Pari lainausta netin syövereistä tyypillistä psykonauttia kuvaamaan:
“Tajuntaa laajentavien päihteiden avulla itseään sekä ympäröivää maailmaa observoiva sekä pohdiskeleva henkilö.”
“Muunnettuja tajunnantiloja, mahdollisesti tajuntaa laajentavilla aineilla, kokeileva henkilö”
“Psychonautics is defined as a methodology for discovering altered or non-ordinary states of consciousness — typically those produced by meditation and hallucinogenic substances — as well as to a phenomenological research paradigm which attempts to navigate these states to gain deeper insight into the nature, structure, and processes of the human psyche and unconscious mind.”
Tähän ketjuun kuuluu kaikki aiheeseen liittyvä kuten esim. psykedeelien korkeampien oppien pohtiminen, syvimmät psykedeeliset matkasi ja niiden merkitysten pohtiminen kuten myös mahdollista kirjallisuutta yms. juuri psykonauttien asemasta tai psykonauteille tehtynä.
Täällä siis ei ole yhtään oikeaa eikä väärää ajatusta. Ainoa vaatimus on pysytellä foorumin sääntöjen sisällä ja pitää viestit suunnilleen asiallisina.
Tää on kiinnostava aihe monin tavoin. Koitan nyt kuvata jotain omasta tavastani hahmottaa psykedeelistä kokemusta. En väitä että tapani olisi millään tavoin oikeammassa tai todellisempi kuin kenenkään muunkaan. Mielestäni lopulta on kuitenkin kysymys tulkinnasta ja omaan tulkintatapaan voi toki vaikuttaa jonkin verran. Toisaalta jokin asia jota pitää itse ns. ‘tosiasiana’ voi olla yllättävän vaikeasti muuttuvainen. Toisinsanoen minun on vaikea uskotella itselleni jotain muuta, kuin se mitä pidän totena. Totuuden tavoittelu on kuitenkin itselleni jonkinlainen pyrkimys. Mitä asiat pohjimmiltaan ovat.
Olipa sekava alustus. Koitan selventää. Esimerkkinä olkoon yksi sienimatka, jossa kohtasin (silmät kiinni maaten, eli mielikuvamaailmassani) yllättäen kaksi tyyppiä moottoripyörineen. Tuntuivat hyvin todellisilta olennoilta. He kysyivät haluanko lähteä heidän mukaan. Jos oikein muistan, niin päämäärä olisi ollut kuu(?) Tuli tunne, että ei ole hyvä idea, joten kieltäydyin kohteliaasti kutsusta. Asia oli sillä hyvä ja he lähtivät. Kuitenkin tuo kohtaaminen jäi matkalta elävästi mieleen. Pohdin jälkeenpäin tietenkin, että mitä olisi tapahtunut jos olisin lähtenyt heidän mukaan. Mutta tällainen menneiden jossittelu on lopulta täysin hedelmätöntä, joten ei asia sinänsä haitannut. Uteliaisuutta se tietenkin kutkutteli.
Nyt pääsen varsinaiseen johtoajatukseeni. Itselleni on hyvin merkittävää, miten tulkitsen nämä olennot. Ovatko ne oman mieleni luomuksia (mieleni kyllä osaa tämän, olkoot unet siitä todiste)? Ovatko he todellisia entiteettejä toisesta ulottuvuudesta (tunne joka oli matkalla läsnä)? Aivokemian rätinää? Jumalallisia sanansaattajia, vai pahan kätyreitä? Minkä tulkinnan teenkin, sillä on merkittävä vaikutus. Ja minkä pohjalta teen tämän tulkinnan - uskonko pohjalta? Totuuden tavoittelijana rehellisin vastaus jonka voin sanoa, etten tiedä oikeaa vastausta. Se tuntuu rehellisemmältä, kuin uskoa johonkin joka tuntuisi hienolta tai merkitykselliseltä.
