Sitä yritin kohdentaa tuossa, että alkoholin osuus terveydenhuollon tarpeeseen päihteitä käyttäessä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Julkisessa keskustelussa on tapana niputtaa näitä aika huonosti yhteen, mistä syntyy mielikuvia, että terveydenhuollon tarve syntyy esimerkiksi pelkästään sieniä syömällä tai kannabista polttamalla. Silloin kun päihderiippuvainen tai muuten vain päihteiden käyttäjä hakeutuu hoitoon syystä tai toisesta päihteiden käytön seurauksena, on takana käytännössä aina sekakäyttöä.
Noniin, eli siis jos alkaa leikkimään tutkimusmatkailijaa, ja kaikesta huolimatta joku menee niin pahasti pieleen, et joutuu tukeutuu terveydenhuoltoon, niin asia on aivan ok?
Ja sitten jos aletaan kyselemään vähän syitä ja taustoja, niin ainakaan nyt missään mielessä kannata ottaa esille niitä oikeita syitä, mitä tässä nyt on tullu esille? (Sitä “järkevämpää” syytä miettiessä :D)
Vähän kryptistä, mut yritän. Jos jaotellaan kuitenkin vähän terveydenhuollon tarvetta…
Psykiatrian päivystys? Psykiatria on ainakin mulle vähän niin kuin hammaslääkäri. Ihmiset käy siellä muutenkin liian vähän joten jos psilosybiinin nauttimisen seurauksena tulee tunne, että tarvitsee psykiatrista apua niin ei siinä ole mitään hävettävää.
Tapaturma/fyysinen vamma? Tässä tilanteessa väittäisin, että alkoholilla on käytännössä aina osuutta asiaan ja on pienen facepalmauksen paikka. Ei siinä mittään. Pitäähän sitä hoitoa saada ja jos joku siitä haluaa asiakseen dissata niin on kyllä ihme homma.
Muttajoo… Komppaan kyllä tuota alibaben kehotusta olemaan kieli keskellä suuta AINAKIN julkisessa terveydenhuollossa. En nimittäin ole elämäni aikana tavannut yhtäkään julkisen terveydenhuollon ammattilaista joka on lukenut tai jota edes kiinnostaa THL linjaukset asiassa vaan he toimivat täysin poliittisilla motivaattoreilla kun kirjaavat sun kertomuksen omakantaa. Yhden psykiatrian erikoislääkärin uran teilasin oikeustoimilla ja hän menetti yli 5k bruttopalkkansa ennen kuin hänen virkansa koeaika päättyi. 
Urpo laittoi mun labralähetteisiin huumeseulan kertomatta siitä mulle (suomen rikoslain määrittelemä virkarikos) . Kun otin asian esille niin tämän perusteella myös epäsi multa adhd-tutkimukset josta suutuinkin sen verran, että vedin sit asian oikeuteen.
Psykiatrian päivystyksestä ei oo kokemusta, ja nää vissiin löytyy ihan hyvinvointialueiden omilta sivuilta.
Sen sijaan yksityisen puolen psykoterapiasta on kokemusta, ja yleensä ajan saa reilun viikon päähän tyyliin.
Ja tosiaan, ikää tuli aika äskettäin 30v, ja mitä oon juttuja lukenu, niin sen pitäisi olla jo riski-iän ulkopuolella. Mutta joidenkin mukaan varsinaista riski-iän rajaa ei ole olemassakaan minkään pysyvien häiriöiden osalta.
Toi “riski-ikä” on kyllä mielenkiintoinen. En tiedä onko tämä käytännössä sama asia kuin aivojen fyysinen kehitys, mutta nuorilla tuntuu olevan niin paljon kysymyksiä päässään ja liian vähän vastauksia. Sillon kun tuju trippi tuntuu antavan näitä “vastauksia” nuorelle niin ollaan riskin äärellä. Täällä noita Itsenäisentutkijan mietteitä lukeneena en voi olla kuin samaa mieltä siitä, että, ikä, kokemus ja henkinen kyvykkyys tuovat suodatuskykyä näille psykedeelien tarjoamille “vastauksille” ja realismi suojaa rajuilta kognition muutoksilta.
