Psilosybiinisienet ja ADHD

Varmaan ADHD voi vahvistaa häiriötekijöiden merkitystä kokemuksen aikana, mutta tuollainen tilanne aiheuttaa herkästi ikäviä olotiloja kenelle tahansa.

Jos eläimiltä ei saa rauhaa ystävän/tuttavan avustuksella tai muilla keinoilla, lienee vaihtoehtoina annoksen alentaminen tai sen hyväksyminen, että lemmikkien mahdollinen levottomuus voi vaikuttaa ikävästi kokemukseen.

1 Like

Mulla on kans ADHD
Kun käytän sieniä johonki tarpeeseen, ni kuuntelen aina psytrancea. Enemmän psykeä ku teknoa. Musiikki auttaa mua pysymään polulla. Visuaalit on näyttävämpiä ja meno kokonaisuudessaan… No, psykedeelisempää. Nautin matkalla eniten visuaaleista.
Olen kokeillut ilman musiikkia ja sit jotain ambienttijuttui, mut ne lähinnä ahistaa, koska en pääse etenemään.
Aivot kaipaa hirmusta aistitykitystä. Mitä enempi, ni sen parempi.

Sit jälkilöylyissä tapahtuu se tarvittava muutos ajatuksissa. Tai kyl siinä matkalla tulee niit ajatuksia ja kohtaamisia, mut jälkilöylyissä ne konkretisoituu.

Mä matkustan aina yksin. Tokikin olisin avoin matkakumppaneille, mutta elämäni on sellaista, että matkakumppanin tulisi olla joku elinpiirini ulkopuolelta.

1 Like

Mie oon kans adhd persoonaja tunnistan tästä Transsin kokemuksista myös omani. Alussa homma voi olla hyvinkin sekavaa “tykitystä” verrattuna normaalin arjen ajatusten “tykityksiin”.
Jälkilöylyissä taas ajatus kulkee kirkkaammin kuin metyylifenidaattia käyttäessä ja isompien annoksien pitkäkestoiset vaikutukset antavat joskus mahdollisuuden tiputtaa lääkkeet kokonaan jopa viikoksi.

1 Like

Itselläni on myös ADHD-diagnoosi. Parin viime vuoden aikana on tullut käytyä läpi lääkityksistä lyhyt- ja pitkävaikutteinen metyylifenidaatti sekä lisdeksamfetamiini. Ja näiden yhdistelmiä lääkärin ohjauksella. Omalla kohdalla em. lääkkeet saivat työn ja elämän paremmin reilaan. Mutta ovat tuoneet mukanaan myös kosolti muita ongelmia.

Syy kirjoittaa tähän ketjuun on se, että vaikutan löytäneen säännöllisestä psilosybiinin mikro- ja miniannostelusta paljon perusteellisemman tuen elämään ADHD-aivojeni ja tunnepuolen haasteideni kanssa. Mainitsinkin tästä tuossa toisessa ketjussa. Postauksesta löytyy linkki mikroannostelua käsittelevään Reddit-yhteisöön, jossa ADHD mainitaan hyvin usein jäsenten kertomuksissa.

Tässä muutamia havaintoja työpäivistä mikroannoksen ottamisen jälkeen:

  • ajoittain uskomaton laser-keskittyminen kokouksissa
  • olen sosiaalisempi
  • käytän värikkäämpää kieltä
  • koen itseni luovemmaksi
  • koen itseni rauhallisemmaksi

Muutama havainto vapaa-ajasta vajaan parin kuukauden säännöllisen mikroannostelun ja muutamien viikonloppuina otettujen miniannosten jälkeen:

  • tuntuu, että elämässäni on enemmän syvyyttä
  • olen alkanut kiinnittää fyysiseen ja henkiseen terveyteeni merkittävästi enemmän huomiota
  • vaikuttaa siltä, että vanhemmuus, parisuhde ja elämä ylipäätään sujuvat paremmin kuin vuosiin

Kukin on yksilö, eikä tästä todellakaan kannata vetää mitään itseä koskevia johtopäätöksiä. Mutta ainakin omalla kohdallani vaikuttaa onnekkaasti siltä, että psykedeelien mikro- ja miniannostelu saattaa toimia paremmin itselleni ADHD:ni kanssa pärjäämiseen kuin lääkestimulantit.

