Ei oo mitään noin vakavia juttuja, mut kuitenki sen verran vakavia, että itse koen ne itseäni vaivaaviksi. Onkohan miten viisasta trippailla?
Microannoksiakaan en oo ottanu noin 2 vuoteen, mutta niistäkään ei ollu varsinaista hyötyä/apua silloin.
Ja se microttelu painottui työpäivän jälkeen iltaan, koska hivenen riskiä ottaa aamulla töihin mennessä, koska jotain lieviä vaikutuksia tuntui aina.
Varmaankin se 0.1g cubensiksia olisi ollut sopivampi 0.2 gramman sijaan.
@pbo2O hyvä se on kysyä ennemmin kun ajatella mitä muut ajattelevat. Flunssan oireet ovat vaan sattumaa, ja luultavasti vaikkapa ostoskärryn kahvasta kätöseen, ja sieltä sitten sujuvasti silmään, nenään tai suuhun pöpöt kulkeutuneet. Pilaantuneet elintarvikkeet aiheuttavat ennemminkin vatsanväänteitä, kuten myös lievät allergiat.
Ihan voi huoletta syödä pellosta sellaisenaan tuoreena tai kuivattuna niinkuin sinun tapauksessa. Ei tarvitse pyyhkiä millään, kunhan isoimmat etanat noukkii lakin alta pois.
Kuivattunakin silokissa kuitenkin heikohko tuoksu on, jos hajuaisti pelaa.
Kysyn matkavahdeista/matkaseuralaisista. Eli tykkääkö porukka trippailla yksin, vai mieluummin jonkun muun kanssa?
Joko siten, et se toinen muukin on tateissa, tai sitten selvinpäin.
Mitä ajattelette matkaseuralaisen tarpeellisuudesta? Semmonen käsitys olisi, et isoilla annoksilla varmaan olisi ihan hyvä olla sellainen, mut pienten annosten kohdalla mielipiteet saattavat jakautua. Vaikka kyllä pienetkin annokset voivat osoittautua hankalaksi, jos matka on siihen suuntaan lähteäkseen.
Mielipiteitä asiasta?
Vähän riippuu, “viihdetrippi” on ehkä mukavampi muiden kanssa, mutta välillä on hyvä myös olla omissa oloissa. Haluaisin kyllä kokeilla terapeuttista matkaa tripsitterin kanssa, mutta tällä hetkellä ei ole mahdollista semmoinen.
Sitten oma kysymys. Muistelen kuulleeni jostain että pienemmät sienet sisältävät enemmän vaikuttavia aineita painoonsa nähden, mutta en enää löydä lähdettä tälle. Lähinnä sen takia koska tänä vuonna suht surkea sato (2g), mutta sieniä on varmaan 70-80 kpl koska lähes kaikki olivat hyvin pieniä, eivätkä tuntuneet kasvavan isommiksi vaikka tuli 2-3 päivän päästä uudestaan.
Mulla vähän sama asetelma. Eli tällä hetkellä ei ole kavereita, ketkä käyttäis sieniä.
Paras kaveri tosin tietää nää mun touhut, ja on itsekin kokeillut pilveä, mutta deelit ja “kovat” ei nappaa. Työpaikan takia todellakin ymmärrettävää.
Mutta itse näkisin, et trip sitter voi toimia jonkunnäköisenä maadoittajana, jos trippi alkaa ahdistamaan.
Sinällään sama onko matkaseuralainen/seurue itsekin sienissä, koska se luo fiiliksen, että ollaan “samassa veneessä” eikä oo täysin itekseen oloissa, jos alkaa ahdistamaan.
Jotain tämäntyylistä itse ajattelisin.
Parhaat tripit on varmaan ollu lapsuuden ystävien kanssa. Näitä on varmaan 4-6kpl, en tarkasti muista kun ekat ollu jo vuosikymmenet sitten. Nyt tässä kirjoittaessa muistu yks kerta mieleen taas. Harmi vaan ettei ketään ketä tunnen, niin kovinkaan kiinnosta tämmöset hommat. Mut niinhän se on kaikessa, jos joku harrastus vie mennessään, niin aika yksin sen kanssa jää jos siihen kovasti hurahtaa. Ja sit jos löytää toisen kuka hurahtanu, niin tuskimpa henkilökemiat kohtaa muuten.