Tossapa tuo tulikin. Ja muistan kyllä nuorempana yhden keissin, kun yhdelle sen aikaiselle kaverille tuli doupeista psyykkeelle käyviä ongelmia, mutta hoitoon tai mihinkään ei voinu hakeutuu mun käsittääkseni juuri näistä syistä. Ja mikään ongelmakäyttö ei ollut syynä, vaan se, että kerran vähän liikaa intoillessa kävikin aika voimakkaasti psyykkeen päälle.
Ja sienet ei olleet tuossa syypäänä, vaan muilla jutuilla sai tuon aikaan. Kuitenki käytännössä itse ongelma olisi sama.
Niin, aivothan kehittyy 25v asti, mutta keskimäärin esim. skitsofreniaan porukka tuntuu sairastuvan 20-28-vuotiaina. Eli “riski-ikä” olisi hieman yli tuon 25v, mutta noiden yli menevä olisi jo ylittänyt sen. Ja naisilla taas sairastuminen tapahtuu keskimäärin hiukan myöhemmin.
Jep. Tätä fyysisen kehityksen haarukkaa pidetään monesti jonkinlaisena verrokkina näissä pohdinnoissa. Itseäni on skitsofreniaan sairastuminen huolettanut myös. Näiden huolien aikana olin niin kovasti ja pitkän aikaa masentunut, että meni dissosiaation puolelle. Siihen aikaan en uskaltanut käyttää psykedeelejä. Jopa pilven poltto oli aina ikävää ja THC elämässä on minulla melkein elinehto kipujen ja lihasjäykkyyksien takia. Sanomattakin varmaan selvää, että unettomuus on osa elämääni myös ilman pilveä. Siihen ei yksinkertaisesti ole muuta.
Jos tähän palataan, niin oon kuullu, et 0.4-1g annokset cubensista voi antaa sitä tarvittavaa rentoutta, ja samalla pystyy heittäytymään siihen matkaan mukaan olematta liian tripillä.
Sopivan miedoilla sienillä, tai tuosta vähän pienemmillä annoksilla voi jäädä sellaiseen ahdistavaan looppiin, eikä pääse heittäytymään sienien vietäväksi, kun on liian selvä.
Jotkut masentuneet on kuulemma saaneet masennuskierteen katkaistua, ja täysin eri olon vaikutuksen ajaksi, kun on otettu juuri tuohon haarukkaan käyvä annos.
Sienethän voimistaa tunteita, ja hyvinki käydä myös niin, et menee vain entistä syvemmälle suohon.
Jotkut psykoosilääkkeet (ketipinor?) on niitä kaiken tehokkaimpia tripin tappajia, mutta missään mielessä ei ole kuulemma suositeltavaa lähteä niin tekemään. Ei ainakaan ennenkuin on kaikki muut keinot kokeiltu.
Sillä sitäkin oon kuullu, että joku oli saanu pahoja kokemuksia monet kerrat, ja joka ikinen kerta turvautui pillereihin. Sitten kun sen yhden kerran kävi kokemuksen läpi ilman niitä, niin siihen hävisi ne pahat kokemukset sen jälkeen.
Hyvin kuvailtu. En ainakana itse osaa tuohon lisätä yhtään mitään vaikka olen trippaillut masennuksen kanssa, ilman masennusta ja monella eri annoksella. Tuosta psykoosi- ja mielialalääkkeiden vaikutuksista ei ole omakohtaista kokemusta koska olen aina kieltäytynyt niistä heti lyhyen kokeiluajan jälkeen ja olen tatit silloin jättänyt tarkoituksella pois. Ihan hirveitä myrkkyjä nuo pillerit, mutta tuollaisen kuvailemasi käsityksen olen saanut itsekkin.
Mulla itellä ei oo kokemusta psykoosilääkkeistä, eikä myöskän bentsoista. Millä tavoin ne ovat myrkkyä?
Ja bentsot ei kuulemma pysäytä trippiä ainakaan tavalisilla annoksilla, mut psykoosiläkkeet pysäyttää. Siksi koska vaikuttavat samoihin reseptoreihin kuin deelitkin.
Ja kaikki tuo aiemmassa viestissä kuvailtu perustuu vain luettuihin juttuihin, ja omiin päätelmiin.
