Voitteko kertoa mulle vinkkejä ja kokemuksia trippailusta yksin.
Mun oma tilanne on sellanen, että kiinnostais hirveästi kokeilla sieniä, mutta ei oo oikee sellasia kavereita/ystäviä, joita kiinnostais kokeilla myös tai joiden seurassa tuntisi olonsa turvalliseksi. Eli mun ainoa mahdollisuus taitaa olla trippailla yksin…
Mietin nyt että lähtisin sitte pienellä annoksella eli varmaa 1,5g goldeneita kokeilemaan. Eli mieluusti kuulisin tähän kaikki maholliset vinkit ja omia kokemuksia ekasta sienikokemuksesta, kun ootte kokeillu yksin.
Kaikkeen trippailuun olisi hyvä olla tripsitteri, varsinkin jos kyseessä isompi annos tai ensimmäinen kerta. Itsellä ei ole juuri sienistä paljon kokemuksia mutta muista psykedeeleistä kyllä. Just kyselin toisessa ketjussa sienten annostelusta, minulle jo puoli grammaa tuntui aika voimakkaalta ja olen tosi tyytyväinen, että en ottanut enempää. Olin ulkona ja gramman annoksesta olisin varmasti onnistunut nolaamaan itseni, joku olisi varmasti soittanut lanssin tai kytät, sen verran hutera olo oli jo puolikkaasta grammasta.
Yksin olin ja sen takia nyt lähdin sinulle vastaamaan. Käytän useimmiten psykedeelejä yksin. Olen tosi sosiaalinen mutta jännitän myös jonkun verran sosiaalisia tilanteita. En tykkää käyttää mitään ellen ole tosi turvallisen tuntuisessa seurassa.
Jonkun aikaa sitten tuli oltua bileissä melko tripahtavissa tunnelmissa. Jumituin jonkun höpöttäjän seuraan ja se meni jotenkin ihan överiksi niin, että olin sen jälkeen monta päivää ihan kierroksilla. Jos olisin olisin ollut yhtä sekasin silloin kuin tällä kertaa puolesta grammasta, olisin varmasti saanut paniikin jo siellä bileissä.
Tykkään olla itsekseni kun käytän psykedeelejä. Kuuntelen musiikkia, liikun luonnossa, nautin maisemista jne.
Joskus sata vuotta sitten kun piti ostella pilveä oli sellainen tapa, että siellä luukulla piti polttaa hatsit myyjien kanssa. Kuumotteli vitusti vetää jostain metrin pitusesta bongista kun olis halunu päästä pois sieltä omiin oloihin fiilistelemään.
En tiedä oliko tässä nyt mitään järkeä, tuli vain mieleen. Kivoja trippejä sulle!
Itsekin olen kuullut, että varsinkin isoilla annoksilla tapahtuvaan matkailuun olisi hyvä olla trippivahti. Mullakaan siihen ei käytännössä mahdollisuutta ole, kun en satu hyvin tuntemaan psykedeelejä käyttäneitä, keillä ois aiheesta kokemusta.
Mutta onko tuo trippivahti siis isoilla annoksilla miten välttämätön sitten? Tällä hetkellä isot annokset ei enää oo mielessä niin paljoa, vaikka nuorempana olisi ollut mielenkiintoa ottaa yli 5 grammaa cubensiksia, ja katsoa mihin ne vie.
Kuitenkin oon kertaalleen nähnyt sienien (ja pajarinki) tuovan ahdistusta, ja se ei oo mikään kiva tunne.
Ja toinen ihminen siinä lähellä voi ehkä helpottaa sitä oloa, mutta ei välttämättä missään mielessä paranna sitä trippiä, eikä niin oo tarkoituskaan. Eikä sitä voi toiselta vaatia.
Mutta sehän siinä on, kun sieniä syödessä ei välttämättä tule niitä huonoja oloja ollenkaan… Vähän tuuripeliä siis.
Pilleritkin (bentsot) voivat hillitä trippiä, mutta niistä ei oo kokemusta, eikä lähtökohtaisesti kuulosta kovinkaan hyvältä idealta alkaa niitä ottamaan. Sitäkin kuultu monet kerrat, että ne huonot olot vaan kannattaisi käydä läpi noin niinkun lähtökohtaisesti.
