Tähän pitäisi vastata laajemmin, että miten koin seuraavan päivän esim. 15 vuotta sitten verrattaen tähän päivään.
Nuorempana sitä oli jonkinlaista tönkköyttä seuraavana päivänä. Sekä näitä kokemuksia tuli mietittyä jälkikäteen. Ei niistä kai koskaan mitään oppinut. Vain sen mitä se vaihtoehtoinen tajunnatila on.
Tämä tönkköys on luultavasti johtunut siitä että mieli ei osannut olla rento/jotain mitä se nykyään on, vaan väsytti itsensä illan aikana. Ja tämän väsymyksen kautta tuli se tönkköys seuraavalle päivälle. Vertaan tätä taas liikuntaan. Aloitteleva liikkuja on seuraavana päivänä aivan tönkkö, kun kokeneempi liikkuja tekee helposti monta kertaa raskaamman suorituksen tulematta lainkaan tönköksi.
En siis usko että kannabiksen polttaminen on se keskeinen elementti sietokyvyn kasvamiseen. Vaan yleinen itsensä sivistäminen ja kasvaminen ja halu kokea toisia tajunnan tiloja.
Tunnetaitojen kehittyminen on varmaan keskeistä. Ei enään joudu tunteiden valtaan mitkä väsyttäisi mielen.
Kannabista voin nykyään polttaa niin paljon että meinaa 15 minuutin välein jointtia vetää loppu illasta. Joutuu lopettamaan siihen kun toteaa ettei se nouse enään korkealle, eikä ole mitään järkeä polttaa enempää kun tuntuu että tulee häkämyrkytys. Menee vaan nukkumaan ja odottelee useamman kuukauden että tolet 100% nollissa.
Hauskaahan tämä on näitä asioita kirjoitella kun ei näistä pääse kahvipöydissä puhumaan.
Sienissä se on nykyään vähän sama homma omalla twistillä. Niihin sienien tuottamiin kokemuksiin ei nykyään enään niin vahvasti uppoa sisälle, tai ne ei vie mukanaan. Ne ei ala väsyttämään mieltä. Sitä oikein niinkun kyllästyy niihin kokemuksiin ja alkaa touhuamaan muita asioita. Twisti tulee taas siinä että tunnekokemukset vahvistuu, ja tunteiden läpi käyminen, oli ne positiivisiakin, on aina väsyttävää.
Nuorempana sitä sai kyllä mielen ihan yltiö väsyneeksi sienillä. Ja kelaili kokemuksia vaikka miten pitkään. Jos aamulla ottaa sieniä nykyään niin sitä saattaa olla Prismassa illalla, eikä edes muista että aamu meni maailmoissa.
Ok. Mulla meni jokseenkin päinvastoin, et nuorempana ihan surutta pystyi vaikka illanvieton jälkeen yksin ottaa kannabista ilman ongelmia, eikä seuraavalle päivää tullut oikeestaan mitään. Ja porukassakin kanssa pysty ottaa huoletta. (Joukossa tyhmyys tiivistyy.)
Vanhempana vaan ei erityisemmin tullut pyörittyä enää niiden kanssa, ketkä käytti kannabista, psykedeelejä ja muutakin kuin alkoholia. Tiet erkani ainakin väliaikaisesti.
Tuo on ihan totta, että ei esim. kahvipöydässä näistä voi keskustella vaikka työpaikalla.
Siellä sen sijaan kuulee aika päinvastaista kommenttia (kuten tyyliin narkit pitäisi laittaa työleirille tai vaikka tappaa). Ja tämä on voinu osiltaan aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta, että itse on jotenki “erityinen” tms.
Mutta minkäpäs sille mahtaa jos on utelias luonne, ja on siitä syystä eksynyt näihin juttuihin mukaan nuorena. Ja ehkä juuri sopivassa mielentilassa/pikku maistissa vieläpä, niin se on voinut madaltaa sitä kynnystä juuri sopivasti.
Uteliaisuus on myös omalla tavallaan siitä ehkä vähän huono ominaisuus, koska välillä jos lukee jotain juttuja vähän laidasta laitaan (vaikka myös niitä “salaliittoteorioita”), niin välillä kyllä melkein miettii, että ehkä olisi ollut viisaampi vaan jättää lukematta/katsomatta. :S
Kuulin juttua, että eräällä 4v päivittäin kannabista käyttäneellä psykedeelit (tässä tapauksessa ekstaasi) antoi jo yksittäisen kerran jälkeen reilun kuukauden päästä tapahtumasta sen verran vakavia oireita, että osastohoitoon joutui.
Itse, ja monet muutkin varmasti ovat sitä mieltä, että psykedeelit tuskin ovat olleet se oikea syypää, vaan juuri tuo pajauttelu.
