Kysy psilosybiinisienten käyttämisestä

Jos olet tapauksesta lukenut siis jostain netin foorumilta ja et tiedä tapauksesta tuon enempää, niin täysin mahdotontahan tuosta on saada mitään syitä selville. Tai kohdentaa syytä johonkin yhteen asiaan. Kymmenessä vuodessa tapahtuu aika paljon asioita.
Yleisellä tasolla voi sanoa että olennaista olisi tunnistaa mikäli jokin päihde aiheuttaa toistuvasti ongelmia. Ja silloin olisi syytä miettiä, miksi käyttää kyseistä päihdettä lainkaan. Ihmiset eivät reagoi päihteisiin samalla tavalla.
Toisille ei sovi alkoholi, toisille ei sovi kannabis. Miksi psykedeelit olisivat tässä suhteessa poikkeus.

4 Likes

Niin, no tuo on aika totta, eikä tullu tapauksesta kyseltyä enempää, enkä välttämättä saisi vastauksia muutenkaan.
Ja jos sanotaan, ettei psykedeelit sovi, niin eikö tuo psykedeelit oo vähän laaja käsite?
Siis jos niitä on sienet, lsd ja dmt nyt ainakin. Lsd ja sienethän ei vaikuta ihan just samalla tavalla. Kuten ei myöskään lsd:n eri analogit, ja sienistäkin on olemassa joku synteettinen tutkari. Dmt:kään ei oo ihan prikulleen sama molekyyli, ku psilosiini, vaikka aika lähellä ovatki toisiaan.

Kun esim. kannabiksen kohdalla voi mennä niin, et nää “tutkari thc:t” aiheuttaa ongelmia, mut sitten taas normaali kannabis ei.
Ja toisille taas normaali päihdekannabis voi tehdä huonoja oloja/viboja, ja sitten taas pelkästä cbd:stä tai cbd-kukinnosta ei tuu mitään.

On laaja käsite ja käytin sitä siksi, että mielestäni sama olettamukseni koskee kaikkia psykedeelejä. Eli “eivät sovi kaikille”. En näe että mikään psykedeeli olisi tästä erillinen, josta voisi sanoa, että tämä sopii kaikille.

Aiemmasta viestistä: sekakäytöllä en tarkoita erilaisten päihteiden kokeilua erillisinä päihteitä, vaan yhtäaikaisena käyttönä, jossa aineiden yhteisvaikutus voi olla arvaamaton. Esim.

  • sienten vaikutus on henkilölle tuttu
  • kannabiksen vaikutus on tuttu
  • yhteiskäytössä vaikutus ei vastaakaan kummankaan päihteen ominaisvaikutusta, vaan on jotain muuta ja yllättää vaikkapa sekavuudella tai voimakkuudella.

Kannabiksen kohdalla puhun thc:tä sisältävästä (en mistään 'tutkari-thc:stä, tai cbd-kukasta) . Jossa siinäkin thc:n määrä vaihtelee todella paljon ja siten myös vaikutukset. Alkoholin kohdalla on yleisesti ymmärretty, että on eri asia juoda olutta tai kirkasta viinaa. Välillä tuntuu, että kannabiksen kohdalla tätä eroa ei taas ymmärretä.
Psykedeelien kohdalla annoksen määrä on tietenkin myös erittäin olennainen suhteessa vaikutuksiin.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä tarvetta glorifioida suuria annoksia. Pidän sitä hieman vastuuttomanakin. Koskee oikeastaan kaikkia päihteitä.

5 Likes

Tuohon kaljan ja kossun vertaukseen toimis hyvin just tämä;
-Reilusti thc-pitoinen kannabis - miedosti thc-pitoinen kannabis - cbd-kannabis
-Silokki - Cubensis - Risumadonlakki

Noissa kaikissa kolmen ryhmissä kun on samat vaikuttavat aineet (paitsi silokissa tais lisäks olla vielä baeokystiiniä) ja ne ois lueteltu vahvimmista miedompaan.
Kannabis ja psilosybiini taas on eri aineita, niin niissähän ei tuo kalja/kossu vertailu enää toimikkaan.

Pitää kysyy semmosta asiaa, että onko psilosybiiniä mahdollista saada höyrystettävään muotoon? Kuten vaikka dmt.
Jossain oon törmänny aiheeseen, mutta ei taida käytännössä kovinkaan helppoa olla.

Pitää kysyä semmosta, että eikös tänäkin päivänä asia oo niin, että psilos(yb)iini ei näy sylkitestissä? Tai sen aineenvaihduntatuotteet? Verikokeissa ja virtsakokeissa kyllä käsittääkseni näkyy.
Ja nykyään ainakin kannabiksen kohdalla asia on niin, että pelkät aineenvaihduntatuotteet eivät automaattisesti johda rattikäryyn.
Muiden aineiden kohdalla (paitsi kokaiinin) ei taida olla vielä vastaavaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä?

Ja sitten jos psilosybiini aiheuttaa muita ongelmia (kuten mielenterveys), niin aina kannattaa vedota ennemmin esim. stressiin, kuin kertoa (laittomista) päihteistä, vaikka käyttö olisi erittäin harvoin tapahtuvaa? Ei siis välttämättä edes kerran vuoteenkaan tapahtuvaa.

Mikä mulle on käyny, ku nykyään tuntuu, ettei pystyis pientäkään määrää sieniä ottamaan?
Siis viimeks ottanu pari vuotta sitten, ja seki oli ihan pieni microannos, mutta se kokemus oli just semmonen, ettei oikeen tiiä mitenpäin olla, ja piti arkiaskareita hoitaa samalla…
Siis ahdisti. Jotenki tuli semmonen olo, että sienet ois pettäneet mut kaikkien noiden kokemusten jälkeen, ja aiemmin ne olivat omasta mielestä “paras” päihde, ja tavallaan ovat sitä edelleenkin.

