Itse olen ikämies sarjaa, mutta harrastuksena nahistelu sääntöjen turvaamana on yksi parhaista mielen tyhjentäjistä. Siinä kun ollaan vähän samantyyppisen tilanteen edessä kuin trippailu, eli ei tiedä mitä tuleman pitää. Joskus kolisee omassa päässä ja menee parikin päivää naama turvoksissa, mutta onnistuneen sparrin jälkeen euforia ja omien taitojen tuoma henkinen palaute on euforiaan verrattava fiilis.
Uskoisin, että tuo kahdeksan päivää riittää tässä välissä siinä mielessä, että tämä ensimmäinen kokeilu oli selkeästi liian pieni annos. Osalle riittää 2-3 päivää ennen seuraavaa matkaa, osa vaatii pidemmän ajan. Sittenpä sen näkee.
Onko sinulla tai muilla tietoa tämän foorumin käytännöstä siinä mielessä, että saako täällä jakaa sähköpostiosoitettaan? Osa vastauksista on ollut sellaisia, että jatkaisin keskustelua lisätiedon saamiseksi mielelläni eri nimimerkkien kanssa privaatisti, jotta osa, varsinkin aiheeseen kunnolla perehtynyt asiantuntija ei triggeröidy minun toistaiseksi vajaasta tietämyksestä ja kokemuksista tämän aiheen ympärillä.
Vaikka netti on täynnä eri tutkimuksia ja lähteitä, minua kiinnostaa eri henkilöiden omakohtaiset kokemukset ja opit. Niin sanottu vertaistuki on tässä aiheessa korvaamatonta, kun olen vasta matkalla syvempään tietoisuuden tutkimiseen ja terapiahyödyn etsimiseen. Minä en ole kiinnostunut niinkään viihdekäytöstä, vaan ensisijaisesti minäkuvan selvittäminen, terapiavaikutus ja ymmärryksen laajentaminen ovat asioita, joihin toivon psilon antavan avaimia.
Voit lähettää yksityisviestejä foorumin kautta. Ootas kattelen ohojeet sulle.
Eli joo. Klikkaat nimimerkkiä ja siihen aukiaa uus ikkuna ja siitä viesti niin mennee yksityisenä.
Suuri kiitos.
Myös minuun saa olla yhteydessä, jos aihe tai muu aiheeseen liittyvä asia kiinnostaa.
Tuossa tuli kyllä hyviä neuvoja. Itse oon aina tripannu ilman mitään huiveja ja katseen peittämistä random musiikin kera, ja kämppää ihmetellen, tai ulkona liikkuen ilman musaa. Siis kämpällä tripatessa radiosta vaan joku suosikkikanava auki.
Tuo aistien vähentäminen (kuten näön peittäminen) voi vaikuttaa yllättävän paljon tripin voimakkuuteen.
Esim. joskus nuorempana ku meditoin savuissa silmät kiinni, nii kyllä se tuntu vetävän vähän kakkoslevelille tuon olotilan, ja “lähemmäs itseä”, kuin yleensä.
Muistakaa mainita annosmäärien yhteydessä relevantti sienilaji!
Kyllä viikko ja vähempikin riittää ihan hyvin toleranssien nollaamiseen, kokemuksellisesti voi tietysti tuntua laimeammalta jos taustalla on tiheää käyttöä.
@Enzo, tsekkaa viestiketju Tavalliset annokset toimii heikosti.
Komppaan Matiasta. Ilmoittakaa AINA annosmäärissä sienilaji. Monesti itseäni sekoittaa aloittelijana kun alkaa miettimään onko käytetty kuivapaino Cubensista vai esim Psilocybe semilanceata (suippumadonlakki). Näillä on iso ero psilosybiinissa psilosiinissä, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Itselleni paras annos vähäisellä kokemuksella on n.1,4-1,6g kuivattua silokkia. Pehmeitä hyviä matkoja. Matkustaessa set&setting kuntoon, makoilen rauhallisessa paikassa kotona silmät kiinni. Silmät auki ei halluja, visuaaleja tms. Hurjasti kysymyksiä ja uusia ideoita, ajatuksia. Sitten luontoon ihmettelemään elämän ja elollisen luonnon kauneutta johon pääsee syvällisesti sisälle. Myös rankkoja muistoja ja ajatuksia, mutta avoimin mielin otan vastaan kaikki mitä sienillä on kerrottavaa. Olen saanut suurta apua mielenterveyteeni. Ahdistus helpottanut, itseni ymmärrys parantunut.
Cubensiksesta ei ole kokemusta.
Pieleen meni ja pahasti tavallaan. Entisellä palstalla varoiteltiin koska on tila jota kutsutaan skitsoaffektiiviseksi oireyhtymäksi. Tiesin kyllä siis riskit. Vai menikö se pieleen sittenkään?
