Tietoisuus ja henkiset kokemukset

Psilosybiinin käyttö
1

Ajattelin tehdä langan, kun hieman mietityttää omat, kahden käden sormin laskettavat, käyttökokemukset ja se mitä niistä olen irti saanut.

Olen päätynyt näiden sienten pariin lähes täysin siksi, että olen kiinnostunut tutkimaan tietoisuuttani syvemmin ja samalla ymmärtämään kuka/mikä/missä/miksi olen. En tietystikään odottanut saavani parista sienikerrasta mitään definitiivisiä vastauksia, mutta toisten kokemusten perusteella odotin jotain hieman syvällisempää, kuin mitä olen itse kokenut.

Omat “trippini” ovat olleet kyllä mielenkiintoisia, mutta koen, että niissä on muutamia perustavanlaatuisia ongelmia ollakseen mitenkään syvemmin tietoisuutta kehittäviä:

  1. Omat kokemukset mukailevat enemmän mielisairautta/hulluutta, kuin mitään valaistumista tai ymmärrystä. Ajatukseni juoksevat lujaa ja villeinä, usein ympyrää ilman pointtia (tai ainakaan siitä kiinni saamatta), hallitsemattomina, vailla järkeä. Joskus aivan vajaina juttuina, joskus jotenkin muka/teko fiksuina juttuina, ja silloinkin usein niin, että jahtaan jotain suurta oivallusta minkä kuvittelen olevan hyvin lähellä, sitä ikinä kuitenkaan saavuttamatta - mikä itselleni kertoisi enemmän siitä, ettei mitään oivallusta oikeasti ole, vaan mieleni on niin kujalla/ymmärrystä vailla, että se kuvittelee tekevänsä järkeä jostain mitä ei oikeasti ole. En oikeastaan kokemuksieni perusteella pysty ymmärtämään, miten tuossa hulluuden tilassa voisi minkäänlaista varsinaista tietoisuuden kasvua voisi saavuttaa.

Vaikeahko selittää, toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Onko sienillä toisten mieleen jotenkin erilainen vaikutus?

  1. Tripin päätyttyä, muistan hyvin vähän, jos mitään, näistä trippini aikana olleista ajatelmista tai oivalluksen yrityksistä. Se kaikki “diippi” missä on kuvitellut olevansa tuntuu katoavan hyvin nopeasti eikä niistä saa enää kiinni myöhemmin.

Muistaako muut omat trippinsä hyvin?

Voisin yrittää kirjoittaa/sanella ajatuksiani tripin aikana, mutta toisaalta muistan kyllä, etten ikinä ole näitä suuria oivalluksia saavuttanut vaan se on ollut enemmän sellaista psykoosinkaltaista tunnetta jostain, mitä ei sitten kuitenkaan ole oikeasti löytänytkään. Joten arvelen, että muistiinpanot loisivat lähinnä viihdearvoa. Loppujen lopuksi epäilen, että tietoisuuden harppausten saavuttaminen vaatisi joka tapauksessa sen, että sen oivalluksen muistaa ja ymmärtää oikeasti, eikä vaan lue jostain paperista - oli se sitten oma tai toisen muistiinpano.

Tämä yksi iso syy sienten pariin löytämisestä itselläni oli, voin lukea suurten filosofien ja henkisten gurujen tekstejä vaikka kuinka paljon, mutta ilman omaa henkilökohtaista kokemista, jää niiden sisältö ainoastaan älyn ymmärryksen tasolle.

Kun olen nauttinut sieniä (annoskoot olleet 1-5g), olen aina käytännössä vain rentoutunut itsekseni ja mietiskelly, pysynyt pääni sisällä, joitain pieniä ulkoiluja yms lukuunottamatta. Ja ihan hauskoja kertoja ne on ollut ei siinä, mutta tarkoitusperäni on kuitenkin ollut tietoisuuden tai muun ymmärryksen lisääminen tai henkisten asioiden kokeminen, ei varsinaisesti itseni viihdyttäminen päihteillä.

