Varmasti paras reitti on juuri tuo että otat vai pekkiä sieniä. Silloinhan sinua ja mieltäsi hoitaa vain nuo sienet eikä mikään muu.
1 tykkäys
Osallistun tutkimukseen, jonka puitteissa olen käyttänyt kahdesti. En tiedä annostusta, mutta ilmeisesti aika suuri; en voinut kuvitellakaan esim. liikkuvani tripin aikana, olin laput silmillä ja kuulokkeet korvilla peiton alla 6 h. Molemmat kerrat olivat täysin erilaisia, voin kertoa joku kerta. Mutta nyt minua kiinnostaa, onko muilla jäänyt tällaista jälkioloa, että kaipaa hitosti takaisin trippimaailmaan. Jotenkin tämä elämä on alkanut tuntua epätodelliselta, tuntuu että kuulun sinne aivojeni tuottamaan maailmaan enkä tänne. Tämä tunne tulee varsinkin kun käytän alkoholia. (Psilosybiini ei vaikuttanut mitenkään juomatapoihini tai -haluihini.) Tänä aamunakin on niin epätodellinen olo ettei tosi. Olenko sairastunut johonkin jälkipsykoottiseen tilaan…?
Ja sitten niistä kokemuksista. Eka oli pahinta mitä olen kokenut, tässä elämässä siis. Sillä elin yhden aikaisemmista elämistäni, ja kuolin. Oopiumluolaan Kiinassa joskus menneinä vuosituhansina. Tajusin miksi olen ollut koko ikäni tosi huumevastainen. Eka trippi oli täysin harmaa, ei mitään värejä. Kauhean ahdistava fiilis, mutta sisälsi kuutenkin ne pari euforista hetkeä, kun yhtyi kaikkeuteen, ja onhan se parempaa kuin mikään mitä tässä reaalimaailmassa pystyy kokemaan. Tajusin myös, miten typerää on sääliä narkkareita ym, koska mistä me tiedetään missä ihanissa maailmoissa ja fiiliksissä joku on, vaikka näyttää ulospäin vaan rohjottavalta luuserilta. Minusta tuli siis huumemyönteinen?
Ekan kerran jälkeen ajattelin että ei koskaan enää. Mutra niin sitä sitten mentiin taas, ja toka trippi olikin jotain ihan muuta. Euforia tuli heti, ja sitten alkoi värileikittely, ilo ja aistien karkelot. Punaiset lohikäärmeet tanssivat kanssani, kävin taas edellisissä elämissäni tehden afrikkalaisena naisena nuotiota, kutsumassa lehmiä bayerilaisena bauernfrauna ym. ym. En olisi halunnut tripin päättyvän koskaan. Kokemus jätti syvän kiitollisuuden siitä, että olin saanut kokea sen. Mutta myös tyhjyyden ja kaipuun, josta kerroin ensin. Tämä elämä tuntuu nyt niin tylsältä ja merkityksettömältä. Olen useammin huomannut pohtivani, josko yrittäisi hommata jostain sellaisen annoksen, jolla pääsis lopulliselle matkalle
Nythän ihan innostuin, mutta jatkan vielä kehollisista tuntemuksista. Luin tuossa aikaisemmin että itku tuli monelle. Minä kuvittelin itkeneeni koko ekan tripin, mutta silmäni eivät olleet itkettyneen näköiset, eli en varmaan ainakaan koko aikaa itkenytkään. Toka tripillä itkin sisäänpäin, eli kyyneleet vierivät poskilta silmiin, oli hitsin kiva tunne. Ötökät ja liskot ryömi ihon alle, oli kiva olla yhtä niidenkin kans, mutta niistä jäi tarve raapia ihoa (en raapinut oikeasti, kertoi tutkimusta valvonut henkilö - muutenkaan minussa ei kuulemma kummankaan tripin aikana näkynyt eikä kuulunut yhtään mitään).
Toivottavasti sinulla on mahdollisuus olla yhteydessä tutkimuksen tehneeseen tahoon ja keskustella ammatti-ihmisen kanssa näistä tuntemuksistasi. Käsittääkseni tutkimuksissa on mahdollisuus terapeutin kanssa keskustella myös jälkikäteen heränneistä tuntemuksista joten rohkeasti vaan yhteydenottoa siihen suuntaan.