Selväpäisen henkilön kanssa samassa huoneessa ollessa on kyllä halunnut mennä toiseen huoneeseen. Vaikka se selväpäinen henkilö ei oo ees kiinnittäny huomiota vaan katellu telkkaria. Mutta sitten siellä toisessa huoneessa ollessa, tieto toisen henkilön läsnäolosta rauhotti. Että semmonen pahapolku siitä löytyy ainakin.
Matkaseuralaisen tarpeellisuus on varmaan tapauskohtaista. Jos nyt ekaa kertaa on kokeilemassa, niin sitten kyllä kannattaa kokeilla kuitenkin ihan pienillä annoksilla kaikissa tapauksissa oli seuralaista tai ei. Isoja annoksia en kyllä suosittele yksinään jos vähääkään mikään epäilyttää. En näe että matkaseuralainen välttämättä on tarpeellinen isoilla annoksilla jos ei ole mitään kynnystä ison annoksen mukiin laittamisessa ja tietää mitä odottaa.
Jos nyt jotain riskiä vielä arvioisi mitä voi käydä suurella annoksella: Voisin nähdä että impulsiivinen ihminen, tai herkästi ajatuksiaan toteuttava ihminen voi poistaa vaikka sosiaalisen median profiilinsa. Ehkä postata jotain erikoista sosiaaliseen mediaan tai soitella läheisilleen omituisia puheluita. Kyllä se sen verran voimakkaasti vaikuttaa että todellisuuden taju saattaa hämärtyä, näkee asiat vekkulista näkökulmasta. On siis mahdollista että tietyissä tapauksissa on oikea riski suurien annoksien yksin kokeilussa.
Olen ehdottomasti halunnut olla yksin enkä edes siedä ketään lähelläni, jos otan isompia annoksia
Olen luottanut meditaatio ym. taustaani, että pärjään kyllä riippumatta siitä mitä eteen tulee. Ja olenkin pärjännyt
Jos epäilyttää niin kannattaa joku tuttu ja turvallinen pyytää vahdiksi. Itse olen kerran ollut vahtina kun seuralainen popsi 4g annoksen. Ei siinä mitään hankaluuksia ollut eikä tullut mutta ihan hyvä se oli olla vieressä kun hän ei ollut aiemmin isoa annosta syönyt. Ja olihan se ihan viihdyttävää itsellekin
Ok. Mulla itellä siis ei ole sienien kanssa pelannutta hyvää kaveria, joka pystyisi toimimaan trippivahtina. Muuten “normaaleja” kavereita on kyllä, ja paras kaverini kyllä tietää nää mun touhut.
Ja yksin ollessa itselle on tosiaankin aika iso kynnys lähteä ottamaan isoja annoksia, vaikka oma mielenkiintonsa on ollut niihinkin.
Ihan jo senkin takia, kun ei voi tietää, että alkaako holtittomasti sekoilemaan, ja miten itse tripin jälkeen ne voi vaikuttaa mieleen/mielenterveyteen.
Ja en tiedä johtuuko sienistä, ja oliko niiden aikaansaama tila jälkeenpäin, mutta nuorempana mulla oli taipumusta haaveiluun/haikailuun ja eri asioiden yhdistämiseen mielessä, jne. liialliseen ajatteluun.
En tiedä voiko johtua, jos on joku autismikirjon häiriö, tms. mikä kyllä sienien kohdalla lisäisi huolta entisestään.
Nimittäin ei ainakaan haluaisi, et tuollainen lähtee pahenemaan, vaan haluaa olla enempi skarppi ja tilannetajuinen, eikä haaveileva ja joihinki kohtalohöpinöihin tms. uskova tyyppi.
Mutta tuollaista häiriötä ei oo kyllä virallisesti todettu, että en tiedä onko tuo vain jotain kuvitelmaa.
Tuosta oon samaa mieltä, että pelkkä viereisessä huoneessa oleva kaveri voi helpottaa pelkällä läsnäolollaan, vaikka ei olisikaan muuten samassa huoneessa paikalla.
Voi varmaan toimia jopa paremmin, kuin mitkään mahdolliset kemialliset matkan hillitsijät/pysäyttäjät, joista nyt ei muutenkaan oo minkäänlaista kokemusta.
Millä tavalla olet kokenut meditaation auttaneen psykedeelien kohdalla? Itse olen ottanut tuon tavaksi, eikä siitä ainakaan tähän mennessä haittaa ole ollut.
