Jos viittasit mun kommenttiin, niin ei ollut erityisesti tarkoitus puuttua mitenkään asioihisi. Kysyit vaan mielipidettä ja siksi vastasin tuohon.
Lääkäriajan varaamisessa (ja sen perumisessa tarpeettomana jälkikäteen) on mielestäni kysymys eri asiasta kuin siinä että lupaisi jotain ja peruessaan ns pettäisi lupauksen.
En tarkoittanut sinua tai ketään täällä, vaan yleensä ihmisiä.
Kuitenkin sienet on jääneet omalla tavallaan mielenkiinnon kohteeksi, ja suuretkin annokset on kokematta, ja ainakin joiltain osin mielenkiintoa olisi niihinkin. Sehän on vielä asia erikseen, että löytyykö uskallusta siihen lopulta sitten yksin.
Mitä mahdollisia hyötyjä tuosta kokemuksesta olisi, ja onko paljostakin jäänyt paitsi?
Ja vaikka tämä nyt vähän oudolta voi kuulostaa, niin joiltain osin miettii sitäkin, että jos sattuu joku elämäntilanteen muutos (esimerkiks päätyy parisuhteeseen), niin se olisi sitten este näille jutuille, vaikka mielenkiintoa olisi.
Jännä vaikka tateista on jo pidemmän aikaa, niin silti jotkut tavat ja mielenkiinnon kohteet (kasvanut henkisyys, ym.) on tullut jäädäkseen.
Jotain muitakin to do-juttuja (kuten mdma oikealla settingillä) löytyisi, mutta ei ole lopulta sit viitsinyt/uskaltanut lähteä uusimaan, koska jälkikäteen tuli jokseenkin huonohkot kokemukset, ja huono olo seuraavalle päivää.
Sienistä ei kuitenkaan onneksi tuommoisia ole tullut.
Esim. lsd:n tsi jonkun sen analogin kohdalla kävi joskus siten, että koin vaikutusajan aivan liian pitkäksi, ja kokemus oli jokseenkin ahdistava. Siinä mielessä hyvä juttu, koska eipä oikeen aidosti ollut enää mielenkiintoa siihen aineeseen.
Nämä muut on jääneet vähän kysymysmerkiksi. Mutta tuo harkitseminen voi johtua siitä, koska nykyään ei tuu pyörittyä näiden deeli-ihmisten kanssa. Kaikki jää siis ite päteltäväksi, ja oman harkinnan varaan.
Vaikkakin omista entisistä tutuista en oo ainakaan kuullut, että sienet olisivat aiheuttaneet vakavampaa. Jostain syystä tämä sama ilmiö tuntuu toistuvan muissakin jutuissa netin syövereissä.
On täysin järkevää olla “uskaltamatta”. Nämä on niin yksilöllisiä asioita että tuo FOMO (fear of missing out, paitsi jäämisen pelko) on taas kerran asia jota kannattaa ehkä miettiä uudemman kerran. Kokemuksia on hankala verrata jo omalla kohdalla toisiinsa, saatikka sitten muiden kokemuksiin.
Se voisi olla este riippuen vaikka siitä parisuhteen toisesta osapuolesta, mutta ne on sitten arvomaailman juttuja eikä se tietty automaattisesti ole este. Mutta sen perusteella taas mielestäni jokseenkin “vaarallinen” ajatusmalli että (sori, implikoin tässä vähän rohkeammin) vedetään nyt kun vielä voidaan. Sitä kun ei ikinä tiedä mitä tapahtuu, oli se sitten itsestä riippumatonta tai ei.
Näinhän tämän pitäisi aina olla vaikka pyörisi minkalaisissa porukoissa, vielä erityisesti päihteiden osalta.
Hyviä pointteja. Ja esimerkiksi MDMA:ta olen kuullut joiltain suositeltavan itselle, jos sillä saisi jotain näkökantaa, itsessä paranneltavaa, ja poistettua epävarmuutta kokemuksen aikana, jne.
