Meditaatio, yms. harjoitteet

Harrastaako muut foorumilaiset näitä? Mitä mieltä olette näistä? Mikä on oikeaoppinen tapa meditoinnille?
Olen itse harrastanut sitä nuorempana, ja pitänyt taukoa välissä, ja nyt vanhempana taas varmaan jonku parin kk ajan 7min joka päivä.
Itselleni se ei oo helppoa päästä meditaatioon sisälle, ja en ole varma onko mitään selvää hyötyä tullut. Mieli tuntuu ehkä olevan vähän tyynempi, ja pystyy keskittymään paremmin, mutta tämä voi olla placeboakin, ja johtua esim. 5-htp:n käytöstä.

Itse olen keskittynyt mielen hiljaisuuteen ja olemaan vain hiljaisuudessa. Aiemmin olen käyttänyt esim. Ramana Maharshin Kuka minä olen ns. menetelmää, joka edennyt älyllisestä kyselemisestä- etsimisestä tähän Olen- “tuntoon”.
Olen koko ajan, niin paljon kuin mahdollista vaan tässä mielen hiljaisuudessa ja muuten pysyttelen tarkkailijana samaistumatta mielessä pyöriviin ajatuksiin/egopersoonaan. Tämä on siis käytännössä jatkuvaa enemmän tai vähemmän hiljaisuudessa olemista, ajatuksettomassa tilassa olemista, sisimpään yhteydessä olemista, olemista läsnä tässä ja nyt sekä karkailematta ajatuksineen menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Papaji muotoilee hyvin sen mitä meditaatio on:

When you meditate, the ego rises and you become the meditator. In this process, you objectify Reality, which is actually who ´you´ truly are. So the best meditation is to simply keep quiet here. Don´t follow any thought and don´t activate the mind. This is true meditation. Knowing that you are meditating is not true meditation. When you keep quiet here, there is no meditator. There is nothing to achieve in the future, because everything is already here. The meditator rises from here. When you keep quiet that is no meditator, no meditation and no object of meditation. This is Existence-Consciousness-Bliss Itself. It is in this instant, in this space, It is who you are, desireless, Perfect Self. In the twinkling of an eye you are free.

Ok. En tiedä onko oma metodini väärä, mutta mulla on ollu tapana laittaa taustalle pyörimään jotain tilanteeseen sopivaa musiikkia. Samalla se toimii ajastimena, et millon on aika lopettaa.
Esim. kirjoittaa youtubeen “meditation music 7min”, ja sieltä löytyy vaihtoehtoja.

Riippuu ihan siitä mitä meditaatiolta hakee. Jos ihan perus mindfullnessia niin niitä ohjeita on netti pullollaan eikä ole väliä mitä niistä noudattaa. Ihan makuasia mikä tuntuu sopivalta.
Jos taasen tähtää mielen takana olevaan niin ainut tie sinne on mielen hiljaisuus ja tyhjyys ja se on vähän eri kuin perus meditaatioksi mielletty subjekti-objekti pohjainen meditaatio.

Eckhart Tollen Läsnäolon voima on ihan hyvä perusteos, jos haluaa oppia mieleen samaistumattomuutta ja läsnäoloa. Löytyy myös paljon videoita Youtubessa mutta itse en ole niitä katsellut niin en osaa suositella jotain tiettyä.

David Godmanin kanava Youtubessa on hyvä, jos haluaa perehtyä esim. Ramana Maharshiin tai Papajiin.

Mitä haen? Haen meditaatiosta mielenrauhaa/tasapainoa, yms. samanlaisia hyötyjä, kuin psykedeeleillä.
Eli tässä tapauksessa mindfullness tulee varmaan kysymykseen?

Varmaan mindfulness on tarpeisiisi sopiva.

Suosittelen silti Eckhart Tollen Läsnäolon voima kirjaa. Sen sisäistämällä ja ohjeita noudattamalla pärjää elämän aallokoissa :slight_smile:
Löytyy käytettynä edullisesti.