Ja nämä annokset on tapauskohtaisia juttuja, että mikä on kellekkin se iso annos sieniä. Toiselle se voi olla vaikka jo 2 grammaa ekalla kerralla. Tiedän siis tyypin, jonka eka kokemus tapahtui tuolla määrällä cubensista, ja sanoi ettei toista kertaa halua ottaa sieniä, koska koki matkan intensiivisenä/pahana.
Ja toisille taas edes 4 grammaa cubensista ei tunnu niinkään älyttömän isolta määrältä.
Kuten mulle esimerkiks yhden kokemuksen perusteella vuosien takaa. Tässäkin on voineet ajat muuttua, ja tuo määrä voi saada erilaisen olotilan yksin ollessa, ja eri paikassa.
Esimerkiks panikointikin/ahdistuneisuus voi olla hyvinkin mahdollista. Eikä välttämättä oo kivaa kokea semmoista oloa täysin yksin omassa kotonaan.
Tämmösiä tuli tässä mieleen vielä. Jos vaikka fanittaa Children of Bodomia ja on just ostanu jonkun keräily harvinaisuuden kokoelmiinsa niin sitä saattaa isoilla annoksilla alkaa uskoa että se esine onkin jokin pahuuden ruumiillistuma. Voisin kuvitella että joku henkilö saattaisi tämän esineen vaikka sitten rikkoa päästäkseen paniikistaan eroon. Tiedän että tämmösiä ajatuksia voi syntyä, mutta en ole kuullut varmistettua tapausta että ne ajatukset lähtisi käytöstä ohjaamaan.
Jokainen sitten määrittelee itse että olisiko tuommoinen holtitonta, siinä rajalla, vai normi ilta.
Riskit on hyvä tiedostaa. Eikä turhia riskejä kannata ottaa. Kyllä sen vaan sitten tietää, ja se on päivänselvää kun isoja annoksia on turvallista ottaa.
Meditaatio sekä mieleen/ajatuksiin samaistumattomuus ja läsnäolo tässä ja nyt ovat auttaneet mm. siinä, että pysyy neutraalina sivustatarkkailija, jos tulee jotain ns. ikävää. Pahemmatkin moukaroinnit on kestänyt sillä, että pysyy vaan hiljaa ja tarkkailee sivusta eikä joudu moukaroinnin keskelle/mukaan.
Lisäksi tietenkin, että jo valmistautuessa matkantekoon on rauhallisessa ja tyynessä olotilassa mikä auttaa, jos eteen tuleekin jotain rankempaa kohdattavaa.
En muista tiedä, mutta itsellä vaikutuksen alaisena ajatukset voi toisinaan viedä kontrolloimattomasti minne sattuu ja näistä on ollut hyötyä ja apua, että pystyy siirtymään sivuun, tyhjentämään mielensä ja olemaan läsnä tässä ja nyt. Usein kehotietoisuuteen keskittyminen auttaa nopeasti mielen hiljentämisessä, jos oikein lähtee laukalle.
Hei! Luin juttua sienistä, ja mulla pisti silmään yhden henkilön kertomus. Eli sienistähän ihmiset on saaneet kaikennäköisiä kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin. Mutta pääsääntöisesti jälkivaikutukset on olleet positiivisia kokemuksesta huolimatta.
Tällä henkillä oli kokemusta paljon eri psykedeeleistä, ja sienet oli yksi niistä. Joukossa oli mainittu mm. dmt ja pharmahuasca sienien lisäksi. Nämähän on tietysti eri tuotteita, mutta psykedeelejä siinä missä sienetkin.
No tällä henkilöllä näiden kokemusten myötä oli elämänilo kaikonnut, ja aiemmin terveistä elintavoista oli siirrytty huonompiin, ja omien sanojensa mukaan toteuttaa “hidasta itsemurhaa”, ja odottaa vaan millon pääsis täältä lähtemään.
Tuo kuulostaa vähän oudolta ja ristiriitaiselta, jos kyseessä on psykedeelit. Ja samalla vähän huolestuttavaltakin.
Koska useamman tarinan oon kuullut, missä puhutaan just päinvastaista (elämänilo tullut takaisin, elintavat muuttuneet terveemmiksi, jne.). Ja tämä tieto pistää kyllä hieman varauksella suhtautumaan näihin juttuihin…
Onko kellekkään tullu tämmöstä vastaan?
