Tiedämme että psilosybiinistä voi saada apua esimerkiksi pakko-oireiseen häiriöön. Tutkimuksia on meneillään alkoholismin osalta. Minua kiinnostaisi kuulla mitä sinä olet oppinut tai mistä sinä olet parantunut.
Oletko parantunut huonoista käytösmalleista kuten alkoholismista. Oletko oppinut miksi pomosi on kusipää. Vai oletko kenties oppinut että todellisuus ei ole sitä miltä näyttää.
Nyt kun katselen itse taaksepäin. Huomaan että on ollut hetkellisiä oivalluksia. Ehkä voisi kutsua näitä solmukohdiksi mitkä ovat avautuneet ja unohtuneet. Suurin löytö lienee se että koen olevani enemmän oma itseni. Olen löytänyt harrastuksen. Vaikkakin se tekee minusta yksinäisemmän. Yksin omissa puuhissa oleilu on kuitenkin pieni hinta siitä että on enemmän oma itsensä.
On rauhaisaa kulkea luonnossa, on rauhaisaa hallusinoida sohvalla.
Olen pystynyt käsittelemään traumaa, johon muuten on ollut vaikeaa päästä käsiksi. Koin asian toisen osapuolen näkökulmasta tunnetasolla ja se auttoi itseäni ymmärtämään toisen henkilön ratkaisuja. Tämä taas vähensi omaa katkeruuden tunnetta ja toisen syyllistämistä. Itselleni tämä oli merkittävä ja eheyttävä kokemus.
Olen kokenut hyvin syvää rauhallisuutta (tunne että aika on pysähtynyt tai olen jotenkin hetkeksi päässyt sivuun tapahtumien virrasta) ja ymmärtänyt että tässä hetkessä voi olla ja levätä. Kokemus oli hyvin terapeuttinen. Huvittavaa oli, että sen synnytti vahingossa valittu rauhallinen youtube-kappale, josta oli miksattu tunnin loop. Itse ihmettelin, että kuinka voi neljän minuutin kappale vaan jatkua ja jatkua.
Aika yllättävää oli kun tupakanhimo katosi yhden matkan jälkeen. En ollut pyrkinyt tähän mitenkään tietoisesti, enkä osaa paikallistaa, mistä tämä johtui. En edes aluksi uskonut, että himo voisi noin vaan kadota, mutta kuukauden päästä oli uskottava. Siihen loppui vuosien tupakointi ja hyvä niin. Enää en siihen koukkuun aio palata, kun itselläni ei satunnaistupakointi onnistunut.
1-2,5g suippumadonlakkeja on ollut annoksena matkoilla, enkä ole kokenut tarvetta isompiin määriin. Ja melko harvakseltaan, ehkä kerran pari vuodessa, välissä vuosien taukoja kun ei ole kokenut tarvetta tai mielenkiintoa trippailuun.
Kiitos rohkeasta tekstistäsi @uhu. Ajattelin ettei kukaan uskalla kirjoittaa mitään. Sinä sivuutitkin kahta mainitsemaani asiaa. Olet saanut uutta näkökulmaa toisen toimintaan, sekä vapautunut vanhasta toimintamallista.
Nämä ovatkin haastavia asioita meille ihmisille. Riippuvuudet ovat epäilemättä yksi suurimmista ongelmistamme. Toinen tarvitsee pussin karkkia iltaisin. Yksi katselee pornoa. Joku tarvitsee ilta kaljat. Alkuun se voi olla mukavaa, mutta kun aika kuluu, saattaa se alkaa syömään vähintään itsetuntoa ellei kehoa tuhoa. Siinäpä sitä sitten ollaan, “taas minä vaan tätä”. Kaikki aikuiset tietävät tämän, ja tämä onkin miljoonan dollarin kysymys.
On olemassa ihmisiä jotka kykenevät elämään spartalaista elämäntyyliä ja päättämään lähes kaikista toimistaan impulssien yläpuolella. Jos mietiskellään vaikka tupakointia, mikä on hyvä esimerkki, koska se aiheuttaa fyysisiä vaivoja. Mitäpä jos menisikin flunssassa korjaamaan flunssan pahaa oloa tupakalla, ei käy järkeen. Miksi sitten tupakan vieroitusoireissa ihminen menee korjaamaan oloaan tupakalla. Eipä tämäkään käy järkeen, parasta olisi vain mennä sänkyyn ja odotella että paha olo lievittyy, kuten flunssassa. Tämä mindset, tai työkalupakki, ei ole kuitenkaan keskiverto ihmisen matkassa. Sienillä voidaan vähän tönäistä sinne suuntaan että mene vaan sänkyyn korjaamaan pahaa oloasi. Eikö olisikin hienoa jos suomessa ratkaistaisiin tämä miljoonan dollarin kysymys.
Entäpä empatia terapiaa sienillä. 0,5g suippumadonlakkia naamaan ja raavas mies itkeä tihrustaa kun vaimo olisi edellisenä iltana selvästi tarvinnut halauksen ja huomiota. Seuraavana iltana ei mies möllötäkään sohvalla vaan menee juttelemaan vaimolleen. Ja molempien elämästä tulee parempaan vaikka vain toinen käy seremonioilla. Mihin muuallekin tätä voi soveltaa.
Ei mikään ihmelääke, mutta tiettyihin tilanteisiin tarkka ja laaja alaisesti hyvinvointia kehittävä.
Tässä oli jo hienoja pointteja ja informaatiota. Tuntuu että monella menee ohi sienien terapeuttinen ja “oikea” tarkoitus. Henkilökohtaisesti sienet pelastivat mut varmalta kuolemalta. Synteettiset substanssit ja alkoholi vaikuttivat jokapäiväiseen elämään 3-4 vuoden ajan kunnes täysin vahingossa löysin tien luonnolliseen elämään sienien kautta. Psilosybiinin avulla pystyy näkemään tappavien substanssien läpi mikä on aivan uskomatonta. Tätä kaikkea ei voi selittää, se täytyy kokea.
Ovia on tullut avattua ehkä liikaakin, mutta uskon että henkinen kasvu ja terveys on kaikki kaikessa. Sienet sopii tähän yhtälöön täydellisesti.
Ja tästä todellisuudesta, jokainen piirtää itse oman maailmansa ympärilleen. Moni ei tiedä että kaikki on itsestä kiinni. Sienet auttaa ymmärtään tämän ja rakentamaan uusia ajatuksia tulevaisuuden ja itsensä ympärille.
Itse olen kokenut sienien antaneen mahdollisuuden rakentaa omat ajatukset ja maailmankuvan kokonaan uudestaan alusta asti. Tämäkin uskomatonta. Ei ole yhtä totuutta, meillä on kaikki.
Me synnyttiin luontoon vaikka maailman meno ei näytä siltä. Vietänkin suurimaan osan ajastani luonnossa jumalan tarjoamassa rauhassa. Eletään ihmeellisiä aikoja
