Jos haluat kunnollista keskustelua aiheesta, niin linkitä lainaamasi artikkelit. Pelkästään yhden virkkeen mittaisista suoristakaan lainauksista ei paljoa kanssakeskustelijat kostu. Ego ja egokuolemajutut ovat pääsääntöisesti pitkälti oman elämänsä shamaanien ja muiden mystikoiden juttuja psykedeeleistä puhuttaessa.
Erikoinen tämä väkinäisen oloinen ajatus tuosta, että ottamalla vaikka nyt sitten puolen tunnin välein gramman lisää alkuperäisen kolmen päälle saavutettaisiin automaagisesti jokin sopiva taso. Ns. set ja setting on huikeasti suuremmassa roolissa kokemusten hyödyllisyyden kanssa, eikä pelkkä sienten syöminen muutenkaan välttämättä mitään auta. Tripstopperkeskustelussa tästä on ollutkin jo aiemmin juttua, että nimenomaan ne haastavat kokemukset ovat lopulta antoisimpia.
En ala mitään grammamääräisiä ohjeita arvailemaan, mutta saattaisi olla järkevämpää ottaa joku annos, käsitellä kokemus kunnolla ja vaikka parin viikon tai kuukauden päästä kokeilla sitten edellistä pienemmällä tai isommalla annoksella, kumpi nyt sitten fiksummalta tuntuukin. Etenkin kun ensimmäisen viestisi perusteella käsittääkseni ihmeempää kokemusta isommista psilosybiiniannoksista ei toistaiseksi ole. Mitä muuten ovat nämä tietyt tavoitteet, joita pyrit saavuttamaan ja mistä olet keksinyt tuon erikoisen tyylisi sienten käyttöön?
Sieniä on ymmärtääkseni erityyppisiä tämän artikkelin mukaan, ainakin siten, että niiden pitoisuus vaihtelee. Itse käytän varmistetun orgaanisen kasvattajan tuotetta, jonka vielä jauhan ja kapseloin tasalaatuisuuden vuoksi erän kerrallaan. Artikkelissa myös ohjataan aloittamaan pienellä annoksella ja nostamaan tarpeen mukaan. Ymmärrän, että kysymykseni saattavat aiheuttaa ärtymystä kokeneiden ja asioista perillä olevien parissa, mutta jotenkin meidän jokaisen pitää opetella ensin konttaamaan, ja sitten kävelemään.
En varsinaisesti “hae” mitään kokemuksia, vaan annan itselleni mahdollisuuden sienten terapeuttiselle vaikutukselle, ilman mitään suuria odotuksia. Lähipiirissä kokemukset ovat olleet terapeuttisia, ja siksi annan itselleni mahdollisuuden kokeilla, josko saavuttaisin edes osin samantyyppisiä itsensä ymmärtämisiä ja tietoisuuden laajentamista.
tätä oon kans miettiny…eli onko ne sitte vaan täysin eri sieniä…eli esimerkiksi onko MC KENNAII täysin eri sieni mitä B+…ei oo kokemusta silleen…mulla molemmista taitaa printti olla mutta oon kasvatellu vaan nuita valakolakkeja eli albinoja…tosin niihinki tullee väriä jos saa liikaa valua…siis liian voimakasta…
Tuossa kohtuullisen kattava linkki terapeuttisista tuloksista, joka on siis oma agenda viihdetrippailun sijasta.
Haen nimenomaan terapeuttista tukea psilon avulla, jota on onneksi alettu tutkia Euroopassa hyvin tuloksin.
B+, McKennaii, Golden Teacher jne. ovat kaikki samaa lajia, Psilocybe cubensis. Ne ovat saman lajin eri kantoja. Kasvitieteessä puhutaan yleensä saman lajin sisällä lajikkeista, eläinten kanssa roduista ja sienten parissa kannoista.
Eri P. cubensis -kannat ovat usein hyvin usein keskenään vertailtavissa niiden psilosiini/psilosybiinipitoisuuden mukaan. Enemmän vaihteluita “tajustemäärissä” perusjampalla tulee vastaan todennäköisesti kasvatusmenetelmän kuin sienten genetiikan vuoksi.
Lajien välillä voi olla suuriakin eroja. Esimerkkinä yleiset psilosybiinisienet, suippumadonlakki (P. semilanceata) ja huurumadonlakki (P. cubensis). Kuivapainosta ensimmäisessä psilosybiiniä n. 1 % luokkaa, jälkimmäisessä n. 0,66 %.