Sain muistaakseni useamman gramman Golden Teacheria. Olimme kaikki nejä tyyppiä ikävä kyllä myös alkoholin vaikutuksen alaisia. Ja tyypit? No, ei hyviä alkuunkaan.
Otimme sitten. Taisin ottaa kaksi kuivattua. Aikaa meni ja aloimme toteamaan ettei pelaa. Yksi kaveri sanoi että vähän huono olo ja lähti kotiin. Myös muut lopulta.
Sitten pimeni. Heräsin sohvalta seuraavana aamuna ja ajattelin että se siitä. Mutta pari viikkoa myöhemmin yksi naapurini kertoi että oli käynyt katsomassa miten voin. Tästä ei sitten ole mitään muistikuvia. Olin avannut oven hiestä läpimärkänä ja menin saman tien takaisin sohvalle ja olin sammunut siihen ja jatkanut unta (Trippailua?).
Mutta sitten se outo juttu tässä. Tuo oli heinäkuun loppua kun tuo tapahtui. Kymmeniä vuosia aina elokuun lopussa iltojen hämärtyessä alkoi syysmasennus, ja todella syvä. Saattoi kestää yli puoli vuotta ja voin vakuuttaa että silloin käveltiin läpi infernon. En toivo enkä halua kenenkään kokevan sitä ikinä. Kokemus on tietenkin subjektiivinen. En siis tiedä miten kukin kokee todella syvän masennuksen ja ahdistuksen.
No, odotin masennusta. Sitä ei tullut ikinä. Eikä ikinä tähän päivään asti. Oliko se syksy 2021? En oikein muista. En tiedä afterglowsta yhtään mitään. Mutta siihenkö se loppui? Hikoilin ja trippailin ja kävin jotain läpi mitä en edes tiedä.
En ole sen jälkeen koittanut. Normaalia alakuloisuutta on tietenkin kuten muillakin ihmisillä. Kuuluu ihmisluontoon kuin yö ja päivä.
Saa esittää kommenteja ja mielipiteitä. Olisin kiinnostunut. Ja muuten en käytä mitään nautintoainetta huvikseni. Niillä on aina funktio.
Kokemuksia juuri tekemästäni matkasta. Tämä oli vasta 3. trippini eli olen vasta-alkaja. Ehkä tästä on apua muille vasta-alkajille.
Tripin tavoite: saada ymmärrystä omaan tietoisuuteen ja siten universaaliin tietoisuuteen
Klo 8:10 Aamiainen, kaurapuuro ja ruusunmarjateetä
Klo 9:05 Lemon Tek (3g cubensis ecuadorian haudutus 30min), suodatettuna eli nautittu vain neste. Musiikkina John’s Hopkins yliopiston kehittämä kuuden tunnin pituinen soittolista psykedeelimatkoja varten (lemon tekilla ei tosin pääse edes puoleenväliin)
Klo 9:10 Laput silmille, kuulokkeet korville ja peiton alle valmiina vastaanottamaan mitä tahansa, hyvät ja huonot
Klo 9:20 Alku hankala, hieman oksettava olo ja kokovartalokramppeja (jotka jatkuvat koko 2h tripin ajan)
Klo 9:40 Tunnen miten tietoisuuteni laajenee ja havahdun olevani sisäisessä maailmassa jossa kaikki ilmenee rikkaina elävinä väreinä ja näkyminä jota musiikki johdattaa. Näkymät soljuvat rauhallisesti ja seuraan niitä haltioituneena. Lihakset kramppaavat mutta en koe sitä häiritseväksi, keskityn vain sisäiseen maailmaan.
Klo 10-11 Jokin puoli minusta analysoi liikaa kun taas toinen puolia kehottaa vain antautumaan. Huomaankin, että mitä enemmän antaudun vietäväksi ja mitä paremmin hiljennän ajattelevan mielen niin sitä upeampi kokemus on. Musiikki kuulostaa käsittämättömän kauniilta (tätä on vaikea kuvailla mutta kuvittele että olet isossa teatterissa, jossa musiikki täyttää tilan ja jossa värit, muodot ja näkymät vaihtuvat riippuen musiikista.) Musiikin vaihtuessa oopperaan huomaan, että minua naurattaa ja sitä kestää koko lopputripin. Kaikenlaista pientä oivaltamista tapahtui matkan aikana, joitain en edes muista.
Klo 15:30 Olo on yhä hutera mutta puhdistunut ja hieman euforinen. Rento fiilis. Olen yhä hämmästynyt sisäinen maailman kauneudesta. Ikimuistoinen kokemus.