Näitä löytyy nyt aika runsaasti uusilta nurmikoilta pk seudulla. N. 30kpl löysin yhdestä pihasta. Isoimmat halkaisijaltaan 4cm. Pahoittelut huonoista kuvista.
No huh mikä aarre tuo sieni voi ollakaan vaikka onkin aika tylsän näköinen.
Ilmeisesti siis tuottavat maan sisäisiä tryffelikasvustoja myös. Taidan ottaa seuraavan kesän tavoitteeksi saada toi kasvamaan agarissa. Jos sitten talven aikana suostuis kesyyntymään tarjoamissani oloissa. =))
Vaikuttaa itseasiassa suht’ helpolta.
Näistä “sinisistä helmistä” on syntynyt mulle jonkinlainen pakkomielle. Nyt kuukauden aikana olen lukenut kaiken löytämäni (viimeisen 10v aikana syntyneen) kirjallisuuden aiheesta ja vaikuttaisi siltä, että nämä pohjoismaalaiset Cinctulukset ovat melkein täysin tutkimattomia enkä ainakaan minä löydä edes ruotsinkielisellä aineistohaulla pienintäkään mainintaa näistä sinisistä helmistä.
Kiinnostavaksi nämä pohjoismaalaiset tryffelit tekee myös se, että elävän teorian mukaan tryffelikasvustot ovat selviytymismekanismi kovien olosuhteiden aikana(kovat pakkaset, kuivakausi yms…) ja nykyiset tutkimukset aiheesta ovat pelkästään päiväntasaajan läheisyydessä kasvavista cinctulus tryffeleistä.
On havaittu, että nämä tryffelikasvustot ovat aktiivisten aineiden osalta paljon vahvempia kuin itse itiöemä. On havaittu myös, että nuo tryffelit ovat aivan todella siistin näköisä!. 
Toivon itse löytäväni näistä suomalaisista cinctuluksista siis…
- Tryffelikasvuston (scelrotia).
- Paremmin tuottavan tryffelikasvuston kuin päiväntasaajaa lähempänä olevilla kantaviljemillä on havaittu. Uskon siis suomalaisen talven tuottavan niitä enemmän/paremmin.
- Todella nätin näköisen itiöemän joka on lajitovereitaan hiukan vahvempi ja jonka geenit voisi ehkäpä vakauttaa.
Tässähän saattaa mennä seuraava vuosikymmen. Jos onnistun kuitenkin löytämään nuo kyseiset tryffelit seuraavan kesän aikana niin se on jo pieni kenovoitto.
Jos saan kasvamaan sen sisätiloissa niin taidetaan todennäköisyyksien kanssa mennä jo loton puolella jos onnistun siinä tämän vuoden aikana. En ole hometta vähään aikaan kasvatellukkaan. Tässä prosessissa se on väistämätöntä.
Mikälisikäli suomalaiset mykologogoit osaavat näitä luonnonlajikkeiden kesytyshommia niin pyytäisin sinua/häntä liittymään tähän koitokseen. Sienitutkimukset onnistuu parhaiten ja nopeimmin joukkovoimaistettuna.
Olisi myös kiva jos joku suomenkielinen osais opettaa minua virheiden/kämmähdyksien sattuessa. 
Tuonne shroomeryyn en enää koskaan mene eikä taida veljeänikään enää kiinnostaa. Sosiopaattisempaa porukkaa kuin facebookissa.
1 tykkäys
Mites on menny näiden tavoitteiden saavuttamisessa?
En löytänyt reunuskirjohelttaa kesän aikana, mutta kaikenlaista muuta näytettä keräsin jotka täytti mun kotilabran aika äkkiä. 
Sen verran aihetta opiskelin, että vaikuttais mahdolliselta houkutella sitä omalle pihalle. Valmistelin sit pari eri koe-aluetta. Yhden maaseudulla ja yhden kaupungissa. Jos talven jälkeen kävis tuuri näiden kanssa niin ois kyllä kiva.
Morjensta,
Mitenkä on Pan. Cinctuluksen kanssa mennyt? Tämä ketju on jotenkin mennyt itseltä ohi, mutta laji on yksi suurimmista suosikeistani juurikin sen takia, etteivät ole niin tunnettuja saati ehkä arvostettujakaan.
Itsellä löytyy vielä ainakin ensikesän ajan varma spotti näiden kanssa, mutta enpä ollut muistanut, että näissä kannattaa noita tryffeleitäkin etsiä. Pitää käydä tutkimassa.
Agarissa pari hyvää kasvustoa, jotka aion varmaan pian jatkaa seuraavaan vaiheeseen ja lopuksi sitten monotubiin, jos vaikka tulisi onnistuminen tällä kertaa.
Pan. Olivaceus on lähtenytkin kasvamaan monotubissa nyt (kolonisaatiovaiheessa vielä) ja tämä antaakin toivoa Cinctuluksen onnistumiseen.
Olisi mukava kuulla enemmänkin asiaa muiden kokemuksista lajin kanssa.