Kiitos asiantuntevasta vastauksesta.
Olen ymmärtänyt, että kasvatustavasta ja sienten omasta geneettisestä perimästä eroja pitoisuuksissa on. Verkosta löytyy testipaketteja, joilla voi tarkistaa vaikuttavan aineen pitoisuuden, mutta minulla on hieman ennakkoluuloja kyseisiä testejä kohtaan, ja tässä vertaan esim. kaupoissa myytäviin covid -testeihin, jotka antavat eri tuloksia samasta näytteestä. Tämä siis itse koettu.
Oma lähteeni kasvattaa luomumenetelmällä ilman kemiallisia lisäravinteita, mutta silti eri sienten välillä on eroja. Siksi hankin kuivatuna aina hieman suuremman erän, jonka jauhan hyvin hienojakoiseksi. Pakkaan jauheen gelatiinikapseleihin tarkkaan punnittuna. Tämä siis omassa mikrodosing käytössä. Nyt haluan kuitenkin eri lähteitä tutkineena kokeilla myös ns. terapiavaikutusta, mutta haluan välttää ultra-high annostusta. Sen vuoksi ensimmäinen kokeiluni meni metsään ja yritän löytää vertaisia, joilla on samoja ongelmia löytää oikea annostus varsinkin, kun löytyy ptsd ja add diagnoosit, sekä geneettinen nopea metabolismi ja long covidin kognitiiviset ongelmat.
Omien tutkimusten mukaan hyvin moni on saanut apua jopa jo yhden “käsittelyn” jälkeen, vaikka ei ole käyttänyt 5 gramman tai sitä ylittänyttä annostusta. Ilmeisesti tässä pitää hyväksyä se, että oma aloitusannos pitää nostaa rohkeasti 2,5 grammaan ja mikäli vaikutus ei ole odotettu puolen tunnin kuluttua, ottaa yksi gramma lisää “tukemaan” ensimmäistä. Olen ymmärtänyt, että näin ainakin joissain tutkimuksissa on kokeiltu, vaikka osa kertookin, että ensimmäisen annoksen jälkeen on vaikeaa päästä halutulle tasolle, vaikka ottaisi hyvinkin nopeasti, eli puolen tunnin kuluttua lisäannoksen. Tähän toivoisin omakohtaisia kokemuksia ja neuvoja.
Itse olen aina ottanut yhden annoksen ja katsonut mihin se milloinkin vie. En osaisi vielä puolen tunnin jälkeen sanoa yhtään mitään varmaa matkan ‘syvyydestä’ tai vaikutusten voimakkuudesta.
Mielestäni olisi helpompi hahmottaa itselleen sopivaa annosta siten, että jokainen kerta on itsenäinen kokeilu (ei lisää kesken matkan) ja tarvittaessa seuraavalla kerralla 0,5g lisää, jos edellinen ei ollut riittävä.
Itse olen päässyt hyvälle tripille niin että olen syönyt ensin 1g (cubensis) ja boostannut tunnin päästä +1.5g. Samoin on toiminut myös 2g kerta-annokset ja 1g kerta-annokset.
Uskon että olen saanut nämä kohtalaisen pienet annokset toimimaan koska valmistaudun tripille hyvin (vessa+suihku+paasto), keli ulkona on ollut hyvä ja kaikki arkiset asiat on poistettuna mielestä. Lisäksi peitän silmät jollain mustalla liinalla ja laitan kuulokkeista kuulumaan meditatiivista musiikkia. (Youtubeen haku cosmic harmony music ja joku sieltä). Yleensä fyysiset aistini jäävät nopeasti taka-alalle ja tietoisuuteni siirtyy täysin musiikin matkaan jolloin mieleeni alkaa tulvia kaikenlaisia oivalluksia. Asiat jotka ennen tuntuivat epäselviltä ovat yhtäkkiä päivänselviä ja ymmärtää kuinka maailmankaikkeudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mieleni täyttyy tässä vaiheessa yleensä erilaisista väreistä ja visioista. Näen esimerkiksi ihmiset erilaisina väreinä jotka pystyn aistimaan samanaikaisesti kaikilla aisteilla. Voin ohjailla trippiä varovasti keskittymällä johonkin tiettyyn aihepiiriin tai kysymykseen, mutta jos yritän liikaa kontrolloida trippiä, flow katkeaa ja ikäänkuin tipun pois kyydistä. Takaisin flow-tilaan on helppo päästä tyhjentämällä mieli ja keskittymällä musiikkiin. Koska annokset ovat olleet niin pieniä, pystyn kuitenkin halutessani pysäyttää tripin koska tahansa ja käydä esimerkiksi vessassa. Ajantaju ei juurikaan vääristy näillä annoksilla.
