Varmasti paras reitti on juuri tuo että otat vai pekkiä sieniä. Silloinhan sinua ja mieltäsi hoitaa vain nuo sienet eikä mikään muu.
1 Like
Osallistun tutkimukseen, jonka puitteissa olen käyttänyt kahdesti. En tiedä annostusta, mutta ilmeisesti aika suuri; en voinut kuvitellakaan esim. liikkuvani tripin aikana, olin laput silmillä ja kuulokkeet korvilla peiton alla 6 h. Molemmat kerrat olivat täysin erilaisia, voin kertoa joku kerta. Mutta nyt minua kiinnostaa, onko muilla jäänyt tällaista jälkioloa, että kaipaa hitosti takaisin trippimaailmaan. Jotenkin tämä elämä on alkanut tuntua epätodelliselta, tuntuu että kuulun sinne aivojeni tuottamaan maailmaan enkä tänne. Tämä tunne tulee varsinkin kun käytän alkoholia. (Psilosybiini ei vaikuttanut mitenkään juomatapoihini tai -haluihini.) Tänä aamunakin on niin epätodellinen olo ettei tosi. Olenko sairastunut johonkin jälkipsykoottiseen tilaan…?
Ja sitten niistä kokemuksista. Eka oli pahinta mitä olen kokenut, tässä elämässä siis. Sillä elin yhden aikaisemmista elämistäni, ja kuolin. Oopiumluolaan Kiinassa joskus menneinä vuosituhansina. Tajusin miksi olen ollut koko ikäni tosi huumevastainen. Eka trippi oli täysin harmaa, ei mitään värejä. Kauhean ahdistava fiilis, mutta sisälsi kuutenkin ne pari euforista hetkeä, kun yhtyi kaikkeuteen, ja onhan se parempaa kuin mikään mitä tässä reaalimaailmassa pystyy kokemaan. Tajusin myös, miten typerää on sääliä narkkareita ym, koska mistä me tiedetään missä ihanissa maailmoissa ja fiiliksissä joku on, vaikka näyttää ulospäin vaan rohjottavalta luuserilta. Minusta tuli siis huumemyönteinen?
Ekan kerran jälkeen ajattelin että ei koskaan enää. Mutra niin sitä sitten mentiin taas, ja toka trippi olikin jotain ihan muuta. Euforia tuli heti, ja sitten alkoi värileikittely, ilo ja aistien karkelot. Punaiset lohikäärmeet tanssivat kanssani, kävin taas edellisissä elämissäni tehden afrikkalaisena naisena nuotiota, kutsumassa lehmiä bayerilaisena bauernfrauna ym. ym. En olisi halunnut tripin päättyvän koskaan. Kokemus jätti syvän kiitollisuuden siitä, että olin saanut kokea sen. Mutta myös tyhjyyden ja kaipuun, josta kerroin ensin. Tämä elämä tuntuu nyt niin tylsältä ja merkityksettömältä. Olen useammin huomannut pohtivani, josko yrittäisi hommata jostain sellaisen annoksen, jolla pääsis lopulliselle matkalle
Nythän ihan innostuin, mutta jatkan vielä kehollisista tuntemuksista. Luin tuossa aikaisemmin että itku tuli monelle. Minä kuvittelin itkeneeni koko ekan tripin, mutta silmäni eivät olleet itkettyneen näköiset, eli en varmaan ainakaan koko aikaa itkenytkään. Toka tripillä itkin sisäänpäin, eli kyyneleet vierivät poskilta silmiin, oli hitsin kiva tunne. Ötökät ja liskot ryömi ihon alle, oli kiva olla yhtä niidenkin kans, mutta niistä jäi tarve raapia ihoa (en raapinut oikeasti, kertoi tutkimusta valvonut henkilö - muutenkaan minussa ei kuulemma kummankaan tripin aikana näkynyt eikä kuulunut yhtään mitään).
Toivottavasti sinulla on mahdollisuus olla yhteydessä tutkimuksen tehneeseen tahoon ja keskustella ammatti-ihmisen kanssa näistä tuntemuksistasi. Käsittääkseni tutkimuksissa on mahdollisuus terapeutin kanssa keskustella myös jälkikäteen heränneistä tuntemuksista joten rohkeasti vaan yhteydenottoa siihen suuntaan.