Sitten oon kuullut niidenki henkilöiden kokemuksia, keillä on kokemusta vähän kaikesta, mutta juuri sienet on olleet niistä kaikista vähiten haitallisia.
Ihan loogista siinä mielessä, koska sienillä harvemmin ainakaan ongelmaksi asti tulevaa käyttöä tuskin esiintyy verrattuna johonkin muuhun.
Aika hankalaa näin pienillä tiedoilla sanoa tuosta oikeastaan mitään.
Kuinka paljon käyttöä takana, sekakäyttöä tai tiheää käyttöä? Mikä oli muu elämäntilanne? Oliko taustalla mielenterveysongelmia?
Menee vähän turhan spekulatiiviseksi käydä pohtimaan tätä sen pidemmälle.
Psykedeelien riskeistä/haitoista löytyy kyllä tietoa ja nyt kun tutkimuksia tehdään enemmän, niin tämäkin tieto päivittyy.
En ihan kaikesta osaa sanoa, mut 10v ainakin käyttökokemusta, ja vissiin vähän kaikkee kokeiltu. Ja “breaktrough” koettu useamman kerran, ja myös pelkästään meditoimalla päästy syviin tiloihin.
Dmt ja pharmahuasca ainaki mainittu. Listaan on varmasti kuulunu myös muita psykedeelejä, ja sieniäkin. Tai en ainakaa keksi, et miksi juuri sienet ja lsd vaikka ois jätetty välistä.
Ei maininnu mitään mt-ongelmista, eikä elämäntilanteesta yleensä. Ja sekakäyttöähän tuo kyllä on, jos vähän kaikkea koitettu, mutta harvallapa ne kokeilut tuntuu jäävän siihen yhteen juttuun.
Jos olet tapauksesta lukenut siis jostain netin foorumilta ja et tiedä tapauksesta tuon enempää, niin täysin mahdotontahan tuosta on saada mitään syitä selville. Tai kohdentaa syytä johonkin yhteen asiaan. Kymmenessä vuodessa tapahtuu aika paljon asioita.
Yleisellä tasolla voi sanoa että olennaista olisi tunnistaa mikäli jokin päihde aiheuttaa toistuvasti ongelmia. Ja silloin olisi syytä miettiä, miksi käyttää kyseistä päihdettä lainkaan. Ihmiset eivät reagoi päihteisiin samalla tavalla.
Toisille ei sovi alkoholi, toisille ei sovi kannabis. Miksi psykedeelit olisivat tässä suhteessa poikkeus.
Niin, no tuo on aika totta, eikä tullu tapauksesta kyseltyä enempää, enkä välttämättä saisi vastauksia muutenkaan.
Ja jos sanotaan, ettei psykedeelit sovi, niin eikö tuo psykedeelit oo vähän laaja käsite?
Siis jos niitä on sienet, lsd ja dmt nyt ainakin. Lsd ja sienethän ei vaikuta ihan just samalla tavalla. Kuten ei myöskään lsd:n eri analogit, ja sienistäkin on olemassa joku synteettinen tutkari. Dmt:kään ei oo ihan prikulleen sama molekyyli, ku psilosiini, vaikka aika lähellä ovatki toisiaan.
Kun esim. kannabiksen kohdalla voi mennä niin, et nää “tutkari thc:t” aiheuttaa ongelmia, mut sitten taas normaali kannabis ei.
Ja toisille taas normaali päihdekannabis voi tehdä huonoja oloja/viboja, ja sitten taas pelkästä cbd:stä tai cbd-kukinnosta ei tuu mitään.
On laaja käsite ja käytin sitä siksi, että mielestäni sama olettamukseni koskee kaikkia psykedeelejä. Eli “eivät sovi kaikille”. En näe että mikään psykedeeli olisi tästä erillinen, josta voisi sanoa, että tämä sopii kaikille.
Aiemmasta viestistä: sekakäytöllä en tarkoita erilaisten päihteiden kokeilua erillisinä päihteitä, vaan yhtäaikaisena käyttönä, jossa aineiden yhteisvaikutus voi olla arvaamaton. Esim.
- sienten vaikutus on henkilölle tuttu
- kannabiksen vaikutus on tuttu
- yhteiskäytössä vaikutus ei vastaakaan kummankaan päihteen ominaisvaikutusta, vaan on jotain muuta ja yllättää vaikkapa sekavuudella tai voimakkuudella.