Mutta tässä vaan on se, että muistan kyllä ku nuorempana vähän kännissä oli tullu tätäkin koitettua, niin seuraavana päivänä oli olotilassa jotain psykoottisia oireita havaittavissa. Siis lähinnä pieniä kuuloharhoja, vainoharhaa ja ahdistusta. Sit se masennus, mikä on ihan normaalia siitä.
Ja kaikki nämä olivat vain sen seuraavan päivän ajan, josta illalla oli enää sitä masennusta vaan havaittavissa. Ja tämä ei voi selittyä unenpuutteella, koska yö nukuttu normaalisti, ja se itse käytetty tavara on ollut ihan ehtaa mämmiä. Ja en tiedä voiko johtua alkoholistakaan, koska siitä ei oo ikinä tullu tuommoisia oloja. Ja aivan varmana löytyy muitakin, ketkä on käytön/juhlinnan lomassa ottaneet annoksen jos toisenkin, koska aikalailla juhlimiskäytössäkin tätä näkee.
Vaikka se on totta, että juhlimiskäytössä harvemmin saa niitä oikeita hyötyjä esille.
Kuitenkin olen kuullut, että nuo oireet eivät periaateessa estäisi uutta kokeilua. Siis jos välttää sekakäyttöä ja nukkuu hyvin. Mutta kyllä ne jälkiolot silloin koki sen verran ahdistaviksi, että ei oikeen tehnyt mieli uusia. Hassuinta on vielä se, että keltään muulta en oo kuullu, et jo ekan kerran jälkeen ois käyny noin.
Ja jälkeenpäin luin tuosta 3kk tauosta käyttökertojen välillä, mikä kannattaa pitää ihan periaatteena.
Sienistä taas ei mitään tuommoista tullu jälkeenpäin. Nyt vaan alkanut miettiä muita juttuja niiden osalta, et mitä kaikkee ongelmia niihin liittyy.
Ja niistä motiiveista… Siis kaikki asiat tuntuu vähän junnaavan paikoillaan, ja haluaa muutenki itseään kehittää. Epävarmuus on paskaa, vaikka on muuten kehuja tullut. En vaan osaa ottaa kehuja vastaan, ja se ei muuksi muutu, jos niitä juttuja ei itse ymmärrä, tai näe sisältäpäin. Sekin ärsyttää, kun monella muulla (myös niillä epäreiluilla tyypeillä) tuntuu menevän paremmin.
Silloin tällöin tulee käytyä asiantuntijan kaa juttelee, mutta hyödyt tuntuu tulevan hirveen hitaasti. Ei oikein nää muita vaihtoehtoja, kuin ammattilainen, meditaatio ja psykedeelit. Ehdottaa voi toki, jos tietää jotain parempaa.
Meditaatiokin aika hitaalta tuntuu, mutta jostain syystä nykyään tuntuu toimivan jotenki tehokkaammin, kuin ennen.
Mutta näitä asioita varmaan olisi hyvä pohtia niinpäin, että onko moraalisesti tehdä jotain kiellettyä, jos siitä voi mahdollisesti olla jopa jotain hyötyä?
Ja sitten jos oikein huono tuuri käy, niin haluaako/onko ok olla se kuormasta syöjä, jos joutuu vaikka työkyvyttömäksi, ja yhteisillä varoilla hoidettavaksi.
Harva tulee miettineeks tuolta kantilta, mutta varmaan ihan hyvä on miettiä asiaa jokaisen näinkinpäin?
Monet lailliset päihteet aiheuttavat tutkitusti paljon enemmän haittoja keskimäärin käyttäjiensä keskuudessa, kuin psilosybiinisienet. Mielenterveysongelmat eivät yleensä johdu pelkästään yksittäisistä trippailukerroista ja toisaalta mielenterveysongelmat aiheuttavat usein ympäristöllekin paljon haitallisempaa rikollista käytöstä, joten ihanko tosissasi pohdit että onko ok hakeutua hoitoon jos on ikinä tehnyt mitään laitonta, mikäli se on saattanut huonontaa omaa tilannetta?
