynyt sisäinen maailman kauneudesta. Ikimuistoinen kokemus.
Hei!
Olen melko uusi taikasienien kuvauksen saralla eikä muista tajuntaa vaikuttavista aineistakaan ole mitään kokemusta. Toivottavasti pääsisin testailemaan tässä kuukausina.
Itse asiaan. Kysymykseni koskee sitä, että onko jotkut täällä saaneet sienistä apua fobioiden/pelkojen hoitoon/lievittämiseen? Itsellä on aikamoinen verikokeiden pelko, joka johtuu eräästä hieman epämiellyttävästä verikoekerrasta.
En tiedä onko tämä viisasta, mutta laitanpa toisenkin kysymyksen samaan syssyyn. Onko kukaan testannut ottaa sieniä (eri annoksilla) juuri ennen nukkumaanmenoa. Voisi kuvitella, että olisi odotettavissa varsin värikkäitä unia…
Toiseen kysymykseen vastaan, että ainakaan tripin aiheuttavalla annoksella ei ole ehkä hyvä idea ottaa ennen nukkumaanmenoa. Todennäköistä on ettei uni tule ja väsyneenä trippailu ei lähtökohtaisesti ole erityisen hyvä idea.
Nukkumaanmeno mahdotonta koska ne ovat uppereita eli pitävät kehon ja mielen virkeänä. Vaikka ottanut ketipinoria tai alkoholia niin ne vain menevät niiden yli. Eli ei tule toimimaan, en suosittele.
En ole ainakaan itse havainnut kehon vireystilan nousua, vaan pikemminkin lievää raskauden ja ‘löysyyden’ tunnetta. Ei tee erityisesti mieli suorittaa mitään liikunnallista.
Oman kehon tuntemuksiin sen sijaan pystyy herkistymään paljonkin ja esimerkiksi maatessa sängyllä voi kulua jonkin aikaa etsiessä ns. optimaalisen jännityksetöntä (ei paina eikä väännä mikään) asentoa.
Minulla on ollut tavoitteena hoitaa alkoholiriippuvuutta niin, että käytän toipumisessa apuna sienitrippejä. Olin lukenut tutkimuksista, joissa koehenkilöt ovat onnistuneet lopettamaan juomisen kokonaan terapian ja sienitrippien yhdistelmähoidolla. Suoritin ensimmäisen sienitripin noin 4g annoksella kuivattua cubensista, jonka jälkeen lopetin alkoholin käytön täysin. 43 päivää aloitustripin jälkeen oli toisen tripin vuoro. Olin suunnitellut tekeväni toisen tripin kun olen ollut 1-2 kk juomatta, ja nyt oli täydellinen ajankohta suorittaa toinen trippi. Annos oli 5g kuivattua cubensista. Ensimmäinen trippini oli ollut voimakkuudeltaan keskitasoa, minkä vuoksi nostin annosta hieman. Tripistäni tuli kuitenkin paljon voimakkaampi kuin osasin etukäteen odottaa.
Minä pidän sienten mausta, mutta 5g oli niin iso annos, että syöminen oli aidosti haastavaa. Käytin apuna suklaapaloja, joita söin aina välillä. Suklaan makuisessa suussa oli helppoa jauhaa sienetkin. Sain annoksen syötyä noin kymmenessä minuutissa, kello oli tällöin 12:10. Edellisellä kerralla trippi oli hiipinyt päälle hitaasti ja visuaalit olivat tulleet noin 2 tuntia annoksen syömisestä. Nyt meni kuitenkin vain puoli tuntia, kun näkökenttäni alkoi muuttua kuin taikaiskusta, noin kello 12:40. Katselin ikkunasta ulos, pilvet, kerrostalot ja puut muuttivat muotoaan niin, että ne koostuivat ainoastaan palloista ja niitä yhdistävistä kapeista putkista. Nämä pallot sykkivät hengitykseni tahdissa. Annoin niille nimeksi vilpluumi, kun tallensin puhelimeeni, mitä näen. Päädyin pitämään nauhan päällä koko tripin läpi, mikä tarjosi todella mielenkiintoista analysoitavaa jälkeenpäin. Maisema koostuu pelkästään sykkivistä vilpluumeista, sininen taivas häikäisee ja pakottaa katsomaan muualle. Asetun olohuoneen lattialle, hetken huone näyttää normaalilta mutta pian kattoon muodostuu muovisia hammaspyöriä ja rattaita, kuin jostain lego-koneistosta. Nämä alkavat pyöriä ja lataavat näin energiaa olohuoneen lamppuun, joka alkaa hehkua punaista valoa ja lähettää ympärilleen kuplia joissa on pieniä sienihymiöitä. Katson kelloa ja järkytyn kun se on edelleen 12:40. Nämä hetket visuaalieni kanssa ovat tuntuneet ainakin tunnilta. Olen yhtäkkiä aivan jäässä, otan viltin suojakseni mutta se ei riitä. Siirryn makuuhuoneen sängylle ja kääriydyn täkkiin.