Kannabiksen kohdalla puhun thc:tä sisältävästä (en mistään 'tutkari-thc:stä, tai cbd-kukasta) . Jossa siinäkin thc:n määrä vaihtelee todella paljon ja siten myös vaikutukset. Alkoholin kohdalla on yleisesti ymmärretty, että on eri asia juoda olutta tai kirkasta viinaa. Välillä tuntuu, että kannabiksen kohdalla tätä eroa ei taas ymmärretä.
Psykedeelien kohdalla annoksen määrä on tietenkin myös erittäin olennainen suhteessa vaikutuksiin.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä tarvetta glorifioida suuria annoksia. Pidän sitä hieman vastuuttomanakin. Koskee oikeastaan kaikkia päihteitä.
Tuohon kaljan ja kossun vertaukseen toimis hyvin just tämä;
-Reilusti thc-pitoinen kannabis - miedosti thc-pitoinen kannabis - cbd-kannabis
-Silokki - Cubensis - Risumadonlakki
Noissa kaikissa kolmen ryhmissä kun on samat vaikuttavat aineet (paitsi silokissa tais lisäks olla vielä baeokystiiniä) ja ne ois lueteltu vahvimmista miedompaan.
Kannabis ja psilosybiini taas on eri aineita, niin niissähän ei tuo kalja/kossu vertailu enää toimikkaan.
Pitää kysyy semmosta asiaa, että onko psilosybiiniä mahdollista saada höyrystettävään muotoon? Kuten vaikka dmt.
Jossain oon törmänny aiheeseen, mutta ei taida käytännössä kovinkaan helppoa olla.
Pitää kysyä semmosta, että eikös tänäkin päivänä asia oo niin, että psilos(yb)iini ei näy sylkitestissä? Tai sen aineenvaihduntatuotteet? Verikokeissa ja virtsakokeissa kyllä käsittääkseni näkyy.
Ja nykyään ainakin kannabiksen kohdalla asia on niin, että pelkät aineenvaihduntatuotteet eivät automaattisesti johda rattikäryyn.
Muiden aineiden kohdalla (paitsi kokaiinin) ei taida olla vielä vastaavaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä?
Ja sitten jos psilosybiini aiheuttaa muita ongelmia (kuten mielenterveys), niin aina kannattaa vedota ennemmin esim. stressiin, kuin kertoa (laittomista) päihteistä, vaikka käyttö olisi erittäin harvoin tapahtuvaa? Ei siis välttämättä edes kerran vuoteenkaan tapahtuvaa.
Mikä mulle on käyny, ku nykyään tuntuu, ettei pystyis pientäkään määrää sieniä ottamaan?
Siis viimeks ottanu pari vuotta sitten, ja seki oli ihan pieni microannos, mutta se kokemus oli just semmonen, ettei oikeen tiiä mitenpäin olla, ja piti arkiaskareita hoitaa samalla…
Siis ahdisti. Jotenki tuli semmonen olo, että sienet ois pettäneet mut kaikkien noiden kokemusten jälkeen, ja aiemmin ne olivat omasta mielestä “paras” päihde, ja tavallaan ovat sitä edelleenkin.
Ja nyt jälkeenpäin tavallaan toivon, että tämäkin huono kokemus ois sattunu vaikuttavalla määrällä (tai siis oikealla trippiannoksella), koska sillon siitä kokemuksesta ois mahdollisesti oppinut kotain. Ja siitä ois voinu jäädä jotain käteen…
Nyt tuosta ei oikeastaan jäänyt mitään käteen, muutakuin tuon itse kokemuksen jälkeen tuntu huojentavalta, kun vaikutus viimein lakkasi.
Ja Cubensikseista eniten kokemusta, ja nimenomaan ne oli just niitä parhaita. Silokit oli aina vähän mystisempiä minulle, ja niistä ei ookkaan niin paljoa kokemusta.
Niilläkin sain tuota ennen vähän ahdistavan kokemuksen, mut suhtauduin siihen hyväksyvästi, ku ne oli eri sieniä, kuin cubensikset. Ja tuon jälkeen olin valmis ne jättää taka-alalle kokonaan, ja pysyä vaan cubensikseissa.
Näiden avulla kun on myös mahdollista päästä hiljalleen joistain haitallisista ajatusmalleista/tavoista eroon, mut nyt ollu pidempään taukoa sienistä.