Ei psykoosilääkkeet pysäytä trippiä. Ne voi mahdollisesti vaimentaa sitä tai vain muuttaa sitä(rehellisyyden ja tarkkuuden nimissä mainittakoon, että minulla ei ole tästä omaa kokemusta. pohja on vain se mitä tiedän neurotieteistä) . Kun sanon, että ne on myrkkyä niin se on mielipide joka pohjautuu omaan kokemukseen omassa kehossani. Olen kyllä sitä mieltä, että joillekkin vastaavat lääkkeet ovat henkireikä varsinkin akuutissa vaiheessa.
Joo mua vähän hämmentää miten hyvin kuvailet tuota ilman omaa kokemusta. 5/5
Karkeasti muotoiltuna voitaisiin kyllä sanoa, että psykoosilääkkeet (esimerkiksi Suomessa suurehkossa suosiossa oleva ketiapiini) pystyvät pysäyttämään tripin. Kaikille klassisille psykedeeleille (Psilosybiini, LSD, DMT, meskaliini) on yhteistä ja selvästi toiminnan kannalta tärkeintä, että ne sitoutuvat Serotoniini 2A -reseptoriin. Esimerkiksi juurikin tuo edellä mainittu ketiapiini salpaa tuota reseptoria varsin voimakkaasti, eli se estää psykedeelimolekyyliä sitoutumasta.
Tärkeintähän tässä on ottaa huomioon se, että kun tällä foorumilla fokus varmaankin on ensimmäisenä sienissä, niin jos otat suun kautta psykoosilääkkeen ja olet ollut sienien vaikutuksen alla niin pitkään, että meno on kerennyt mennä ahdistavaksi, niin lääkeaineella kestää kuitenkin jokin tovi, että se kerkeää imeytyä suolesta verenkiertoon. Sienet eivät ole niinkään pitkävaikutteisia, ja jos psykoosilääkkeen ottaa “blokkaamaan” vaikutuksia psykedeelisen vaikutuksen huippuhetkinä, niin on mahdollista, että kun psykoosilääke on alkanut vaikuttamaan kunnolla, olisi psykedeelin vaikutus vaimentunut jo itsessään runsaasti.
Ajatuksen tasolla jos kuitenkin esimerkiksi käyttäisi vaikka ketiapiinia suonensisäisesti, niin se todennäköisesti vaimentaisi psykedeelien vaikutuksia todella runsaasti ja nopeasti; näin ei kyllä todellakaan tule tehdä, sillä muiden IV-käytön riskien lisäksi nämä lääkeaineet ovat tunnettu turvallisiksi vain suun kautta annosteltaviksi.
Suomessa yleisimmät antipsykootit ovat aika epäselektiivisiä, eli toisin sanoen ne vaikuttavat hyvin moneen paikkaan. Ketiapiini salpaa esimerkiksi varsin tehokkaasti serotoniini-, dopamiini- ja histamiinireseptoreita, ja näin ollen hidastaa keskushermoston toimintaa aika roimalla kädellä. Varsinkin tuo histamiinireseptorin salpaus aiheuttaa varsinkin lääkehoidon alussa hyvin voimakasta väsymystä, sillä histaminerginen järjestelmä säätelee uni-valvetilaa keskushermostossa. Myös tästä samasta syystä vanhat (1. sukupolven) allergialääkkeet ovat voimakkaasti väsyttäviä, ja niitä käytetäänkin joskus sen vuoksi unilääkkeinä.
Varsinkin tosiaan hoidon alussa tuo väsymys ja depressoiva vaikutus aiheuttaa monessa pahaa tokkuraisuutta ja “zombimaisuutta”, jonka vuoksi tällaiset lääkeaineet saavat monelta myrkyn leiman. Oikeaan käyttötarkoitukseen annettuna on näilläkin lääkkeillä kyllä paikkansa. Ketiapiinia kun vaan taidetaan nykyään määrätä pahimmillaan unilääkkeeksi.
Bentsodiatsepiinit vaikuttavat taas ihan toisella tavalla. Ne tehostavat aivojen sisäänrakennettua “jarrujärjestelmää” eli GABA-järjestelmää, jonka tehtävänä on ihan terveissäkin aivoissakin blokata turhaa ja ylimääräistä aivojen viestintää. Kun GABA-järjestelmä ei toimi oikealla tavalla, niin ihminen kokee tämän yleensä ahdistuksena. Esimerkkitila tästä on krapula; alkoholi eli etanoli on toinen GABA-järjestelmän tehostaja.