Itse muistan, että ensimmäisten matkojen yllättävyys ja kokemukset tuntuivat arkeen verrattuna ihmeelliseltä. En kuitenkaan kokenut tarvetta mitenkään jatkuvasti olla tripillä vaikka uteliaisuuttani halu kokeilla uudestaan olikin melko kova.
Tämä uteliaisuus hälveni sitten ajan kuluessa ja ymmärsin että juuri tässä arkitodellisuudessa on hyvin paljon ihmeellisyyttä ihan itsessään. Olen oppinut arvostamaan hyvin yksinkertaisia asioita ja ymmärrän kuinka ainutlaatuista elämä on sellaisenaan. Tietenkin arki on toisinaan myös tylsää ja asiat voivat tuntua merkityksettömiltä.
Jos alkoholi aiheuttaa sinulle kuvailemiasi epätodellisuuden tunteita, niin kannattaa ehkä harkita sen vähentämistä joksikin aikaa. Ylipäänsä addiktioksi muuttuvaa toimintaa on hyvä pystyä itse tarkastelemaan kriittisesti. Mitä hyötyä ja mitä haittaa siitä on itselle/lähipiirille. Addiktioista voisi olla myös hyvä hakea tietoa lisää. Usein taustalla on asioita jotka aiheuttavat addiktioita ja itsetuntemus voi hyvinkin parantua, mikäli ymmärtää omien riippuvuuksien ‘alkusyitä’. Tämä ymmärrys voi mahdollisesti lisätä omaa elämänlaatua.
Vähä oli jeesustelua🙂 ihan kuin tähän mennessä ois tullut mietittyä alkoholinkäyttöä sun muuta. Ja kyllä soitin myös tutkimushoitajalle. Pikkaisen petyin jos anti on tätä, itsekehua ja tuomitsemista.
No nythän on sitten hyvä aika alkaa miettimään sitä alkoholin käyttöä. Mitä ylipäänsä hait osallistumalla tutkimukseen vai olitko vaan huvikseen mukana?
Sori jos vastaukseni kuulosti jeesustelulta. Jää odottamaan parempia vastauksia. Missään kohdassa en kyllä tuominnut sua, joten kannattaa ehkä harrastaa luetun ymmärtämistä.
Tervetuloa yhteisöön @Katti. Tekstisi on kaiketi enemmänkin tajunnan virtaa kuin varsinainen keskustelunavaus saatikka pyyntö löytää vastauksia muilta foorumin käyttäjiltä? Pari kertaa itsekin sai läpi lukea ja silti vaikea varsinaista punaista lankaa löytää, mikä on omiaan synnyttämään väärinymmärrystä. @uhu :n tekstiäkin voi varmasti ymmärtää eri tavoin, riippuen lukijasta. Minä en kuitenkaan huomaa tuomitsemista tai itsekehua vaan hyväntahtoisen neutraalin vastauksen.
1 Like
Kiitos vastauksesta. Itse pidän vähän tuomitsevana, jos joku pyytää harkitsemaan elämäntapojeni muuttamista, mutta tämä on varmaan tulkintakysymys.
Ehkä harhaannumme itse ketjun aiheesta, jos avaan tutkimusta vähän, sillä lääketutkimuksethan eivät sinänsä ole täällä aiheena.
Olen hieman addiktoitunut (monen muum asian ohella) tutkimuksiin osallistumiseen. Se alkoi kun jäin työttömäksi kolmisen vuotta sitten ja tarvitsin täytettä päiviini (ettei juominen riistäydy hallinnasta). Totesin, että oli mukavaa ravata Helsingissä (tai Treella tai Turussa), kun ei muuten tuu lähdettyä. Ja sai tietoa omasta objektiivisesta terveydentilastaan.