Ystäväni on nykyään uskovainen. Hän saa viestejä Jumalalta ja välillä pohtii ovatko pahat henget riivaamassa. Hän on valinnut tulkinnaksi, että henkimaailma on totta. Välillä se kuulostaa kyllä hyvin sekavalta ja haittaa hänen mielenterveyttään.
Toisaalta shamaani amazonilla on kasvanut maailmassa, missä henget ovat hänelle todellisia. Minulla ei ole mitään syytä kieltää häntä uskomasta ja elämästä tässä uskossa. Kuten ei ystävänikään kohdalla. Tosin toivoisin etteivät nämä uskomukset olisi hänelle itselleen niin vahingollisia, kuin ne välillä tuntuvat olevan.
Olipas ajatuksen virtaa. Menköön näin. Avauksena mistä ja vastauksena mihin😄
Olenko ainoa jonka mielestä Kurki on psykedeelinen lintu? Ulkonäössä ei välttämättä ole mitään eriskummallista mutta Kurjen ääni on aivan uskomattoman hienon ja arvokkaan kuuloinen. Ja Kurki ääntelee usein jotenkin juuri sopivaan aikaan omiin ajatuksiini nähden. Tästä esimerkkinä eräänä iltana (ihan selvinpäin ollessani) kun sytyttelin nuotiota hieman vihaisella mielellä, pohdiskelin siinä kaikenlaista enemmän tai vähemmän turhaa mielessäni ja kun raapaisin tulitikun niin samalla hetkellä vieressä olevan lammen päältä eräs Kurki paukaisi lentoon ääntäen jotenkin juuri sopivaan sävyyn ja tahtiin että se pureutui jotenkin ärsyttävästi syvään oman mieleni sisään ja se tunne jonka siitä sain, sai minut ymmärtämään olevani väärässä erään asian suhteen. Kurki läpsi siivillään vettä vasten samalla kun otti vauhtia ja sen ääntely jatkui ja jatkui ja painui yhä syvemmälle omaan mieleeni ja kävi yhä ärsyttävemmän kuuloiseksi kunnes lopulta varmaan kahden minuutin kuluttua kun ääntely alkoi hiipumaan alkoi mieleni taantua siitä vihaisuudesta jossa olin viettänyt koko päiväni ja nyt Kurjen ääni ei kuulostanutkaan enään niin ärsyttävältä. Hetken kuluttua Kurki hiljeni ja samoin hiljeni oma mieleni ja tunsin olevani aivan eri maailmassa melkein. Mieleni oli jollain ihmeen tavalla puhdistunut. Hetken kuluttua Kurki äänteli uudestaan jostain todella kaukaa metsän takaa ja nyt ääni kuulosti taas hienon ja arvokkaan kuuloiselta. Olin ymmälläni ja en keksinyt muuta kuin kiittää Kurkia.
Joskus menneinä aikoina kun en ollut kokeillut elämässäni vielä yhtäkään psykedeeliä niin Kurki ei vaikuttanut silloin mitenkään erityiseltä linnulta. Ääni oli ehkä jotenkin erikoisen kuuloinen mutta mitään muuta ihmeellistä en siinä havainnut. Nykypäivänä todennäköisimmin juurikin psykedeelit ovat tuoneet Kurjen esille uusin tavoin. En tiedä kutsuisinko sitä psykedeeliseksi vaiko hengelliseksi linnuksi.
Harmi että sieniaika on juuri syksyllä kun linnut on hiljentynyt olisi meinaan ihan tutkimusmielessä tärkeä seurata lintujen laulua keväisin ja kesäisin sienien avustamana. Tiedä vaikka pääsisi tajunnan tasolla lähemmäs siivekkäitä ystäviämme
Juuri tätä psykonauttien ajatuksen virtaa tähän maailmaan tarvitaan lisää!
