Psykonauttien ketju

Vapaa aihe
45

Varmaan tämä aihe on sopiva tähän ketjuun. Eli lueskelin netistä eri trippikertomuksia, ja myös niitä tosi syville menneitä. Tää on mua mietityttänyt, että miten tommosen noin voimakkaan kokemuksen jälkeen on ylipäänsä mahdollista palata takas “maan pinnalle”?
Tässä on just hyvä kuvaus aiheesta. Ja kyllä tuo kuulostaa jo omalla tavallaan aika järisyttävältä, ja arkitodellisuutta muokkaavalta kokemukselta.
Tässä se tulis;

"Parhaasta tripistä mainitsinkin jossain toisessa kommentissa. Koin sillion egokuoleman. Istuin parvekkeella meditoimassa, kun huomasin että siinä missä oma ruumis tuntui yhtä vieraalta kuin jokin vieras esine, niin ympäristö rupesi tuntumaan osalta itseäni, kuin olisi ruumiiseeni kuulunut. Minun ja muun välinen muuri rupesi romahtamaan ja sitten kuulin äänen. Se oli kuin lukisi mielessään jotain ääneen, mutta se puhui ihan itsekseen ja autonomisesti. Se sanoi:

“Kaikki maailmassa on hyvin. Kaikki minkä täytyy tapahtua tulee tapahtumaan, ja täysin riippumatta siitä mitä teet, kuinka paljon siitä huolehdit, vai oletko edes olemassa. Kaikki maailmassa on hyvin. On aina ollut, tulee aina olemaan. Voit päästää irti.”

Tästä hämmentyneenä päätin kuitenkin luottaa tähän ääneen ja suljin silmäni. Kaikki täyttyi monimutkaisista värikkäistä liikkuvista kuvioista ja tuntui, että oma ruumis taittui auki, kääntyi sisältäpäin ulos ja liukeni niihin kuvioihin.

Näin suuren hallin, jonka lattiasta kohosi nuolia kattoa kohti. Jokainen nuoli edusti ihmiselämää. Joka ikisen koskaan eläneen elämä oli kirjattu niihin nuoliin. Ne kulki eri polkuja, ne oli eri mittaisia, mutta kaikki tasa-arvoisia syntymässä ja kuolemassa. Katsomatta rikkauksiin tai valtaan tai mihinkään kaikki pääsivät perille, ennemmin tai myöhemmin.

Tässä vaiheessa se perspektiivi, mistä maailmaa katsoin, ja minkä näkökulmasta ajattelein rupesi liukenemaan ja se laajeni käsittämään koko maailmankaikkeuden. En ollut enää ‘minä’, olin maailmankaikkeus katsomassa maailmankaikkeutta. Mieleni täytti syvä rauha. Jos joku olisi tullut sanomaan, että kuolen tunnin päästä, ei sillä olisi ollut yhtään enemmän tai vähemmän merkitystä kuin säämies ennustamassa sadetta huomiseksi.

Avasin silmäni ja illan ensimmäiset tähdet olivat syttyneet. Niiden hehku peitteli kunkin tähden valopyramidiin. Sen pyramidin ympärille ilmestyi ympyrän muotoiset sateenkaaret, jotka laajenivat ja rupesivat leikkimään hippaa ympäri taivaankantta. Kultaisia holvikaaria ja pylväitä ilmestyi tavaalle, ikään kuin ne olisivat taivasta kannatelleet. Sanat ei riitä tekemään oikeutta sen kauneudelle."

46

Tonkaltaset perspektiivinmuutokset on omasta mielestä hienointa mitä matkailu tarjoaa.

Niitten aikana voi hahmottaa arkiminän sellasena pienenä hahmona kaukasuudessa. Voi hihitellä miten ennustettavasti se on toiminu koko elämänsä luontasten vaistojensa ohjaamana ja kattoa minkä takia ne vaistot sille on kehittyny, ehkä jopa muuttaa joitakin niistä. Kuitenki koko ajan tietää että lopulta siihen palaa vääjäämättä koska se on just se näkökulma mikä pitää tän eliön just tällä hetkellä parhaiten ruokittuna ja lämpinänä.

Tiiän että muunkinlaisia kokemuksia on mutta noin itellä. Mua on tässä viimeisen parin vuoden aikana eniten yllättäny se että noita laajempia näkökulmia on ylipäänsä mahollista tuoda mukaan arkitodellisuuteen.