Kuulostaa todella epäinhimilliseltä suhtautua terveydenhuoltoon tuollaisella tavalla, aivan kuin olisi kyse yhteiskunnalle turhista menoeristä näkemättä sitä kuinka paljon yksilöiden ja yhteisön kuormitusta voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä asianmukaisella hoidolla ja tuella. Silläkin on hintansa, kun sosiaalisella paineella ajetaan jo nytkin liikaa ongelmaisia ihmisiä kauemmas avun piiristä oman onnensa nojaan ilman järkeviä perusteita ja juuri kuvailemasi ajatukset vain pahentavat tilannetta kaikkien kannalta.
Minun puolesta sieniä ja muutakin saa käyttää, mutta tästä tuli joskus vaan puhe erään tuttuni kanssa, joka ei käytä mitään näistä, ja hän toi tuon puolen esille.
Siinä tuli tuo ahaa-elämys, ja alkoi just itsekin ajattelemaan asioita tältäkin kantilta.
Ei tullut aiemmin kunnolla edes mieleen tämmöinen.
Aiemmin vaan ihmetteli, että minkä takia nämä asiat voi olla kiellettyjä.
Mutta sen kaverin kaa ei ollut puhe siitä, jos valmiiksi mielenterveysongelmainen menee käyttämään päihteitä, vaan tarkoitti lähinnä muuten tervettä, jolla kävisi jotain ongelmia.
Vakavempien sairauksien puhkeaminen tuntuu olevan harvinaisempaa ainakin ilman sukutaustaa, mutta jostain kuullut niitäkin tapauksia, keillä ei ole ollut ennestään suvussa semmoisia.
Aika monella muuten tuntuu olevan tuo kanta näihin huumausaineisiin liittyen: “miksi me veronmaksajat joudumme maksumiehiksi kun ihminen itse on pilannut itsensä vapaaehtoisesti?”
Kaikkihan me täällä maksumiehiksi joudumme ties mistä syystä. On huonon ruokavalion ja liikkumattomuuden aiheuttamia sairauksia (näistä aiheutuu varmasti hyvin paljon kuluja eikä kukaan ole pakottanut menemään sinne sohvalle mättämään sipsiä naamaansa, tämä tapahtuu vapaaehtoisesti).
Löytyy myös näitä vapaaehtoisesti tuilla eläviä ihmisiä joiden elämän me kustannamme.
On yritystukia, maataloustukia ja todennäköisesti tukia joita käytetään erilaisten tukimuotojen kehittämiseen.
Ja niin edelleen. Pitäisi olla täydellisesti elävä superihminen ettei kukaan koskaan joutuisi verorahoillaan kustantamaan mitään menojasi.
Ok. Nuo muut jutut tunnutaan vaan hiljaa hyväksyvän, ja harvemmin sitä toista moititaan ylipainon takia, vaikka siinä ne ongelmat alkaa hitaammin ja pitkässä juoksussa. Ja ei tietysti ketään pitäisikään alkaa moittia siitä, vaan jokainen olkoon oma itsensä.
Päihteet voi vaan kyllä luoda niitä ongelmia paljon nopeammin, mutta toisille ei tuu harvakseltaankaan käytettynä mitään.
Kaverini siis anto esimerkin jostain tutustaan, joka oli ulkomaan reissulla ollessaan jotain “psykedeelijuttua” kokeillessaan joutunut isompiin ongelmiin mielenterveyden kanssa.
