Amsterdamissa tuli ostettua joskus taikasieniä ja huomasin sielä liikkeessä tripin pysäytys paketteja.Tuli sitten puheeksi jonku paikallisen kans asiasta ja hän neuvoi että jos lähtee pahasti laukalle niin ota isomäärä sokeria. Nämä paketit mitä ne myi kalliilla siellä sisältävät 90prossaa sokeria. En ole ikinä testannut toimivuutta kun ei ole niin pahasti alkanut ahistaa. Entiedä sitten. Onko kellään kokemusta?
Mulle ainakin tulee aina paljon parempi olo raskaalla tripillä kun saa mässyä naamaansa. Eihän se sitä trippiä pois vie millään tavalla ja saattaa olla vähän hankalakin mässytellä kun se sujuvin ruumiin asento on sillä hetkellä X…
Jotkut paastoaa ennen trippiä, mutta minä en tiiä kyllä yhtään parempaa tapaa saada ikäviä olotiloja sieniä syömällä. Kun syö hyvin ennen trippiä niin kestääkin sitten ne trippitunnit paremmin ja iloisemmalla mielellä.
Edit: Aika kovaa kamaa toi 90% sokeria.
Hei! Miten ksalolit tai muut bentsot toimivat matkan pysäyttäjinä?
Ksalolhan oli se, mistä liikkui vaarallisia fentanyyliä sisältäviä kopioita myös?
Ja xanor on suomiapteekin tuote, mutta samat vaikuttavat aineet molemmissa? (tietysti ilman mitään ylimääräisiä ja vaarallisia kemikaaleja, koska apteekkituote)
Koskaan ei oo bentsoille ollut tarvetta minkään vaivan takia, eivätkä oo olleet mikään kiinnostuksen kohde. Eli kokemusta ei ole.
Ja näitä olisi visaampi varmaan ensin testata selvinpäin, ennenkun sienissä ollessaan menee vaimentamaan trippiä?
Ja jos haluaa varmistua tuotteen aitoudesta, niin jossain kai myydään sopivia testipakkauksia?
Bentsodiatsepiinit eivät varsinaisesti “pysäytä” matkaa, vaan vähentävät “huonon reissun” aiheuttamaa ahdistusta. Eli kansankielisen nimensä mukaisesti toimivat “rauhoittavina”, toisin sanoen toimivat samanlaisella tavalla “stopperina” kuin bentsodiatsepiinien on tarkoituskin toimia esimerkiksi paniikkihäiriöiden ja ahdistuksen hoidossa. Psykedeeliset vaikutukset jatkuvat (kenties hieman vähentyneinä) niin kauan, että psilosiini hajotetaan. Ahdistuksen lievittyessä psykedeelinen mielentila on vaan helpompi käsitellä. Henkilökohtaista kokemusta tästä ei siis ole, mutta tämä on oma käsitykseni asiasta.
Jotta voidaan puhua todellisesta “trippistopperista”, niin tarvitaan sellainen lääkeaine, joka salpaa sen reseptorin, jonka kautta psykedeelien vaikutus pääasiassa välittyy. Kyseessä on siis serotoniini 2A-reseptori, toiselta nimeltään 5HT-2A-reseptori. 5HT-2A-reseptorin salpaajia eli antagonisteja ovat esimerkiksi masennuslääkkeisiin lukeutuva mirtatsapiini ja psykoosilääkkeisiin kuuluva ketiapiini (tuttavallisempi kauppanimi Ketipinor). Kummatkin ovat siis reseptilääkkeitä.
En ole kuullut, että kukaan käyttäisi näitä edellämainittuja trippistoppereina, mutta monesti olen lukenut siitä, että joku ei ole saanut sienistä mitään vaikutusta, jos he ovat syöneet em. lääkkeitä ennen trippiä. Henkilökohtaisesti suosittelen, että jos on pakko trippailla, niin sitten pitää annokset niin pieninä, että mahdollinen huono kokemuskin on omassa hallinnassa.
