Lyhyesti sanottuna, psilosybiiniä voi hyvin pitää huumeena.
Sitä myös käytetään viihdetarkoitukseen, vaikka se soveltuu myös muuhunkin. Kuten moni muukin huumaava aine. Ei ole olemassa mitään yhtä käyttötarkoitusta, vaan tarkoituksen määrittävät mm. käytettävä määrä, käyttökertojen tiheys, tavoitteet…
‘Huume’ sanan määritelmästä voi lukea esim wikipediasta:
“… Suomen huumausainelaki määrittelee Suomessa huumausaineiksi luokitellut päihteet. Suomen huumausainelainsäädännössä huumausaineiksi luokitellaan sellaiset kemikaalit sekä kasvit, joita käytetään lamauttavien, päihdyttävien tai harhoja tuottavien keskushermostovaikutusten vuoksi ja jotka on erikseen mainittu huumausainelaissa…”
Sanana huume on tietenkin leimaava ja arvolatautunut. Lisäksi se niputtaa päihteet helposti yhteen erottelematta vaikutuksia. Tästä seuraa myös eri aineiden käyttäjien leimaantuminen ‘huumeiden käyttäjiksi’.
En kuitenkaan näe, että voimakkaasti tajunnan tilaan vaikuttavaa psilosybiiniä ei voitaisi perustellusti kutsua huumaavaksi aineeksi, eli huumeeksi. Saa olla eri mieltä.
Ok. Tuossa nimenomaan kiinnostaa ne pitkäaikaisvaikutukset, yms. Mutta silti psyke oli sitä mieltä, että “näitä on tutkittu tarpeeks”, ja että näitä ei sillä tavalla luokiteltais huumeeksi, koska sienet lopulta itse itsessään estää sen toistuvan viihdekäytön pahojen trippien myötä.
Mutta tuo perustelu, mikä mainittiin wikipediassa voitais tulkita niin, että alkoholikin on huume.
Ainut vaan, että se on laillista, ja silloinhan se on päihde.
Etymologiaa- “Sekä tajunnan hämärtämisen että humisemisen merkityksissä huumata on tullut käyttöön suomen kirjakielessä 1800-luvulla. Verbistä johdettu huumaus löytyy kuitenkin jo Kristfrid Gananderin vuoden 1786 sanakirjasta. Gananderin sanakirjasta löytyy myös muoto huumeissansa, joka merkitsee tainnoksissa olemista.-”
Myös" huumena" käytetään psilosybiiniä, mutta itse sana huume on luonteeltaan lähempänä kulttuurillista slangia kuin mitään tieteellistä. Sen taivutukset ja konnotaatio muuttu hyvin nopeasti sukupolvesta toiseen.
Muistan kuinka eräs harmaaparta Savolainen kysyi multa käytänkö niitä “huumehita” kun olin aamulääkkeen kanssa vetänyt myös mukillisen kahvia ja mikrodosen sieniä. Kai pupillit näytti hänelle jotenkin omituiselta emt… Tai sit sen asenne johtui vaan mun pitkästä tukasta. “Huumehita” on kyllä sen jälkeen ollut mun lemppari taivutusmuoto.
Tieteellisessä viitekehyksessä ajattelevat tyypit ja nyymit ei välttämättä edes osaa ajatella psilosybiinin kaltaisia aineita muuten kuin psykotrooppisina aineina tai tajusteaineina. Aineita joka lähtöön.
Eri asia sitten nämä erillaiset tutkimuskemikaalit jotka suunnitellaan ihan vain päihdyttämään itsetuhoisia ja muuten typeriä ihmisiä. Hankala niistä muuta sanaa keksiä kuin huume… Joten tässä mielessä psilosybiinin kutsuminen huumeksi on vähän perverssiä.
Mun mielestä kuulostaa, että tuo joku ‘psyke’ on vaan yrittänyt kaunistella tosiasioita. Löytyy ihmisiä, jotka käyttävät psilosybiiniä sisältäviä sieniä kuten huumeita käytetään. Löytyy ihmisiä, jotka käyttävät niitä sekakäyttönä muiden vaikuttavien aineiden kanssa. Ihan kuten löytyy ihmisiä, jotka käyttävät apteekin lääkkeitä kuten huumeita käytetään. Tässä kontekstissa aine on huume kun sitä sellaisena käytetään.
Mihin perustuu väite, että pahat tripit estäisivät psilosybiinin käytön liian usein? Ei ainakaan mihinkään tutkittuun yleispätevään tietoon. Jos aihe kiinnostaa, niin psykedeelien moninaisista käyttötavoista erilaisine tarkoituksineen (ja erilaisina seurauksineen) voi lukea esim Kari Kosmoksen mainiosta kirjasta ‘Mielen aika’.