Koska pahat olot katkaisemalla se huono trippi voi yllättää yhä uudelleen ja uudelleen, jos sitä ei ole käsitellyt ja käynyt läpi.
Toimen mielenkiintoinen seikka on se, että muuttaako haastava kokemus jotenkin persoona? Siis esimerkiks huonompaan suuntaan.
Niin… hmm onkohan nyt täysin tyrmätty ajatus kokeilla isompia annoksia yksin? Kokeilen nyt lähipäivinä tuota pienempää annosta toki ensin. Voihan se olla ettei oo yhtää mua varten…
Mutta oon tosi kiinnostunut muutenkin henkisyydestä ja itseni kehittämisestä ja mitä oon lukenu ja selvittänyt niin sienethän on siihen loisto työkalu. Oon kylläkin lopettanut päihteiden käytön, että sienien käyttö taidetaan lukea retkahdukseksi. Mutta ajatuksissa ei ole muihin päihteisiin koskeminen koskaan enää…
En usko että kovin pahasti käy vaikka ekan kokeilun otatkin yksin. Hyvää ja rentoa musiikkia/elokuvaa, niin pysyy paremmin hyvällä mielellä. 1,5-2g varmaan aika sopiva.
Isot annokset voi olla todella haastavia, mutta huonokin trippi voi silti olla hyvä, jos niistä oppii tai oivaltaa jotain hyödyllistä. Mieti sitten uudestaan kun olet pienemmillä annoksilla saanut vähän kokemusta.
Jos on täysin kokematon psykedeeleistä niin silloin kannattaisi aina olla vahti mukana. Mutta jos ei ole mahdollista saada vahtia, niin silloin todellakin on tärkeää aloittaa pienillä annoksilla. Pari tärkeää muistutusta:
Ensimmäinen trippi paikassa, jossa tunnet olosi 100% turvalliseksi. Itselleni tämä paikka ei ollut oma asuntooni, vaan lapsuudenkotini.
Ellei ole vahtia paikan päällä, sovi jonkun kanssa kehen luotat, että voit soittaa hänelle tarpeen vaatiessa
Älä kuitenkaan soita kaikille joiden yhteystiedot sinulla on, vaikka se voisi tuntua kuinka hyvältä idealta tahansa
Set&Setting! Turvallinen paikka ja sellaisia asioita/esineitä jotka ovat avuksi teipillä, esim. Kuulokkeet ja valmis soittolista, pehmeä viltti, löysät vaatteet, valotikkuja jne. Tämä kasvaa ja yksilöity sitä mukaan mitä kokeneempi trippaaja on.
Älä odota mitään, vaan anna vaikutusten tulla omaan tahtiin. Ja kun matkan alku koittaa, älä yritä taistella vastaan vaan anna mennä.
Ja mitä tulee retkahtamiseen niin se on vähän niin ja näin. Alkoholia, kannabista, piriä, lääkkeitä voi väärinkäyttää ja ne aiheuttaa riippuvuutta yms. Toki sienet saavat sinut ‘päihtyneeksi’, mutta se on ihan erilaista. En todellakaan ajaisi autoa sienten vaikutuksen alaisena, mutta ikävä kyllä tiedän tapauksia joissa käyttäjä on näin tehnyt, eli ihmisissä on eroja. Mutta yhtäkään sieniä käyttänyttä en ole tavannut, jolle sienet olisivat muodostuneet ongelmakäytöksi ts että pitäisi ottaa joka päivä ja tulisi riippuvaiseksi. Päinvastoin, olen todistanut useamman päässeen eroon omista riippuvuuksistaan sienien/muiden psykedeelinen avulla, mutta sekään ei tietenkään tapahdu vain siksi, että otat sieniä.
Vois tähän sanoa, että itse tein ekan kokemuksen yksin, ja hyvin meni. En ollut sen tarkemmin varautunut muuten, kuin hyvällä set&settingillä, ja olin jonkunverran lukenut käyttökokemuksia.