Itse muistan, että ensimmäisten matkojen yllättävyys ja kokemukset tuntuivat arkeen verrattuna ihmeelliseltä. En kuitenkaan kokenut tarvetta mitenkään jatkuvasti olla tripillä vaikka uteliaisuuttani halu kokeilla uudestaan olikin melko kova.
Tämä uteliaisuus hälveni sitten ajan kuluessa ja ymmärsin että juuri tässä arkitodellisuudessa on hyvin paljon ihmeellisyyttä ihan itsessään. Olen oppinut arvostamaan hyvin yksinkertaisia asioita ja ymmärrän kuinka ainutlaatuista elämä on sellaisenaan. Tietenkin arki on toisinaan myös tylsää ja asiat voivat tuntua merkityksettömiltä.
Jos alkoholi aiheuttaa sinulle kuvailemiasi epätodellisuuden tunteita, niin kannattaa ehkä harkita sen vähentämistä joksikin aikaa. Ylipäänsä addiktioksi muuttuvaa toimintaa on hyvä pystyä itse tarkastelemaan kriittisesti. Mitä hyötyä ja mitä haittaa siitä on itselle/lähipiirille. Addiktioista voisi olla myös hyvä hakea tietoa lisää. Usein taustalla on asioita jotka aiheuttavat addiktioita ja itsetuntemus voi hyvinkin parantua, mikäli ymmärtää omien riippuvuuksien ‘alkusyitä’. Tämä ymmärrys voi mahdollisesti lisätä omaa elämänlaatua.
Vähä oli jeesustelua🙂 ihan kuin tähän mennessä ois tullut mietittyä alkoholinkäyttöä sun muuta. Ja kyllä soitin myös tutkimushoitajalle. Pikkaisen petyin jos anti on tätä, itsekehua ja tuomitsemista.
No nythän on sitten hyvä aika alkaa miettimään sitä alkoholin käyttöä. Mitä ylipäänsä hait osallistumalla tutkimukseen vai olitko vaan huvikseen mukana?
Sori jos vastaukseni kuulosti jeesustelulta. Jää odottamaan parempia vastauksia. Missään kohdassa en kyllä tuominnut sua, joten kannattaa ehkä harrastaa luetun ymmärtämistä.
1 tykkäys
Tervetuloa yhteisöön @Katti. Tekstisi on kaiketi enemmänkin tajunnan virtaa kuin varsinainen keskustelunavaus saatikka pyyntö löytää vastauksia muilta foorumin käyttäjiltä? Pari kertaa itsekin sai läpi lukea ja silti vaikea varsinaista punaista lankaa löytää, mikä on omiaan synnyttämään väärinymmärrystä. @uhu :n tekstiäkin voi varmasti ymmärtää eri tavoin, riippuen lukijasta. Minä en kuitenkaan huomaa tuomitsemista tai itsekehua vaan hyväntahtoisen neutraalin vastauksen.
2 tykkäystä
Kiitos vastauksesta. Itse pidän vähän tuomitsevana, jos joku pyytää harkitsemaan elämäntapojeni muuttamista, mutta tämä on varmaan tulkintakysymys.
Ehkä harhaannumme itse ketjun aiheesta, jos avaan tutkimusta vähän, sillä lääketutkimuksethan eivät sinänsä ole täällä aiheena.
Olen hieman addiktoitunut (monen muum asian ohella) tutkimuksiin osallistumiseen. Se alkoi kun jäin työttömäksi kolmisen vuotta sitten ja tarvitsin täytettä päiviini (ettei juominen riistäydy hallinnasta). Totesin, että oli mukavaa ravata Helsingissä (tai Treella tai Turussa), kun ei muuten tuu lähdettyä. Ja sai tietoa omasta objektiivisesta terveydentilastaan.
Psilosybiinitutkimus osui sopivasti kohdalleni, kun edellinen loppui, ja huomasin täyttäväni kriteerit. Kriteereihin ei kuulunut halu vähentää juomista. Itse asiassa uskon, että arvokasta tietoa on sekin, voisiko sienet saada aikaan muutoksia ihmisen käyttäytymiseen, vaikka tämä itse ei ole valmis aktiivisesti myötävaikuttamaan asiaan. Omalla kohdallani siis näin ei käynyt. Kaikki se terapia alkoholiin liittyen on vain masentanut minua tyyliin juoppo mikä juoppo, ja kunhan tutkimus on lopullisesti ohi eikä tarvitse täyttää enää alkoholipäiväkirjaa, joka päivittäin muistuttaa juoppoudestani, niin en halua vaivata päätäni hetkeäkään riippuvuuksillani. Ennemmin juon sitten itteni hengiltä, jos ei niitä sieniä löydy.
