Varmaan ADHD voi vahvistaa häiriötekijöiden merkitystä kokemuksen aikana, mutta tuollainen tilanne aiheuttaa herkästi ikäviä olotiloja kenelle tahansa.
Jos eläimiltä ei saa rauhaa ystävän/tuttavan avustuksella tai muilla keinoilla, lienee vaihtoehtoina annoksen alentaminen tai sen hyväksyminen, että lemmikkien mahdollinen levottomuus voi vaikuttaa ikävästi kokemukseen.
Mulla on kans ADHD
Kun käytän sieniä johonki tarpeeseen, ni kuuntelen aina psytrancea. Enemmän psykeä ku teknoa. Musiikki auttaa mua pysymään polulla. Visuaalit on näyttävämpiä ja meno kokonaisuudessaan… No, psykedeelisempää. Nautin matkalla eniten visuaaleista.
Olen kokeillut ilman musiikkia ja sit jotain ambienttijuttui, mut ne lähinnä ahistaa, koska en pääse etenemään.
Aivot kaipaa hirmusta aistitykitystä. Mitä enempi, ni sen parempi.
Sit jälkilöylyissä tapahtuu se tarvittava muutos ajatuksissa. Tai kyl siinä matkalla tulee niit ajatuksia ja kohtaamisia, mut jälkilöylyissä ne konkretisoituu.
Mä matkustan aina yksin. Tokikin olisin avoin matkakumppaneille, mutta elämäni on sellaista, että matkakumppanin tulisi olla joku elinpiirini ulkopuolelta.
Mie oon kans adhd persoonaja tunnistan tästä Transsin kokemuksista myös omani. Alussa homma voi olla hyvinkin sekavaa “tykitystä” verrattuna normaalin arjen ajatusten “tykityksiin”.
Jälkilöylyissä taas ajatus kulkee kirkkaammin kuin metyylifenidaattia käyttäessä ja isompien annoksien pitkäkestoiset vaikutukset antavat joskus mahdollisuuden tiputtaa lääkkeet kokonaan jopa viikoksi.
Itselläni on myös ADHD-diagnoosi. Parin viime vuoden aikana on tullut käytyä läpi lääkityksistä lyhyt- ja pitkävaikutteinen metyylifenidaatti sekä lisdeksamfetamiini. Ja näiden yhdistelmiä lääkärin ohjauksella. Omalla kohdalla em. lääkkeet saivat työn ja elämän paremmin reilaan. Mutta ovat tuoneet mukanaan myös kosolti muita ongelmia.
Syy kirjoittaa tähän ketjuun on se, että vaikutan löytäneen säännöllisestä psilosybiinin mikro- ja miniannostelusta paljon perusteellisemman tuen elämään ADHD-aivojeni ja tunnepuolen haasteideni kanssa. Mainitsinkin tästä tuossa toisessa ketjussa. Postauksesta löytyy linkki mikroannostelua käsittelevään Reddit-yhteisöön, jossa ADHD mainitaan hyvin usein jäsenten kertomuksissa.
Tässä muutamia havaintoja työpäivistä mikroannoksen ottamisen jälkeen:
Muutama havainto vapaa-ajasta vajaan parin kuukauden säännöllisen mikroannostelun ja muutamien viikonloppuina otettujen miniannosten jälkeen:
Kukin on yksilö, eikä tästä todellakaan kannata vetää mitään itseä koskevia johtopäätöksiä. Mutta ainakin omalla kohdallani vaikuttaa onnekkaasti siltä, että psykedeelien mikro- ja miniannostelu saattaa toimia paremmin itselleni ADHD:ni kanssa pärjäämiseen kuin lääkestimulantit.
Vaikka mm. empatogeeneista on vuosien takaa kokomusta, psykedeelit ovat itselleni verrattain uusi tuttavuus. Olen toistaiseksi vasta testannut mikro- ja miniannoksia psilosybiinin ja tunnetun ällällä alkavan psykedeelin kanssa. Miniannokset ovat johtaneet mm. uskomattamalta tuntuvaan rauhallisuuden ja hyperfokuksen tilaan. Musiikin kuuntelu ja metsässä kävely ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Olin sitten psykedeelin vaikutuksen alaisena tai en.