Olen itse myös havainnut että tripille lähtiessä on hyvä olla nöyrässä ja kiitollisessa mielentilassa. Antaa sienten toimia opettajana ja näyttää juuri sen mitä on hyödyllistä nähdä. Täytyy olla vastaanottavainen kaikelle.
Heitetään vielä tähän bonuksena sienten vastaus siihen kun kysyin mitä “hyvä” ja “paha” on. Hyvyys on sitä kun maailmankaikkeudessa kaikki virtaa vapaasti antaen korkeamman voiman kuljettaa kosmisen flown/valon mukana sinne mikä on tarkoitettu. Pahuus taas on sitä kun tämä selittämätön hyvältä tuntuva valon flow ei riitä vaan syntyy tarve saada selville mitä tämä valo on, tarkastelua varten se täytyy vangita ja yrittää hallita sitä jolloin valon virtaus katkeaa ja saavutaan pimeyteen.
Juuri näin.
Valmistelin eri ohjeista mielestäni hyvän kokonaisuuden. Puoliso työmatkalla, puhdas ja siisti koti. Kevyt aamupala ja rauhallinen avoin mieli. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia en asettanut. Otin kapselit runsaan veden kera ja jäin turvalliseen omaan sänkyyn päiväpeitteen alle, ja huone hämärä valaistus pimennysverhoilla. Noin vajaan tunnin kuluttua olo muuttui vain hieman “krapulaiseksi” vaikka en ole käyttänyt alkoholia enää vuosiin. Sitten otin lisäannokset alle kahden tunnin sisällä ensimmäisestä, kokonaisannoksen ollessa siiinä vaiheessa 3,2 g kuivattua, varmasti laadukasta sientä. Lopetin odottelun kolmen-neljän tunnin kuluttua pettyneenä. Inhottava “krapulainen” olo hellitti iltapäivällä, mutta oli hyvin pettynyt mieli, vaikka odotukset olivatkin sellaiset, että tulee mitä tulee, otan avoimin mielin vastaan.
Edellämainittujen ongelmien lisäksi olen isokokoinen mies. Harrastanut voima- ja kamppailulajeja ja nyt keski-iän ylittäneenä luonnollisesti jonkin verran rasvaa kertynyt ympärille, vaikka varsinainen pullukka en ole, mutta en jaksa uskoa sen vaikuttavan niin radikaalisti, ettei kolmella grammalla saa muuta kuin päänsäryn.
Mitä mieltä sinä olet, pystynkö kokeilemaan viikon päästä lauantaina uutta yritystä, sillä silloin olisi kulunut kahdeksan päivää tästä tuloksettomasta kokeilusta? Näin olen suunnitellut ja sen, että aloitan heti 2,5 g annoksella.
Jos sekään ei toimi, minun pitää alkaa selvittää jo todettua geneettistä nopeaa metaboliaa enemmän, ja hakea lääkärin kanssa siihen mahdollista hoitomuotoa. En tietenkään kerro tätä syytä, mutta eiköhän ammattilaiset ymmärrä rivien välistä.
Kiitos vielä vastauksesta.
Mikä sinun näkemys on, jos kokeilen ensi lauantaina toisen kerran isommalla annoksella. Silloin olisi kulunut kahdeksan vuorokautta tästä “epäonnistuneesta” kokeilusta. Tarkoitus on luoda olosuhteet yhtä turvallisiksi kuin tälläkin kertaa, mutta aloittaisin suoraan 2,5 g ottaen huomioon ison kokoni (189 cm ja 111 kg) josta aika suuri osa on lihasmassa, vaikka ikää on lähes 60 v.
Vaikea kyllä sanoa mikä voisi olla tripille lähdön esteenä. Kuulostaa siltä että olet tehnyt hyvät esivalmistelut. Voiko olla mahdollista että sienet olisivat vanhoja tai säilytetty niin että ne ovat päässeet menettämään tehoa? Itse olen usein syönyt vain banaanin ennen trippiä. Ehkä aamupalaa voisi keventää vielä lisää?
Mitä kysymykseen tulee, en uskalla lähteä suoraan suosittelemaan mitään. Oma kokemus on kuitenkin että toleranssi palautuu kokonaan noin 2-3 viikossa. 8 vuorokauden taukokin auttaa jo toleranssin palautumiseen mutta annosta joutuu nostamaan jos haluaa yhtä vahvan kokemuksen kuin edellisellä kerralla.