Makuuhuoneen ikkunasta katson heiluvia puita ja taivaalla lipuvia pilviä. Molempiin muodostuu eläimiä muistuttavia olioita, lehmiä, hevosia ja lapmpaita. Nämä kaikki ovat naispuolisia ja erittäin rakastavia sekä lempeitä. Ainoa tunnistettava hahmo on muumi, joka muodostuu pihapuun lehdistä ja oksistoista. Minulle tulee todella rakastettu olo. Mietin mielessäni, kuinka paljon saan rakkautta läheisiltä ihmisiltä. Trippi tuntuu lämpimältä maailman syliltä joka keinuttaa minua. Välillä tunnen olevani peittoon kääriytyneenä yllättävissä paikoissa elämäni varrelta, kuten entisen kotitaloyhtiöni rappukäytävässä. Olo tuntuu ikuiselta haukotukselta, siltä kun heräisi uuteen päivään rakkaan ihmisen vierestä, ja haukottelisi ja venyttelisi itse puoliunessa nauttien peittojen lämmöstä ja toisen ihmisen tuoksusta. Minulla on todella upea olo enkä voi olla hymyilemättä. Ikkuna on kadonnut edestäni ja ulkona oleva maisema tulee suoraan silmilleni. Välillä se muuntuu ovelalla tavalla, esimerkiksi sininen taivas ja valkeat pilvet asettuvat kerrostalon julkisivun väreiksi. En ole täysin varma missä huoneessa tai asunnossa olen. Jossain kohtaa katseeni osuu kelloon ja totean sen olevan 13:50. En voi uskoa sitä, koska haaveiluhetki sängyssä on tuntunut muutamalta minuutilta. Varmistan asian uudelleen ja tajuan olleeni sängyssä noin tunnin. Alan itkeä ja totean olevani vankina päiväunien vanukkaassa. Juon vitamiinivettä, joka maistuu todella voimakkaalta ja juomisen seurauksena seinissä alkaa valua vettä. Eteeni ilmestyy kuva sähköpostiviestistä jossa lukee: Oksennus pönttöön. Yhtäkkiä minulla on todella paha olo ja hoipertelen vessaan.
Vessassa oloni muuttuu todella huonoksi ja tripistä tulee minuuttitaistelu. En ole koskaan kokenut samanlaista oksetusta. Koen todella merkitykselliseksi asiaksi sen, oksennanko vaiko en. Samoin sen, puhunko vaiko kuiskaanko ja olenko vessassa vai keittiössä. Näiden asioiden väliset etäisyydet tuntuvat valtavilta ja tajuan, etten mahda niille mitään. Käytän sienitripeillä vaippoja, joita käytän silloin tällöin muutenkin arjessani syystä x. Kaadan vesipullon vahingossa lattialle, ja kun näen juoman kaatuvan, lasken tahtomattani alleni. Tunnen syvää häpeää ja haukun itseäni pilkallisesti ja ilkikurisesti kuin ammattidomina. Alan luetella esimerkkejä elämäni varrelta, jolloin en ole osannut pitää itsestäni huolta. Kutsun itseäni monta kertaa avuttomaksi bimboksi, joka saa turvaa siitä kun antaa muiden ohjailla itseään. Aavistelen olevani tekemisissä oman superegoni kanssa. Nousin lattialta ylös ja päätän tarkistaa peilistä pupillini. Silmissäni ei kuitenkaan näy ollenkaan pupilleja vaan silmäni loistavat valkoista valoa. Putoan lattialle ja olen jo varsin kauhuissani. Istun kaatamastani vesipullosta tulleeseen lätäkköön ja se tuntuu valtavalta epäonnistumiselta. Ajattelen soittavani ystävälleni, mutta lopulta pelkkä hänen ajattelemisensa riittää antamaan sen verran voimaa, että uskon taas selviäväni tripin läpi. Huone muuttuu valkoiseksi ja huono olo tasoittuu. Alan puhua nauhurille alkoholismista ja korostan puheessani, kuinka tärkeää minun on muistaa koko ajan, että minun kohdallani ainoa vaihtoehto on täydellinen juomattomuus. Mieli yrittää jatkossakin tehdä temppuja ja uskotella, että satunnainen alkoholinkäyttö on ok, mutta nämä houkutukset minun tulee jatkossakin systemaattisesti torjua. Erittelen mielessäni keinoja, jotka auttavat minua tässä ja olen tyytyväinen pohdintaani. Pääsen jaloilleni ja kävelen keittiöön.