Bentson kun ottaa, niin se ikään kuin hiljentää ylimääräistä hälinää pääkopassa, ja on helpompi olla ahdistumatta. Kaikki skulaa yleensä oikein hienosti niin pitkään, kun bentsodiatsepiinia on vielä veressä, jonka vaikutuksen hiipuessa se psilosiinikin on suurimmat vaikutuksensa menettänyt.
1 tykkäys
Itse olen aina todella varovainen kun puhun bentsoista. Ovathan ne pelastaneet henkeni unettomuuden hoidossa, mutta ne ovat hiukan liiankin tehokkaita “apustajia”.
Jos minulta kysytään niin bentsot kannattaa jättää aina pois kontekstista ellei niille ole akuutti tarve. Toki tällä foorumilla ihan hyvä olla rajoittamatta tietoa siinä pelossa, että joku alkaa tykkäämään vähän liikaa siitä kuinka bentsot apustelee milloin mihinkin vaivaan.
Joo, bentsoille rakentuu kyllä toleranssia niin nopeasti (viikoissa), että en niitä kyllä itse suosittelisi mihinkään krooniseen vaivaan. Ahdistuneisuuden lisäksi vieroitusoireet voivat olla suuremmilla annoksilla hyvinkin pahoja. Silti kuullut monelta yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä sairastavalta sen saman tarinan, kuinka “vain bentsot auttaa”, ja kuinka suuri vääryys on se, että lääkärin kanssa pitää taistella vuosia ennen kun saa reseptin.
Mutta joo, nyt alkaa mennä omalta osalta liian off-topic 
1 tykkäys
Niin, ja mitä oon juttuja lukenu, nii vähän epäselvää, et voivatko nykyiset antipsykootit aiheuttaa pysyviä muutoksia/pysyvää vahinkoa aivoissa.
Eli tästäpä syystä krapulassa voi ahdistaa?
Totta. Varmaan tällekin ois hyvä olla oma ketjunsa tosiaan.
1 tykkäys
Morjesta. Tuli tuossa mieleen että voiko tramalin ottaminen blokata sienistä tulevan jälkihehkun? Tramalihan jotenkin vaikuttaa myös serotoniiniin aivoissa. Ja en tietenkään tarkoita että sieniä nauttiessa olisi tramadolia veressä, vaan tripin jälkeisestä ajasta.
Mahdoton tuohon on tällä hetkellä objektiivisesti vastata, koska ei ole tarpeeksi tutkimustietoa siitä, onko tämä ns. “jälkihehku” lumevaikutusta, vai onko sillä joku ihan oikea mitattavissa oleva mekanismi.
Kaikki psykedeelithän saavat aikaan supernopean toleranssin johtuen niiden kohdereseptorin (Serotoniini 2A-reseptori) endosytoosista (reseptorilla on liikaa toimintaa, niin hermosolu poistaa reseptorin solukalvolta; psykedeelillä ei ole enää reseptoreita, jonne sitoutua, siis vastetta ei saada).
Tämä serotoniini 2A -reseptoreiden uudelleen tuotanto kestää jonkin tovin, ja tämä näiden reseptoreiden vähentynyt määrä eli ns. desensitaatio on yksi ehdotetuista mekanismeista, miten se jälkihehku syntyy. Tramadolilla (eli mm. Tramal) ei ole merkittävää toimintaa serotoniini 2A -reseptorissa, mutta sillä on merkittävää serotonergista aktiivisuutta serotoniini 2C -reseptorissa, joka on tuo serotoniinivaikutus, josta puhuit.
Kaiken kaikkiaan, jos mekanismi on tuo, niin tramadoli ei ainakaan merkittävästi blokkaa jälkihehkua.