Turha mun mielestä on kaunistella tosiasiaa, että sienienkin väärinkäyttö on mahdollista ja etteivät ne tällöin todellakaan ole hyväksi mielenterveydelle.
Viihdekäyttö on sikäli huono mittari mittaamaan sitä, onko joku aine huume vai ei, koska monien kovien huumeiden käyttö on kaukana mistään viihteestä. Ja käyttömäärien kohdalla itse käyttäjä on mahdollisesti hyvinkin jäävi näkemään oman käyttönsä ongelmallisuutta.
Ok. Mikähän ois sillä psykellä motiivi kaunistella tosiasioita? Tietenkään hälle en kertonut, että itselläni ois kokemusta aiheesta.
Ja sillon ku tuli joskus trippailtua, nii mieliala ainaki joissain määrin parani, ja joku pieni stressi tais helpottaa.
Mutta sitten myös esim. pinnallisuus ja tämmöinen somessa ja tosielämässä näytti vähän “statuspelleilyltä”, jne.
Vaikka esim. tuolla deittimaailmassa se on aika fakta, et hyvä olisi olla pinnallinen, mimmoisena esiintyy.
Sit vielä saattoi alkaa uskomaan joihinki näihin karmoihin, ja kohtaloihin, yms. ja “koska on tarkoitettu niin”.
En tiiä saitteko kiinni, mut toivon mukaan ymmärsitte. Psilosibiini kuitenki anto just niitä jotain “henkisiä” kokemuksia, ja isoilla annoksilla oltiin lähempänä niitä. Oikea egon häviäminen (poislukien salvialla) jääny näkemättä.
Psykoterapeutti. Käyttäny palveluita ihan alun alkaen aktiivisesti 18-23v välikön, ja sit tuli pitkä tauko paikkakunnalta muuton takia. Takaisin tulin kuitenki kotikonnuille jo vajaan vuoden päästä.
2016 syksyllä 23-vuotiaana ekan kerran sieniä, ja 2017 keväällä isoin annos (4g cubensista), joka on toistaiseksi isoin määrä.
Sit toistaiseksi viimeisen kerran sieniä trippaava annos 2 grammalla cubensista 2018 keväällä.
Sen jälkeen vaan mikroannoksia, ja niistäki taukoa ollu syksyn 2021 jälkeen.
Sit kesällä 2022 samalla terapeutilla jälleen tuli käytyä pitkän tauon jälkeen. Välissä siis ajatteli “etten tarvitse” palveluita.
Ja sen jälkeen aika satunnaista ollut käyminen, ja sekin vain, jos on paljon asioita, mistä haluu keskustella. Itsemaksaminen on iso asia tässä.
Edit: Ja tässä siis tuli vähän enemmän historiasta, ja jos lähtee pitkän tauon jälkeen sieniä koittaa solmukohtien ratkaisemiseen (tai samalla vähän viihteelinen käyttö), niin voiko se tuossa tapauksessa viedä parempaan vai huonompaan suuntaan?
Yleensä monet sanoo, että parempaan suuntaan, mutta viisaampaa on varmasti lähteä aina pienemmillä annoksilla.
Höh. Ei antanu uudelleen muokata, ja lisätä vähän tekstiä. Siis pajauttelusta esimerkiks on pidetty jo pidempään taukoa, ja kyllä tuntuu et ihankuin jotain ois muuttunu parempaan.
Vaikka se olikin vain jotain satunnaista viikonloppukäyttöä.
Ja alunperin psykelle annettu esimerkki oli juttu tyypistä, jolle oli määrätty bentsoja, jotka hän koki vaikuttavan työhön ja elämiseen negatiivisesti.
Sit oli kuitenki päättäny mennä testaa ominpäin sieniä, ja elämänlaatu oli lähtenyt paranemaan.
Vastaukseksi tuli tuo edellä mainittu juttu.
Kysymättä kuitenki jäi, että olisiko psyke edelleenkin valmis seisomaan sanojensa takana, jos joku olisikin mennyt tuossa kokeilussa pieleen, ja loppusaldo olisikin ollu miinusmerkkinen käyttäjälle itselleen, työyhteisölle ja yhteiskunnalle.
No jos hänellä on rautaiset ammattitaidoton alallaan niin kyllä kuka tahansa psykiatrian harjoittaja osaa varoa absolutismia. Sellaisia yhden asian totuuksia ei olekkaan. Eihän meillä olisi yhtäkään mielialalääkettä nykyään olemassa jos hoitovasteisiin ja niiden puutteeseen tuollaisissa tapauksissa suhtauduttaisiin heti kieltävästi.
