Helou! Minä olen sairastanut Todella kauan laaja-alaista ahdistusoireyhtymää. Olen tutkinut asiaa ja moni tutkimus kertoo että mikroannostuksesta on ollut apua silloinkin kun perinteiset lääkkeet eivät auta.
Onko muilla kokemuksia?
Avatkaa minulle vähän miten olette käyttäneet yms.
Oma kokemus on, että sienet sopivat huonosti ahdistuneen olon kanssa. Myös mikroannostus aiheuttaa todella epämukavan olon, jos pohjalla on ahdistusta. Sekä oireiden kokeminen että vaikutukset ovat yksilöllisiä, joten en kuitenkaan yleistäisi omaa havaintoa.
Näissäkin jutuissa voi olla vähän pientä ristiriitaa, vaikka ahdistuneena varmaan parempi jättää sienet syömättä.
Sillä tiedän ainakin yhden tyypin, jolla on ihan diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja SSRI-lääkitys, ja hän koki saaneensa sienistä hyötyä.
Myöhemmin kertoi päässeensä lääkityksestä eroon.
Kuullut myös juttuja, et joillain asiat ois voinu pahentua trippien myötä, jos on mennyt mieli maassa niin tekemään.
Jos siis “tajuaa” jotain, et elämä on merkityksetöntä jne.
Tiedä miten paikkansa pitävää, mut tämmöisiä vähän synkempiä juttuja luettu myös.
1 tykkäys
Ei tosiaan voi yleistää edes yhden ihmisen kohdalla. Minullakin aikanaan sienet auttoivat ahdistukseen ja löysin niiden avulla aivan erilaisen elämänilon. Sienissä kaikki huokui merkitystä ja sain matkamuistoksi elämääni merkityksellisyyden tunteen. Nykyisin ahdistus estää käytön, mikä on harmillista. Tilanne on kovin erilainen ja sen myötä vaikutukset. Tai voihan niitä ottaa, mutta olo on melko tuskallinen.
Sen mitä itse sieniltä muistan, nii tyyliin gramman annoksilla cubensista ei alkanu ahdistaa, ja matka oli mieto ja aika hallittavissa. Tästä on vaan aikaa jo useampi vuosi. Kuitenki sit kerran microdosella on tullu semmonen ahdistava tunne.
Ja psilosiinihan muistuttaa serotoniinia, ja sitoutuu niihin reseptoreihin, mikä vois selittää ne onnen tunteet matkan aikana. Kuitenki samaan aikaan voi kokea sitä ahdistusta myös.
E: Olisiko tämmöisten ihmisten viisaampaa lähteä vain tarpeeksi pienillä annoksilla liikeelle, ja katsoa mihin suuntaan matka vie? Kuten vaikka 0.5 grammaa cubensista, ja siitä ylöspäin? Ja sit unohtaa kaikki “trip stopperit”, rauhoittavat, ym.
Toisaalta pieniä annoksia sanotaan välillä haastavemmiksi, kuin isoja, missä irtipäästäminen voi olla helpompaa.
Myöhäinen vastaus ja pahoittelut siitä. Tällä foorumilla on ollut menneisyydessä joitain viestejä joita ainakin itse epäilen jonkin tason spämmiksi ja en tiedä aiheuttaako se joskus tämänkaltaisilla viesteillä sen ettei niihin vastata koska saatetaan ajatella että kyseessä ei ole aito tapaus. Periaatteessahan jokainen kysymys ja vastaus mitä tänne kirjoitetaan voi auttaa tulevaisuudessa muitakin joten siinä mielessä ihan hyvä että asioita kysellään. Mutta tietysti jos kyseessä ei ole oikea tapaus niin se voi aiheuttaa turhaantumista.
Luulisin että valtaosa ihmisistä kokee elämässään ainakin jonkin tasoista ahdistusta jossain pisteessä. Oli se sitten lyhytkestoisempaa tai pitempää ja tyypiltään sosiaalista tai jonkin muun laista kuten vaikkapa taloudellisesta tilanteesta johtuvaa stressiä ja ahdistusta, tai myös esim. aivojen kemikaalisesta epätasapainosta johtuvaa, tai mitä nyt vain. Ahdistusta siis on hyvinkin monen laista ja jos hakee apua sen hallitsemiseen tai parantamiseen niin pitäisi ehkä ensin ymmärtää minkälaisesta ahdistuksesta on kyse. Yleisesti ottaen jos ajatellaan ahdistuksen ja sienien sopimista yhteen niin sienet voivat korostaa ahdistusta mutta vastaavasti myös laskea sitä ja monen tyyppisistä ahdistuksista voi sienien avulla päästä melko pitkälti jopa eroonkin. Ajatellaan jos saat meditoitua itsesi riittävän tasapainoiseen tilaan niin se auttaa hyvinkin paljon erilaisten ahdistustilojen kanssa. Ja syvällisemmät kokemukset sienien kanssa voivat avartaa maailman kuvaa ja ymmärrystä maailmankaikkeudesta joka omalla tavallaan auttaa suhteuttamaan asioita ja joka voi siten auttaa myös ahdistuksen kanssa.