Ainut vaan, et tuo “psykedeelijuttu” voi tarkoittaa oikeastaan mitä vaan aina sienistä eri tutkimuskemikaaleihin. Hän siis ei ole oikein perehtynyt asiaan, joten ei osannu sen tarkemmin kertoa, että mistä aineesta oli kyse.
Tähänkin voisi kyllä lisätä, että jos psykedeelien, ja varsinkin sienten kohdalla puhutaan riskeistä, niin riskit riippuvuudelle ja kuolemalle ovat aika pieniä. Tappavaa annostahan ei edes tiedetä, ja yhään puhtaasti sienistä johtuvaa kuolemaa ei ainakaan tietääkseni oo kirjattu. Paitsi joku tapaus oli ollut Alankomaissa, missä sieniä syönyt turisti oli hypänny sillalta alas ja kuollut.
Riippuvuusriski taas pieni siksi, koska toleransi kehittyy nopeesti, ja jatkuvalla käytöllä kyllä ne sienet ennemmin tai myöhemmin antaa niitä huonoja kokemuksia, eikä sen jälkeen kyllä tee hetkeen mieli lähteä uusimaan.
Pahat kokemukset voi olla riski, ja sit sekin, että jotain piileviä häiriöitä laukeaisi. Tai sitten muuten kokemus olisi niin traumatisoiva, että se ottais pahasti psyykkeen päälle. Ja joku yleinen hörhöytyminen (kuten Terence McKennan juttuja lukee) tuntuu olevan myös riski.
Mutta nämä riskit on mun käsittääkseni sienien kohdalla aika harvinaisia loppujen lopuksi.
Aika tärkeä juttu myös sekin, että sientenhän ei pitäisi aiheuttaa mitään solutuhoa esim. aivoissa, vaan se muovautuvuus voisi jopa lisääntyä siellä.
Jotain maksatoksisuutta oon kuullu mutuiltavan, mutta eihän sitä riskiä pitäisi kai liittyä psilosybiiniin?
Tervehdys.
Silmään osui viime yönä kiinnostava artikkeli, jossa aiheena oli ”taikasieni-terapia”.
Olen alkoholisti jolla juominen pysyy nykyään jotenkin hallinnassa, mutta vaatii järjettömästi energiaa ja loppuen lopuksi illalla vituttaa kun ei saa juoda. Lisäksi tai alkoholista johtuen. Olen saanut diaknoosin kaksisuuntaisestamielialahäiriöstä, mutta en ole siitä itse enää yhtään varma. Saamillani lääkkeillä olo meni todella huonoksi, olin valveilla jonkun 5h/vkr yli vuodenajan ja olo helpotti vasta kun omin päin lopetin kaikki lääkkeet. Lääkkeiden lopetuksen jälkeen ahdistus ja masennus oireilu tuli vireystilan nousun myötä havaittavaksi/alkoi uudelleen. Itsellä takana tosi paha loppuunpalaminen töissä, jolloin nämä kaikki oireet alkoivat, siitä on nyt jo 8vuotta aikaa. Olen kokeillut mielestäni kaikkea mikä on ollut mahdollista, mutten enää jaksa uskoa että kaupallisista lääkkeistä olisi ratkaisevaa apua joten tämä mainitsemani ”taikasieni artikkeli” sai taas pienen toivon kipinän syttymään.
Lyhykäisyydessään siinä oli ideana että näistä taikasienistä saatavalla psilosybiinillä saatetaan aivot ”muokkautuvaan” tilaan ja jonkin sortin suggestion avulla on mahdollista saada viinanhimo loppumaan. Tämän pitäisi ymmärtääkseni toimia myös muissa addiktioissa ja masennusoireiden helpottamisessa.
Itse kysyn varmaankin omalta spykoterapeutiltani aiheesta myös (fiksu ja osaava tyyppi, häneltä sain myös epävirallisesti neuvon lääke muutoksiin ennen kuin henki meni).