Käytös voi muuttua vaikeissa tapauksissa hetkellisesti mahdollisten henkisten ulottuvuuksien kautta. Pieni mahdollisuus pysyvään muutoksen riippuen persoonallisuus tekijöistä. Jos henkilölle mahdollistetaan runsas psilosybiinin kulutus, taas persoonallisuus tekijöistä riippuen voi johtaa toisen addiktion korvaamiseen uudella addiktiolla, toisessa tapauksessa kiinnostus psilosybiiniin loppuu ja paluu vanhaan addiktioon alkaa. Parhaimmillaan seremoniamainen säännöllinen täsmälääke, minkä haittavaikutukset pitää hyväksyä himoina tai jopa tarpeina addiktion sijaan. Mahdollista selittää tutkimustuloksissa mielikuvitusta käyttäen tarpeen täyttämisenä.
Olen yrittänyt etsiä psilosybiiniterapiaa tarjoavaa tahoa Suomessa. Ymmärrän, että sitä ei laittomuuden takia ihan suoraan voi mainostaa, joten ajattelin, josko tätä kautta saisi jotain kontakteja.
Kyse olisi läheisestäni, joka kärsii kohtalaisen vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta.
Itse käytän psilosybiinisieniä säännöllisen epäsäännöllisesti ja olen kokenut sillä olevan hyvinkin eheyttävä vaikutus. Ystäväni on kuitenkin jossain määrin huumevastainen ja hän arkailee lähteä tähän ihan omin päin. Olemme katsoneet aiheesta useita dokumentteja valvotuista terapiasessiosta ja kyseisessä ympäristössä hän sanoi olevansa luottavainen.
Kysymys siis kuuluu, onko näitä saatavilla Suomessa?
Moro. Onko kenelläkään tullu selkäsärkyjä/nivelkipuja kun on ottanut sieniä?
Muutoin yläselkä saattaa aina välillä olla jumissa treenaamisesta ja huonosti istumisesta, mutta heti kun nappaan sieniä niin aivan sietämättömät kivut raajoissa ja selässä. Ihankuin selkäranka ja nivelet olisi tulessa.
Isommat annokset sekä myös microdose aiheuttaa nämä vaivat.
Onko ketään kellä käynyt samoin?
Ei missään nimessä kannata syödä, jos tuommosia neurologisia oireita. Etenki jos sulla on joku lääkitys päällä.
Koska kyse toistaiseksi on laittomasta aineesta, ei mikään virallinen taho tällaista tarjoa.
Epäviralliset tahot taas olisivat omasta mielestäsi hyvin kyseenalaisia, sillä mikä taho ottaisi vastuun tällaisesta ‘pimeästä’ terapiahoidosta.
Ainoat tahot, joissa psilosybiiniterapiaa voi laillisesti saada, ovat nämä muutamat tutkimushankkeet. Itse olen törmännyt vain addiktioiden hoitohankkeisiin. Näissä kokeissa on tietenkin aina mukana lumelääkettä saava ryhmä, joka valitaan käsittääkseni satunnaisotannalla.
Masennuksen hoitoon en tiedä vastaavia hankkeita Suomessa olevan ainakaan tällä hetkellä meneillään. Psyty:n sivuilta voisi ehkä löytyä aiheesta tarkempaa tietoa, esim onko sellaisia tutkimuksia mahdollisesti alkamassa lähitulevaisuudessa.
2 tykkäystä
En ole ennen aikasemmin ikinä käyttänyt psilosybiiniä, mutta nyt luulen olevan se oikea aika. Tänä viikonloppuna olin ryyppäämässä (en yleensä nauti alkoholia). Otin vähän liikaa ja menin tekemään jotain peruuttamatonta ja sellaista mistä kaikki tässä pienessä kylässä tietää. Minua ei kiinosta mitä muut ajattelee mutta olen niin pettynyt itseeni että luulisin psilosybiinin auttavan minua ymmärtämään itseäni paremmin ja antaa itselleni anteeksi. Kysymykseni siis on että onko järkevää tälläisessä mielen tilassa lähteä ottamaan psilosybiiniä? Pyrkisin siis kokemuksen aikana etsiä rauhaa. Kiitos.