Käytännössä kaikki ainakin Ksalol-nimellä myydyt tabletit, mitä katukaupassa myydään, ovat jäljennöksiä, eli joku on itse valmistanut ne pahimmassa tapauksessa jossain autotallilabrassa. Tämä siis siitä huolimatta, että myytävät “listat” näyttävät usein ammattimaisesti tehdyiltä, aivan kuin ne olisivat lääketehtaalta.
Kuulemani mukaan nämä tabletit sisältävät useimmiten (muttei aina!) mainostettua vaikuttavaa ainetta (alpratsolaami), mutta välillä saattaa tulla vastaan jotain ihan muuta. Ymmärtämykseni mukaan yleisin “väärennös” on kuitenkin se, että alpratsolaamin tilalla on jotain muuta bentsodiatsepiinia.
Jos suinkin vaan siihen pystyy, niin nämä kannattaa jättää väliin. Bentsodiatsepiinit muodostavat sen verran vahvaa riippuvuutta, että jos ei ole aikaisemmin ollut niille tarvetta, niin kannattaa jättää suosiolla kokeilut pois.
3 tykkäystä
Tämäkin vaan hieman ristiriitaista, koska jotkut ovat sanoneet nimenomaan pienistä annoksista saaneensa ne pahimmat kokemukset. Isoilla annoksilla taas ei. Mut tää vois selittyy sillä, että se irtipäästäminen voi olla osin helpompaa isoilla annoksilla.
Mulla tuli paha kokemus just kerran yhdestä microdosesta, kun olikin niin voimakas, et jäin keikkumaan just siihen selväpäisyyden ja psykedelian rajamaille. Ei musiikki tai mikään tuntunu oikein jelppivän siihen.
Vaikka maalaisjärjellä ajattelee, että nimenomaan pienillä annoksilla on vähiten riskejä, ja päihtymyksestä voi selvitä helpommin.
Tämä on ollut tiedossa kyllä, ja en koskaan oikeen mitään erityisempää mielenkiintoo oo bentsoihin kokenut…
Tirpsafella puhutaan muuten seuraavaa tripstoppereista;
“Oral 10mg Valium (diazepam) is used as a back up in psychedelic research, though is almost never needed, with human reassurance from a trusted, sober and experienced sitter usually being enough to help.”
“In these cases, we recommend a 10 mg oral dose of diazepam (Grinspoon and Bakalar, 1979).” Xanax is slightly less ideal than Valium, but can be used as an alternative, with 0.5-1mg being roughly equivalent to 10mg Valium."
Eli diatsepaami olisi se “oikea” bentso tripin jarruttamiseen, eli tässä tapauksessa se olisi Diapam.
Tuossa muuten luin aiheesta, niin bentsot (ja just tuo diapam) taitaa vaikuttaa pidemmän aikaa, ja parhaassa tapauksessa tolettomalla jopa pari vuorokautta miedosti kehossa…?
Eli tuon perusteella ois viisaampi olla ilman näitä (tai sitten se ketipinor)? Ja jos haluaa koittaa isompia annoksia, niin melkein vain parempi olla, että on vaan joku toinen mukana, jos yksin isojen määrien ottaminen tuottaa ongelmia?
Ketipinori tuttu nukahtamis/ahdistuslääkkeenä, ja joskus yrittänyt tätä käyttää tripstopperina, mutta ainakaan itsellä ei toiminut juuri ollenkaan, vaikka otti miten suuren annoksen. Plus ketiapiinin max. vaikutus tapahtuu vasta n. 1,5h ottamisen jälkeen, ei siis optimaalisin jos nyt HETI pitää jotain trippiä koittaa pysäyttää.
Niin, mutta riippuuko tämäkin ihan ihmisestä miten ketipinor vaikuttaa? Siis pitäishän sen pysäyttää trippi, kun jos se vaikuttaa samoihin reseptoreihin, kuin sienet?
Ja tuohon vaikutusten alkamiseen… Onko sekin lääkkeen tapa vaikuttaa, vai onko tämäkin ihmiskohtaista?