Olen itse miettinyt että millainen sessio pitäisi järjestää, tyyliin jotain hyvää rauhallista musiikkia ja mantroja mielenrauhasta ja siitä että pärjää ilman viinaakin hyvin.
No nyt tuli jo paljon jargoniaa, ne kysymykset joihin olisin vastausta vailla.
- Onko jollain kokemusta vastaavasta kokeilusta?
- Löytyykö netistä tietoa aiheesta suomeksi? koska Lontoo ei taitu.
- Kauanko semmonen trippi kestää, myöskin sopiva sieni (itsellä mielessä suippomadonlakki) ja annostusta ekalle rauhalliselle kerralle)?
- Olenko ymmärtänyt oikein etteivät nämä sienet ole addiktoivia, itsellä sellainen tausta noitten riippuvuuksien kanssa etten enää diggais uutta?
- Kertokaa toki myös jos tämä koko idea vaikuttaa huonolta.
- Onko kokemusta vaikuttaako ADHD näiden sienten käyttöön?
- Onko vinkata jotain hyvää sienikirjaa joka kannaisi hommata jos innostun aiheesta enemmänkin? Itse muistelen että joskus kouluaikana parhaita olivat kirjat joissa kuvitukset oli piirrettyjä onko tähän mielipiteitä?
- Toleranssin muodostuminen, nyt veikkaan että tulisin käyttämään noin 4-5 kertaa vuodessa, eli onko vaikutusta annostukseen/ vast.
- Kuivataanko sieniä ihan vaikka pöydällä vai pitääkö ilmankiertoa parantaa tai lämpötilaa nostaa.
- Onko jotain vinkkiä kuinka herkästi porukka alkaa jonkin sortin väliintuloa kokeilemaan jos näkee mut sienessä, eli saako yleensä olla rauhassa vai pitääkö piilotella ja ottaa koira rekvisiitaksi.
Itselläni oli sama ongelma. Viikonloppuisin oli pakko juoda kumpanakin päivänä ja lisäksi viikolla vielä jonakin päivänä. Aina tietenkin sen verran että oli kunnolla pää sekaisin. Lomilla tulikin juotua tietenkin vielä enemmän. Kun viimein lopetin juomisen antabuksen avulla, olivat 3-4 ensimmäistä kuukautta yhtä tuskaa. Tajusin, etten osaa oikein tehdä mitään ilman alkoholia. Jossain vaiheessa vain tajusin, että nyt en enää voi käyttää sitä ja aloin pikkuhiljaa tehdä asioita, niitä joista aidosti aloin pitää ja joista aloin saamaan aitoa nautintoa. Mutta tosiaan, olisi paskapuhetta sanoa että tämä kävi helposti. Lisäksi, olen sortunut juomaan tämänkin jälkeen, minulla on keväällä ja kesällä töissä erityisen raskasta, kiireistä jatkuvan paineen alla. Tällöin alkaa tuo tuttu viinanhimo käymään ylisuureksi, ja tuo tunne että jotain tärkeää puuttuu, etten pysty rentoutumaan mitenkään, vahvistuu niin voimakkaaksi että lopetan antabuksen käytön ja alan juomaan. Näin meneekin sitten syksyyn asti, kunnes taas lopettaminen käykin helposti kun on rauhallisempi tilanne. Tällä kertaa tiedän olla valmistautunut ensi kevääseen mennessä paremmin. Hauskaa, sillä tajuan kyllä ettei alkoholin juonti millään tavalla aidosti lievitä stressiä vaan vain pahentaa sitä, mutta silti näin käy.
Mutta, jotain kysymyksiisi vastaten:
1: Ainakin minulle tulee tripin jälkeen voimakas tunne siitä että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. En aidosti tarvitse mitään ulkopuolisia aineita, ja tämä olo kestää aika kauan, viikkoja. Ehkä jos tähän yhdistetään vielä terapia tms. niin tuloksista tulisi vielä pidempikestoisia.