“Peruuttamaton” voi sanan käyttäjästä riippuen tarkoittaa aika monta eri asiaa. En kuitenkaan anekdootillisesti suosittelisi käyttöä kertomasi perusteella, ainakaan heti tapahtuman jälkeen. Psilosybiinin tutkitut hyödyt keskittyvät esimerkiksi PTSD:n hoitoon tai muihin pitkäaikaisiin, vuosia kestäneisiin ongelmiin. Kuvailemassasi akuutissa tilanteessa saatat pahentaa nykyistä ahdistusta. Olisi suositeltavaa, että ympäristö olisi ensimmäisellä kerralla turvallinen ja vakaa.
5 tykkäystä
Sanoisin, että kannattaisi odottaa hieman ajan kulumista. Sienet eivät ole patenttiratkaisu ongelmiin, eli niiden vaikutusta on mahdotonta täysin ennalta arvata.
Itseymmärrystä ja anteeksiantoa itseään kohtaan on hyvä harjoittaa ihan ilman mitään mieleen vaikuttavia substansseja. Kun tässä itsereflektoinnissa alkaa kehittyä, uskon että se näkyy myös muuntuneissa tajunnantiloissa kykynä itsereflektointiin.
Monet ovat tehneet humalassa kaikenlaisia typeryyksiä, jotka kaduttavat jälkeenpäin. Jos on kohdellut muita ihmisiä asiattomasti, voisi olla hyvä olla yhteydessä näihin ihmisiin ja pyytää omaa käytöstään vilpittömästi anteeksi. Ilman mitään selittelyjä humalan vaikutuksesta.
Pienillä paikkakunnilla on tietty ikävää kaikki juorut ja paskapuheet, sille ei mahda minkään. Itse pitää tietää mitä on tehnyt ja mitä ei ole tehnyt. Hyvät ystävät eivät kuitenkaan puhu paskaa selän takana ja jos on yksikin hyvä ystävä, niin siihen ystävyyssuhteen ylläpitoon kannattaa nähdä vaivaa. Hyvälle ystävälle voi myös puhua luottamuksellisesti omista huonoista oloista, kunhan ystävästä ei tule mikään vakio ‘roskasanko’, jolle yksipuolisesti kaataa murheensa.
Kun tällaiset yksittäiset ‘mokat’ on onnistunut siedettävästi käsittelemään mielen päältä pois vaivaamasta, voi trippikin olla ehkä antoisampi. Silloin ei ole niin suuria ennakko-odotuksia asiaa kohtaan.
Ja huom. Mä en tietenkään tiedä sun ongelmien laatua, eli puhun ihan yleisellä tasolla asioista.
5 tykkäystä
3 tykkäystä
7 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Isot annokset
Miten usein sieniä kannattaa syödä? Olen syönyt 2x tänä kesänä, kuukauden välillä. Molemmilla kerroilla 2g+2g todella voimakas ja syvällinen trippi.
Haluaisin saada niistä mahdollisimman paljon irti, ettei tolet kasva ym. Kokemuksia? Mikä on hyvä väli tripeillä?
Olen huomannut hyötyjen kestävän molempien tripin jälkeen n.kuukauden verran ajattelutavassa, suhtautumisessa ja käyttäytymisessäni. Kuukauden jälkeen taas “palannut vanhaan”.
Itse olen nauttinut sieniä viikottain isolla annoksella. Kyseessä Cubensis ja annoskoko on ollut 5g nyt viime vkl otin ensin 3g mutta se tuntui valjulta joten söin vielä 2g lisää. Aika pian tuon 2g annoksen jälkeen sienet alkoivat vaikuttaa haluamallani tavalla.
En ole varma, mutta uskoisin että jos pitäisin taukoa niin voisin pudottaa annoksen 3g tietämille, mutta tällä hetkellä en koe sellaista tarvetta vaan tuntuu hyvältä “trippailla” viikottain.
Se fyysinen ja psyykkinen hyvä olo jonka sienet aiheuttavat on mielestäni sitä mitä tällä hetkellä tarvitsen tai ainakin haluan.
Varmaan 2 viikon välein saavuttaisi samat tuntemukset pienemmilläkin annoksilla.
1 tykkäys
@oontääjänes mainitsi tuon 2vko:n välin, tämä taitaa olla aivojen täydelliseen “normalisoitumiseen” tarvittava aika. Näin olen lukenut asiaa tutkiessani, mutta lähdettä en tähän hätään muista…
Se on myös omalla kohdallani ollut melko hyvä väli pienempien annoksien kanssa.