Psilosybiinitutkimus osui sopivasti kohdalleni, kun edellinen loppui, ja huomasin täyttäväni kriteerit. Kriteereihin ei kuulunut halu vähentää juomista. Itse asiassa uskon, että arvokasta tietoa on sekin, voisiko sienet saada aikaan muutoksia ihmisen käyttäytymiseen, vaikka tämä itse ei ole valmis aktiivisesti myötävaikuttamaan asiaan. Omalla kohdallani siis näin ei käynyt. Kaikki se terapia alkoholiin liittyen on vain masentanut minua tyyliin juoppo mikä juoppo, ja kunhan tutkimus on lopullisesti ohi eikä tarvitse täyttää enää alkoholipäiväkirjaa, joka päivittäin muistuttaa juoppoudestani, niin en halua vaivata päätäni hetkeäkään riippuvuuksillani. Ennemmin juon sitten itteni hengiltä, jos ei niitä sieniä löydy.
Käytös voi muuttua vaikeissa tapauksissa hetkellisesti mahdollisten henkisten ulottuvuuksien kautta. Pieni mahdollisuus pysyvään muutoksen riippuen persoonallisuus tekijöistä. Jos henkilölle mahdollistetaan runsas psilosybiinin kulutus, taas persoonallisuus tekijöistä riippuen voi johtaa toisen addiktion korvaamiseen uudella addiktiolla, toisessa tapauksessa kiinnostus psilosybiiniin loppuu ja paluu vanhaan addiktioon alkaa. Parhaimmillaan seremoniamainen säännöllinen täsmälääke, minkä haittavaikutukset pitää hyväksyä himoina tai jopa tarpeina addiktion sijaan. Mahdollista selittää tutkimustuloksissa mielikuvitusta käyttäen tarpeen täyttämisenä.
Olen yrittänyt etsiä psilosybiiniterapiaa tarjoavaa tahoa Suomessa. Ymmärrän, että sitä ei laittomuuden takia ihan suoraan voi mainostaa, joten ajattelin, josko tätä kautta saisi jotain kontakteja.
Kyse olisi läheisestäni, joka kärsii kohtalaisen vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta.
Itse käytän psilosybiinisieniä säännöllisen epäsäännöllisesti ja olen kokenut sillä olevan hyvinkin eheyttävä vaikutus. Ystäväni on kuitenkin jossain määrin huumevastainen ja hän arkailee lähteä tähän ihan omin päin. Olemme katsoneet aiheesta useita dokumentteja valvotuista terapiasessiosta ja kyseisessä ympäristössä hän sanoi olevansa luottavainen.
Kysymys siis kuuluu, onko näitä saatavilla Suomessa?
Moro. Onko kenelläkään tullu selkäsärkyjä/nivelkipuja kun on ottanut sieniä?
Muutoin yläselkä saattaa aina välillä olla jumissa treenaamisesta ja huonosti istumisesta, mutta heti kun nappaan sieniä niin aivan sietämättömät kivut raajoissa ja selässä. Ihankuin selkäranka ja nivelet olisi tulessa.
Isommat annokset sekä myös microdose aiheuttaa nämä vaivat.
Onko ketään kellä käynyt samoin?
Ei missään nimessä kannata syödä, jos tuommosia neurologisia oireita. Etenki jos sulla on joku lääkitys päällä.
Koska kyse toistaiseksi on laittomasta aineesta, ei mikään virallinen taho tällaista tarjoa.
Epäviralliset tahot taas olisivat omasta mielestäsi hyvin kyseenalaisia, sillä mikä taho ottaisi vastuun tällaisesta ‘pimeästä’ terapiahoidosta.
Ainoat tahot, joissa psilosybiiniterapiaa voi laillisesti saada, ovat nämä muutamat tutkimushankkeet. Itse olen törmännyt vain addiktioiden hoitohankkeisiin. Näissä kokeissa on tietenkin aina mukana lumelääkettä saava ryhmä, joka valitaan käsittääkseni satunnaisotannalla.
Masennuksen hoitoon en tiedä vastaavia hankkeita Suomessa olevan ainakaan tällä hetkellä meneillään. Psyty:n sivuilta voisi ehkä löytyä aiheesta tarkempaa tietoa, esim onko sellaisia tutkimuksia mahdollisesti alkamassa lähitulevaisuudessa.
2 Likes