-
Ainakin esim. tämän foorumin vanhalta sivustolta löytyy myös paljon tietoa. → Linkki ///Edit. Huomasin, ettei siellä ollutkaan enää mitään///
-
Varsinaiset isoimmat vaikutukset kestävät minulla n. 3 tuntia. Jotenkin aina tämän 3 tunnin kuluttua tunnen “olevani selvillä vesillä” ja olo on mahtava. Toki vaikutus jatkuu vielä tunteja mutta ei niin intensiivisenä.
-
Joku viisaampi voi tähän ehkä kertoa jonkin tieteellisen näkökulman, muistaakseni nämä eivät ole addiktoivia, enkä omalla kohdallanikaan ole sellaista havainnut. Vaikea kuvitella että joku addiktoituisi tuollaisista kokemuksista.
5.En mene suosittelemaan kenellekään mitään. Kannattaa ottaa asioista riittävän paljon selvää ja muodostaa itse oma mielipide asiasta. Ja muistaa ottaa huomioon myös kaikki lääketieteelliset yms. tutkimukset ja näkemykset.
6.Ei ole.
7.En ole paljon lukenut kirjoja tästä aiheesta.
-
En usko että tuolla tahdilla tulee paljon toleranssia.
-
Itse käytän kasviskuivuria.
-
Jos olet ihmisten ilmoilla niin laita aurinkolasit päähän, laajentuneet mustuaiset näyttävät aika erikoisilta muiden mielestä. Itselläni kylläkin on tuon ensimmäisten kolmen tunnin ajan liikkuminen melkeinpä mahdotonta, joten tulee vain maattua jossain sopivassa paikassa.
Pahoittelen, jos on tullut jotain virheitä. Kirjoitan aina lähinnä vain omien kokemuksieni perusteella.
Onko kukaan käyttänyt nurmikirjohelttaa tahalteen tai vahingossa, onko se vaarallista? mulla on sieniä joita epäilen reunuskirjoheltoiksi tai nurmikirjoheltoiksi enkä saa tunnistetuksi ja mitä nyt kävisi jos vahingossa popsin nurmikirjohelttoja? voi myös kertoa jos olen kaikissa epäilyissä väärässä ja sienet on ihan jotain muuta
Sienestäjän tärkein ohje:
ÄLÄ syö sieniä, joita et tunnista.
Muissa ketjuissa oli vähän ohinennen tästä aiheesta, ja tuodaas nyt tänne tämä asia esille. Eli jos on jo ennestään kokemusta matkailusta, ja haluaa pitkän tauon jälkeen ottaa sieniä, niin onko viisasta olla pienilläkin annoksilla mukana matkavahti? Vai meneekö ilman?
Siis jos sienet ovat jo kertaalleen näyttäneet, että ne pystyvät itsellekkin luomaan ahdistusta aikaan. Väärän kokoisen microdosen muodossa tosin.
Varsinaisesta pahasta tripistä ei ole kokemusta. En aivan tarkkaan muista, että millaista oli se sienten tuoma ahdistus, mut ahdisti silloin kyllä, joka loppui ajan kanssa. Varmaan looppaaminen huonoista oloista, ja huoli siitä, ettei seuraavana päivänä ole normaali. Tiesin kuitenkin tämän, et ne vaikutukset loppuu aikanaan, mutta silloin aika mateli kyllä hitaasti.
Kannabiskin voi aiheuttaa välillä vaikutusten ajaksi ahdistusta, ja välillä myös seuraavalle päivää sellaista omanlaista ahdistusta. Se siis ei oo suoraan samanlaista, kuin se itse päihtymys ja päihtymystilan tuoma ahdistus.
Mieli alkaa vaan ahdistumaan, ja vähän miettimään liikaa ehkä joitain juttuja. Jotain epätodellisuuden tuntua myös.
Tämä kaikki voi tosin johtua alkoholistakin, koska sitä on aina käytetty tämän yhteydessä.