Otan pari palaa suklaata, ja koen maut aivan eri tavalla kuin ennen. En osaa kuvailla asiaa tarekmmin, mutta sanon nauhuriin tuskaisena, että suklaa maistuu pyykkivuorelta. Keittiön lamppu karkaa ulos ikkunasta ja jää pihalle pyörimään. Työnnän puhelimeni kulman suuhun ja alan imeä sitä. Minua alkaa heikottaa ja putoan lattialle. Pyykinkuivatus propelli muuttuu vauvojen mobileksi ja tunnen olevani pinnasängyssä. Minusta tuntuu kuin pääsisin käsiksi johonkin vauva- tai taaperoajan muistoon joka sekoittuisi tämän todellisuuden kanssa. Oloni on jälleen todella turvallinen. Konttaan pienen matkan olohuoneen sohvalle ja jään pohtimaan lapsuuttani. Totean minulla olevan kokemus siitä, että molemmat vanhempani ovat hylänneet minut ollessani lapsi. Tajuan hakevani puolisolta äidillistä hoivaa ja parhaalta ystävältäni isällistä kannustusta ja viisautta. Tunnen kiitollisuutta näistä ihmisistä ja totean, että minun on hyvä tiedostaa, kuinka lapsuudenkokemukseni vaikuttavat näihin ihmissuhteisiin. Tunnen myös syvää kiitollisuutta uudesta ystävästäni, jonka kanssa voin keskustella esim. sienitripeistä ja muusta erikoisemmasta, mitä muu lähipiirini ei ymmärrä. Asunto alkaa näyttää normaalilta. Ulos katsoessa pilvet muovautuvat vielä olioiksi. Näen viimeisenä näkynä pilvestä muodostuvan valkoisen hylkeen, joka kertoo minulle että minun on tullut nyt aika ottaa vastuu itsestäni ja elämästäni.
Alan laskeutua takaisin noin kello 16, 4 tuntia sienten ottamisesta. Olo on pari tuntia todella pöpperöinen, tuntuu kuumeiselta ja saan pari oksetuskohtausta. Tunnen kerran pyörtyväni ja vajoan vielä noin viideksi minuutiksi kylpyhuoneen lattialle, mutta olo paranee varsin nopeasti. Alan kirjoittaa kokemustani ylös noin klo 20:00. Oloni on kiitollinen. Olen käsitellyt holittoman elämän aloittamiseen liittyviä tuntemuksiani ja saanut paljon rohkeutta ja viisautta tulevaisuutta varten. Olen myös käsitellyt lapsuuttani ja tajunnut ripustautuvani hieman liikaa minulle läheisiin ihmisiin. Minulla on vahva usko siihen, että pystyn elämään jatkossa astetta itsenäisemmin, etenkin kun alkoholi ei ole enää sumentamassa ajatuksiani. Tunnen myös ylpeyttä selvittyäni elämäni rajuimmasta tripistä.
oli tosi upeeta lukee tää tarina erkkinen. kiitti kun jaoit sen. onnee valitsemallasi polulla. toivottavasti kuullaan susta vielä!