Ei meillä siinä tapauksessa taitaisi olla kyllä yhtään mitään lääkettä. Varmasti taas hiukan herkempien maailmankuvaa muokkaa radikaalisti jo se, kun täti sanoo tyttölapselle, että hänen serkkunsa kuoli kannabikseen.
Meillähän on nyttenkin laillisia aineita jotka aiheuttavat itselääkinnässä jatkuvasti vastaavia skenaarioita. En siis usko yhdenkään vakavasti otettavan psyken tai lääkärin suhtautuvan yksittäistapauksiin mitenkään määrittävästi
Ehkä ne 60-80 luvuilla valmistuneet viinankiroiset fossiilit ja raamatun sivuilla hulluiksi menneet lääkärit ja muut ovat kanssani erimieltä. Heillä ei tosin ole sanavaltaa enään ja hyvä niin.
Ok. Ja jokainen käyttää tyylillään psykedeelejä, mut mulle itelle kuulostaa vähän hankalalta alkaa käyttämään, jos on mielen päällä enemmän jotain.
Voi ne sienet antaa matkan ajaks erilaisenkin olon, mihin ei oo osannu varautuu. Mutta mun korvaan kuulostaa mahdollisemmalta, et ne voi syventää vaikutusten ajaks sitä huonoo oloa entisestään.
Tuossa muuten huomasin yhden opinnäytetyön aiheesta, jossa käsiteltiin psilosybiiniä, mdma:ta ja lsd:tä. LSD, psilosybiini ja MDMA ja psykoosit - Trepo
Psilosybiinillä näytti olevan vähiten haittoja, mutta toisaalta tutkimusmateriaalia oli vähiten siitä, ja se oli osin puutteellista.
Mitä tästä sitten voitanee päätellä, onkin toinen juttu.
Ja tuosta opinnäytetyöhön liittyvästä sairaudesta, että on sitäki päästy todistamaan, kun muuten ihan tolkun ihminen päätyy siihen tilaan jo yhden illan aikana, kun sattuu vähän lujempaa menee, ja ottaa vähän enemmän kerralla. (Piristeillä ainaki)
Seuraavalla kerralla taas ei välttämättä tarvii enää niin lujaa mennä, eikä niin paljoa ottaa. Voisko sitten johtuu tiettyjen reseptorien herkistymisestä, tms.
Itse henkilökohtaisesti kyllä tykkään trippailusta silloin tällöin, mutta onhan se raskasta varsinkin isommilla annoksilla ja pitää aina suunnitella edes jotenkin, mielellään hyvin.
JOS psykedeeliset tajuntaa muuttavat vaikutukset saataisiin poistettua pelistä, niin ehkä nämä psykonauttien ja muiden kokemat hoitovasteet saataisiin siirrettyä lääkkeelliseen hoitoon ilman poliittista keskustelua sienien laillistamisesta tms… Sekä laajemman ihmisjoukon ulottuville tulisi tämä mahdollinen hyöty. Ihan ymmärrettävää, että joitakin pelottaa syödä psykoaktiivisia sieniä. Monesti itseäkin vähän jännittää nousuja odotellessa. Tai joskus aika paljonkin.
Olihan tuo kiinnostava joo👍
Ja tuo “pelko” trippailua kohtaan vois kait selittyy sillä, jos ainetta x otat elimistöön, ja se vaikuttaa muutaman tunnin, mut mistäs voit tietää mitä sen jälkeen käy?
Esim. salvia nautitaan savun muodossa, eikä kiinteänä ja kestää vaan joitain minuutteja.
Vaikka kyllä sitä nuorempana tuli vähä extemporena heittäydyttyä, ja tuli keskellä stadiaki pyörittyä tateissa. Niihän sitä taidetaan sanoo, et joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kuitenki siitä huolimatta vähän kade siitä, et jotkut on päässy vähän avaruusmatkailun tasolle.
Ja nuorempana tattien vaikutuksen jälkeen tuntui siltä, et ikäänkuin värit olisi kirkkaammat, ja luonto saattoi näyttää paremmalta.
Ja ihan yhden saunaoluen jälkeen näkökenttä saattoi vähän aikaa hieman väreillä, mut siihenkin piti vähän keskittyä, et näkee hyvin.