Koitan piipahtaa joskus uudelleen täällä raportoimassa. Tsemppiä kaikille muille neurojuttujen kanssa painiville. Kiitos kun olette jakaneet kokemuksianne.
Ajattelin kertoa kuulumisia, jos siitä olisi hyötyä muillekin ADHD lajitovereilleni.
Olen keskittynyt meditoimaan, opettelemaan läsnäoloa sun muita henkisiä harjoituksia ja tuntuu, että tästä on ollut iso apu ihan normi arjessa mutta myös tatteja popsiessa. Kun on oppinut hiljentämään mielen, siitä on ollut iso apu tattinousuissakin.
Suosittelen lämpimästi meditaation tmv. harjoittamista kaikille 
Todellakin! Meditaatio tai nykyslangilla “mindfullness” on aivan todella hyvä harjoitustapa keskittymiselle. Auttanut minua uniongelmien kanssa myös joihin adhd tekee omat vivahteensa.
Meditaatio ei ole dogmaattista joten mitään oppeja ei kannata seurata. Joitakin hengitystekniikoita ja niihin liittyviä mantroja kannattaa kyllä kokeilla.
Seuraan! Tähän haluaisin itsekin! Lääkitys on ja turruttaa tunteita! Suoritan, en elä. En saa yhteyttä kuten ennen, asiat joista olen nauttinut ei tuota enää samaa iloa. Robotti. Lopettanut ja aloittanut aina uudestaan.
Onko sulla concerta käytössä? Mulla on myös vuosia sitten diagnosoitu add ja concerta teki tuota samaa, sit sain vaihdettua Elvanseen pienimmällä mahdollisella annoksella. En silti tykkää lääkkeestä ja siihen on viharakkaussuhde, koska se auttaa niin hitosti mutta liian usein vaan ahdistaa.
Oon aika aistiyliherkkä ja voin samaistua Mettabhavanan trippauskokemukseen. Suihku saattaa tuntua raastavalta, silitys alkaa tuntua aika nopeastikin siltä kuin raastinrautaa vedettäisiin iholla. Sienet herkistää entisestään mun aisteja missä on omat hyvät puolensa - oon kokenut ihan jumalaista seksiä trippaillessa 
mutta viimeksi tapahtui ikävä juttu. Mies silitteli mua ennen tripin alkua ja se oli tosi ihanaa, mutta sitten trippi alkoi ja “peak”. En pystynyt puhumaan ja pyytämään että lopettaisi silittämisen ja se oli aivan hirveetä, kun tuttuun tapaan se alkoi tuntua liialta. Ajatukset kulki kuin pikajuna, sain keskityttyä kuten aina tripissä ja ymmärsin ettei toinen pahalla vaan päinvastoin, mutta en saanut sanaa suusta. Jälkikäteen olin ihan hermoromahduksen partaalla ja laitoin jäätä iholle. Vitutus ja paska fiilis kesti useamman päivän ton jälkeen. Mut siinä opittiin, että jokainen trippi on erilainen ja että kaikenlainen aloitteenteko minkäänlaiseen asiaan pitää tulla trippaajalta itseltään.
Mutta kiehtovaa tuo sienten vaikutus keskittymiseen. Samoin hapon. Saan ajatukset kiinni.
Silitys kauhistus mullekin! Hiuksiin ei kans saa koskea. Rastat oli muuten ihanat (kuin juuret päästä 
) mut kasvo liian painaviksi ja ihoa vasten karkeat.Täytyypä koittaa pienentää omaa annosta, samaa syön kun sä. Oon käyny läpi attentinia ja guanfasiinia (en kyllä edes tähän koskisi) lukuunottamatta kaikki. Yrittänyt olla ilmankin. Paras ois asua jossain metsän keskellä. Toi sun kokemus järkyttävä, pystyn samaistumaan. Tosta jää “jälki” jonka keho muistaa. Mulle käyny sitä sun tätä ja luottamus ihmisiin vähissä. Silti, kohtaamiset niitä joita janoan. Ettei kukaan tulisi liian lähelle. Tiedätkö mitä tarkotan?
Tiiän täysin! Sienet on saaneet mua avoimemmaksi ihmiseksi ja sit toki hyvä parisuhde ja hyvät ystävyyssuhteet. Mutta on tää pitkä tie oppia lapsuudessa saaduista käytösmalleista ja minä pärjään yksin-asenteesta pois.