Jos menee enemmän lääkken piikkiin, niin 1,5h on aika pitkä aika olla ahdistavissa oloissa siinä toivossa, että lääke alkaisi heti vaikuttamaan. Ja sit kun vaikutukset alkaa, niin ahdistava vaihe voi olla jo muutenkin ohi.
Eli jos nämä pitävät paikkansa, niin ketipinorin voi varmaan unohtaa “trip stopperien” valikoimasta? Tietyt bentsot (kuten vaikka se diapam) voisi soveltua paremmin tripin rauhoittamiseen, koska se alkaa vaikuttaa lähes heti… Ja xanor (alprot siis) on kuulemma vähän arvaamaton ja eniten sekaisin pistävä bentso, vaikka onkin nopeavaikutteinen…
Ja mielenkiintoa siis olisi ollut isoja annoksia kohtaan, mut nykyään siinä on sekin, jos persoona muuttuu sen jälkeen jotenki olennaisesti.
Kuitenki kun nyt on enemmän skarppi, kuin yleensä. Sekin voi tosin selittyy meditaatiolla, pitkästä tauosta kannabiksesta, ja siitä että on ollut enemmän ihmisten kanssa kuin yleensä. Toisaalta taas se paha kokemus vois siinä mielessä olla hyvä, kun sen jälkeen ei välttämättä tee yhtään mieli enää näitä koittaa/käyttää.
Homma olis vedetty niinku “läpi”.
Yksilöllisiä eroja lääkeaineiden metaboliassa on runsaasti. Eroja luo myös se, jos käyttää muita lääkkeitä, tai jopa syö joitain tiettyjä ruokia.
Ongelmallista suun kautta otettavassa “tripstopperissa” on juurikin tämä aineen jakautuminen elimistöön, koska se vie niin pitkään. Siinä vaiheessa kun haluttu vaikutus tripstopperista saadaan, niin pahin kohta trippiä on jo usein ohi. Pahimmat kelathan ainakin omalla mutulla tulevat siinä kohtaa, kun psilosiinin pitoisuudet ovat korkeimmillaan, joka on usein 2-3 tuntia nauttimisen jälkeen. Siihen vielä 1,5h päälle, ja pahin ahdistuneisuus ja psykedeelinen vaikutus on jo selvästi laantunut.
Psilosiini on myös itsessään niin voimakkaasti sitoutuva reseptoriinsa, että veressä pitäisi olla suhteessa huomattavasti enemmän vaikka sitä ketiapiiniä, että paras tripstopperi-vaikutus saadaan aikaan. Tämä johtuu siitä, että ketiapiini on ns. kilpaileva antagonisti, eli se kilpailee psilosiinin kanssa sitoutumispaikoista. Se ei kykene ikään kuin “tönäisemään” psilosiinia pois reseptorista, vaan se kykenee reseptoriin sitoutumalla estämään sen, että psilosiinimolekyyli sitoutuisi.
Lääkeainetta pitäisi siis antaa suhteellisen suuria määriä sellaisella tavalla, että se pääsisi heti verenkiertoon. Eli käytännössä siis esimerkiksi IV:nä, ja tähänhän ei tulisi sairaalan ulkopuolella kenenkään ryhtyä.
Viestiketju aiheesta vanhan foorumin arkistossa: https://psilosybiini.info/keskustelu/index.php%3Ftopic=3504.0.html
Itseäni hieman ihmetyttää lisääntyneet keskustelut tästä, kun trippailuannoksia pienentämällä on usein mahdollista välttää suuri osa tarpeettoman epämiellyttävistä olotiloista.
Tuo annoksien pienentäminen on tosiaan hyvä pointti.
Mutta ainakin aiemmin tuntui käyvän niin, että pienillä-keskisuurilla annoksilla (1-2,5g) cubensista matkasta ei saisi niin paljon hyötyjä, vaan menee jotenki viihteelliseksi.
Juuri tässä kohtaa ne isommat annokset astuu kuviohin. Miinuksena sitten se, et alkaakin mennä vähän liian lujaa, tai tajuaa jotain juttuja, mitä ei välttämättä olisi halunnut tietää.