Uskokaa tai älkää, mutta pelkällä trippailu meditoinnilla järkeilin itse sellaiset käsitteet kuin narratiivinen psykologia ja suvaitsevaisuusparadoksi.
Iloisesti yllätyin kun tajusin näiden olevan olemassaolevia käsitteitä jonka joku viinankiroinen fossiili 1800- luvulla ajatteli ennen minua. En siis sortunut psykejeesusteluun vaan oikeasti kehitin itseäni! Melkein kuin vahingossa.
Onko täällä muita, jotka käyttää tatteja henkisen kehityksen tueksi?
Olen tässä miettinyt onko tateilla mahdollista saavuttaa ns. valaistuminen
Olen tässä huomannut, että pienilläkin annoksilla tapahtuu nykyään sellaista, mihin aiemmin tarvitsi isojakin annoksia. Miettinyt mistä tämä johtuu ja onko mahdollisella etenemiselläni jotain tekemistä asian kanssa… Meditoin ja teen erilaisia harjoituksia päivittäin. Tatteja popsin epäsäännöllisen säännöllisesti ja keskityn lähinnä meditoimaan vaikutuksen alaisenakin. Joskus ei onnistu mutta tulee kaikenlaisia oivalluksia itsestä ja polun tallaamisesta kuitenkin vaikkei egosta eroon pääsekään.
Valaistuminen. Auenneet silmät.
Todellakin voi, kunhan siis määritellään ensin mitä niillä tarkoitetaan. Jos kuitenkin jätetään kolmassilmänamastehimmelit aiheen ulkopuolelle ja anna esimerkin omasta “valaistumisestani”.
Nuoruudessa adhd-piirteet ovat monesti täynnä sosiaalisia ongelmia ihan jo pelkän impulssikontrollin takia. Nuoret ei oikein itsekkään osaa sanoittaa sitä miltä milloinkin tuntuu ja miksi (joo siks ne psyket sitä kysyy vähä väliä) ja näiden impulssien tunnistaminen voi olla todella vaikeaa myös, ellei jopa mahdotonta alaikäiselle tunnistaa niitä ominpäin.
Aloin itse huomaamaan näitä impulsseja joskus 18v iässä kun teinin sosiaalinen elämä laajeni, mutta en sillonkaan osannut tunnistaa ja yksilöidä niitä. Se on aika tärkeää jos niitä haluaa oppia hallitsemaan.
Oli miten oli… Ensimmäinen kokemukseni psilosybiinin kanssa toi ne eteen palasina ja irrallaan toisistaan. Pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla kosketuksiin itseyteni kanssa ja “silmäni avautui”. Valaistuin ja kehitin itseäni.
Tuosta annosmäärien vaikutuksien kuvailuista vaikea kyllä sanoa mitään. Ehkä susta on vaan tullu parempi kasvattaa sieniä?
Egosta ei pääse eroon. Se on osa sinua ja mukanasi aina. Kannattaa tulla egon kanssa toimeen. Se puhuu sulle ja muille kiltimmin kun puhut itsellesi kiltisti.
Esimerkkinä narsistin ego. Se on riekaleina ja pahoinpidelty.
Nimenomaan sen takia sitä on tarve pönkittää kun se on heikko ja pahoinpidelty. Korostaminen koska se melkeimpä rukoilee huomiota. Tämä haavoittuneisuus vangitsee narsistiset piirteet käyttäytymismalliin mistä voi tulla kaava (narsismi) josta sairastuneen on melkein mahdotonta poiketa vaikka haluaisi. Narsismiin ei synnytä. Se kasvatetaan. Se ei ole kivaa edes narsistille. “Egoismi” tai “egoistisuus” ei ole synonyymi egon suuruudelle tai pienuudelle. Egon suuruus ei edes ole psykologinen käsite. Egoismilla tai egoistisuudella lähinnä kuvaillaan sitä kuinka ego hallitsee jonkun käyttäytymistä syystä tai toisesta. Narskujen ego pakottaa heidät kompensoimaan jotain mitä heillä ei ole. Psykopatia (suomalaisittain antisosiaalisuus, tyhmä sana) on yleisen käsityksen mukaan synnynnäistä.