Ennen sitä pajauttelu ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään negatiivista.
Tässä näkyy, että kannabis voi olla luultua voimakkaampi päihde, ja tässä voi olla hyvä syy olla käyttämättä kannabista kovinkaan useasti.
Mulle itelle se on ollut vain tapa kokea toisia tajunnantiloja, jos meditoinnin ja unen lisäksi haluaa kokea sen intensiivisemmin. Jos siis ei käytä psykedeelejä.
Meditaatiossa kun tuntuu pääsevän vain pintapuolisesti muuntuneesen tajunnantilaan.
Kannabiksen kanssa olis hyvä muistaa se, että syötynä sen vaikutus on aivan erilainen, kuin polttamalla, silloin sen psykedeelisen vaikutukset lajikkeesta riippuen tulevat esille ja on olemassa erittäin tripauttavia lajikkeita, jotka syötynä (cannavoi, leivokset, keksit tms, itse suosin voita sen tekemisen ja annostelun helppouden vuoksi, kunhan lajike tiedossa ja kuka sen on kasvattanut), polttamalla saan hirveät vainot monesti tauon jälkeen itselleni kiusaksi, syömällä mulla ei juuri koskaan tule vainoharhaisuutta tms, mutta osa kokee kannabiksen syötynä liian intensiivisenä. Mulle polttaminen on monesti liian intensiivinen, vaikka poltellut koko ikäni olen.
Osaisitko tarkentaa mitä tarkoitat tripauttavalla lajikkeella ja mistä lajikkeen tripauttavuus johtuu? Siemenkauppojen lajike-mainoksissa luvataan kyllä vaikka ja mitä, mutta itseäni kiinnostaisi enemmän tieteelliseen tutkimukseen perustuva tieto.
Entä mikä merkitys mielestäsi on kasvattajalla tässä asiassa? Vai tarkoitatko, että ylipäänsä osaa kasvattaa huolellisesti ja hoitaa sadonkorjuun ja kuivatuksen oikein?
Kannabiksen vaikutuksesta kun yrittää etsiä tietoa, vastaan tulee todella epämääräinen käyttäjien määrittelemä mutu, jossa harvoin on itsekriittistä pohdintaa.
Syömisen ja polttamisen välinen ero on helppo havaita kokeilemalla. Omasta mielestäni omalla kohdallani (mutu-varoitus) ero johtuu pääosin vaikutuksen hitaasta alkamisesta syötynä, verrattuna polttamiseen. Polttaessa olotilan muutos on todella nopea ja itse en pidä sitä kovin miellyttävänä.
Syötynä vaikutus hiipii ja lopulta ikäänkuin löytää itsensä pilvestä.
Syödessä annosmäärää on vaikeampi ennakoida, ellei ole tarkkaa leivontaohjetta. Siksi päätyminen hyvin intensiiviseen pilveen (tai liian pilveen) tapahtuu syödessä helpommin. Ja tämä voi olla vaikutukseltaan jotain mitä voi kutsua tripauttavaksi.
Kannabiksen vaikutusta sieniin on vaikea verrata, koska kokemus on niin erilainen.
Molempien kohdalla on toki vaikeaa selvittää vaikuttavien aineiden pitoisuutta ja siksi käyttökokemus on usein se mittari. Mittarina oma käyttökokemus on vain kovin altis ympäristölle, omalle sen hetkiselle olotilalle, mystiikalle, ennakko-odotuksille, besservisserismille yms. Siksi siitä seuranneekin loputon määrä hyvin subjektiivista sekamelskaa. Olennaista olisi varmaan muistaa, että ‘koska minulle kävi näin, se ei tarkoita että näin käy kaikille muillekin’.
Omat kokemukseni asiasta: olen käyttänyt kannabista sekä syötynä että poltettuna. Syötynä käytettynä vaikutus on ollut mielestäni aivan liian vaisu, voi johtua tietenkin siitäkin että olen syönyt huonosti tehtyjä keksejä. Olen aina pitänyt poltettuna tulevasta nopeasta vaikutuksesta ja koko homma on paljon intensiivisempi. Tosin, jos ei ole pahemmin polttanut mitään niin savun aiheuttama hengenahdistus saattaa viedä paljon aikaa että siitä selviää. Sama asia, joka selviää myös sienitripin aikana, ainakin minulle. Jos tripin aikana menee polttamaan tupakin, tulee todella pahasti ahdistunut olo joka pilaa hyvin alkaneen tripin.
Seuraavat kertomukset ovat minun kokemuksiani, ne voivat vaihdella riippuen käyttäjästä. Sienten vaikutus verrattuna kannabikseen on aivan eri maailmasta.
