Ensikokemuksia

[SoftMaster]

Nyt suunnilleen puolen vuoden jälkeen voi vetää yhteen vähän kokemuksia tuosta ensimmäisestä tripistäni. Paljon hyvää jäi käteen, lopetin alkon käytön kokonaan elokuussa. Uskon että sienillä oli vaikutusta siihen, erityisesti miten käsittelee omia tunteitaan, eikä ole enää tarvetta hoitaa stressiä alkolla. Voin jossain vaiheessa ottaa vähän alkoa, mutta nyt ei tee mieli yhtään, eikä tee myöskään mieli palata entiseen.

Toinen jännä juttu oli, että tuntuu että pään sisältä sammutettiin 99 televisiota ja vain yksi jäi päälle. Ennen sinkoili sata ajatusta päässä, mietin jatkuvasti mennyttä ja tulevaa ja montaa eri asiaa. Nyt mieli on positiivisella tavalla ihan tyhjä. On ihan kiva välillä “olla vaan”, ilman että tekee mitään tai edes miettisi mitään.

Kolmas hieno asia on että elän paljon vahvemmin nykyhetkessä, en jaksa enää vatvoa menneitä, enkä myöskään stressata tulevaisuutta. Totta kai aina välillä ajatukset lähtee laukalle, eikä minusta tullut Zen-munkkia, mutta ero entiseen on merkittävä. Loppujen lopuksi sain tripiltä vähän eri asioita mitä lähdin hakemaan, mutta kuten joku viisas on sanonut, sienet antaa sen mitä tarvitset, ei sitä mitä haluat.

Nyt olisi tulossa matka Hollantiin ja olen miettinyt että ottaisin pienen tripin siellä. Jos tuo edellinen, ensimmäinen kerta oli jotain 4 leveliä tai 4+, niin nyt kiinnostaisi paljon kevyempi setti, jotain 1 - 2 leveliä. Onko kokeneemmilla vinkkejä tuohon? Riskinä kai “vajareissa” että jää jonkinlaiseen limbotilaan. En haluaisi samanlaista kovalevyn formatointia kuin tuo ensimmäinen kerta, vaan pitää homman tällä kertaa ilon puolella.

Ajatuksia, ideoita?

[Katti]

Nyt sitten tuli tripattua eka kerta oikeilla sienillä, ekat kerrat oli labrakapseleilla. En ihan tiedä mitä vedin ja paljonko. Kokemuksellisesti ei vetänyt vertoja edellisille, mutta toisaalta.. Siis aikaisemmin tutkimushuoneessa, etukäteen valittu musiikki. Musiikilla on iso vaikutus. Nyt vaan makasin omalla kotisohvalla.

Paniikki kesti onneksi vain hetken. Lähinnä pelotti, olinko syönyt jotain myrkkysieniä. Sitten muistin, etten voi enää peruuttaa tehtyä, pitää vaan antautua. Sitä se sitten oli. Kuitenkaan ei jäänyt yhtään niin vahvoja kuvia mieleen kuin aikaisemmin. Annos?

Tästä jäi päällimmäiseksi mieleen, että nyt se tuli tehtyä. Nautin ensimmäisen laittoman huumeannokseni ihan itsekseni. Oli mulla tytär kämpässä, hänen mielestään oli cool olla mun trippivahtina. Olo oli koko ajan turvallinen. Trippi painottui vahvasti kehollisen nyt. Olen luopunut seksissä, niin jotenkin tuntui että hain, tai minulle tarjottiin, vaihtoehtoa fyysiselle nautinnolle.

Tytär joi punaviiniä ja sitten yöllä debriiffattiin. Sovittiin, että otetaan joskus yhdessä. Aamulla heräsin paskat housuissa.

[Aki]

Hmm kuinka voi olla ettet tiennyt mitä otit ja kuinka paljon..? Onneksi vaikuttaa siltä että tuli kuitenkin otettua maltillinen tai liian pieni määrä, eikä liikaa .

[Katti]

No ehkei kaikki ihmiset, varsinkaan hakiessaan päihtymiskokemusta tavalla tai toisella, ota selvää nauttimansa aineen alkuperästä, kemiallisesta yhdisteestä tai mahdollisista sivuvaikutuksista ym. ym. Taisin jo aikaisemmissa viesteissä mainita, että lievää jeesustelua tällä palstalla esiintyy: kai sienitrippeilijätkin on pohdimmiltaan tavallisia ihmisiä, eivätkä super valveutuneita ja vastuullisia?