Olen kuitenkin lukenut monien kokemuksia, kuinka ovat, kertomansa mukaan ainakin, saavuttaneet jotain henkistä ja saaneet uutta ymmärrystä sienien avulla.

Niinpä kysymys kuuluu, missähän menee “vikaan”?

2 tykkäystä
2

Hyvin osaat kuvailla ongelmasi. Mulle tulee muutama ajatus mieleen.
Ensinnäkin, jos joku mieleen vaikuttava aine ei tunnu itselle soveltuvan, niin en nää mitään järkevää syytä käyttää sitä. Erityisesti mainitsemassasi tarkoituksessa. Joku mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle ja tää ois mun mielestä hyvä huomioida.
Miksi näin sitten on? En oikein osaa verrata muuta kuin kirjan lukemiseen. Kirjan toimivuus on kiinni yllättävän monista asioista jotka vaikuttavat lukukokemukseen. Kun lukee oikein hyvän kirjan niin se kirja synkkaa jotenkin omaan elämään. Sama kirja toisena hetkenä ei toimi ollenkaan. Vikaa ei ole kirjassa eikä lukijassa, jokin asia ei vaan loksahda kohdilleen.

En oikein pidä ajatuksesta, että alkaisin kehittelemään omia teorioitani sun asioista, että miksei joku toimi, kun sehän menis ihan satuiluksi. Sen oon huomannut, että yleensä mitään odotettua tulosta ei psilosybiini itsessäni herätä. Sitä ikäänkuin odottaa tietyn asian tapahtuvan ja kun näin ei tapahdu, niin saattaa pettyä. Vähän kliseistä sanoa, että ei pitäisi odottaa mitään. Ja helpommin sanottu kuin tehty.

Jotkut kevyet meditaatioharjoitteet vois olla hyviä, tai sit vaan luonnossa liikkuminen ja fiilistely. Itsensä suhdetta ympäristöön luoden ja tutkaillen. Jos pääsee omiin tuntemuksiin kiinni, niin usein se tuntuu paljon todellisemmalta kuin sanallinen ajattelu. Tarkoitan kai oman olemassaolon tiedostamista ja kaiken hetkellisyyden (ainutlaatuisuuden) kokemista, edes hetkellisesti. Ei näiden kokemusten aikaan saamiseen tarvita muuta kuin rauhallinen mieli ja ympäristö. Enkä puhu nyt mistään hörhöilystä tai timanttisutrista vaan vaikka koiran kanssa puistossa istuskelusta auringon lämmittäessä.
Että sellasta.

3

Kiitoksia vastauksesta!

Sinänsähän omissa tripeissäni ei ole ollut mitään varsinaista vikaa ja toistaiseksi pelottavinkin kokemus meni ihan hyvin ilman, että pelko paniikista äityi varsinaiseksi paniikiksi. Ja kuten mainitsin, ihan mielenkiintoisia ovat kokemukset olleet. Eli en nyt ihan niin jyrkästi vielä sanoisi, ettei vaikuttava aine välttämättä sovellu minulle - vaikkakin, kuten sanoit, ei vielä ainakaan ole soveltunut ajateltuun tarkoitukseen.

Olen henkiselle polulle lähtenyt ilman sieniä ja trippailua jo useita vuosia sitten. Olen meditoinut, joskus säännöllisesti ja paljonkin. Olen kokenut jonkinlaista henkistä heräämistä aivan selvinpäinkin. En kuitenkaan mitään täydellistä, enkä pysyvää, vaan varsinkin viime vuodet ovat vieneet näitä henkisiä ominaisuuksia pois tai vähintäänkin turruttanut niihin ja tuntuu, että vaikka kuinka meditoisi ja pohtisi asioita, ei “edisty” tällä henkisellä polulla mihinkään. Päinvastoin oikeastaan.

Pienemmillä annoksilla ymmärrän hyvin mihin viittaat tuolla luonnossa ja hetkessä olemisesta, se tulee helpommin silloin. Toisaalta olen meditoinnilla ja läsnäololla päässyt kyllä useasti samaan olotilaan ja joskus pystynyt sitä tuomaan ihan arkeenkin, vaikkakin nykyisellään tämänkin taidon kadottanut.