Ja nyt jälkeenpäin tavallaan toivon, että tämäkin huono kokemus ois sattunu vaikuttavalla määrällä (tai siis oikealla trippiannoksella), koska sillon siitä kokemuksesta ois mahdollisesti oppinut kotain. Ja siitä ois voinu jäädä jotain käteen…
Nyt tuosta ei oikeastaan jäänyt mitään käteen, muutakuin tuon itse kokemuksen jälkeen tuntu huojentavalta, kun vaikutus viimein lakkasi.

Ja Cubensikseista eniten kokemusta, ja nimenomaan ne oli just niitä parhaita. Silokit oli aina vähän mystisempiä minulle, ja niistä ei ookkaan niin paljoa kokemusta.
Niilläkin sain tuota ennen vähän ahdistavan kokemuksen, mut suhtauduin siihen hyväksyvästi, ku ne oli eri sieniä, kuin cubensikset. Ja tuon jälkeen olin valmis ne jättää taka-alalle kokonaan, ja pysyä vaan cubensikseissa.

Näiden avulla kun on myös mahdollista päästä hiljalleen joistain haitallisista ajatusmalleista/tavoista eroon, mut nyt ollu pidempään taukoa sienistä.

Aineet hajoavat nopeasti elimistössä, eikä niitä taideta seuloa oikein missään peruskokeissa.

Suomen terveydenhuollossa on harmillisen yleisenä käytäntönä syyttää ensisijaisesti mitä tahansa päihteitä mielenterveysongelmista, toki ammattiauttajasta riippuen voi olla hyödyllistäkin kertoa omasta päihteidenkäytöstä mutta sitä mainitsematta voi usein olla helpompaa saada kohdistettua apua niihin perimmäisiin hankaluuksiin.

Psilosybiinisienet eivät sovi kaikille eivätkä ole mitään takuuvarmoja ihmelääkkeitä. Ei kannata hakata päätä seinään jos haittoja on pidemmän päälle enemmän kuin hyötyjä, vatvominen aiheen suhteen luultavasti vain lisää liiallisia odotuksia ja huolia mahdollisille seuraaville käyttökokemuksille.

Ok. Mulla aiemmin kaikki toimi jostain syystä moitteetta. Mutta luulen että nämäkin vaatii just sen tietyn mielentilan, et milloin pystyy avoimin mielin lähtemään liikkeelle.
Viimeksi ihan hyvin pienen määrän otin, ja kun alkoi tuntua jotain nousun merkkejä (on voinu hyvin olla pelkkää placeboakin), niin alkoi joku pieni paniikki, tms.
Keho ikäänkuin muisti vieläkin, mille sienet tuntuu, ja tuon viimekertaisen tapahtuman, ku joku asia vaan pääsi muistuttamaan siitä.

Eli mitään varsinaisia (jälki)haittoja ei oo ilmenny, muuta ku se itse muutaman tunnin trippiaika voi olla mitä on… Ellei sitten se kokemus laukaise mitään vakavampaa, mut ainakaa keltää kuullu kyllä semmosta. En naamatusten, enkä netistäkään mistään luotettavammasta lähteestä.

Ja sillä hetkellä kyllä aika tuntuu matelevan, ja menevän eri tahtia, ja se odotus voi tuntua ikuisuudelta. Kuitenki viime kerraltaki takasi päästiin, vaikka mitään en kyllä kokenu oikeestaan oppivani.
Muutaku ehkä tietyn tavan hallita ahdistusta, ja ottaa vastaan sitä. Mutta ei kyllä ollu niin tehokasta, mitä tuo ois voinu kunnon määrällä olla, vaikka kyllä se sillä hetkellä vähän inhottavalta tuntuikin.

Ja tulin lukeneen tuon kommentin tuosta terveydenhuollosta, niin näinhän se on, että joku voi käyttää psilosybiiniä vaikka ongelmien käsittelyyn, masennuksen selättämiseen, hortonin syndroomaan, tai ihan vaikka ihmettelyyn ja hupimatkailuun. Mutta niistä mainitseminen ei välttämättä edistä sen perimmäisen ongelman hoitoa, jos heti ensimmäisenä takerrutaan sienien käyttöön, ja syypäänä pidetään sitä.

Se mihin ite voisin käyttää näitä, ois esimerkiks joidenki juttujen käsittely (kuten esimerkiks vaikka seurustelemattomuus ikään x mennessä, ja millä tavoin se vaikuttaa itseen, ja mahdollisiin tuleviin suhteisiin), ja sit osittainkin ihan puhtaasti viihdekäyttö.

Ainiin, ja jatkoa tuohon, että sehän on fakta, että psilosiini vaikuttaa vain joitain tunteja, ja muodostuu epä-aktiiviseksi aineenvaihdunnan ja MAO-entsyymien(?) toimesta.
Mutta tuohon en oo niin tarkkaan perehtynyt, että miten se käytännössä näkyy, jos jollain on vajaavainen MAO-entsyymien toiminta, tai ne entsyymit vaikka puuttuis kokonaan.
Teoriassa ainakin serotoniinipitoisuudet ois normaalia korkeammat, ja jälkimmäinen vaihtoehto näistä tuskin on mahdollista, kun henkilö tuskin varmaan eläisi ilman MAO-entsyymejä?

Asia on sitten erikseen, jos se itse muutaman tunnin aikana koettu kokemus olisi syystä taikka toisesta niin järkyttävä, että se koettelisi mielenterveyttä kohtalokkaasti.
En kuitenkaan henk. koht. tunne ketään, kellä olisi niin ääripäähän mennyt.