Vaikka mm. empatogeeneista on vuosien takaa kokomusta, psykedeelit ovat itselleni verrattain uusi tuttavuus. Olen toistaiseksi vasta testannut mikro- ja miniannoksia psilosybiinin ja tunnetun ällällä alkavan psykedeelin kanssa. Miniannokset ovat johtaneet mm. uskomattamalta tuntuvaan rauhallisuuden ja hyperfokuksen tilaan. Musiikin kuuntelu ja metsässä kävely ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Olin sitten psykedeelin vaikutuksen alaisena tai en.

Koitan piipahtaa joskus uudelleen täällä raportoimassa. Tsemppiä kaikille muille neurojuttujen kanssa painiville. Kiitos kun olette jakaneet kokemuksianne.

3 Likes

Ajattelin kertoa kuulumisia, jos siitä olisi hyötyä muillekin ADHD lajitovereilleni.
Olen keskittynyt meditoimaan, opettelemaan läsnäoloa sun muita henkisiä harjoituksia ja tuntuu, että tästä on ollut iso apu ihan normi arjessa mutta myös tatteja popsiessa. Kun on oppinut hiljentämään mielen, siitä on ollut iso apu tattinousuissakin.
Suosittelen lämpimästi meditaation tmv. harjoittamista kaikille :blush:

3 Likes

Todellakin! Meditaatio tai nykyslangilla “mindfullness” on aivan todella hyvä harjoitustapa keskittymiselle. Auttanut minua uniongelmien kanssa myös joihin adhd tekee omat vivahteensa.
Meditaatio ei ole dogmaattista joten mitään oppeja ei kannata seurata. Joitakin hengitystekniikoita ja niihin liittyviä mantroja kannattaa kyllä kokeilla.

Seuraan! Tähän haluaisin itsekin! Lääkitys on ja turruttaa tunteita! Suoritan, en elä. En saa yhteyttä kuten ennen, asiat joista olen nauttinut ei tuota enää samaa iloa. Robotti. Lopettanut ja aloittanut aina uudestaan.

Onko sulla concerta käytössä? Mulla on myös vuosia sitten diagnosoitu add ja concerta teki tuota samaa, sit sain vaihdettua Elvanseen pienimmällä mahdollisella annoksella. En silti tykkää lääkkeestä ja siihen on viharakkaussuhde, koska se auttaa niin hitosti mutta liian usein vaan ahdistaa.

Oon aika aistiyliherkkä ja voin samaistua Mettabhavanan trippauskokemukseen. Suihku saattaa tuntua raastavalta, silitys alkaa tuntua aika nopeastikin siltä kuin raastinrautaa vedettäisiin iholla. Sienet herkistää entisestään mun aisteja missä on omat hyvät puolensa - oon kokenut ihan jumalaista seksiä trippaillessa :drooling_face: mutta viimeksi tapahtui ikävä juttu. Mies silitteli mua ennen tripin alkua ja se oli tosi ihanaa, mutta sitten trippi alkoi ja “peak”. En pystynyt puhumaan ja pyytämään että lopettaisi silittämisen ja se oli aivan hirveetä, kun tuttuun tapaan se alkoi tuntua liialta. Ajatukset kulki kuin pikajuna, sain keskityttyä kuten aina tripissä ja ymmärsin ettei toinen pahalla vaan päinvastoin, mutta en saanut sanaa suusta. Jälkikäteen olin ihan hermoromahduksen partaalla ja laitoin jäätä iholle. Vitutus ja paska fiilis kesti useamman päivän ton jälkeen. Mut siinä opittiin, että jokainen trippi on erilainen ja että kaikenlainen aloitteenteko minkäänlaiseen asiaan pitää tulla trippaajalta itseltään.

Mutta kiehtovaa tuo sienten vaikutus keskittymiseen. Samoin hapon. Saan ajatukset kiinni.

1 Like

Silitys kauhistus mullekin! Hiuksiin ei kans saa koskea. Rastat oli muuten ihanat (kuin juuret päästä :sweat_smile::heart_eyes:) mut kasvo liian painaviksi ja ihoa vasten karkeat.Täytyypä koittaa pienentää omaa annosta, samaa syön kun sä. Oon käyny läpi attentinia ja guanfasiinia (en kyllä edes tähän koskisi) lukuunottamatta kaikki. Yrittänyt olla ilmankin. Paras ois asua jossain metsän keskellä. Toi sun kokemus järkyttävä, pystyn samaistumaan. Tosta jää “jälki” jonka keho muistaa. Mulle käyny sitä sun tätä ja luottamus ihmisiin vähissä. Silti, kohtaamiset niitä joita janoan. Ettei kukaan tulisi liian lähelle. Tiedätkö mitä tarkotan?