1 tykkäys
47

Omaan korvaan vaan tuo kuulostaa aika voimakkaalta kokemukselta.
Itsellä ei siis oo kyllä ihan noin voimakkaita kokemuksia ollut (siis siten että irtautuu egostaan, ja uppoutuu jonnekkin), niin sitä on vähän vaikeeta käsittää. Tiedä olenko sitten paljosta jäänyt paitsi, jos en ole päässyt tuonne tasolle? Noin voimakkaisiin kokemuksiin liittyy varmasti enempi riskejä, ja nykyään ei noin syvillle vesille oo välttämättä tarvetta mennä, mutta nuorempana olisi ollut mielenkiintoa siihen. Ei vaan sillokaan lopulta uskaltanut siihen.
Pitkästä aikaa oon meditaationki ottanu tavaks, mutta siinä kaikki tapahtuu vähän hitaammin.

Kannabistakin käyttäny esim. tuon meditaation tehostamiseen, ja kyllähän se nyt on selvä, että se voi helpottaa sitä irtipäästämistä. Ja onhan se ollut semmoinen “tuttu ja turvallinen” juttu mulle.
Miinuksena sitten se, että nykyään tuntuu enemmän tulevan sitä kuormitusta siitä, niin sillä joutunu harventamaan sitä käyttöä entisestään.
Ja nytkin kyllä hyvä tovi viime kerrasta.

48

Mielenkiintosta, iteki meinaan oon omasta mielestä aika konservatiivinen ja vältän liian voimakkaita kokemuksia. Mulla on aika tarkkaan rajattu ankkalammikko minkä rajoissa tulee pyörittyä ja ei oikein mitään intoa mennä sitä syvemmille vesille. Sellanen kutina että siellä hyödyt ois pienemmät ja riskit suuremmat.

Tosin poikkeus vahvistaa säännön, kaikista viimeisin matka oli selkeesti överit mun skaalalla mutta osottautu yllättäen pitkästä aikaa myös hyödyllisimmäksi jos hyödyn määrittelee miten se vaikuttaa arkielämän käyttäytymiseen halutulla tavalla.

Tonkaltaset kokemukset mitä postasit yllä kuuluu kuitenkin siihen kokemuspiiriin minkä koen sillain tutuksi ja turvalliseksi alueeksi. Sanosin että niitä varten ei tarvi saavuttaa mitään “tasoa”, enemmän merkitystä sillä mihin suuntaan matka ajautuu ja mitä on tullu tehtyä ja pohdittua matkojen ulkopuolella. Ei ne kyllä mitään kevyitä trippejä ollu missä noita ekan kerran tuli vastaan mutta ei niissä todellakaan millään heroic-annostuksella oltu liikenteessä. Ekojen kertojen jälkeen samojen perspektiivien näkeminen on muuttunu helpommaksi, tuntuu että ne on itteään vahvistavia kokemuksia.

Jos effect index on tuttu niin noi tilat mistä siellä puhutaan transpersonal stateina on ilmeisesti erittäin epäluotettavasti toistettavissa eikä niitten ilmeneminen riipu kovinkaan paljoa annostuksesta:

Suosittelen ettet ikinä koe jäänees jostain paitsi jos et oo kokenu jotain tiettyä juttua. Meditaatio vaikuttaa hitaasti mutta jos matkailu kiinnostaa hyötymielessä niin sehän on suorastaan välttämätöntä.

49

Ok. Vaikka itelläni oli kaikki mennyt siihen mennessä hyvin isoimpaan määrään päästessä, niin kyllä sitä jotenkin osasi silti kunnioittaa näitä, ja ajatus “epäonnistumisesta” pyöri silti mielessä. Ei siis sen ankkalammen yli tullut hypättyä, vaikka mielenkiitoa olisikin ollut kurkata sinne.
Jos mulla taas ei olis mitään kunnioitusta näitä kohtaan, niin silloinhan homma olisi ollut todella helppoa.
Mutta varmasti ihan tervettä, ja parempi onkin säilyttää joku kunniotus näihin, vaikka kaikki olikin aiemmin mennyt just niinkun pitääkin.

Sekin voi kyllä myös vaikuttaa kaikkeen, jos näitä kokemuksia ei pääse oikein jakamaan kenenkään kanssa, kelle aihe olisi tuttu. Poislukien nettifoorumit.
Tämä taas voi aiheuttaa jotain ulkopuolisuuden tunnetta, jos kokee itse olevansa poikkeava, tai toimivansa eri tavoin kuin muut.