Huomionarvoista, että nyt oon kännissä, mutta jos joku sanoo egon olevan jotenkin paha ja ei haluttu asia niin tämän ihmisen yleinen ymmärrys psykiatrian tieteenalalla harjoitetusta ajatus ja puhetavasta on aivan olematon. Siis kirjaimellisesti. Ego on yhtä iso, hyödyllinen sekä tarpeellinen osa yksilöä kuin kaksi kappaletta jalkoja tai keuhkopusseja. Osa ihmistä. Kun trippaat niin se säröilee ihan samalla tavalla kuin muutkin aistimukset itseydestäsi. Se EI häviä minnekkään. Koskaan.
Tätä ei kannata yrittää oikeasti koska tää menee jo aika sosiopaattisen kiusaamisen puolelle, kunhan havainnollistan. Voit testata tämän vaikka itse käytännössä jos osaat spotata narskun. Narskuilla on hyvin kaavamaista se, että kun tullaan tilanteeseen niin esillä on joku tarina jonka esittävät todellisena. Yleensä siinä on joko itseä korostavaa tai vastapuolta halventavaa narratiivia tai kumpaakin. Jos se on läheisesi niin se voi olla jopa rakennettu tarina kolmannesta osapuolesta jolla vaan “sattuu” olemaan samankaltaisuuksia sinuun. Haasta se tarina rauhallisesti tai ole yksinkertaisesti välinpitämätön ja vaihda luonnollisen tuntuisesti aihetta. Katso silmiä samaan aikaan, näet sen egon.
Muistutan. Narsku ei ihan oikeasti voi itselleen mitään. Jotkut yrittää ja harvoin onnistuu.
Jos testaat tätä kuitenkin niin ei kannata kovin suuria tunnontuskia potea. Tää kikka on ihan sama mitä he itse tekevät. Ainut ero sinun ja hänen välillä tässä on siis vain se, että sinä tiedostat sen. Hän ei. Narsismi ei ole mikään synonyymi älykkyydelle. Se on persoonallisuushäiriö.
Hiukan erikoista tämä on ollut, kun lähti menemään siihen, että kaikenlaiset hallusinaatiot ja visuaalit loppui. Vaikka popsi 4g ja oli aivan kuutamolla niin minkäänlaisia kummallisuuksia ei vaan tullu…vaikka päätyi jopa tietoisuutena kehon ulkopuolelle hetkeksi ihmettelemään. Mutta silmät auki ei mitään… Tuli vaan olo, että jotain on muuttunut.
Nyt 2g popsineena koki Ykseys-kokemuksen, muttei taaskaan silmät auki yhtään mitään ihmeellistä.
Tiedä näistä sitten…
En pohjaa ego-käsitystäni psykologiaan, psykiatriaan tms. Ymmärrän egon enemmän miten esim. Ramana Maharshi ym. henkiset opettajat opettavat. Ja näissä opetuksissa egon on “kuoltava”, jotta vapautuminen on mahdollista.
Tavallaan tuo egon “kuolema” on edeltänyt kaikkia tärkeimpiä kokemuksiani tattivaikutuksissakin. Menneisyys katoaa, minä minuna katoaa ja sen myötä “jokin muu” tulee esiin.