1 Like

Tiiän täysin! Sienet on saaneet mua avoimemmaksi ihmiseksi ja sit toki hyvä parisuhde ja hyvät ystävyyssuhteet. Mutta on tää pitkä tie oppia lapsuudessa saaduista käytösmalleista ja minä pärjään yksin-asenteesta pois.

Minulla diagnosoitiin vuosien taistelujen jälkeen ADHD,PTSD ja keskivaikeaa masennus ja ahdistusdiagnoosi, sillä paniikkihäiriölle ei ole omaa spefistä diagnoosia, vaan se määritellään, F41 Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Pointtina tässä kuitenkin ADHD, ja sen merkitys. Olen tehnyt itsehoitona tämän vuoden aikana neljä ns. terapiamatkaa. Sen verran pohjustan, että olen ennen matkoja hankkinut ensin mahdollisimman paljon saatavilla olevaa tutkimustietoa maailmalta ja myös empiirisiä kokemuksia ja kokeilujen tuloksia. Siksi olen ”uskaltautunut” diagnooseista huolimatta kokeilemaan psilosybiinia (cubensis) hoitomuotona. Puhun nyt vain yhdestä subjektiivisesta kokemuksesta. ADHD on tekijä, joka vaikuttaa psilosybiinin toimintaan, mutta kuten muutenkin vaikutuksia vertaillessa, kaikki on yksilöllistä. ADHD henkilö joutuu kuitenkin työstämään matkaa norminormaalia enemmän, sillä ajatus on koko ajan laukalla ja kun pitäisi saavuttaa mahdollisimman syvä ja intensiivinen taso, jossa psilosybiinin hyöty olisi parhaimmillaan, ja saavuttaisi keskittyneen tilan, jossa pystyy käsittelemään asoita, niin se ei ole helppoa. Itse joudun käyttämään todella isoja annoksia, sillä minun geneettisen nopean metabolian vuoksi, psilosybiini kumuloituu todella nopeasti ja neljän gramman (kuivattu ja jauhettu) annos tuo ainoastaan kevyen parin kolmen tunnin euforian, jolloin pystyn vain niin sanotusti lataamaan akkuja/mieltä siten, että olo paranee muutamaksi päiväksi. Isoin ottamani annos oli kahdeksan grammaa (kuivattu cubensis) ja silloin pystyin käsittelemään lapsuuden traumoja ja annoin menneisyydelle anteeksi. Se oli äärimmäisen terapeuttinen kokemus ja tarkoitus on uusia seuraavaksi kymmenellä grammalla, jotta pystyn käsittelemään myös mielen alle hautaamani kokemukset ja traumat. ADHD ei suoraan estä tai muuta kokemusta, mutta sen vuoksi pitää olosuhteiden olla maksimaalisen rauhalliset. Mielellään ensin lyhyt meditaatio, jossa yrittää tyhjentää ajatuksia ja kaikki puhelimet, telkku ja muut laitteet kiinni jo edellisenä iltana. Aamulla kevyt aamupala, vielä tarkistus, että ikkunat ovat kiinni, puhelin pois ja pieni meditaatio, keskittyminen, rauhoittuminen. Tiedän, että se ei ole helppoa eikä sen tarvitse ollakaan, mutta pienikin keskittyminen on avuksi. Terapiapäivänä en ota ADHD lääkettä, vaikka se auttaakin ADHD -ihmistä keskittymään. Se on kuitenkin stimulantti, vaikka toimiikin ADHD -ihmisillä päinvastoin kuin normihemmoilla. Matkan jälkeen on aina tullut ns. crash-vaikutus, jolloin alkaa melkein suututtaa matkan loppuminen, mutta melko pian mieli palautuu seesteiseen tilaan. Vaikka ADHD -oireet jatkuvat matkan jälkeenkin, niiden vaikutus ja ennenkaikkea merkitys ovat vähäpätöisiä. Ikäänkuin mieli pitäisi oireita normaalina osana minua, eikä ne vaikuta häiritsevästi, kuten normaalissa arjessa. Olotila kestää muutaman päivän, mutta se on valtava helpotus ADHD -oireiselle, että saa edes muutaman vapaapäivän oireista. Korostan vielä, että käyttämäni annokset ovat poikkeuksellisen korkeita, johtuen geneettisestä metaboliasta ja mielen muista oireista. Esimerkiksi PTSD saattaa nostaa traumat hyvinkin vahvoiksi, joten suosittelen ADHD -henkilöiden kokeilemaan nostamaan annosta vaikkapa gramma kerrallaan, olosuhteiden ollessa aina mahdollisimman identtiset. Myös jos työpaikalla tai ihmissuhteissa on parhaillaan ongelmia, siirrä matkaa, kunnes ei ole ylimääräisiä rasitteita. Itselle siis psilosybiini toimii ADHD:n oireiden lievittäjänä muutamaksi päiväksi, mutta varsinainen matka vaatii erittäin rauhallisen ja turvallisen tilan, ilman minkäänlaisia ulkoisia ärsykkeitä ja itseään pitää muistuttaa koko ajan rauhoittumaan, keskittymään hetkeen ja ikäänkuin vajoamaan takaisin uneen, mutta tietoisesti. Aina välillä on hyvä avata silmät ja hahmottaa tilan jossa on, ettei vajoa psykoottiseen tilaan. Siksi suosittelen aina luotettavaa henkilöä tukihenkilöksi, jos haluaa kokeilla isoa annosta. ADHD -henkilö nimittäin on taipuvainen matkan aikana valveuneen ja on hyvin herkkä lähtemään itse keksimälleen maailmaan. Silloin ns. terapiavaikutus ei ole välttämättä toivottava, vaan matkan jälkeen olo voi olla todella uupunut, kun on seikkaillut sen tuhannessa paikassa pysähtymättä hetkeksikään nauttimaan psilosybiinin hyödystä. Liian pieni annos saa aikaan vain ärtyneisyyttä ja levottomuutta, aivan kuin ADHD:n oireet kertaantuisi moninkertaiseksi. Ikäänkuin oireet saisivat boostia psilosybiinistä, jos ottaa liian pienen annoksen. Tässäkin on tärkeää, että sienten vahvuus on koko ajan sama ja annosta gramma kerrallaan nostaen, oikea taso löytyy ihan varmasti ja omakohtaisesti koen, että tulevaisuudessa on mahdollista luopua ADHD -lääkityksestä kokonaan, jos kaikki menee odotetusti. Muiden oireiden vuoksi terapiamatkat jatkuvat todennäköisesti vielä pitkään. Hoitava neurologi katsoi hymyillen silmiini, kun keskustelin hänen kanssa psilosybiinin mahdollisista hyödyistä sanoen, että jos koet hyötyväsi jostain ilman haittavaikutuksia, on sinun asia toimia miten parhaaksi koet, mutta vältä MAO-estäjiä. En käytä mitään muuta kuin neurologin määräämää ADHD -lääkettä (metyylifenidaatti).