Mutta joo, siis tuttu kaveri tarjosi. Hän oli hankkinut tutultaan ja nauttinut niitä ennenkin. Eikä tiennyt mitä ne olivat, “jotain Etelä-Amerikasta”. Laittoi niitä kuivattuna pöydälle ja seurasi kun rouskuttelin ja sanoi sitten jossain vaiheessa että tuo on varmaan tarpeeksi. Se siitä laadusta ja annoksesta.

[Ruska]

En tienny itekkään yhtään mitä vedin ja miten paljon kun ekaa kertaa taikasieniä söin. Kaveri oli saanu paikallisista hippi piireistä. En osannu mennä vessaan kuselle ja lähin kävelee pihalle, kävelin joku muutaman kilometrin pihalla ennekuin osasin kussa. Unohdin kokoajan mihin olin menossa/mitä tekemässä ja sit jatkoin vaan matkaa. En tiiä yhtään miten kauan harhailin mut aloin nauraa ihan älyttömästi kun lopulta osasin kussa ja tajusin että olin kuselle menossa jossain pöpelikössä. Lieviä visuaaleja näin maassa ja puissa mut en uskaltanu kattoo puita kunnolla kun ne visuaalit oli liian uutta/jännää. Silleen aika hyvä opetus että kaikki normaali toiminta vaikka musiikin vaihtaminen on tosi hankalaa ja se ois ollu hyvä tietää etukäteen.

[Akhenaten]

Onpa ollut kiva lukea muiden kokemuksia. Itse yritin silokkeja etsiä viime kesänä, muttei onnistanut.

Ensimmäisestä tripistä on pian seitsemän vuotta.

Kaveri oli muuttanut toiselle paikkakunnalle ja tuli käymään. Esitteli mulle silmät loistaen omia illan suunnitelmiaan, pussillinen pieniä sieniä. Kaveri kysyi että olenko koskaan syönyt sieniä, ja kun vastasin kieltävästi hän suorastaan vaati, että haluaa antaa sienet mulle.

Vetäsin sienet huiviin ja noin puolen tunnin päästä tuntui siltä, että pitää mennä pimeään makaamaan.

En enää tarkkaan muista mitä kaikkea tripillä näin/koin, mutta olin kärsinyt ahdistuksesta ja kehon kuvan ongelmista kauan. Näin itseni todella lempein silmin ja koskemalla kävin läpi eri kehonosia. Mä ihan aidosti ihmettelin, että miksi olen vihannut omaa kehoani, kun mulla on täydellisen toimiva keho. Mulla oli ollut erilaisia kipuja ja ruuansulatusongelmia jotka loppuivat trippiin kuin seinään, sillä tripillä tajusin että olen vihannut kehoni kipeäksi.

Muistan myös että mun kehosta tuli tosi taipuisa. Silloin huomasin millainen potentiaali mulla on kehossa.

Olisin halunnut katsoa kelloa puhelimesta, mutta en osannut käyttää puhelinta. En ymmärtänyt mistä napista pitää painaa ja jos sainkin näytölle kellon, en ymmärtänyt yhtään.

Silmät kiinni olin jossain avaruuden kaltaisessa paikassa, jossa oli paljon valopalloja. Minä olin yksi valopallo. Siellä oli kaikki hyvin, ei mitään tunteita tai muutakaan. Kaikki vaan oli niinkuin kuuluukin. Tuntui kun olisin ollut taivaassa.

Sitten munuaiset pyysivät, että joisin enemmän vettä. Tajusin että ne ovat tosi kovilla kaikesta siitä kahvista ja limusta.

Olin ihan valtavan kiitollinen kaverille joka antoi mulle lahjan, joka paransi musta sellaisia osia joista en uskonut paranevani koskaan.

Hiljalleen toimintakyky alkoi palautua ja menin keittiöön katsomaan mistä voisin laittaa ruokaa. Tein elämäni parasta ruokaa ja sain jonkun superkyvyn, jonka avulla osasin valmistaa kaiken täydellisesti. Ruokaa riitti vielä seuraavalle päivälle ja se oli oikeasti ihan taivaallista. Yritin myöhemmin tehdä samanlaisen setin, mutta se ei onnistunut läheskään niin hyvin.

Kaiken kaikkiaan onnistunut trippi, ahdistus tipotiessään. Sen jälkeen on tullut paljon erilaisia trippejä, jotkut helpompia, toiset rankempia. Kaikki ovat jotain opettaneet tai näyttäneet. Huonoinkin trippi on aina kääntynyt hyväksi.