Tämä tuntuu kyllä noudattavan sitä, mistä henkiset opettajat puhuu. Miettinyt vaan juurikin sitä, että voiko mitään pysyvää saavuttaa “tatti-avusteisesti”…
Onhan tässä kohtuullisen lyhyessä ajassa paljonkin tapahtunut ja koen muuttuneeni pysyvästikin, että ehkä vastasin juuri itselleni Tuskin olisin tässä ilman näitä tattikokemuksiani
Hämmentävää kyllä. Eihän tuo perustu yhtään mihinkään ja on todella vaarallista opettaa ihmisille tuollaista. Usko vain mihin haluat, mutta ELÄ IKINÄ opeta, ohjeista, neuvo, vertaistue esimerkiksi masentunutta ihmistä tuollaisilla jutuilla. Noilla jutuilla voit ihan yhtä hyvin tuhota hänen mahdollisuuksiaan parempaan elämään kuin myös ehkä auttaa hetkellisesti tunnetasolla. Siihen on syynsäkkin miksi psykologiaa opiskellaan. Yksinkertaisesti siksi, että se toimii psykiatrian käytännössä jota pitää opiskella myös jos sitä haluaa oikeasti harjoittaa. Kaikki pseudopaska faktaviitalla voi tappaa. Kirjaimellisesti.
Tuskimpa itse enään olisin täällä jos olisin lähtenyt hurahtamaan johonkin kolmassilmänamastehimmeleihin itsetuhoisen masentuneena.
Minulle tulee lähinnä tuosta tarinastasi tunne, että rakennat itsellesi jonkinlaista onnistumisen narratiivia tässä “mestarien” maailmassa. Esoteerinen titteli tai kruunu.
Ehkä osaat itsekkin nähdä tuon ristiriitaisuuden “ego kuolemassa” ja näiden opettajien tai mestarien dogmaattisessa maailmankuvassa. Vuosisadasta toiseen nämä gurutyypit eivät koe mitään tarvetta todisteille tai edes väittelylle aiheesta. Egosentrismiä.
Jos taas puhutaan verrokkina vaikka kunfutse- ajatuksen suuntauksista, stoalaisuudesta tai muista antiikin kreikan filosofian ja psykologian esiasteista, niin nämä mukailevat käytännönläheistä psykofilosofiaa joka on kehittynyt luonnontieteiden vuorovaikutuksessa. Suosittelen sulle ontologian tekstejä.
Tai edes Mahatma Gandhia.
En kyllä usko, että omiasi sepität tuosta annoskokojen vaikutuksista vaan pidän tuota toistaiseksi ihan mielenkiintoisena ja pohdinnan arvoisena.
Tai itseasiassa… Mahatma Gandhi on tähän tilanteeseen aivan täydellinen, 5/5. Suosittelen aloittamaan hänen teksteistään ja siirtymään siitä sitten nykyaikaiseen filosofiaan ja psykologiaan.
Tässä on kanssa sellainen hassu juttu, että yleinen käsitys esimerkiksi Ramana Maharshin opetuksista ja hänen edustamistaan(hänen hyväksymistään) koulukunnista ja ajatuksen suuntauksista on yksinomaan mystisismin vastaisia. Eli siis täysi vastakohta tuolle mitä sinä haet näistä “opeista” jotka olet jostain lukenut.
En mielestäni ole neuvonut ketään, saatikka neuvonut masentuneita tmv. Koitin ainakin muotoilla asiat omasta viitekehyksestä. Jokaiselle lukijallle tämä tiedoksi.
Mulle on omat hommat selvä, eikä ole tarvetta väitellä eikä perustella. Ei tarvi pelästyä, olla huolissaan tai muuta. En ole itsetuhoinen, ei egon “voittaminen” tarkoita fyysistä kuolemaa
Mulla on pitkä tausta henkisen kasvun asioissa… vaivaiset 32 vuotta. Tiedän kaiken tarpeellisen teorian jo
Enemmän tässä nyt lienee kyse tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä.
Olettaisin, ettei kukaan lähde tavoittelemaan “valaistumista”, Totuuden oivallusta (miksi sitä nyt haluaakaan nimittää), ilman riittävää taustateoriaa, perehtyneisyyttä sekä sydämen paloa asiaan.