Mielenrauhan ja etenkin pään selkeyttämisen saavuttamiseen varmasti psilosybiiniäkin tehokkaampi “lääke” on liikunta. Enkä tarkoita pelkästään ultrajuoksua vaan yhtälailla päivittäinen kävely tai pyöräily metsäpolulla toimii. Itsensä liikkeelle saaminen tod.näk. monelle se isoin kynnys, kun on niin helppoa lysähtää sohvalle… monella se aivosumu voi jo johtua liiallisesta sisätiloissa pyörimisestä, etenkin jos kotona vähän kehnompi vaihtuvuus ilman kanssa. Tuolloin myös meditaatio ja jooga tuppaa jäämään alun innostuksen jälkeen unohduksiin. Näin syksyn keruusesongin jäljiltä olisi kohtuu helppo yrittää pitää sitä hyötyliikuntaa yllä, kun on ristiin rastiin peltoja ja metsäautoteitä samoillut :sweat_smile:

5 Likes

Laitetaas pientä tilannepäivitystä. Eli nyt on jo jonkun aikaa meditoitu 7-10min joka päivä, mutta en oo huomannu oikeastaan mitään varsinaista muutosta mihinkään.
Joko teen jotain väärin, tai sitten en vaan pääse tarpeeks hyvin kiinni tuohon meditaatioon.
Taustalle tulee yleensä laitettua jotain sopivaa meditaatiomusiikkia pyörimään, jola kestää just sen 7min, nii tietää jonkunaikaa sen jälkeen lopettaa. Toimii samalla kellona.

Aika mahdotonta on kenenkään muun sanoa mitään tästä miksei pienimuotoinen meditaatio tunnu vaikuttavan. Oletan, että osaisit itse vastata paljon paremmin itsellesi, miksi näin on.
Jos tavoittelet omien sanojesi mukaan mielenrauhaa ja tasapainoa, niin olisi hyvä kysyä itseltään, mitkä asiat estävät tai häiritsevät mielenrauhaa.

7min rauhallista musiikkia kuunnellen meditaatioasennossa voi kyllä säännöllisyyden puolesta olla oikein hyvä rutiini, mutta sen vaikutuksia on lähes mahdotonta objektiivisesti arvioida, mikäli mitään todella merkittävää muutosta ei huomaa. Vaikeus objektiivisuuteen paljastuu, jos miettii, millainen olotila olisi ilman säännöllistä meditaatiohetkeä. Ehkä huonompi, ehkä sama, tai parempi.

Itse en harrasta meditaatiota, joten en tiedä aiheesta riittävästi. Mutta jos vertaan sitä ihan rauhoittumiseen ja hiljentymiseen päivittäin, niin aika kuulostaa lyhyeltä. Mikäli meditointi ei tunnu vastenmieliseltä, niin kokeilisin varmaan pidemmällä ajalla, esim 20min tai 40min. Ja jos meditointi ei vaan tunnu hyvältä, niin mielenrauhaa voi tavoitella muillakin tavoilla. Luonnossa liikkuminen, piirtäminen/maalaaminen ym luova toiminta, tai vaikka tanssiminen yksin kotona voisivat olla toimivia. Tai muiden ihmisten kanssa vietetty aika jonkun yhteisen tekemisen /harrasteen parissa.
Itsensä kuuntelu on mielestäni olennaista, koska sitä kautta oppii tuntemaan omaa ajatteluaan ja tunteita uusista näkökulmista.

3 Likes

Juu, tavoitteena just tuo mielenrauha, itsevarmuus, ja se ettei ottaisi kaikkia sanomisia niin henkilökohtaisesti.
Kuitenki ei ole tämmöisiä hyötyjä tai parantuneita ominaisuuksia näkynyt.
Ja nimenomaan microdosettelun ja trippailun korvikkeena olin ajatellut tätä vaihtoehtona.
Ja toisessa ketjussa tuli microdosetuksestakin puhe, mutta sitäkään ei oo tullu pariin vuoteen tehtyä. Mietinnän alla sekin pienemmällä annoksella, kuten mainitsin siellä.

Omasta mielestäni nämä tavoitellut asiat ovat sen verran pidemmän prosessin vaativia asioita, etten microdosettelusta tai 7min päivittäisestä meditaatiosta näkisi olevan apua lähtökohtaisestikaan. Tuskin on olemassa ihmelääkettä joka voisi ratkaista kyseisiä asioita pysyvästi.