Siinä kohtaa tekisi mieli vetää jarrua, mutta samalla ne möröt voi jäädä taustalle kummittelemaan, jos niitä ei oo uskaltanut kohdata.
No näähän on toki täysin subjektiivisia juttuja, mutta ite oon kokenu tuon pitkällisen analyysin ja useiden kokemusten myötä siten että mitä sitten jos vaikka onkin vähän viihteellistä se meininki. Koska sienissä todella on myös se puoli.
Kun siis usein myös noilla miedommilla (~1g kuivaa suippumadonlakkia ±0,3g) kokee kyllä myös niitä haastavia puolia jotka on sitten enemmän sitä terapeuttista puolta ja mielestäni kuuluu asiaan.
Suurin osa reissuista sisältää itellä molempia. Ja se on kyllä kieltämättä se mikä itteäni viehättää koko tässä sieni/psykedeelikonseptissa. Tästä vois jatkaa vaikka ja mihin mutta tosiaan löyhästi takas aiheeseen. Isommilla annoksilla sitten esim. sosiaaliset konstruktiot ja ylipäätään kaikki mahdolliset mielen ja minuuden konstruktiot purkautuu jopa liikaa ja se on sitten hämmentävää, sekavaa ja joskus noiden seuraksena ahdistavaa. Ja ainaki meikällä niistä jää myös siten usein vähemmän ns. käteen.
Toki toisaalta, se “viihde” potentiaalikin on ehkä isompi isommalla annoksella, mutta kun se viihdepuoli nyt tuppaa olemaan silti se sekundäärinen juttu. Ja sekin voi olla isommilla annoksilla ironisesti yhtälailla hämmentävää. Ja tuo viihdepuoli voi olla todella jykevää myös miedommilla annoksilla, kun kokemuksen myötä mahdollisesti oppii saamaan tavallaan enemmän irti kokemuksesta.
Mutta ehkä tän jaarittelun pointti nyt oli lähinnä vahvistaa tuota jo todettua asiaa: annosten pienentäminen. Kannattee kokeilla.
Pakko vielä mainita noista viihde vs terapia (tai molempien kombinaatio) reissuista, että se jälkihehku on kuitenki itellä käytännössä sama ja “taattu”, oli itse reissu minkälainen tahansa. Joskus jonkin sortin yltiöideologioissani koin jopa huonoa omaatuntoa jos oli hyvä reissu. “eihän siinä oppinu mitään, ei nää oo viihdekäyttöä varten” jnejne.
Jo pelkästään se tajunnan tilan muutos vrt. se selväpäinen “arki” on niin merkittävän hämmästyttävä edelleen, ja tuo ihmismielen ja tietoisuuden hämmästyttävyys, että se ei tosiaan tee reissusta yhtään sen huonompaa vaikka ihan vaan kuuntelis tajunnan räjäyttävää musiikkia euforisessa olotilassa ja ihan vaan nauttis kokemuksesta, visuaaleista jne. sellaisena kun se on. Eskapismia, kun maailma on mitä on.
Ehkä vielä tuosta tripstopperi konseptista, että se on tavallaan itelle vähän hullunkurinen ajatus että kun oletettavasti moni, ellei useimmat näistä kiinnostuneet kuitenki ainakin osittain lähestyy aihetta nimenomaan terapeuttisessa mielessä. Hakee apua, ehkä vaikkapa tilanteessa jossa modernin lääketieteen tuotokset eivät ole auttaneet. Tai no ihan sama mikä on lähtötilanne. Mutta ne haastavat kokemukset ovat kuitenki kliseisesti yleensä niitä opettavaisimpia. Että ehkä vähän haastan tosiaan pohtimaan tuota koko konseptia uusiksi. Voihan se pilleri siellä valmiudessa toki tuoda jotain mielenrauhaa, että on vaihtoehto. Eipä siinä.