Itse olen ikämies sarjaa, mutta harrastuksena nahistelu sääntöjen turvaamana on yksi parhaista mielen tyhjentäjistä. Siinä kun ollaan vähän samantyyppisen tilanteen edessä kuin trippailu, eli ei tiedä mitä tuleman pitää. Joskus kolisee omassa päässä ja menee parikin päivää naama turvoksissa, mutta onnistuneen sparrin jälkeen euforia ja omien taitojen tuoma henkinen palaute on euforiaan verrattava fiilis.
Uskoisin, että tuo kahdeksan päivää riittää tässä välissä siinä mielessä, että tämä ensimmäinen kokeilu oli selkeästi liian pieni annos. Osalle riittää 2-3 päivää ennen seuraavaa matkaa, osa vaatii pidemmän ajan. Sittenpä sen näkee.
Onko sinulla tai muilla tietoa tämän foorumin käytännöstä siinä mielessä, että saako täällä jakaa sähköpostiosoitettaan? Osa vastauksista on ollut sellaisia, että jatkaisin keskustelua lisätiedon saamiseksi mielelläni eri nimimerkkien kanssa privaatisti, jotta osa, varsinkin aiheeseen kunnolla perehtynyt asiantuntija ei triggeröidy minun toistaiseksi vajaasta tietämyksestä ja kokemuksista tämän aiheen ympärillä.
Vaikka netti on täynnä eri tutkimuksia ja lähteitä, minua kiinnostaa eri henkilöiden omakohtaiset kokemukset ja opit. Niin sanottu vertaistuki on tässä aiheessa korvaamatonta, kun olen vasta matkalla syvempään tietoisuuden tutkimiseen ja terapiahyödyn etsimiseen. Minä en ole kiinnostunut niinkään viihdekäytöstä, vaan ensisijaisesti minäkuvan selvittäminen, terapiavaikutus ja ymmärryksen laajentaminen ovat asioita, joihin toivon psilon antavan avaimia.
Tuossa tuli kyllä hyviä neuvoja. Itse oon aina tripannu ilman mitään huiveja ja katseen peittämistä random musiikin kera, ja kämppää ihmetellen, tai ulkona liikkuen ilman musaa. Siis kämpällä tripatessa radiosta vaan joku suosikkikanava auki.
Tuo aistien vähentäminen (kuten näön peittäminen) voi vaikuttaa yllättävän paljon tripin voimakkuuteen.
Esim. joskus nuorempana ku meditoin savuissa silmät kiinni, nii kyllä se tuntu vetävän vähän kakkoslevelille tuon olotilan, ja “lähemmäs itseä”, kuin yleensä.
Muistakaa mainita annosmäärien yhteydessä relevantti sienilaji!
Kyllä viikko ja vähempikin riittää ihan hyvin toleranssien nollaamiseen, kokemuksellisesti voi tietysti tuntua laimeammalta jos taustalla on tiheää käyttöä.
Komppaan Matiasta. Ilmoittakaa AINA annosmäärissä sienilaji. Monesti itseäni sekoittaa aloittelijana kun alkaa miettimään onko käytetty kuivapaino Cubensista vai esim Psilocybe semilanceata (suippumadonlakki). Näillä on iso ero psilosybiinissa psilosiinissä, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Itselleni paras annos vähäisellä kokemuksella on n.1,4-1,6g kuivattua silokkia. Pehmeitä hyviä matkoja. Matkustaessa set&setting kuntoon, makoilen rauhallisessa paikassa kotona silmät kiinni. Silmät auki ei halluja, visuaaleja tms. Hurjasti kysymyksiä ja uusia ideoita, ajatuksia. Sitten luontoon ihmettelemään elämän ja elollisen luonnon kauneutta johon pääsee syvällisesti sisälle. Myös rankkoja muistoja ja ajatuksia, mutta avoimin mielin otan vastaan kaikki mitä sienillä on kerrottavaa. Olen saanut suurta apua mielenterveyteeni. Ahdistus helpottanut, itseni ymmärrys parantunut.
Pieleen meni ja pahasti tavallaan. Entisellä palstalla varoiteltiin koska on tila jota kutsutaan skitsoaffektiiviseksi oireyhtymäksi. Tiesin kyllä siis riskit. Vai menikö se pieleen sittenkään?