Jälkihehkusta ja sen mittaamisesta tuli mieleen. En tiedä meneekö nyt ihan väärän aiheen alle, mutta
Olen pohtinut aihetta viime aikoina paljon, koska olen omalla kohdallani havainnut, että pelkästään psykedeelien käytön vaikutuksen ajattelu ja niistä keskustelu (alkoholin vaikutuksen alaisena kylläkin) on aiheuttanut suht pitkäkestoisia (viikkoja kestäneitä) muuttuneita mielentiloja ja mindsettejä, jotka on vaikuttaneet positiivisesti esim. 20 vuotta kestäneen tupakoinnin lopettamiseen, ja auttaneet muissakin elämänhallintaan liittyvien asioiden ja ongelmien käsittelyssä. Olen jopa miettinyt, tarvitsenko sittenkään ollenkaan psykedeelejä, jos jo niiden vaikutuksia ja vaikutuksien mekanismeja pohtiessa ymmärtää ja ajattelee niin paljon uudella tavalla (oman) mielen toiminnasta.
Kun viime vuonna luin Michael Pollanin kirjaa Tuntematon mieli, aloin pikkuhiljaa huomaamaan ihan uusia ulottuvuuksia mielessäni. Vaikea selittää, mutta löysin itsessäni jonkin tason, jota en ollut ainaisemmin havainnut. Esim. aloin näkemään kuvia silmät kiinni (nukahtaessani). Se on vaikuttanut merkittävästi elämääni. Vaikkakin se “taito” sittemmin katosi. Mutta olen joutunut pohtimaan, tarvitsenko sittenkään sieniä tajuntani laajentamiseen tai ajattelutapani muuttamiseen, vai voisiko saman hyödyn saavuttaa esim. meditaatiolla. Vaikkakin samalla aihe ja ajatus sienien nauttimisen tuomista uusista kokemuksista ja keloista kiehtoo niin paljon, etten oikein pysty jättämään asiaa sikseen.
Hmm. Jatkakaa.
2 tykkäystä
Ihan hyvä pohdinta tuossa. Itse olen aina ajatellut niin, ettei asioita ole kovin helppoa visualisoida tai etsiä yhteneväisyyksiä/korrelaatioita jos ei ole koskaan kokenut asiaa itse. Psilosybiini tuo näitä kokemuksia ja näkökulmia ihan ihme asioista ja olen huomannut sen auttavan myös sellaisten asioiden pohdinnassa joista ei ole kovin paljoa omaa kokemusta. Oletteko koskaan empatisoineet vaikkapa oravan elämää tripillä? 
Onkohan tämä sitä psilosybiinin vaikutuspintaa aivojen neuroplastisuuteen?
Esimerkiksi tuo “kuvien näkeminen” nukahtaessa tai silmät kiinni viittaisi suoraan siihen suuntaan. Itselläni oli lapsuudessa tosi elävät ja tarkkapiirtoiset mielikuvat. Kun lähdin kävelemään kouluun niin pomppasin vain mielessäni omaan maailmaani rakentelemaan näitä kuvia ja yhtäkkiä olinkin jo perillä. Vanhempana ne laimenivat psykiatrialla käytyjen lääkekokeilujen seurauksena ja kerran meni jopa afantasian puolelle lamotrigiinin seurauksena. Psilosybiini toi ne takaisin yhden tripin jälkeen.
Voiko psilosybiiniä pitää huumeena? Aiheesta tuli yhdesti psykellä juteltua, ja hänen mielestään ei, koska näitä ei voi varsinaisesti viihdekäyttää ja jotkin eläimetkin päihtyvät psilosybiinillä.
Tuosta viihdekäytöstä voidaan olla montaa mieltä, koska kyllä siinä sekin viihteellinen puoli on, vaikkakin ei se aina anna niitä toivottuja vaikutuksia (ahdistus, ym.).
Ja vaikka sieniä on käytetty aikaisintaan jo jotain 10 000 vuotta sitten, ja joissain kulttuureissa edelleen, niin eihän niitä länsimaissa kai nyt niin älyttömän suurelle populaatiolle oo jaettu.
Esim. heroiinia ja amfetamiinia on myyty ihan apteekeissa ennen lääkkeenä, ja niiden haittavaikutukset on jo varsin hyvin tiedossa, kun niitä on jo niin paljon käytetty.
Ja koko termi “huume” tarkoittaa laitonta päihdettä, ja niiden kieltohan kai alunperin lähti psykedeelien hallitsemattomasta käytöstä, kun aine karkasi labroilta kadulle?