Kannabista käyttäessä pystyy uppoutumaan musiikkiin ja elokuviin aivan uskomattomalla tavalla. Pystyy kehittelemään uskomattomia ajatuskulkuja ja uppoutumaan niihin. Arkiset asiat näyttävät/kuulostavat/tuoksuvat mahtavilta ja näet ne täysin eri tavalla kuin tavallisesti. Pystyt näkemään tavalliset toimintatapasi tai tapasi ajatella eri tavalla. Maistat kaiken eri tavalla.
Kun käytät sieniä, sitä on vaikea kuvailla koska kaikki menee paljon syvemmälle. Ajatukset eivät enää ole ajatuksia, vaan olet osa niitä. Vähän kuin näkisit unta, mutta olet hereillä ja tietoinen. Esim. jos näet painajaista, olet keskellä sitä painajaista ja koet sen tapahtuvan oikeasti. Riippuu varmasti sienten määrästä, minulla ei ole kokemusta niin suurista määristä ettet enää kykenisi tajuamaan että olet tripillä, joku viisaampi voi korjata tämän. Tämä siis silmät kiinni. Ainakin omilla määrillä (yleensä n. 2g silokkeja) kykenen ymmärtämään että kyse on tripistä. Silmät auki havainnoin ympäristöä erikoisella tavalla ja se tuntuu elävän (älä pelästy kun katsot itseäsi peilistä ). Koet tunteellisesti todella vahvoja kokemuksia. Voi olla hyvinkin raskasta. Toisaalta, voi olla hyvinkin korkealentoista ja taivaallista. Kuten sanottua, tätä ei kunnolla pysty sanoin kuvailemaan, se pitää kokea.
Ei tuota ole vieläkään osattu todentaa. Terpinoleenivoittoisten lajikkeiden on huomattu tuottavan tavallista useammin “energisoivia” vaikutuksia, sekä esimerkiksi myrseeni- ja eudesmolipitoisten olevan jälleen “relaksoivia” sekä “ahdistusta lievittäviä”, mutta tämä ei päde kaikissa tapauksissa ja eri tutkimukset saavat keskenään ristiriitaisia tuloksia.
Kannabiskasvi tuottaa sekondäärisiä metaboliitteja tavattoman rikkaalla skaalalla ja uusia komponentteja löydetään vieläkin jatkuvalla syötöllä. Eri kannabinoideja esiintyy kasveissa ainakin yli 120 erilaista.
Omasta mielestä myös vaikuttaa siltä, että kasvatus-, sadonkorjuu-, kuivatus- ja ikäännytysmetodeilla on ainakin miltei yhtä suurta merkitystä kuin on lajikkeen genetiikalla.
Itse en oo syömällä kannabista edes kokeillut, joten hankala verrata, mutta poltettuna joiltain muilta lainaten “sumu”, “jumitus” ja “pilvi” kuvaa sitä oloa hyvin. Välillä voi olla seurassakin hilpeämpää joo (ainakin nuorempana), mut yleensä just tuontyylistä on luvassa.
Ja ei oikeen tykkää siitä ainakaan kovin usein käytettynä, niin silläpä käyttö on aika harvoin tapahtuvaa. Ihan parit hatsit jointista voi riittää jo siihen, et kokee et tässä on jo aivan tarpeeks.
Sienet taas on antaneet kirkkaamman olon, ja musiikki ja tämmönen kuulostaa syvemmältä ja mielenkiintosemmalta.
Ja jos molemmat yhdistetään, niin sillon on syvempää menoa luvassa, muttei välttämättä hyvässä mielessä.
Vain 1 kokemus on ennen sieniä otetuista savuista (melko maltillisesti kuitenkin, eli 1 pieni jointti ja joku 1.5g cubensiksia), ja heti kun sienet alko vaikuttamaan, niin nousu oli ikäänkuin tasaisempi, mutta se tuntu pitkittyvän ja pitkittyvän, ja meininki alko mennä painostavaksi.
Musiikki kuitenki ratkas tilanteen, ja sillon ekaa kertaa alko “näkemään” sen. Mieli ei kuitenkaan tuntunu olevan niin kirkas, mitä ilman kannabista.
Tavallaan tuo musiikin synestesia oli aika siistiä, mutta en kyllä tuon kokemuksen perusteella lähtis yhdistelemään. Jos siltä tuntuu, niin huippujen jälkeen kesken vaikutusten, mutta maltilla.
). Koet tunteellisesti todella vahvoja kokemuksia. Voi olla hyvinkin raskasta. Toisaalta, voi olla hyvinkin korkealentoista ja taivaallista. Kuten sanottua, tätä ei kunnolla pysty sanoin kuvailemaan, se pitää kokea.