Kiitos kun jaoit rankan kokemuksesi! 
Lukemisen jälkeen tuli tunne, että tästä nimenomaan sienten käytössä on kyse! Upeasti kuvasit matkasi. Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Oli viikonloppuna varsin mielenkiintoinen ja täysin erilainen kokemus kuin kertaakaan aiemmin sienten kanssa.
Valmistin sieniteen 2 grammasta kuivattuja cubensiksia. Hienonsin kuivatut sienet saksilla teekuppiin ja kaadoin lähes kiehuvan veden sienisilpun päälle. Annoin juoman hautua reilun 20 minuuttia sitä silloin tällöin sekoitellen. Teen tekeytyessä valmistelin ja kävin ulkona polttamassa pienen määrän CBD-kukkaa. En ollut aiemmin kokeillut CBD:tä polttamalla lainkaan, mutta THC-pitoiset kannabis-lajikkeet ovat varsin tuttuja. Ajatuksenani oli lähinnä taittaa sieninousujen terävin kärki tällä pienellä rauhoittavalla – nousut kun tapaavat olla itselleni usein melko ahdistavia, ja niihin liittyy usein ikävän voimakasta pahoinvointia ja vatsaoireita. Palattuani ulkoa kaadoin lisää lämmintä vettä teemukiini, ja lisäsin joukkoon kamomillaa sisältävän haudukkeen makua parantamaan antaen juoman hautua vielä hetken.
Valitsin sopivan levyn soimaan ja istahdin sohvalle nauttimaan valmistamani teen, valmiina tripille. Aiemmin vallinnut jännitys oli jotakuinkin tiessään, eli ilmeisesti CBD teki sen mitä siltä odotin. Join teen ehkäpä viidessä minuutissa jättäen kiinteän sienimuhjun mukin pohjalle. Tutut nousun ensimmäiset merkit alkoivat ehkäpä 15 minuutissa – kädet alkoivat hikoilla ja ympäri kehoa kulki sähköistä värinää. Useimmiten itselläni näitä fyysisiä tuntemuksia komppaa henkisesti raskas ja selittämättömän vaikea olo, mutta nyt sitä ei tullut, vaan mieli oli levollinen, kevyt ja kaiken kaikkiaan hyvä.
Jossain vaiheessa, ehkä noin puolituntia teen nauttimisen jälkeen, alkoi todella vahva lihasten tärinä, joka sai erityisesti jalkojeni suuret lihakset tärisemään estotta ja ilman minkäänlaista myötävaikutustani. Tuntui kuin kehoon kertynyt stressi olisi purkautunut pois TRE (Trauma Releasing Exercises) -“tärinäharjoituksen” tyyppisessä tilassa. Siinä ei auttanut kuin nauraa; tässä sitä vain täristään, enkä muuta mahda! En ole itse tällaisia tärinäharjoituksia suorittanut, mutta olen seurannut harjoitusta sivusta, ja todellakin, tämä oli tuntui olevan täysin samanlaista. Kokemus oli intensiivinen, mutta todella vapauttava, ja olo sen jälkeen seesteinen ja lähes autuaan onnellinen.
Tärinää kesti arviolta puolisen tuntia, kunnes se hiljalleen laantui ja tasaantui. Noin kahden tunnin kohdalla söin vielä teemukiini jääneen sienisilpun pois, mutta en huomannut, että se olisi enää muuttanut kokemusta suuntaan tai toiseen. Muut kuin fyysiset vaikutukset jäivät todella kevyiksi, eli minkäänlaisesta “tripistä” ei voi puhua.
Noin kahden gramman annokset ovat itselleni tyypillisiä, ja olen tottunut siihen, että sekä näkö- että kuuloaistit vääristyvät jo näillä annoksilla todella vahvasti, mutta nyt koin lähinnä hieman värien kirkastumista ja kuulokuvan laajentumista. Psyykkisesti vaikutukset olivat verrattain kevyitä: hyväntuulisuutta, kiitollisuudentunnetta ja syvää rauhallisuutta. Lisättäköön vielä, että vain noin 0.5 grammaa suuremmalla annoksella olen kerran aiemmin päätynyt jonnekin lähelle egokuolemaksi kuvailtavaa kokemusta, jossa käsitys ajasta, paikasta ja itsestä on pirstaloitunut täysin.