En tiedä onko ollu sit jotain jälkiä, mitä tatit ois jättäny, vai mitä sitten. Niidenhän ei pitäisi kuitenkaan aiheuttaa solutuhoa, mutta siihen en osaa sanoa, että mitä kävisi tosi raskaan kokemuksen jälkeen. Kaikilla ei välttämättä psyyke kestä.
Mulla se jännitys tai pelko tulee siitä, että aiemmassa elämässä ollut vähän liikaa tilanteita eikä niitä mielellään elä uudestaan. Äkkiä ne muistot menee tripillä ohi jos tulee… Yleensä.
Toki kokemattomampana nuorena sama jännitys ennen trippiä tuli ihan vain hypystä tuntemattomaan.
Salviaa en kestä. Jotenkin alan aina sen “tipahduksen” jälkeen keskustelemaan menneisyyden kanssa ja se on ärsyttävää monologia missä ei itse saa suunvuoroa. Salvian trippi on niin vahva, että siinä ollaan ihan vain pelkääjän paikalla. En itse ymmärrä miten siitä voi nauttia. Psilosybiiniä nauttiessa mennään enemmän tai vähemmän omilla ehdoilla jos tietää mitä tekee annoksien kanssa.
Mieleltään sairastuminen ei itsellä ole koskaan ollut huolenaihe, vaikka nuorempana olisi ehkä pitänyt olla. Menyy eri herkuille ja myrkyille oli silloin typerän laaja. Nuori ja utelias mieli…
Raskas unettomuusjakso taas laittaa aina huolehtimaan omasta mielenterveydestä. Se laittaa kenet tahansa hajalle aika kokonaisvaltaisesti.
No salviassa voi varmaanki vaikuttaa ne asiat, ku se nautitaan savun muodossa (ei syödä tai nuuskata), kestää vain n.5-15min, ja se oli ainaki silloin vielä laillista. Enkä oo ainakaa vieläkään nähny huumelistalla.
Niin, ja ei sekään kai aiheuta solutuhoa, ja ainakaan mitään suoraa näyttöö ei oo, et käyttö ois aiheuttanu mt-ongelmia.
Tietyllä tavalla vähä semmosessa “hupihomman” maineessa, jos youtubesta kattoo salviatrippejä.
Sori, mut nyt kyllä täytyy kysästä, et miten kykenet tuohon ajatusmalliin? Siis pari kuukautta psyk. osastolla, ja mahdollinen pysyvä lääkitys, ja mahdolliset pysyvät haitat ei oo ongelma, mutta sitten taas pari minuuttia “legal high”-statuksella olevan kasvin kanssa on ongelma?
Tämäkin varmasti, mutta niin yksilöllistä tuntuu olevan, ku jotkut vetää 4-5 tunnin unilla, ja ihan hyvin menee. Toisille taas vähintään pitää olla se 7h.
En oikein tiiä… Olen ehkä ollut jotenkin itsetuhoinen ja välinpitämätön eikä ole tullut mieleen huolehtia semmoisia kun riudutin itseäni kohti kuolemaa. Oon kuvaillun sitä psykelle joskus hitaaksi itsemurhaksi. Sen ajan jälkeen on sit aika paljon kokemusta ja päihteidenkäyttö hallinnassa PALJON pienemmällä valikoimalla. Itseasiassa mun tropit on nykyään ihan luonnontuotteita jos ei apteekkilääkkeitä lasketa. Ehkä se on se kokemus nykyään joka tuo huolettomuutta. Psilosybiini mikrodosetus pitkiä aikoja tuo joskus epämukavia tuntemuksia. Jonkinlaista epävarmuutta, joka kyllä häviää kun on pari päivää ilman.
Unettomuus mistä puhun on sitä tasoa, että syvää unta tulee 10-20 tuntia viikossa. Ihmisiä kuolee sitä kauan kestäessä kaikenlaisiin komplikaatioihin. Lopulta itsemurhaan.
Niin tarkoitat aikaa microdosen vaikutusten jälkeen?
Rehellisesti sanoen oma motiivi käyttää psilosybiiniä on se, jos se auttaa joihinki mielen lukkojen avaamiseen pitkän tauon jälkeen ilman suurempia riskejä. Esim. sos. tilanteiden pelkoa ollut nuorempana, mutta mitään lääkkeitä ei oo koskaan ollut. Ennestään tutun psykoterapeutin juttusilla käyty tosiaan, ja ohimennen toin nämäkin psykedeelit esille, ja ei ainakaan täysin kielteisesti tuntunut suhtautuvan.
Omista kokemuksista en silloin kertonut mitään, ja myöhemmin kysyin tietosuojaselostetta, ja selvennystä pariin kohtaan. Tietoja ei kuulemma luovuteta eteenpäin ilman asiakkaan suostumusta.