Pystyykö muut isommilla annoksilla myös tällaiseen hetkessä olemiseen tai ympäristön tutkailuun? Oma mieleni on tripin huipulla harvoin hetkeäkään hiljaa eikä meditoinnista esimerkiksi tule yhtään mitään, vaan kuten kerroin, mieleni häipyy hulluuden rajoille (mitä on toki myös mielenkiintoista seurata) eikä minun ole ollut sitä toistaiseksi mitenkään mahdollista kontrolloida tai rauhoittaa, ainoastaan huvittuneena hihitellen ja sitä mielipuolisuutta seuraillen. Painotan vielä, että kokemuksena tämäkin on todella hieno, varsinkin kun normaalisti olen hyvin looginen, kontrollissa oleva heppu.

Mutta tämän perusteella on tosiaan vaikea ymmärtää, miten muut ovat löytäneet henkistä heräämistä tai todellisuuden oikean luonteen ymmärrystä sienten avulla. Ja ymmärrän pointtisi, että toisaalta turha alkaa satuilemaan mitään teorioita toisen asioista (vaikka mielenkiinnolla kyllä niitäkin kuulisin), mutta ehkä odotankin muiden kokemuksia näistä samoista aiheista? Varsinkin niiden, jotka kokevat saaneensa jotain henkistä/tietoisuuden hyötyä sienten avulla - kaikenlaiset kokemukset auttavat itseäni ymmärtämään koko konseptia paremmin.

4

Itselleni ei ainakaan koskaan ole tullut mitään henkiseen heräämiseen tai todellisuuden ymmärtämiseen viittaavia kokemuksia, omat kokemukseni ovat aina vahvasti tunneperäisiä (tunnen hyvin vahvasti kaikki ajatukset ja mielikuvat mitä päässäni liikkuu) ja silmät kiinni ollessani olenkin juuri mahtavalla matkalla. Kesken matkan saatan yhtäkkiä hypähtää johonkin menneeseen tapahtumaan jonka tämän johdosta saatan kokea tämän tapahtuman tunnetasolla uudelleen ja mahdollisesti hyväksyä sen ja näin ollen päästää siitä irti. Joskus vain pyörin oudoissa maailmoissa kokematta sen kummempia. Kaikkia kertoja kuitenkin yhdistää se, että tunnen tripin kokonaisuudessaan tekevän hyvää ja puhdistavan jotakin osaa minussa/mielessäni. Mutta silti minusta tuntuu että kannabiksen avulla saan suurimmat hyödyt jos haluan tarkastella toimintamallejani, elämääni, ja asioita siinä eri kantilta. Tosin, jos henkinen kehittyminen on tavoitteena, ideaaleinta olisikin jos ei käytä mitään ulkopuolisia aineita, kaikki nämä synnyttävät psykologisen riippuvuuden ja tunteen, että näitä tarvitsee kehittyäkseen. Kun tuntee että itsellä on jo kaikki mitä tarvitsee, on pitkällä. Ja ylipäätään kehittyäkseen henkisesti tulisi unohtaa koko ajatus kehittymisestä, tämä estää kehittymisen koska pyrkii aina johonkin tulevaisuudessa odottavaan, kuvittelee ettei koskaan ole “valmis” vaan odottaa jotain mitä ei koskaan tule tapahtumaan. Selkeää. :grin:

2 tykkäystä
5

Oletko kokeillut kuunnella jotain musiikkia josta pidät? Itselläni se on auttanut ajoittaiseen kaoottisuuteen ja toisinaan vienyt hyvinkin seesteisiin hetkiin.
Minkälaisia ‘henkisiä’ edistysaskelia toivot saavuttavasi psilosybiinin avulla? Kuulostaa, että sinulla olisi tästä jokseenkin selvä mielikuva.
Itse olen kokenut monia erilaisia tiloja joita en normaalissa tajunnantilassa todennäköisesti kokisi. Hyvin vaikeaa määritellä miten nämä kokemukset ovat vaikuttaneet pidemmällä aikavälillä tietoisuuteeni, mutta olen kokenut selkeitä terapeuttisia vaikutuksia. Esimerkiksi kiireellisen elämäntilanteen kuormituksen purkautumisen ja hetkellisen lepohetken kaikista velvoitteista. Olen myös mielestäni nähnyt asioita paremmin toisten näkökulmasta ja tämä on auttanut ymmärtämään itseäni ja muita ihmisiä toisin. Tämän olen kokenut rakentavana.
Usein nämä kokemukset ilmenevät nousuvaiheen jälkeen. Trippailen mielelläni yksin, musiikkia kuunnellen, sängyllä maaten. Varaan aikaa siten, ettei kyseisenä päivänä ole mitään velvollisuuksia, mieluummin ei vielä seuraavanakaan. Tämän olen todennut itselleni sopivaksi tavaksi, mutta en sano että se sopisi muille. Etenkin yksinolo voi jollekin olla ahdistavaa jos ei ole tukihenkilöä mukana/tavoitettavissa. Riippunee pitkälti siitä miten on tottunut yksinoloon muulloin.

6

Olen kokeillut musiikkia ja se tosiaan voi viedä mennessään ja sitä kautta myös sitä mielen kaoottisuutta selkeyttää. Mutta samalla se sitten vie ehkä mennessään myös sillä tavalla, että ne mielenkiintoiset mielen seikkailutkin vähän jäävät ja jotenkin ainakin kuvittelisin, että henkisiä kokemuksia ennemmin sieltä omasta mielestä tulisi kuin sillä, että uppoutuu musiikkiin. En kyllä tiedä onko oletus oikea. Ja mukavaa se musiikin kuuntelu joka tapauksessa oli, kunhan on vain tarpeeksi ja oikeanlaista musiikkia valmiina. Musiikin etsiminen oli ahdistavaa!

Ja ei mulla kyllä mitään selkeätä tavoitetta ole mitenkä haluaisin edistyä henkisellä polullani tai varsinkaan mitään odotusta sieniltä, että mitä niiden pitäisi tehdä (välillä olen miettinyt onko tässä ehkä se ongelmani ja pitäisikö olla jokin selkeä tähtäin?). Ehkä se ultimaattinen goal koko tässä “etsinnässäni” on totuus, niin itsestäni, maailmasta ja ihan kaikesta. Olemassaoloni mysteerin selvittäminen. Ymmärrän kyllä hyvin, että tällaisen hoksaaminen ei ehkä ole koskaan minulle mahdollista eikä se häiritse lainkaan, voin silti olla polulla sinnepäin ja edetä sitten mihin etenen.

Itse koin ison harppauksen tuossa toisten ymmärtämisessä silloin kun tälle henkiselle “polulle” (mitä se nyt sitten meinaakaan) päädyin. Nykyään en oikeastaan ketään enkä mitään tuomitse vaan ymmärrän, että kaikilla meillä on syymme ja jokainen toimii juuri niin kuin jokaisena hetkenä pystyy.

Toistaiseksi totuus mitä sienet on itselleni paljastanut on korkeintaan se, että maailmankaikkeus on yksi hulluksi tullut entiteetti joka yrittää ymmärtää mitä ja miksi on :grin: Tietysti voin vain olla itse niin hölmö, etten vain hyväksy ja tunnista tätä aidoksi totuudeksi!

1 tykkäys
7

Moi @mikko

Kysymys “kuka/mikä/missä/miksi olen” on mielenkiintoinen kysymys.
Tässä on sinulle kaikkiin näihin kysymyksiin vastaukset:
Kuka olet? Vastaus = x
Mikä olet? Vastaus = y
Missä olet? Lokaatio = z
Miksi olet? Syy olemassaoloon = j

Nyt olet saanut vastaukset kaikkiin kysymyksiisi. Vastauksien tarkka arvo on sinulle toki tuntematon. Mutta ne ovat silti vastauksia ja kertovat täsmällisen tarkasti vastauksen kysymyksiisi, kuten symboli pii(π) kertoo täsmällisen tarkasti:

Ympyrän kehän suhde halkaisijaan = π

Sinä heti ymmärrät että pii kätkee sisälleen 3 ja risat.

