Taas on menny aikaa se muutama kuukausi matkasta. Tässä oli jotain jaettavaa:
Tällä kertaa pohjilla oli jokunen lonkero ja kalja ja saunomista. Tuli fiilis että keittäis teen. Samalla kokeilis miten tommonen 2021 vuosikerta suippiksia toimii vielä. Annos about 2g, toimi tosi voimakkaasti.
Sohvalla vietin koko matkan ja muistan että asennon vaihtelu oli jotenkin keskeistä. Alussa olin vatsallani. Matkasin jonnekkin Florida tyyppiseen paikkaa missä törmäsin amerikkalaiseen sotilaaseen, mikä oli ihmisen irvikuva. Meri aukeni ja vastarannalla oli Kiinalainen sotilas, sekin ihmisen irvikuva. Tuntui että olemme näiden irvikuvien armoilla. Aivan kuin hölmöille kyläjunteille olisi annettu kyky tuhota maailma, ja nyt me olemme näiden hölmöjen armoilla.
Tästä irvikuvien maailmasta matkasin Raskalaisiin viemäreihin ja tulva vesi kanaviin, kommunikoin viemäreissä asuvien kodittomien kanssa. Täällä harmaissa, ruskeissa, mustissa siltojen alla kulkevissa maailmoissa oli nyt jälkeenpäin katseltuna jotain viehättävää. Kaikki alkoi mennä synkemmäksi ja synkemmäksi ja aloin toivoa että kuolema antaisi jokupäivä rauhan ja vapauden tästä hullusta maailmasta. Ja että kuoleman jälkeen ei odottaisi joku vielä hullumpi maailma. Tunnetilat seilaavat epätoivon ja ahdistuksen välillä.
Matka alkaa tasoittumaan ja käännyn kyljelleni. Kaikki muuttuu tomuksi. On kulunut tuhansia vuosia, olen maannut siinä kuolleena ja muuttunut luurangoksi. Joku alkaa pyyhkimään tomua päältäni ja näen 3 luurankoa jotka löysivät minut. Näillä luurangoilla on mystistä sinistä voimaa hehkuvia koristeita. Olen hyvin iloinen nähdessäni nämä luurangot, tunnen että luurangot ovat minun porukkaa.
Jossain vaiheessa käännyn selälleni, lempeä amber värinen lamppu valaisee huoneen nurkkaa ja takkaa. Katselen seinän ja katon nurkkaa ja alan näkemään katon läpi.
Katon läpi paljastuu tasomainen maailmankaikkeus, saan tutkia “korkeampia” tasoja. Muutamia korkeamman tason hahmoja istuskelee kuin oksalla ja katselee meidän tasolle. En näe loppuun saakka koska sinne on ikuisuuksia matkaa. Mutta nämä yksi tai kaksi tasoa korkeammalla olevat hahmot ovat täydellisen kauniita ja vahvoja ja kuin voittamattomia. Kuin katselisi itse Herculesta, mutta suomalaisilla sukujuurilla.
Näiden jumalallisten hahmojen inspiroimana alan näkemään kauniita mailmoja. Kauniissa maailmoissa on kulttuuria, raittiita, vahvoja ja viisaita lumisessa maailmassa eläviä ihmisiä.
Tässä kohtaa tulen uskoon ja olen vakuuttunut että elämällä tietyllä tavalla pystyn matkaamaan näihin parempiin maailmoihin. Ajattelen että minun täytyy elää tietyllä kurinalaisella elämäntyylillä ja pitää nämä maailmat mielessä että pääsen näihin maailmoihin. Nousen sohvalle istumaan ja ajattelen että olen erityinen ihminen. Olen niin erityinen, tai, olen niin pitkälle edennyt sieluni polulla että olen saanut jumalallisia näkyjä, ohjeita, kutsun. Olen aivan uskossa, muuksi en osaa tuota tilaa kuvailla.
Vielä tapahtuu asioita mitä kuvailisin sanoin Hollywood steroideissa ja lohikäärmeen suomut.
Heti seuraavana päivänä en vielä uskalla täysin tyrmätä kokemuksiani ja sitä mahdollisuutta että näkemiini kauniisiin maailmoihin voi matkata. Kuitenkin muutaman päivän jälkeen kaikki alkaa taas vaikuttamaan unelta vain…