Eli jos näistä(kin) asioista haluaa jutella tarkemmin naamatusten siellä, niin pelkoa ei ole tietojen luovutuksesta, jos vain itse kieltää sen?
Ja ylipäänsä onko psilosybiiniä edes järjevä käyttää noilla motiiveilla pitkän tauon jälkeen, jos haluaa kehittyä, ja vähän nopeammin kuin tavallisella (ja melko kalliilla) psykoterapialla?
Mielellään en hyppäisi kyllä ojasta allikkoonkaan. Enkä haluisi liikaa “hippiytyä”, minkä tapaista tuntu käyvän silloin joskus vuosia sitten.
Ja syvä uni on eri asia, kuin uni kokonaisuudessaan? Eli jos nukkuu vaikka 6h yössä, niin siitä syvää unta on vain pieni osa?
Ei vaan mikrodosekuurin aikana. Siihen kyllä yleensä liittyy muutenkin elämäntilanteen stressiä mitä itse kukin joskus saa.
Yksityisellä jos käyt niin uskoisin hänen pysyvän sanojensa takana ja luottaa voi kyllä. Julkisella puolella taas pyörii ihan ihme propellipäitä omilla poliittisilla ideologioilla. Just viimeviikolla noin 40v kaveri kävi reseptit uusimassa ja samalla uusiutui maininta kannabiksen käytöstä 20 vuoden takaa. Nyt se on hänellä tuoreena omakannasta oikein etusivulla et tyyppi on joskus poltellut huumehita…
Trippailun kannattavuudesta sun tilanteessa tuskin kukaan osaa tai haluaa täällä sanoa juuta tai jaata. Ne jutut on oman harkinnan varassa.
Juu todellakin unen rakenteella on merkitystä. Jopa 12 tunnin unet voi olla puutteellisia.
Ok. Ymmärrän tän asian varsin hyvin, mutta ne on silti niitä asioita, jotka itteeni vaivaa, ja juuri siksi mietin, että olisiko siitä enemmän jotain tehoa.
Ja yksityinen on, ja on nuorempana tullut käytyä ennenkin. Kaipa nyt hänen sanaan voi luottaa, ja omista paheistaan kertoa.
Tää on kyllä varsin älytöntä, jos puhutaan 20v sitten tapahtuneista jutuista… Just tämän takia pelannu näissä asioissa varman päälle, ja jättäny esim. työterveyshuollossa kertomatta moiset kokeilut ja käytöt.
Pahin mitä tuossa voi käydä, olisi varmaan se, että reseptilääkkeiden saanti vaikeutuu, ja jatkossa kohdellaan nistinä terveydenhuollossa.
Tiedä mitä se nistinä kohtelu sitten käytännössä tarkoittaa, muuta kuin noilta osin. Virkavallalle tuskin ilmoittavat, koska niissähän on ne tietyt ehdot milloin ilmoitusvelvoite täyttyy.
Ja muuten, tuosta microdosekuurista, et itelläki on voinu kuurin aikana olla jotai ahdistusta tai tämmöstä. Siis ei kuurin alkupäässä, vaan loppupäässä jos jonku vaikka pari viikkoa tekee. Alkupäässä vaikutuksen aikana on ollu just sitä, et keskittyy vaan tähän hetkeen, eikä mieti liikaa menneitä.
Annokset oli just yleensä 0.2g pintaan. Että en tiedä ohjaileeko tuolleen kuurittaessa sienet vähän liikaa arkea, mut sitte ku isomman annoksen ottaa, nii siinähän tulee kerralla vähän enemmän, ja seuraavat päivät menee tripistä palautuessa.
Ja voisin palata noihin psykedeeleihin ja psykoterapiaan sen verran, että se terapia tuntuu menevän ikäänkuin “kuuroille korville”, koska niitä oppeja ei samalla tavalla sisäistä, ja se tässä just vähän vituttaa.
Edelleenki tuntuu pientä sosiaalista jännitystä sos. tilanteissa, ja esimerkiks seurustelukokemuksien puute aiheuttaa epävarmuutta uusia ihmisiä tavatessa, joka voi johtaa siihen että nekin jutut tulevat kusemaan juuri tuon takia. Siis esimerkiks kun toinen on “osaavampi” ja “parempi” kun on niistä kokemusta. Mut minkäpäs tuolle mahtaa, jos ei iästä huolimatta ole kertynyt minkäännäköistä näyttöä, et osaisin olla kumppanin kanssa paria yötä pidempään.