En osaa sanoa mitkä kaikki tekijät tässä taustalla vaikuttivat, mutta ainakin takana/käynnissä oleva hyvin stressaava elämäntilanne oli varmasti suuressa roolissa. “Set” oli siitä huolimatta mielestäni kohdallaan, sillä lähdin kokemukseen positiivisin ja avoimin mielin. Ehkä pohjalle poltettu CBD teki myös osansa. Yhtä kaikki, tämän kertainen kokemus oli superpositiivinen ja pääsi todella yllättämään, joten täytyi se jakaa.
Edellisestä matkasta on nyt 4 kuukautta aikaa. Sanoisin että matka oli melko lailla niin hyvä kuin se voi olla. Silmät kiinni näin ikuisuuden ja äärettömyyden maailmoihin. Koin seuraavani voimia mitkä ovat kaiken taustalla. Voimat aaltoilivat ja olivat kauniin värisiä. Voimat muodostivat ihmisiä mutta eivät sitten kuitenkaan. Ne olivat ihmisten syvempi olemuksia. Ikäänkuin jonkin suuremman jatkeita. Joku suurempi vuorovaikutti monen ihmisen kautta maailmassamme. Näin maailman minne sielut matkaavat kuoleman jälkeen, siellä oli Hadeksen kaltainen valtava hahmo mikä toimi ikäänkuin kirurgina sieluille, Hadeksen halli oli tumma ja sielut lipuivat Hadeksen työpöydälle. Tässä paikassa ei ollut itsekkyyttä läsnä, ei muuta kuin sielujen hoitoa. Muut valtavat jumalalliset hahmot mitkä vaikuttivat maailmaan aaltoilevien virtojen kautta vaikuttivat mittelevän voimistaan.
Jossain toisilla ikuisuuksien tasoilla näin äärettömyyteen jatkuvia säikeitä, lentelin täällä jonkinlainen mystikon asu päälläni. Tiedän tämän koska näin itseni kolmannesta perspektiivistä jossain kohtiin. Vuorovaikutin paikallisten hämäkkieläinten kanssa, mitkä punoivat noita säikeitä. Täällä oli mustaa joka suunnassa loputtomasti, mutta sitten kuitenkin olin jonkilaisten tasojen välissä ja tämä ääretön taso oli hyvin kapea äärettömyys. Tämä oli todella rauhallinen paikka.
Palasin kotini kadulle ja se kaareutui siten että aurinko alkoi nousemaan hyvin suurena horisontissa. Koin yhteyttä ammoisten aikojen ihmisiin ja auringon palvontaan. Näyt olivat nyt vähän vauhdikkaampia ja maallisempia, sisältäen edelleen jonkilaisen mystiikan mikä oli minulle totta sillä hetkellä.
Tripiltä palauttuani minun oli vaikea olla uskomatta kokemuksieni todellisuutta. Minulla oli ehkä viikon tai parin ajan sellainen tunne että olen saanut tietää jotain todellista. “Hades” oli näistä kaikkein pinttynein tuntemus jostakin todellisesta. Nämä tuntemukset alkoivat kuitenkin lieventyä ja kaikki alkoi tuntumaan hiljalleen taas vain koetulta unelta. Tämä oli kyllä ihan tuttua jo minulle. Olikin huvittava tarkastella omaa muuntunutta maailmankuvaa ja mietiskellä sitä. Emmehän me oikeasti todelluudesta osaa sanoa muuta kuin mitä fyysikot ovat meille kertoneet koetulosten pohjalta. Miten esimerkiksi Einstein teki radikaalina ajatuksena ajasta ja avaruudesta suhteellisia Maxvellin yhtälöiden ja Michelson–Morley-kokeiden innoittamana.
Kaksi tai kolme kuukautta ajattelin että en enään matkaile, koin että kokemukseni oli niin positiivinen ettei minulla olisi enään tarvetta. Nyt neljän kuukauden jälkeen alkaa taas tuntumaan siltä että olisi mukava viettää ilta uneksien, uskoakseni kevään mittaan joku viikonloppu matkailen.