Mainitsemasi ‘ottaa liian henkilökohtaisesti muiden sanomisia’ ei nyt täällä harvoilla viesteillä avaudu, että miksi näin tapahtuu. Siihen on varmasti syynsä, mutta mahdollisia syitä on useita. Itsevarmuus taas voi kohentua itsensä hyväksynnän kautta (sellaisena kuin on, riippumattomampana esimerkiksi muiden mielipiteistä tai omista negatiivisista ajatuksista itseään kohtaan). Mutta itsensä hyväksyntä ei ole mikään yksittäinen tapahtuma, jonka jälkeen se ikäänkuin ratkeaa.
Uskoisin, että pidempi aikainen terapia, jossa voisi hyvän terapeutin kanssa käydä läpi syitä ja seurauksia, saattaisi auttaa. Itsekseen voi joskus olla vaikeaa esittää itselleen oikeita kysymyksiä saati nähdä omaa ajatteluaan ulkoa käsin. Esimerkiksi itselleen haitalliset ajattelumallit ja niiden tunnistaminen ei ole helppoa.
Syitähän voisi löytyä myös menneisyyden tapahtumista, jotka ovat vaikuttaneet itsetuntoon ja joita ei syystä tai toisesta pääse purkamaan. Tai miksei myös nykytilanteesta jos olisi vaikkapa työpaikkakiusauksen tms kohteena ja se heikentäisi jatkuvasti itsetuntoa. Myös yksinäisyys on toisinaan pidemmän päälle kuormittavaa, jos sen sellaisena kokee. Kuten sanottua, mahdollisia syitä on useita.

Kaikkeen yllämainittuun suosittelisin ehkä jonkinlaista terapiaa, jos sellaiseen on mitään mahdollisuutta.

Pysyvää mielenrauhaa en ainakaan itse ole elämästä löytänyt, pikemminkin ehkä oppinut sietämään hieman paremmin elämän epävarmuuksia. Taidan pitää realistisempana rauhallisempia jaksoja, joita silloin tällöin esiintyy. Näihinkin vaikuttaa niin moni ulkoinen tekijä, etten koe itse olevani se kuka niitä kokonaisvaltaisesti saa aikaan. Mutta hyvä olisi jos rauhallisen jakson osaa tunnistaa kun sellainen sattuu kohdalle ja nauttia siitä hetkestä silloin tavoittelematta mitään vielä rauhallisempaa. Muutenhan se onni on kuin porkkana kepissä aasin edessä.

1 Like

Nyt kun asian sanoit näin, ja kun ollaan kerran foorumilla, missä jutellaan myös psykedeeleistä, niin psykedeelitkään ei välttämättä korjaa tuota ongelmaa myöskään vaikuttavilla annoksilla?
Ei vaikka meditaatiota tai muuta vastaavaa harjoitetta jatkaisi siitä huolimatta, että käyttipä mitään tai ei?

Ihmettelen tapaasi kysyä varmistusta tällaiseen asiaan, josta ei tietenkään kukaan voi puolestasi tietää mitään. Varmasti voi löytyä netistä ihmisiä jotka lupaavat sinulle parempaa elämää kun meditoit, kuuntelet enkelikanavaa, juot hopeavettä tai syöt vitamiinit ja urheilet säännöllisesti. Mutta mitään todellista taetta mihinkään hoitojen tai elämäntapojen parantavaan vaikutukseen on lähes mahdotonta antaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö muutosta tapahtuisi. Tietenkin itsetuntoa on mahdollista kohentaa ja omaan itseen on mahdollista tutustua. Itselle jää kuitenkin joka tapauksessa se työ, mikä pitää tehdä tämän eteen.