Mutta kun kannabiksen käyttöä on harventanut viikonloppukäytöistä, niin ne ahdistuskerrat ovat vähentyneet. Eli jotain yhteyttä tässä voi olla…
On ihan normaalia että olotila muuttuu ruokailun jälkeen, kuten myös kahvin juonnin jälkeen. Ehkä sinä vain kiinnität nyt enemmän huomiota tunteisiisi. Ne ovat aina olleet siellä mutta mielesi keskittyessä muualle ne ovat hiljentyneet taustalle. Ehkä voit ajatella että nyt on elämässäsi aika tunteiden tunnistamiselle. Ei ole myöskään väärin sanoa ei niille asioille mitkä johtavat huonoihin tunteisiin.
Tähän ois pitäny aiemmin jo lisätä, mutta lisätään nyt. Siis minusta se on hyvä, että ongelmat hoidetaan, ja apua tarjotaan. Mutta mulle itselle saattaisi tulla vähän rikollinen olo, jos haketuisin hoitoon tämmöisen hommien jälkeen, vaikka olisikin muuten ihan kunnollisesti elävä.
Tiedä onko sitten jotenkin poikkeavaa tämä…
Moikka!
Mulla on herännyt tässä syksyn aikana erittäin suuri mielenkiinto psilosybiiniä sisältäviin sieniin.
Mulla ei ole sienistä kokemusta. Ainoa niin sanottu psykedeeli jota olen ottanut on 25I-NBOMe noin +10 vuotta sitten → Erowid 25I-NBOMe (25I, 2C-I-NBOMe) Vault
Viimeisin kokemus (1000µg) oli niin maailmaa järisyttävä, että en ole uskaltanut koskea psykedeeleihin edes pitkällä tikulla yli kymmeneen vuoteen.
Tämä on kuitenkin muuttunut.
Mua kiinnostaa ja samalla ahdistaa ajatus sienien syömisestä
Kannattaiskohan mun lähteä microdoseilla liikkeelle ja lähteä siitä progressiivisesti kokemusten myötä ylöspäin?
Tarkoitus olisi siis käydä keräämässä suippuja (Psilocybe semilanceata)
kiikku löytyy jo omasta takaa
Hei,
Tulin foorumille paljastamaan tyhmyyteni;
Silokin poimin, ja pyyhkimättä vedellä ensin, kuivatin sen tuulettimen vierellä pari päivää, ja kuivan huoneen kaapissa toiset päivät. Tämän jälkeen silica geelin kanssa purkissa kaksi viikkoa. Muita ei ole löytynyt, joten päätin ottaa sen yksinään näin kokeillakseni sen vaikutusta henkiseen olooni mikroannoksena.
Otin sen suoraan syöden, ilman teetä yms. Nyt kurkku kipeänä ja nuhainen olo; flunssan oireitä selvästi. Tämä johtuuko bakteereista, tai ärsykkeenä kuivana syötynä, tai sieniallergiasta?
Luulin olleeni hyvin lukenut sienistä, mutta en selvästi sisäistänyt ohjeita tarpeeksi kuitenkaan. Silokki oli saman näköinen kun ensimmäisinä päivinä kuivattuna, eikä haissut miltään. Nyt haluan varmistusta tulevaisuudelle, että vedellä pyyhkimisen puutteestako tämä johtui?
-pbo2O
Sienten käyttäminenki tuntuu ihmisillä vaihtelevan…
Toiset sanoo, että nimenomaan parasta just ottaa silloin kun on mielenpäällä jotain. Silloin pystyisi käsitelemään niitä ongelmakohtia.
Kun taas toisten mielestä psykedeelejä kannattaa ottaa vaan silloin, kun on hyvällä fiiliksellä, ja mielentila ok.
Tämäkin varmaan tapauskohtaista, että kumpi näistä on se oikea metodi?