Hyvin voi olla mahdollista, että on joku super älykäs alien rotu mikä heti ymmärtää mitä x, y, z ja j kätkee sisälleen.

Mutta kuten maailmassa on älyllisesti rajoittuneita ihmisiä jotka eivät ymmärrä mitä pii kätkee sisälleen, niin myös ihmisten maailman super älykkäät yksilöt ovat rajoittuneita. On hyvä ymmärtää että ymmärryksen rajat ovat olemassa, eikä vain leikisti olemassa. On itselle haitallista ajatella että aivot tuottavat tuosta noin vain täsmällistä todellista tietoa universumista, maailmankaikkeudesta tai olemassaolosta, unien ja hallusinaatioiden kautta puhumattakaan.

Mitä muuta voisimme samalla miettiä ihmisistä.
Ihmisille on tyypillistä esittää esimerkiksi varakkaampaa kuin mitä he ovat.
Ihmiset pukevat ylleen myös kaikenlaisia muita rooliasuja.
Kuten henkisen ihmisen rooliasun, tiedostavan, gurun jne.

Mitä henkinen/tiedostava ihminen tarkoittaa?
Tarkoittaako se sitä ettei ohita jonossa, vaan jonottaa kuten muutkin, vai onko se henkinen ihminen se ihminen, joka päästää muita jonossa itsensä ohi… Vai olisko se tiedostava ihminen se henkilö, joka ymmärtää omat motivaatiotekijät sekä päätökseen ja käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät jonotus tilanteessa…

Omien kokemuksieni mukaan sienet eivät anna sen kummempaa tietoa kuin satunnaiset luovuuden purkaukset mitä ihan selvinpäinkin tulee. Alitajunnasta tulee siis selvinpäin silloin tällöin tietoa mitä minulla ei pitäisi järjen mukaan olla. Mutta kyllä se tieto aina liittyy arkipäiväisiin asioihin, sitä tietoa mikä meidän ihmisten elämässä on oleellista.

edit. Voisi vielä lisätä sen että mitä matalampi on kykysi kyseenalaistaa omien ajatuksien ja kokemuksien todenperäisyyttää, niin sitä helpommin uskot että olet yhteydessä korkeampiin tiedon lähteisiin trippaillessa ja saat oikeaa todellista tietoa. Ehkä menet vikaan siinä että kuuntelet yksinkertaisten ihmisten tulkintoja ja kokemuksia, kun itse nähdessäsi sisäisiä tai ulkoisia hallusinaatioita et vain tulkitse niitä korkeammiksi tiedon lähteiksi.

edit2. Koen vielä tärkeäksi avata mitä tarkoitan tiedolla mitä minulla ei järjen mukaan pitäisi olla. koska tätäkin tekstiä voi päätyä lukemaan kaikenlaiset tiedon etsijät ja yhteisymmärryksen saaminen näiden asioiden kanssa on tärkeää suomalaisen tietoisuus/psykonautti kulttuurin kehittymisessä.

Tietoa mitä ei järjen mukaan pitäisi olla:
Satunnaisesti luovuus vie minut tekemään mitä kummallisempia asioita. Yksi hyvä esimerkki on eräs mökillä tapahtunut shamanistinen ilta missä kävelin kahden kepin kanssa, koin olevani joku luonnon otus tai rinnakkais ulottuvuudessa oleva hahmo. Nämä kaksi kävelykeppiä olivat niin tärkeät että jätin ne rantasaunan seinälle nojaamaan muistoksi tästä illasta. Sain siis kepit.
Kotiin palatessani huomasin naapurin kävelevän roska-astialle kävelykeppien kanssa. Hän oli loukannut jalkansa samoihin aikoihin kun itse toilailin keppien kanssa.

Naapurillani ei koskaan ole aikaisemmin ollut keppejä. Enkä minä koskaan ole aikaisemmin toilaillut keppien kanssa. Ne vain sattuivat tapahtumaan samaan aikaan.