Jos Suomessa olisi laillista psykedeeliterapiaa, niin sellainen voisi olla avuksi. Aihettahan tutkitaan parhaillaan. Mutta itsenäinen psykedeelien käyttö ei ole mikään oikotie itseymmärrykseen. Joillekin se voi sopia, mutta toisille ei. Täytyy myös tunnistaa mahdolliset riskit, esimerkiksi jos voimakas trippi tuo pintaan traumaattisia asioita joita ei sitten yksin pystykään käsittelemään. Psykedeeliterapiassa on mukana terapeutti joka voi auttaa ainakin matkan jälkeen kokemusten purussa. Ja muutenkin psykedeeliterapiassa on keskusteleva terapia osana koko hoitomuotoa.

Ymmärränköhän väärin, mutta itselleni tulee tunne kuin etsisit jotain helppoa tapaa ratkaista itsetunto-ongelmat, vieläpä jotenkin pysyvästi? Turvallisena vaihtoehtona pitäisin vaikkapa aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukemista. Mielellään jonkun laadukkaan sellaisen. Jos lukeminen on vaikeaa, niin äänikirjat ovat myös melko helposti ja edullisesti saatavilla. Samoin laadukas kaunokirjallisuus auttaa ymmärtämään itseään osana maailmaa. Filosofiaakin löytyy kirjoitettuna sellaiseen muotoon että sitä ymmärtää ihan tavallinen ihminen.

1 Like

Tämä keskustelu mikä nyt just on meneillään, niin voisin semmosen heittää että itsellä meni 10-13 vuotta löytää se “tasapaino” riippuen vähän miten laskee. Tällä tarkoitan sitä että joskus päätin laittaa asiat kuntoon ja alotin hammaslangan ostamisesta. 10 vuotta meni suunnilleen että en nähny enään mitään järkevää parannettavaa. Siitä sitten useamman vuoden opetteli terveellisen ruuan laittamista että oli omaan menuun tyytyväinen. Ei oo mikään mahdoton tehtävä jos on maltilliset tavotteet. Se että oppii vaikka siivoamaan säännöllisesti on ihan riittävä tavote. Hemmetin vaikeeta jo tämäkin, kun tämäkin on tapojen muuttamista.

Mitäpä hyötyä tämmösestä sitten on. Semmonen iso hyöty omasta mielestä on että voi hyvällä omatunnolla maistella vaikka kuukauden eri viinejä. Ei krapulakaan tunnu niin pahalta kun on muuten asiat kunnossa ja hallinnassa.

Vaikeinta oli varmaan saada painonhallinta kuntoon.

2 Likes

No joo, tämä on kyllä niin totta. :D

Tästä oon kyllä samaa mieltä. Ei vaan oo laillista, ja Suomessa ei nuo tutkimukset taida vieläkään olla erityisemmin käynnissä? Aiemmin ainakin tutkimukset jouduttiin laittaa jäihin lupien, yms. takia.

Tietyllä tapaa tämä voi olla hyödyllistäkin, mutta just tuon takia ois juurikin hyvä olla ihan oikea terapeutti messissä.
Meditoidessa ja millään micromäärillä tuommoisia juttuja ei oo tullut esille, ja tämä taitaakin koskea sitten enemmän noita isoja määriä, missä kokemukseen ei pysty välttämättä enää niin paljoa vaikuttamaan.

Tämän kyllä myönnän. Ja onhan se nyt selvä, jos on muutenki vuosien varrella saanut tehdä paljon töitä kaiken eteen, eikä nyt niin isoja muutoksia ole tullut, niin tottakai sitä miettii lisävaihtoehtojakin.

Jos nyt luette tätä vaikka semmosella lepposella savolaisella murteellla.
Sillee että heippatirallaan ja niinpäinpois.

Tommoset kundaliinienergiat tuntuu vähä semmosilta epämaltillisitla tavotteilta.
Jos oikeesti lähtee tätä asiaa miettimään että on tämmönen ihmis-otus joka just just pystyy pitämään oman painon hallinnassa ja sitten muka jotenkin lootus asennossa istumalla onki yht äkkiä yhteydessä johokkin galaksin luojiin. Niin onhan se vähä sillee yli vejettyä. Tai siis niin vähä tuntuu.

Mietitppä nyt vähä tätä elämää @Turjake , ei tästä saakuti kovin paljoo paremmaksi laiteta, vaikka mite yrittäis. Eletää ja kuollaa. Se oli siinä.