Ei ollut vahteja, eikä oikeen ketään kelle soittaa.
Myöhemmin mielenkiintoa oli isompiin määriin, mutta sitten taas ne voi varmaan yllättää kokeneenkin matkailijan. Ainakin mitä muiden matkakertomuksia lukenu…
Eli silloin viimestään varmaan olisi hyvä mennä tuon kontaminaation esimerkin mukaan.
Ei varmasti ekallakaan kerralla huonoa tee nuo hyvät kaverit, mutta kaikillahan ei siihen kunnon mahdollisuutta ole.
Itsekin tykkään näistä tajusteista yksin, vaikken kyllä seuraa tuomitsekkaan. Mut mielellään ei liian isoa kööriä ympärille, sillä joukkoon mahtuu monenlaista.
Mutta täysin yksin ollessa ois varmaan hyvä olla joku keino, millä saa eka varpaat sinne kylmään veteen ennen harppausta psykedeliaan. Any idea?
Aikoinaan kämppiksen kaa asuessa oli hyvä, ku toinen tiesi millon lähden tai se lähti matkoille. Kukaan ei oo kellekkään lupautunu missään vaiheessa trippivahdiksi, vaan toinen vaan viettää omaa aikaansa miten nyt haluaaki viettää. Voi vetäytyä siis omiin oloihin, tai olla muutenvaan seurana.
Eikä se tajunnantilan muutos nousuissa tuntunu sillon niin isolta jutulta, kun on joku “maadoittaja”.
Moi kaikki ja mukavaa syksyn alkua. Täällä myös mietiskellään ja suunnitellaan ekaa kokeilua yksin. Minulle sopivin paikka olisi mökkini keskellä ei mitään, täydellisessä rauhassa. Sinne en nyt ole saamassa ketään riittävän läheistä henkilöä mukaan vahdiksi. Siellä on aika kallioista maastoa, jyrkkää mäkeä sekä syvää vettä ja siksi kysynkin, oletteko tripillä halutessanne pystyneet pysymään hyvin sisätiloissa vai onko riskinä, että mieli tahtoo vahvasti lähteä ulos vaeltelemaan ja kikkailemaan? Vai voinko luottaa itseeni että pysyn turvallisen liikkumisen rajoissa vaikka trippi olisi vahvan puoleinen? Olen luontaisesti aika varovainen ihminen ja siksi tällainen pyörii mielessä uuden kokemuksen äärellä. Kiitos!
No monella liikkuminen helpottaa pahoinvointia ja saattaapa tuota alkaa ihan vain tehdä mieli lähteä kävelylle. Pienillä ja keskisuurilla annoksilla useimmilla ihmisillä kyllä pysyy vielä ns. järki päässä ja kävely onnistuu useimmiten ongelmitta. Koordinaation reilumpaan pettämiseen vaadittavilla annoksilla sitten taas homma menee lähinnä tyynyyn kuolaamiseksi, eikä pääse itseään satuttamaan ehkä sängystä/sohvalta putoamista lukuun ottamatta. Varpaiden liottaminen viileässä vedessä voi olla oikeinkin mukavaa.
Päätin ottaa ensimmäiset yksin kotona. Pieni annos, vähän korkeampi kuin microdose. Tarkoitus oli saada tuntumaa miten omaan kehoon psilosybiini vaikuttaa.
Pureskelin kuivatut sienet ja vedellä huuhtelin alas.
Noin 45min jälkeen koin lievää hyvänolon tunnetta.
Tunnin jälkeen huomasin, että tapettia ja paneelikattoa tuijottaessa ne “hengittivät”. Muita visuaaleja tai tuntoaistien vääristymiä ei tullut.
90min kohdalla ja sen jälkeen olo oli niin kuin, olisi jonkun unilääkkeen ottanut. Tosi rento ja silmät meinasi painua kiinni. Makailin sängyssä pari tuntia, mutta en kuitenkaan nukahtanut.
Kokemuksen jälkeen oli hyvä fiilis. Ei ilmennyt pahoinvointia tai muuta negatiivista.
