Pitkä tarina, mutta viimeisin trippini oli melko erikoinen ja aiemmista poikkeava. Tavallaan toivoisin, että joku kokeneempi osaisi kertoa, mistä mahtoi olla kyse.
Päätin rikkoa yli viisivuotiseksi venyneen tauon. Annoksena 2,5g huurumadonlakkeja. En osaa sanoa miten annoksen suuruus vertautuu aiempiin kokemuksiin, koska sienivarantoni olivat lähes ehtymättömät ja olin kuolematon nuori, enkä kokenut tarvetta annoksien punnitsemiselle. Yleensä sain silmämääräisesti annosteltua melko sopivan matkan itselleni ja jos ei riittänyt, otin lisää. ( En suosittele tällaista toimintatapaa kenellekään. Oma käyttöni alkoi jossain vaiheessa olla ongelmiallista ja tulla muun elämän tielle. )
Koska viime kerrasta oli tosiaan aikaa, ajattelin ottaa varovasti ja otin silmämääräisesti noin kolmanneksen sienistä sivuun. Loput laitoin tehosekoittimeen banaanin, kaakaon ja soijamaidon kanssa ja tein niistä itselleni smoothien. Oman kokemukseni perusteella smoothie maistuu paremmalta kuin tee ja yhtälailla vähentää pahoinvointia nousun aikana. Join ensimmäisen smoothien syöden samalla kevyesti leipää ja hedelmiä. Kun smoothie alkoi vaikuttaa, päätin tehdä samantien toisen lopuista sienistä.
Olin valmistautunut matkaan siivoamalla, käymällä suihkussa ja pesemällä hampaat. Hoidin muutaman työsähköpostin pois alta, jotta voisin viettää loppu päivän täysin omaa aikaa. Halusin tuntea itseni mukavaksi, enkä halunnut kotitöiden tai muiden velvollisuuksien stressaavan kesken matkailun.
Matka lähti käyntiin mukavasti. Tunsin voimakasta euforiaa, vilttiin muodostui voimakkaita kuvioita ja värivaloin valaisemani huone näytti kaikin puolin äärimmäisen kauniilta. Hetken aikaa olin varma, että siniseksi säätämäni valo vaihtoi sävyä sinisestä purppuraan ja takaisin. Varjot liikkuivat seinillä ja musiikki kuulosti hyvältä.
Sitten tapahtui jotain. Olo oli hetken kuin tripin jälkeisessä “jälkihehkussa”. Aloin miettiä, mitä tapahtui ja huomasin mieleni jakautuneen ikään kuin kahteen. Toinen osa oli rationaalinen arkiminä, joka tuntui täysin normaalilta ja toinen osa taas oli lähdössä sienien matkaan, mutta tämä toinen piti sitä tiukasti kiinni “todellisuudessa”. Näiden kahden osan välille muodostui ikään kuin kerros. Aivan kuin olisin ikkunan takaa seurannut itseäni vastaanottamassa sienien tarjoilemaa maailmaa. Kaiken lisäksi tämä arkiminä kommentoi jatkuvasti havaintojaan siitä mitä toiselle mielen osalleni tapahtui, mikä häiritsi tätä toista osaa, joka olisi halunnut vain kokea ja lähteä virran mukaan, mutta jäikin kellumaan paikoilleen.
Yritin vähentää ankkureita todellisuuteen poistamalla silmälasit, vaihtamalla musiikkia ja säätämällä valaistusta, mutta mikään ei tuntunut toimivan. Näin virran lipuvan ohitseni, mutta en päässyt kyytiin. Suljin silmät ja kävin jonkin aikaa näiden kahden mielenosien välistä riitelyä, kunnes silmät avattua havahduin siihen, että olen tosiaan kerrostalossa asuva pitkätukkainen hippimies enkä kaukaisen planeetan sinisenä hohtavissa luolastoissa asuva violettitukkainen naishenki.
Moni muukin varmasti kokee sienten vaikutukset aaltoina. Aaltojen huiput tuntuivat sellaisilta, kuin olen sieniltä tottunut odottamaankin, mutta aaltojen pohjissa tietoisuuteni siirtyi tähän rationaaliseen tarkkailijaan, joka ärsyttävästi pyrki sanallistamaan tämän toisen mielenosan kokemukset. Aallot olivat taajuudeltaan nopeampia kuin yleensä. Huiput tuntuivat kestävän vain sekunteja. Koko trippi tuntui levottomalta ja kaikki tuntui tapahtuvan nopeammin kuin yleensä. En sanoisi, että kyseessä oli huono trippi, enkä tuntenut ahdistusta tai pelkoa, mutta vähän ärsytti ja turhautti, että trippi “meni pieleen”.
Toisaalta vaikutukset olivat fyysisesti voimakkaita. Kun yritin nousta sohvalta seisomaan, jalkani nousivat ilmaan ja kaaduin sohvalla taakse päin. Kävellesäni havahduin siihen, että seisoin pitkiä aikoja yhdellä jalalla polvi kohti kattoa.
Mietin mahtoiko smoothiessa käyttämäni kaakao vaikuttaa tripin luonteeseen. Laitoin tumman kaakaojauheen lisäksi kaakaonibsejä. Jotkut sanovat kaakaossa olevan psykoaktiivisia aineita itsessään, ehkä ne eivät vain olleet yhteensopivia psilosiinin kanssa? Mietin myös, mahtoiko annos olla liian pieni tai sienet miedompia kuin oletin.
Matkalla oli myös hetkensä. Alkuvaiheessa matkaa tunsin ja ymmärsin, kuinka eri tavalla tunnen oman kroppani vasemman ja oikean puolen. Oikea puoli tuntuu lähesiseltä ja tutulta, johon voi aina luottaa, mutta vasen on hieman vieraampi, enkä yhtä paljon luota siihen.
Silmät kiinni sängyllä maatessa näin kuinka spiraalin muodossa lentävä sienien henki yritti repiä tätä rationaalista puolta irti minusta, mutta se oli niin kovasti kiinni, ettei vain irronnut.
Matkan loppupuolella koin leijuvani avaruudessa ja pääni oli valtava kupla, joka sisälsi koko aistein havaittavan, siihen asti kokemani maailmankaikkeuden, minut itseni mukaan lukien.