4 tykkäystä
Joku voisi puolustella sitä stopperia myös sen takia, kun jos pienillä määrillä ei saakkaan toivottuja hyötyjä, ja täytyy siirtyy isompiin määriin sieniä.
Ja sit jos joku menisikin kokeilussa todella pahasti pieleen, niin onko se sitten ok tuommoisen itseaiheutetun kokemuksen jälkeen hakeutua muiden hoidettavaksi, jos on tullut vaikka niin pahat traumat, tai sitten jotain muita vakavempia mielenterveyshäiriöitä?
Tuo pilleri voi siinä määrin toimia pelastuksena.
Niin no, onkohan ne sienet nyt sitten ylipäätään oikea kampe tuossa tilanteessa? Meikästä mennään vähän metsään jos ylipäätään “toivotaan jotain hyötyjä” ja sitten ei saada näitä toivottuja hyötyjä. Ikäänkuin oltaisiin jo ennakkoon päätetty että kyllä niistä löytyy apua, tai jotain vastaavaa.
Ja vaikka se itse psykedeelinen kokemus voi mahdollisesti aiheuttaa jotain traumoja joissain tapauksissa niin nään itse todennäköisempänä sen että se kokemus nostaa pintaan jotain piileviä/mielestä poissuljettuja juttuja jotka sitten laukeavat psykedeelikokemuksen myötä.
Ja eikai se siinä tilanteessa ole väärin hakeutua ammattiavun piiriin?
Siis nää asiat voi aivan varmasti nähdä vähintään yhtä monella tavalla ku on ihmisiä ja toki se on jokaisen oma asiansa miten näitä käyttää. Kerron vaan oman näkemykseni asiaan toivoen sen tarjoavan ehkä jollekkin jotain vaihtoehtoista näkemystä.
Edelleen vaan koko konsepti särähtää korvaan jonkinlaisena ehkä hieman haitallisia ennakkoasenteita tai vahvoja odotuksia sisältävänä asiana. Ja en siis meinaa suoraan sua @Turjake vaikka sun viestiin replyän, ihan vaan tosiaan konseptitasolla pohdiskelen 
Mutta tosiaan kukin tyylillään ja ei se ainakaa multa ole pois jos joku tripstoppereita napsiikin 
2 tykkäystä
Näin yleisellä tasolla tarkoitin myös sitä, että jos meille on sovittu yhteiset pelisäännöt, että tietyt asiat on kiellettyjä, ja joku menee ja tekeekin niin, ja tulee ongelmia, niin onko se silloin tuossa tapauksessa ok hoidattaa itseään muilla?
Tiedän, moni tuskin täälläkään tulee ajatelleeksi asiaa tältä kantilta, mutta näinhän se on olemassa tämäkin puoli.
Ainakin esim. työporukassa monet kerrat kuullut kyräilyä ja valitusta siitä, että mihin kaikkeen näitä verorahoja oikein käytetään.
Ja oon joiltain kuullut semmosenkin periaatteen, että itseaiheutetut ongelmat kuuluisi kärsiä itse.
Mutta tuohon nyt vähän hankala sanoo juuta tai jaata.
No jos nyt alkaa ajattelemaan asiaa ihan talouden tai hoitojonen kannalta niin siellä kyllä on melko paljon enemmän muista itseaiheutetuista ongelmista hoidossa olevia verorahojen ja/tai hoitoresurssien tuhlaajia.
Onko se yhtään sen enempää reilua tai moraalisesti oikein ryypätä, tupakoida tai ihan vaan syödä terveys semmoseen jamaan että joutuu sitä hoidattamaan muilla, vaikka se laillista olisikin?
Monenlaiset vahvat kokemukset elämässä voivat laukaista mielenterveysongelmia ja sivistyneessä hyvinvointiyhteiskunnassa jokainen apua tarvitseva sitä ansaitsee, taustatilanteesta riippumatta. Jos trippailu pelottaa paljon, niin ehkä kannattaa ensisijaisesti hakea apua ongelmiin nimenomaan terveydenhuollosta vaikka ihan jokaiselle sieltä ei toimivia keinoja löydy ja jonot ovat valitettavan pitkiä.