Aika totta tuokin näkemys. Mutta jos tuolla logiikalla ajatellaan, et täällä vaan eletään ja kuollaan, niin mitä järkeä on tarjota esim. ptsd-potilaille mitään hoitoa, jos ne kuitenki kuolevat, eikä mikään sen paremmaksi muutu?
Tai oikeastaan yhtään kenellekkään mitään.
Seki kyllä aivan totta, et kyllä ne traumat ja tämmöset voi iänki myötä helpottaa ja hävitä, mut miks siihen on alettu edes miettimään mitään muita mahdollisia vaihtoehtoja, työkaluja, harjoitteita, yms.?

Minä uskon siihen että oli asiat ihan miten hyväsä tässä olemassaolossa, niin pitää yrittää nähdä asiat toisen näkökulmasta ja sen pohjalta sitten yrittää käyttäytyä silleen että toisella on mukavaa. En usko että siitä välttämättä saa mitään palkintoa. Ja jos joku ihmistä ylempi meitä joskus palkitseen niin menkööt se olento hiiteen, ei kiinnosta mitä semmoset ajattelee minusta. Mutta se että jos pystyy toisen elämää piristämään, niin sitten ainakin sillä toisella on hetken mukavaa ja se jos mikä on aitoa ja todella arvokasta. Lapset opettaa.

1 Like

Ok. Nyt kun kuitenkin on puhuttu meditaatiosta ja psykedeeleistä, niin olennaisin ero näiden kahden välillä ois se, että toisessa harjoitteen pystyy keskeyttää, ja toisessa oikeastaan ei. Tuskin ainakaan täysin.
Mutta kertaakaan ei oo meditoinnissa alkanut ahdistamaan, muutenku ehkä siten, että odottaa vaan harjoitteen päättymistä.
Ja joskus taas ois halunnut jatkaa vielä pidemmälle.

Nyt olemme juuri asian ytimessä, punainen lanka löytyy.

Otetaan ensiksi meditaatio. Joidenkin tutkimuksien mukaan meditaatio voi aiheuttaa muutoksia aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Tämä on sitä neuroplastisuutta.

Nyt tarkkana tässä kohtaan, myöskin viulun soitto voi aiheuttaa rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Uusia hermoratoja syntyy ja vanhoja häviää.

Nämä vaativat aikaa. 7 minuutin meditaatio 10 vuoden ajan voi varmasti tehdä muutoksia. 10 vuoden aikana myös epämieluisat radat voivat heikentyä. Esimerkiksi huonon itsetunnon radat. Ja valittu uusi toimintatapa, meditaatio, saattoi olla siinä osana.

Tämän me nyt siis tiedämme. Kun alkaa tekemään uutta asiaa niin uusia hermoratoja syntyy ja vanhoja häviää. Psykedeelit voivat hyvin myös olla se uusi asia mitä elämässään toteuttaa. Tässä on vain sitten opeteltava tuntemaan itseään ja keksittävä mikä on se oma juttu. Tärkeintä lienee kuitenkin että se uusi harrastus/uusi toimintapata tuottaa niitä positiivisia kokemuksia.

Kaikki lähtee siitä että saa uuden ajatuksen. Psykedeelit voivat myös toimia katalyyttinä tämän uuden ajatuksen äärelle, mutta kyllä se todellinen muutos on sitten kuitenkin pidemmän työn tulosta, kun ihan konkreettisesti niitä muutoksia alkaa siellä aivoissa syntymään. Aivot on oikeasti semmonen muuttuva kapistus, ja jos sieltä aivoista häviää ne huonon itsetunnon radat ja tilalle tulee vaikka opeteltu sosiaalinen sanavalmius, niin sitten sitä on oikeasti ihan fysiologisestikin muuttunut pinnan alla.

Ja se uusi ajatus saattaa löytyä vaikka siitä kun joku sanoo että on ok siivota ja laittaa ruokaa eikä välittää muusta maailmanmenosta. Ymmärrätkö sinä nyt että minä yritin aikaisemmissa viesteissäni sanoa sellaisia asioita mitkä sinä saattaisit nähdä mielenkiintoisina ja mitkä saattaisivat herättää uusia ajatuksia.