Mikään ei ole kuitenkaan varmaa ja tässä voidaan puhua vain siitä miten sienet yleensä voivat ihmistä auttaa.
2 tykkäystä
Kiitos! Kyllä, olen ihan aito tapaus.
Olen siis sairastanut masennusta ja ahdistusoireyhtymää jo reilu 20 vuotta. Kyseessä ei ole sosiaalinen ahdistus, vaan täysin ulkopuolisista tekijöistä riippumaton juttu. Välillä on parempi ja välillä se ahdistus"kohtaus" saattaa tulla aivan tyhjästä.
Käyn töissä ja pystyn toimimaan, mahdollisesti tottumus vaikuttaa asiaa. Olen itse pohtinut että syy saattaisi olla hypotalamuksen yliaktiivisuudessa. Tehokasta lääkitystä ei ole löytynyt. Vähän kaikkea on kokeiltu ja niin korkeilla annoksilla mitä voi, mutta ei riitä.
Olen valmis ottamaan sen riskin että olo pahenee, jos mahdollisuus on myös positiiviseen vaikutukseen.
Olisin valmis sähköhoitoonkin, mutta sitä ei ole ainakaan vielä haluttu kokeilla, koska vielä Ehkä saattaisi olla joku lääkeyhdistelmä, joka Ehkä saattaisi toimia.
Useamman dokumentin ja tutkimuksen perusteella, sekä sähköpostien, joita olen vaihtanut Johns Hopkins- lääketieteellisen tiedekunnan tohtorin kanssa, kuka on tehnyt tutkimusta nimenomaan psilosybiinin vaikutuksesta ahdistuksen hoidossa, olen suht vakuuttunut että kokeileminen olisi hyvä vaihtoehto. Annostusta olen vähän arponut. Olen kuitenkin isokokoinen ja aivot on uitettu kaikenmaailman lääkkeissä.
Jos on tarjota ehdotuksia, niin otan mielelläni vastaan.
1 tykkäys
Jos sähköhoitoa on jo ehdotettu, voisitkohan päästä ketamiinihoitoon? Hoitoympäristö ei ole terapeuttinen, mutta ainakin tilanne on turvallinen.
Ketamiinia ei ole ehdotettu. Ylipäätään lääkitys on ollut suorastaan ylikonservatiivinen. Pelkkää serotoniinin takaisinoton ehkäisijää eri muodoissa.
Tällä hetkellä ahdistusoireet ovat niin pahat että niistä on riesaa jopa töissä.
Alkaa huumorintaju loppua pikkuhiljaa.
Tilanteesi kuulostaa vaikealta. SSRI on ensilinjan lääkitys, joka ilmeisesti auttaa osaa. Haittavaikutukset tulevat niillekin, jotka eivät hyödy lääkehoidosta.
Terapiat ja meditaatioharjoitukset olet kaiketi jo kokeillut? Onko niistä ollut apua? Sienitripistä saattaisi olla hyötyä, mutta kannattaa olla varovainen ja suosittelen luotettavaa matkavahtia.On aika mahdotonta neuvoa, kukaan muu ei tunne juuri sinun tilannettasi yhtä hyvin kuin sinä.
Olisi hienoa, jos pystyisit keskustelemaan hoitotahon kanssa avoimesti. Se ei valitettavasti ole kieltolain takia hyvä idea.
Toivottavasti tämä ei ole aiheen vierestä tai muutoin sääntöjen vastainen viesti…
Mutta tuli mieleen, että onko mahdollista saada hoitavan tahon kautta farmakogeneettinen paneeli? Jos on geenipoikkeamia niin jotkut lääkeaineet ei sovi tai annostusta pitää säätää eri tavalla mitä ns normaalit geenit omaavilla. Tuloksen myötä olisi mahdollista katsoa onko nykyisessä lääkehoidossa korjattavaa.
Sitä on varmaan viisainta kysyä hoitotaholta. Jos minulla olisi perusteltu syy epäillä lääkeaineen sopivuutta, en varmaankaan käyttäisi sitä ilman tutkimuksia. Pelkkä annostuksen sopivuus tuskin on peruste kalliihkolle tutkimukselle. Lääkityksen oikea annostus haetaan yleisesti aloittamalla pienellä annoksella ja lisäämällä, kunnes saadaan haluttu hoitovaste.
Kiitos vastauksista!
Tällä hetkellä hoito on ainoastaan lääkkeellistä. Meditoin kyllä, mutta valitettavasti apu on varsin hetkellinen ja ahdistus"kohtaukset" ovat päivittäisiä.
Mahdollisesti joku muukin psykedeeli saattaisi auttaa, mutta käsitykseni mukaan psilosybiini on parhaiten tutkittu juuri ahdistuksrn hoidossa.
Olen jo pyytänyt myös sähköshokkihoitoa, mutta se kuulemma tehoaa lähinnä masennukseen.
Kiitos vielä paljon avusta!