Toisekseen, ilman riittävää perehtyneisyyttä ja asialle omistautumista mitään ei voi edes tapahtua. Siinä mielessä tuntuu hassulta näin voimakas hyökkäys aihetta kohtaan.
Lyhyesti vielä Maharshista, koska tämä ei ole usko- ja oppijärjestelmien ketju… Mutta jokaisen non-dualistuudesta opettaneen ja opettavan opetukset ovat todella herkkiä väärintulkinnoille, koska non-dualismia ei egomielen järkeily voi mitenkään ymmärtää. Ja toisekseen ego pelkää näitä oppeja, koska ne ovat uhka sen olemassaololle.
Ellei opetukselle ole valmis, ei se haittaa. Jokaisen polku on yksilöllinen ja jokainen herää kun hänen aikansa on.
Hitto. Just kun se oli vetämässä tooraansa ylös soluttautuneena Akropoliksen puhujan korokkeelle, sieltä helmoista pomppaskin exäni. Ihan liian freudilaista pöpinää. Meni hauska trippi pilalle.
Näin se vaan menee, että silloin kun itse luulet kontrolloivasi matkaa, pomppaakin alitajunta mukaan heijastumiensa kanssa. Sama homma näissä kolmassilmänamastehimmeleissä. Omalla motiivilla kontrolloit matkaa ja tripin vahvistuessa menetät kontrollin siinä tilassa jonka rakentamiseen itse ensin osallistuit. Näin olet rakentanut valmiin narratiivin tripille kun eteen pomppaakin jotain mitä et ymmärrä. Sulle se on “suuri mestari”, “jumala” tai “ykseys” ja valaistuminen. Neurologisella tasolla taas olet vain sekaisin kuin joulupukki kanarialla.
Valehtelet siis itsellesi paremman toivossa. Se on ihan normaalia, mutta ei kannata jatkaa. Se on vaarallista.
Se mikä noista sun jutuista tekee erityisen huolestuttavia, on se, kuinka puheissasi toistuu tämä ego jonkinlaisena pahana asiana mistä pitää päästä eroon. Siihen kun lisää tämän onnistumisen narratiivinen asema mitä haet, niin alkaa kuvio olla jo aika selvä.
Psykiatrian julkisessa keskustelussa on ihan hirveästi freudilaista pöpinää siitä kuinka naisilla on suurempi taipumus lähteä seuraamaan näitä patriarkaalisen mystisismin mestareita tai ainakin rakennettuja kuvitelmia heistä. Ehkä siinä on joku pointti olemassakin, itse en sitä ainakaan vielä tavoita vaikka olenkin tällaista enimmäkseen nähnyt naisten harjoittavan.
Monissa aasian maissa ja ihan jopa jenkeissä nämä kuviot ovat viimeisen vuosisadan(nykyaika) aikana paisuneet satoja ihmishenkiä vieviksi kulteiksi. Jos jatkossa koet sen “hyökkäyksenä” tai vastaavana kun nämä sun harhat kielletään niin koita ymmärtää, että sille on ERITTÄIN painava syy eikä se ole mikään hyökkäys. Se on silkkaa huolta sinusta ja ympäristöstä.
Viekää minut muurahaispesän luokse ja näyttäkää minulle muurahainen, joka on niin mahtava ja poikkeava muihin muurahaisiin verrattuna että häntä kutsutaan valaistuneeksi muurahaiseksi.
Halla-aho? En ole kerran tai kahdesti vaan peräti kolmesti kuullut kuinka eläkeläisikäinen vannoo hänen nimeensä ja uskoo maailman pelastuvan kun Jussi puhuu.
Tuskin olisin tässä ilman näitä tattikokemuksiani 
En ole kerran tai kahdesti vaan peräti kolmesti kuullut kuinka eläkeläisikäinen vannoo hänen nimeensä ja uskoo maailman pelastuvan kun Jussi puhuu.