Tällaisia “enteitä” minulla tulee niin selvinpäin kuin extra-luovuuden tilassa sienissä. Mutta kuten huomattua. Tämä on arkipäiväistä tietoa mikä voi olla metsästäjä-keräilijälle hyödyllistä saalistaessa. Ennustaa alitajuisesti tulevaa.

3 tykkäystä
8

Jotenki kuulostaa vähän tutulta. Joskus nuorempana 4 gramman cubensistripillä käydessä matkan aikana kaikki tuntu selkeältä, ja sai jotain oivalluksia. Mutta ei just niihin asioihin saanu mitään, mitä lähti hakemaan sieniltä. Ja seuraavana päivänä ei aivan kaikkia juttuja muistanu.

Mielenkiintoo ois ollu koittaa mennä vielä vähän syvemmälle, mutta uuteen kämppään yksin muuton jälkeen ei enää uskallus riittänyt isompiin määriin. Ei vaikka näitä “trip stoppereita”, yms. varaisi matkalle, eli vähän näitä voimakkaampia troppejä. Niistäkään ei oo vaan minkäännäköistä kokemusta.

9

Olen nyt todennut, että tämä puhdistava kokemus minun kohdallani on yksinkertaisesti kaiken saastan kokeminen ja surun purkautuminen kehosta kyynelten välityksellä pois. Trippi noudattaa ainakin minun kohdallani aina samaa kaavaa, ensin käydään läpi kaikki kertynyt kuona ja pakkautuneet tunteet ja lopuksi kaikki tämä purkautuu ulos. Sen jälkeen onkin tyynen rauhallinen olo melko pitkäänkin,useita päiviäkin, kunnes kuonaa alkaa jälleen kertymään. Siksi olisikin tärkeää opetella itkemään. Surullista onkin, että erityisesti pojille on pienestä pitäen joka suunnalta uskoteltu että itkeminen on ikäänkuin kiellettyä. Näin kaikki koettu suru kertyy heihin ja alkaa mahdollisesti purkautua vihana ulos tai sitten ajaa hakemaan apua päihteistä tai aiheuttaa muita ongelmia.

6 tykkäystä
10

Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus.
Usein kuulee väitettävän, että vastasyntyneen lapsen aivot ja tietoisuus ovat kuin tyhjä paperi, johon elämä piirtää kuvan koetuista ja opituista asioista.
Ei pidä paikkansa.
Me jokainen synnymme tähän todellisuuteen yksilöinä ja meillä on geneettinen perimä odottamassa tulevaa. Hesarissa oli juttu Milonoffin identtisistä veljeksistä, ja he ovat isänsä yhdestä siittiöstä alkunsa saaneen raskauden tulos. Heillä siis pitäisi olla puhdas paperi aivoissaan, johon elämä sutii kuvia, mutta eipäs ollutkaan. Heillä on muutamia tiedostamattomia yhteyksiä, eli ovat tehneet tai ajatelleet täysin samaan aikaan eri asioita, vaikka ovat olleet toisistaan tuhansien kilometrien päässä ilman kontaktia. Muuten taas he ovat piirtäneet omakuvan itse, omien kokemusten kautta, mutta perustaltaan he ovat käytännössä yksi ja sama henkilö, noin teorian tasolla.
Oma toinen käyttökerta psilolla pyrkii avaamaan tietä itseni tarkkailuun ja tietoisuuteen. Ensimmäinen kerta ei tuottanut mitää tulosta, ärtyneisyyden lisäksi. Olen jo vanhempaa ikäpolvea ja olen oppinut ymmärtämään itseäni ja pystyn tarkkailemaan päätöksiäni ja tekemisiäni tietyllä tavalla ulkopuolisesti, mutta analyyttisesti. Minulla on kuitenkin erittäin voimakas ego, hyvin voimakas syvä tietoisuus, jonka olemassaolosta olen tietoinen, mutta en tunnista sitä. Siihen haen avainta psilon avulla. Tiedän, että sinne on haudattu lapsuuteni traumat (disgnosoiti PTSD) ja syyt ajoittaiseen taipumukseen masennukseen, mutta olen aina puskenut kaikkien vastoinkäymisten ja negatiivisten asioiden läpi. En ole antanut masennukselle ja ahdistukselle oikeutta, en tilaa elämässäni. Olen haudannut ne syvälle tietoisuuteen. Nyt haluan kaivaa ne ksikki pois sieltä, sillä se raskas kivireppu, se taakka jonka olen haidannut syvälle tietoisuuden taakse, muistuttaa minua aina välillä, kun alan lähestyä elämäni loppua. En halua lähteä täältä ilman, että olen selvittänyt traumani ja tragediani itseni kanssa. Haluan selvittää asiat syvälle haudattujen asioiden kanssa ja haluan puhdistaa mieleni siihen tasapainoon, että pystyisin elämään juuri tässä hetkessä, ymmärtämään tämän ainutlaatuisen hetken merkityksen, ilman menneisyyden kivireppua, ilman utopistisia odotuksia tulevaisuuden tuovan minulle jonkinlaisen autuuden.
Pystyäkseni elämään tässä hetkessä, tuntemaan itseni ja hyväksymään itseni, tarvitsen siihen apua. Yksi apu on vuosikausia kestänyt vipassana meditaatio, mutta en ole milloinkaan päässyt vielä tasolle, jossa saavuttaisin edes sellaisen tason ymmärryksen, että pystyisin hyväksymään itseni täysin ja kykenisin elämään juuri siinä hetkessä, ilman velvoitteita, ilman odotuksia.
Kiitos ystävä, jos jaksoit lukea.