Sain muistaakseni useamman gramman Golden Teacheria. Olimme kaikki nejä tyyppiä ikävä kyllä myös alkoholin vaikutuksen alaisia. Ja tyypit? No, ei hyviä alkuunkaan.
Otimme sitten. Taisin ottaa kaksi kuivattua. Aikaa meni ja aloimme toteamaan ettei pelaa. Yksi kaveri sanoi että vähän huono olo ja lähti kotiin. Myös muut lopulta.
Sitten pimeni. Heräsin sohvalta seuraavana aamuna ja ajattelin että se siitä. Mutta pari viikkoa myöhemmin yksi naapurini kertoi että oli käynyt katsomassa miten voin. Tästä ei sitten ole mitään muistikuvia. Olin avannut oven hiestä läpimärkänä ja menin saman tien takaisin sohvalle ja olin sammunut siihen ja jatkanut unta (Trippailua?).
Mutta sitten se outo juttu tässä. Tuo oli heinäkuun loppua kun tuo tapahtui. Kymmeniä vuosia aina elokuun lopussa iltojen hämärtyessä alkoi syysmasennus, ja todella syvä. Saattoi kestää yli puoli vuotta ja voin vakuuttaa että silloin käveltiin läpi infernon. En toivo enkä halua kenenkään kokevan sitä ikinä. Kokemus on tietenkin subjektiivinen. En siis tiedä miten kukin kokee todella syvän masennuksen ja ahdistuksen.
No, odotin masennusta. Sitä ei tullut ikinä. Eikä ikinä tähän päivään asti. Oliko se syksy 2021? En oikein muista. En tiedä afterglowsta yhtään mitään. Mutta siihenkö se loppui? Hikoilin ja trippailin ja kävin jotain läpi mitä en edes tiedä.
En ole sen jälkeen koittanut. Normaalia alakuloisuutta on tietenkin kuten muillakin ihmisillä. Kuuluu ihmisluontoon kuin yö ja päivä.
Saa esittää kommenteja ja mielipiteitä. Olisin kiinnostunut. Ja muuten en käytä mitään nautintoainetta huvikseni. Niillä on aina funktio.
Kokemuksia juuri tekemästäni matkasta. Tämä oli vasta 3. trippini eli olen vasta-alkaja. Ehkä tästä on apua muille vasta-alkajille.
Tripin tavoite: saada ymmärrystä omaan tietoisuuteen ja siten universaaliin tietoisuuteen
Klo 8:10 Aamiainen, kaurapuuro ja ruusunmarjateetä
Klo 9:05 Lemon Tek (3g cubensis ecuadorian haudutus 30min), suodatettuna eli nautittu vain neste. Musiikkina John’s Hopkins yliopiston kehittämä kuuden tunnin pituinen soittolista psykedeelimatkoja varten (lemon tekilla ei tosin pääse edes puoleenväliin)
Klo 9:10 Laput silmille, kuulokkeet korville ja peiton alle valmiina vastaanottamaan mitä tahansa, hyvät ja huonot
Klo 9:20 Alku hankala, hieman oksettava olo ja kokovartalokramppeja (jotka jatkuvat koko 2h tripin ajan)
Klo 9:40 Tunnen miten tietoisuuteni laajenee ja havahdun olevani sisäisessä maailmassa jossa kaikki ilmenee rikkaina elävinä väreinä ja näkyminä jota musiikki johdattaa. Näkymät soljuvat rauhallisesti ja seuraan niitä haltioituneena. Lihakset kramppaavat mutta en koe sitä häiritseväksi, keskityn vain sisäiseen maailmaan.
Klo 10-11 Jokin puoli minusta analysoi liikaa kun taas toinen puolia kehottaa vain antautumaan. Huomaankin, että mitä enemmän antaudun vietäväksi ja mitä paremmin hiljennän ajattelevan mielen niin sitä upeampi kokemus on. Musiikki kuulostaa käsittämättömän kauniilta (tätä on vaikea kuvailla mutta kuvittele että olet isossa teatterissa, jossa musiikki täyttää tilan ja jossa värit, muodot ja näkymät vaihtuvat riippuen musiikista.) Musiikin vaihtuessa oopperaan huomaan, että minua naurattaa ja sitä kestää koko lopputripin. Kaikenlaista pientä oivaltamista tapahtui matkan aikana, joitain en edes muista.
Klo 15:30 Olo on yhä hutera mutta puhdistunut ja hieman euforinen. Rento fiilis. Olen yhä hämmästynyt sisäinen maailman kauneudesta. Ikimuistoinen kokemus.