Tämä oli oikein hyvä pohjustus, mutta…

Mihin nämä yleistykset perustuvat? Psykoottisilla tiloilla pelottelu on myöskin nähdäkseni tarpeetonta pelkän ADHD:n vuoksi, varsinkin kun silmien kiinni pitäminen voi myös auttaa keskittymään kokemuksen positiiviseen antiin. ADHD-oireinen voi myös kokea tarvitsevansa riittävästi ulkopuolisia aistiärsykkeitä kokemuksen ajaksi mukavuussyistä.

:warning: Kokonaisen gramman korotus on melko iso harppaus, vaikka olisi kyse cubensiksesta.

Joillekin ADHD-oireisille mikroannostelu taas sopii erinomaisesti.

Hienoa että olet saanut kokemuksista apua ADHD:n suhteen, mutta mihin tämä odotus perustuu ja koetko ADHD-lääkityksen negatiivisena asiana? Kyseessä ovat kuitenkin hyvin erilaiset lääkeaineet, erilaisilla vaikutuksilla.

Itselläni diagnosoitiin ADHD vasta muutama vuosi sitten, kun ensimmäisistä psilosybiinisienikokemuksista oli kulunut jo toistakymmentä vuotta aikaa. En ole koskaan käyttänyt sieniä tarkoituksellisesti ko. oireiden itselääkintään, mutta arjessa jaksamiseen ja toiminnanohjauksen häiriöihin on auttanut paljon paremmin metyylifenidaattilääkitys. Mulle psilosybiinisienistä on ollut kyllä paljonkin apua ADHD:n liitännäissairauksien kuten masennuksen kanssa, mutta varsinaisen ADHD-oireilun kanssa en ole koskaan havainnut mitään kovinkaan merkittäviä hyötyjä.

Ihan mielenkiinnolla olen siis seurannut keskusteluja aiheesta jo pidemmän aikaa, mutta yleisesti ottaen olen hyvin skeptinen väitettyjen hyötyjen suhteen ADHD:n hoidossa.

Terapeuttisten vaikutusten hyöty voi tietysti olla suuri elämänlaadun kannalta, kun huomioidaan ADHD:n aiheuttama kuormitus kokonaiskuvassa.

3 Likes