11

Mulle tripit ovat olleet psykologisia, eivät niinkään henkisiä kokemuksia. Oivallukset ovat olleet siis sellaisia mitä voisi saada terapiassakin, ja aiheena ovat olleet lähinnä teemat, jotka ovat edeltävinä viikkoina mietityttäneet minua. Jos välttämättä haluaa nimenomaan henkisiä kokemuksi, luulisi että hyvin suuret annokset tarjoilisivat jotain sentapaista?

12

Kokemuksia tämänpäiväisestä matkasta.
Otin aikamoisen dosen eli Lemon-tek 3.4g (cubensis ecuadorian haudutus 30 minuuttia siivilöitynä. Oli tarkoitus laittaa suodatinpaperin läpi mutta jotenkin unohtui). Heroic?

En käytä psilosybiiniä kevyesti vaan koen sen olevan pyhä asia. Suhtaudun siihen sen ansaitsemalla kunnioituksella

Laput silmille ja kuulokkeet korville. Musiikkina klassista ja kuoromusiikkia. Ja ei kun matkaan.

Alku oli hankala, kramppeja ja oksettavaa oloa. Viimeistään tässä vaiheessa tunsin, että matkasta tulee intensiivinen. Olo tasoittui jossain vaiheessa hieman ja annoin musiikin johdattaa samalla yrittäen hiljentää ajattelevaa mieltäni.

Jonkin ajan päästä huomasin olevani “avaruudellisessa” tilassa, joka tuntui uskomattoman todelliselta. Kuvittele, että lyöt pääsi seinän läpi ja katselet toista todellisuutta, jossa kaikki virtaa harmonisesti. Se oli henkeäsalpaavan kaunista. Keho tuntui kaukaiselta, koin olevani tietoisuus joka seuraa Jumalaista näytelmää. Jotenkin ymmärsin tämän olevan “paikka”, jossa tyhjyys saa muodon. Olin innoissani, mutta jo siellä ollessani ymmärsin, että tätä kaikkea on vaikea jälkikäteen kuvailla. Joka tapauksessa koin, että tämä Tietoisuuden tila on “tyhjä” ja saa muodon vasta kun joku antaa sille merkityksen. Siten se sisältää kaiken, vaikka on ei-mitään. Tuon jälkeen tunsin, miten kaikki olemme tämän Tietoisuuden hellässä ja rakastavassa huomassa. Euforiaa parhaimmillaan :) Tai ehkä vain kuvittelin kaiken ;-)

Trippi kesti 4 tuntia ja se oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia. Intensiivinen ja upea. Asioiden läpikäyminen ja ymmärtäminen tulee varmaankin ottamaan aikaa.

2 tykkäystä