Osallistun tutkimukseen, jonka puitteissa olen käyttänyt kahdesti. En tiedä annostusta, mutta ilmeisesti aika suuri; en voinut kuvitellakaan esim. liikkuvani tripin aikana, olin laput silmillä ja kuulokkeet korvilla peiton alla 6 h. Molemmat kerrat olivat täysin erilaisia, voin kertoa joku kerta. Mutta nyt minua kiinnostaa, onko muilla jäänyt tällaista jälkioloa, että kaipaa hitosti takaisin trippimaailmaan. Jotenkin tämä elämä on alkanut tuntua epätodelliselta, tuntuu että kuulun sinne aivojeni tuottamaan maailmaan enkä tänne. Tämä tunne tulee varsinkin kun käytän alkoholia. (Psilosybiini ei vaikuttanut mitenkään juomatapoihini tai -haluihini.) Tänä aamunakin on niin epätodellinen olo ettei tosi. Olenko sairastunut johonkin jälkipsykoottiseen tilaan…?
Ja sitten niistä kokemuksista. Eka oli pahinta mitä olen kokenut, tässä elämässä siis. Sillä elin yhden aikaisemmista elämistäni, ja kuolin. Oopiumluolaan Kiinassa joskus menneinä vuosituhansina. Tajusin miksi olen ollut koko ikäni tosi huumevastainen. Eka trippi oli täysin harmaa, ei mitään värejä. Kauhean ahdistava fiilis, mutta sisälsi kuutenkin ne pari euforista hetkeä, kun yhtyi kaikkeuteen, ja onhan se parempaa kuin mikään mitä tässä reaalimaailmassa pystyy kokemaan. Tajusin myös, miten typerää on sääliä narkkareita ym, koska mistä me tiedetään missä ihanissa maailmoissa ja fiiliksissä joku on, vaikka näyttää ulospäin vaan rohjottavalta luuserilta. Minusta tuli siis huumemyönteinen?
Ekan kerran jälkeen ajattelin että ei koskaan enää. Mutra niin sitä sitten mentiin taas, ja toka trippi olikin jotain ihan muuta. Euforia tuli heti, ja sitten alkoi värileikittely, ilo ja aistien karkelot. Punaiset lohikäärmeet tanssivat kanssani, kävin taas edellisissä elämissäni tehden afrikkalaisena naisena nuotiota, kutsumassa lehmiä bayerilaisena bauernfrauna ym. ym. En olisi halunnut tripin päättyvän koskaan. Kokemus jätti syvän kiitollisuuden siitä, että olin saanut kokea sen. Mutta myös tyhjyyden ja kaipuun, josta kerroin ensin. Tämä elämä tuntuu nyt niin tylsältä ja merkityksettömältä. Olen useammin huomannut pohtivani, josko yrittäisi hommata jostain sellaisen annoksen, jolla pääsis lopulliselle matkalle
Nythän ihan innostuin, mutta jatkan vielä kehollisista tuntemuksista. Luin tuossa aikaisemmin että itku tuli monelle. Minä kuvittelin itkeneeni koko ekan tripin, mutta silmäni eivät olleet itkettyneen näköiset, eli en varmaan ainakaan koko aikaa itkenytkään. Toka tripillä itkin sisäänpäin, eli kyyneleet vierivät poskilta silmiin, oli hitsin kiva tunne. Ötökät ja liskot ryömi ihon alle, oli kiva olla yhtä niidenkin kans, mutta niistä jäi tarve raapia ihoa (en raapinut oikeasti, kertoi tutkimusta valvonut henkilö - muutenkaan minussa ei kuulemma kummankaan tripin aikana näkynyt eikä kuulunut yhtään mitään).