Pilleri ei välttämättä estä järkyttävää kokemusta eikä varsinkaan korvaa kunnollista mielenterveyshoitoa.
Hoitamattomat mielenterveysongelmat aiheuttavat valtavia kuluja yhteiskunnalle. On myös erittäin kyseenalaista puhua “itseaiheutetuista ongelmista”, kun nykyään jo varsin hyvin tiedetään että tahtomattaan mielenterveysongelmaiset ihmiset ovat usein muita alttiimpia mm. päihteiden ongelmakäytölle.
Mielestäni ei ole kovin hankalaa vastata myönteisesti apua tarvitsevien ihmisten auttamiselle, mutta se ei nyt ole varsinaisesti tämän viestiketjun aiheena.
1 tykkäys
Harva sellainen kuka puhuu itseaiheutetettujen ongelmien hoitamatta jättämisestä (tai niiden omakustanteisuudesta), miettii asiaa yhtään sen pidemmälle. Minkälainen yhteiskunta siitä syntyisi.
‘Olet siis alkoholin vaikutuksen alaisena kaatunut. Valitettavasti emme ota sinua vastaan ellet maksa itse hoitoa. Ai ei ole varaa, no kotia kohti sitten.’
‘Sydänvikasi johtuu valitettavasti huonosta ruokavaliosta, joten emme ota sinua…’
‘Käytit moottorisahaa ilman suojavarustusta. Valitettavasti emme ota sinua…’
Itseasiassa yllättävän moni ongelma on itseaiheutettu tavalla ja toisella, mutta hoidon rajaaminen tällaisella perusteella synnyttäisi todella isoja ongelmia. Rikkaat tosin saisivat hoitoa tällöinkin ongelmitta.
Offtopic ja tästä vois varmaan jatkaa jossain muussa ketjussa.
2 tykkäystä
Totta tuokin näkemys. Vaikka laillisia ovatkin joo, ja näissä tietysti ne ongelmat alkaa pikkuhiljaa, eikä salamana. Isoissa tajunnantilan muutoksissa ne ongelmat voi tulla jo vaikutusten aikana tai seuraavalle päivää, ja se on ikäänkuin ikkuna, joka avautuu. Näin ainakin sitä on kuvailtu.
Totta. Mutta tässä on sekin, että julkisella ei ainakaan kannata psilosybiiniä tai muita psykedeelejä ottaa puheeksi, vaikka ne osa omaa historiaa sattuvat olemaankin. Yksityisellä aihetta ei suoraan tuomita, ja suurta riskiä ei tunnu olevan puhtaan omakannan likaamisella kirjauksista päihteiden käytöstä.
Kuitenkin motiivi näille on aika monenkin muun kohdalla varmasti sama. Eli näistä voi kokea saavansa jotain hyötyä, joka voi toimia perinteistä psykoterapiaa tehokkaammin, ja samalla kun ei halua tuhlata omaa elämää vääriin valintoihin, ja esimerkiksi puuttuvaan tai vajaaseen itsevarmuuteen. Siis ei uskalla tehdä joitain juttuja syystä x, vaikka haluaisikin.
Tuo on aikalailla oman potentiaalin tuhlausta.
Ihan totta, että tällekkin olisi hyvä olla joku muu ketju.
Niin, eikös juuri vähän tuontyylinen malli ole käytössä jenkkilässä?
Neuroleptit ts. antipsykoottiset lääkkeet lopettavat matkailun ja varsin tylsällä tavalla. En tiedä mitä niistä “suosittelisin”, mutta en ainakaan olantsapiinia tai klotsapiinia. Näistä lääkkeistä voi lukea Wikipediasta ja ne ovat reseptilääkkeitä. Ketiapiini on käsittääkseni melko hyvä lääke ja uudenaikaisempi, mutta lääkärin ohjeiden mukaan. Rauhoittavia ja väsyttäviä vaihtoehtoja ovat valeriana, bentsodiatsepiinit ja vaikka litra (pari) maitoa.