Itselläkin on ahdistusta ja muita ongelmia, joita on tarkoitus yrittää helpottaa sienien avulla kun lääkkeet ei oikein tepsi. Aikaisempaa kokemusta on, mutta silloin se oli enemmän viihdekäyttöä eikä toisaalta ollut pää/elämä niin huonossa kunnossakaan.
Päivitän tilannetta kunhan muu perhe jossain vaiheessa lähtee käymään muualla että saan talon itselleni, sienet kävin jo syksyllä hakemassa pellolta.
Siihen asti mietin annostusta ja “settingiä”, varmaan pötköttämään sänkyyn ja jotain sopivaa musiikkia taustalle. Spotifyssä on jotain ihan psykedeeliterapiaa varten tehtyjä soittolistojakin mitä voisi kokeilla.
Sähköhoito on rajua verrattunna psykedeeleihin eikä tosiaan ole tarkoitettu ahdistuksen hoitoon. Meditoinnin lisäksi kannattaa tarkastella kriittisesti ja rehellisesti myös omaa elämäntilannetta ja elintapoja. Oletko tehnyt kaiken voitavasi niiden suhteen? Liikunta, ravinto, uni, päivärytmi, arkirutiinit, luova toiminta, mahdolliset riippuvuudet, sosiaaliset suhteet, työ, osallistuminen yhteiskuntaan. Kaikki nämä voivat tuottaa vaikeuksia masennuksessa/ahdistuneena, mutta niiden kuntoon saaminen tarjoaa myös apua ja onnistumisen kokemuksia.
Kiitos viestistä!
Tässä 24 vuoden aikana olen käynyt läpi kaiken mahdollisen.
Ja suurin ongelma on nimenomaan ahdistus, joka oirehtii päivittäin ja täysin ilman järjellistä syytä. Olo saattaa olla täysin rento ja rauhallinen ja fyysinen ahdistusaalto saattaa “käydä päälle” aivan tyhjästä.
Olen kokeillut mindfulnessia, meditaatiota, maadoittamista, huolituolia yms.
Siksi tämä psilosybiini on jotakuinkin viimeinen vaihtoehto.
Ymmärrän tuskasi. Jos päädyt kokeilemaan tatteja, valmistaudu huolella ja järjestä tilanne turvalliseksi ja miellyttäväksi. Lähes aina se menee hyvin, kun otat mukaan hyviä ajatuksia. Ja jos se ei olisikaan mukavaa, muista että se menee ohi.
3 tykkäystä
Niin, trippi tuskin voi jäädä päälle, kun psilosiinihan hajoaa maksassa epäaktiiviseksi. Mutta voiko vaikean kokemuksen jälkeen jäädä jotain pidempiä jälkioloja, tai enemmän jälkipuintia, tms.?
1 tykkäys
Olen reilu kolmekymppinen nainen ja ahdistus sekä masennus on ollut osa elämääni. Lapsuutta väritti vanhemman alkoholisimi ja olenkin käynyt useamman vuoden terapiassa työstämässä menneisyyttäni. Olen lukenut paljon psilosybiineistä; niin ulkomaisia lääketieteen julkaisuja kuin käyttökokemuksia. Niiden pohjalta mielenkiintoni on herännyt ja olisin halukas tietämään, voisiko niistä olla hyötyä mm. läsnäolon parantamiseen sekä oman itsensä ymmärtämisen suhteen. Haluaisin aidosti tuntea olevani onnellinen sekä tajuta, että elämässäni on kaikki kunnossa. Luonteeltani olen herkkä ja tunteellinen ja mietin voisiko kokemus olla liian raskas. Lisäksi haluaisin kuulla, onko psilosybiineilla vaikutusta unen laatuun?
Kuulostaa paljon omalta tilanteeltani. Luin satoja artikkeleja, tutkimuksia, kokemuksia ja ahmin tietoa pari vuotta psilosybiineistä. Pari matkaa takana, micro dosingia kokeillut myös tietyin ajanjaksoin. Koen saaneeni selvyyttä traumoihini, kasvaneeni ihmisenä ja tietynlainen ymmärrys, hyväksyminen ja armeliaisuus on edistynyt suuresti. On varmasti monen pienen palapelin palan kokonaisuuden summa. Olen hoitanut itseäni niin monella tapaa ja kokeillut kaikkea mahdollista; satoja tunteja erilaisia terapioita, lääkkeitä (kaikki psykiatrin/lääkärin) määräämiä, hypnoosia, akupunktiota ym ym. Mindfullness, hengitysharjoitukset ja psilosybiini. Siinä ehkä mun kohdalla tärkeimmät tekijät. Koen, että sienet pistivät ison palapelin palat järjestykseen. Mutta matka on kesken. Tiedän olevani oikealla tiellä. En halua neuvoa mihinkään erityisesti. Toiselle toimii toiset jutut kun toiselle. Ehkä haluan sanoa, että etsi ja kokeile mikä juuri sinulle on avuksi. Ja älä luovuta vaikka seinä tuntuu tulevan vastaan. AINA on toivoa.
1 tykkäys