Tämä ketju on jotenkin mennyt itseltä ohi, mutta laji on yksi suurimmista suosikeistani juurikin sen takia, etteivät ole niin tunnettuja saati ehkä arvostettujakaan.
Eivät ehkä arvostettuja suomessa, koska suippumadonlakki on helpommin löydettävissä ja tunnistettavissa. Kirjoheltat on melko huonosti tunnettu sientensuku ja suvussa on melko paljon samannäköisiä lajeja. Laji on kokeneemmille sienestäjille tunnistettavissa suht helposti, mutta alottelijoille vaatii kaikenmaailman itiölaskeumarumbaa jos kyseessä ei ole tekstikirjaesimerkkejä lajista. Reunuskirjoheltta on tunnettu laji ja lajilla on suurin levinneisyys psilosybiinisienilajeista, esiintyen arktisia alueita lukuunottamatta kaikkialla maapallolla.
2 tykkäystä
Aivan. Puhuin ihan lööperiä siitä kuinka hyvin laji on tunnettu ja varsinkin maailmalla. Kasvatetaanhan cinctulusta Hollannissa ihan suuremmissakin määrin, mitä joskus muistan lukeneeni.
Kuitenkin se, että kirjohelttojen suku on huonosti tunnettu, onkin omasta mielestäni yksi kiehtovimmista piirteistä niiden kohdalla.
Pelkästään jo omat löydökset eri paikoista ovat olleet vahvuudeltaan huomattavan vaihtelevia, joka on erittäin mielenkiintoista. Itiölaskeumia koitin kerätä viime kesinä, mutta en ollut niin tarkka siinä hommassa, joten toivottavasti edes muutama on puhtaita.
Hieman ohi aiheesta, mutta tämä Pan. Olivaceus (täydellisen varma en ole lajista, koska ei ole laboratorio testattu), jota koitan kasvattaa on myös mielenkiintoinen sillä suurin osa ko. lajin löydöistäni on ollut ei aktiivisia tai erittäin mietoja, mutta nämä kasvatuksessa olevat saivat ihan selkeitä tripin tuntemuksia aikaan.
Erittäin mielenkiintoinen suku ja siksi vähän kuulostelinkin tämän ketjun nykyistä tilannetta!
2 tykkäystä
Samaa pitoisuusvaihtelua olen itsekin havainnut reunuskirjoheltan osalta, mutta on yleensä vaivan väärti laji. Toki tässä yhtälössä on mahdollista, että pitoisuuksiltaan miedompaa lantakirjohelttaa (Panaeolus fimicola) tulee tunnistettua virheellisesti reunuskirjoheltaksi ja myös se, että reunuskirjohelttaa pidetään ryhmälajina tietääkseni, eli pari melko identtisen näköistä lajia on niputettu tuon nimen alle.
Tuo oliivikirjoheltan mysteeri olisi kiva ratkaista. Pohjois-Amerikassa esiintyvä oliivikirjoheltaksi nimetty laji on psykoaktiivinen, mutta laji on alunperin kuvailtu euroopasta ja sen myötä on myös epäilyjä että euroopan oliivikirjoheltta ei olisi psykoaktiivinen sekä luonnollisesti myös eri laji kun Pohjois-Amerikan oliivikirjoheltta. Mene ja tiedä, en ole bongannut tarpeeksi empiiristen tutkimusten suorittamiseksi.
Mutta mielenkiintosia on kirjoheltat kieltämättä.
2 tykkäystä
Näin on. En tosiaan tiedä, on saattanut olla lantakirjohelttojakin satseissa mukana, mutta kokonaisuudessaan reunuskirjoheltta-oletetut ovat olleet yllättävänkin vahvoja.
Jos on spotti, josta niitä löytää niin suosittelen kyllä vahvasti käymään. Niissä kuitenkin sekin hyvä, että kasvavat usein pitkin kesää jos olosuhteet vain ovat suotuisat.
Yllä kuvia olettamistani oliivikirjoheltoista vaikka onkin reunuskirjoheltta-ketju, mutta ajattelin nopeana keskustelun lisänä.
Ylemmät kuvat maassa olevista, olivat sellaisia, joista en osaa sanoa varmaksi oliko mitään vaikutusta (otin pian niiden jälkeen muistaakseni silokkeja niin en osaa sanoa oliko kaikki silokeista).
Nippu kädessä on todettu toimiviksi ja kaiken lisäksi ihan omalla kotipihalla kasvavat. Tosiaan näitä toivottavasti pääsee pian tutkimaan paremmin.
2 tykkäystä
Psykoaktiiviset kirjoheltat on ollut tarkoitus niputtaa saman viestiketjun alle ainakin toistaiseksi, koska havaintoja vuosittain on verrattain vähän ja ulkonäöllisen vaihtelun vuoksi ne voivat olla vaikeita erottaa toisistaan. Tämä viestiketju tullaan luultavasti jossain vaiheessa luomaan uudelleen, mutta siihen asti ihan ok postata tähän viestiketjuun kaikkia suomessa esiintyviä oletettuja psykoaktiivisia kirjohelttoja.
2 tykkäystä
