Olen käyttänyt spilosyybinisieniä vähän alle kymmenen kertaa, miedosta museoannoksesta tosi hurjaan trippiin (vähän vahingossa). Lähinnä terapeuttista tuo käyttö, funtsin juttuja yksin ja nautin visuaaleista. Ongelmana on, että mieleni palaa aina aika ahdistavaan nuoruuteeni. Kerran muistin yhden ahdistavan illan, kun kimppuumme hyökättiin pimeällä maantiellä ihan syyttä - juttu, jonka olin unohtanut kokonaan. Tavallaan ihan kiintoisaa, että näin käy ja ehkä nuoruudessani on jotain käsittelemättömiä juttuja yhä (tai sitten nuoruudessa tuli tuijotettua liikaa fractint.exeä ja psilobysiini hyppää tähän kohtaa aivoa oletuksena). Mutta alkaa tympäistä. Olisi kiva ottaa rento trippi ilman nuoruuden ahdistuksissa vellomista tai vaikka keskittyä nykyisiin ongelmiin funtsailuissa.
Sun pitää käsitellä asia ilmeisesti. Tää selvästi vaivaa mieltäsi. Olet siirtänyt sitä syrjään jo jonkin aikaa. Näitä asioita ei hirveasti voi valita. Terapeuttinen käyttö ei voi olla aina rentoa chillailua. Ja sitä että sienet tuo sinulle haluamasi ratkaisun, haluamaasi ongelmaan. Ehei, psykedeelit avaa tiedostamattoman mielen ja tietoisen mielen rajat, ja sieltä saattaa ponnahtaa asioita mitkä sinua eniten vaivaa. Näyttää ja koettaa sen mitä sun tarvii kokea, ei sen mitä haluat kokea.
Mulla oli yksi asia kerran mistä olin kokenut häpeää ja itsetuhoisia ajatuksia. Tietenkin lsd tripillä se juolahti mieleen. Jotenkin tiesin et mun pitää vaan hyväksyä se asia itsessäni. Ei pelkästään tripin kannalta, et se ois jatkunut synkistelynä ja pahana trippinä. Vaan myös itseni ja hyvinvointini takia tulevaisuudessa. Edessä oli tienhaara, valinta miten suhtaudun asiaan ja itseeni. Valitsin hyväksyä asian. Liittyi omaan seksuaalisuuteen.
En tiedä tarkkaan tapahtunutta, enkä sitä kuinka helposti voit päästä sinuiksi asian kanssa. Mutta suositan kulkemaan siihen suuntaan. Myötätuntoon ja anteeksiantoon. Henkiseen sisätyöhön kuuluu mielen varjopuolen valaisu ja sen kanssa eläminen.
Suositan myös selvinpäin asian käsittelyä. Omassa rauhassa sekä puhumalla muiden kanssa. Ei pelkästään psykedeeleissä. Ehkä tää on vaan sun asialistalla ensin hoidettavana, sit vasta nykyiset ongelmat.
Ehkä tää ei oo vastaus mitä halusit tai muut vastais, mut tää on mut take tähän. Sori egoilevasta tekstistä ja köppäisestä omakohtaisesta kokemuksen jakamisesta. Olen nauttinut 530mg kofeiinia tänään.
Itseäni hieman hämää tämä ajatus. Onko tähän jotain perustetta olemassa? Mun mielestä tuo mystifio sieniä tarpeettomasti, ikäänkuin sienillä olisi jotain tietoisia tarkoituksia ihmistä kohtaan.
Toisaalta, en ihmettele tuollaisen ajatuksen syntymistä, koska vaikutus sienillä on toisinaan jotenkin personisoitu (voi kohdata silmät kiinni maatessaan esim. kommunikoivia tyyppejä tai kuulla jotain suoria ajatuksia ns. ulkopuolelta. Näitä kokemuksia on hyvin helppo alkaa mystifioimaan ehkä turhankin lennokkaasti).
Oma kokemus on jotain mitä ei ole syytä yleistää koskemaan muitakin (koska minulla käy näin, niin se tapahtuu myös muillekin).
Tästä huolimatta kerron oman kokemuksen kautta tapaani hahmottaa asiaa. Oletuksena se, että joku kokee asian varmasti ihan toisin ja rakentaa siitä toisenlaiset johtopäätökset.
Oma kokemukseni psilosybiinin vaikutuksesta on, että matka ja sen aikana kohdatut asiat ovat suurelta osin unennäkijän ja unen välistä ‘logiikkaa’.
Toisinaan on ihmeissään omista unistaan. Mitä järkeä tässä oli, miksi ihmeessä näin jotain tällaista?
Toisinaan unet syntyvät jostain arjen tapahtumista ja niiden avulla voi oivaltaa arjestaan asioita, mitkä vaivaavat tai ovat ‘mielen päällä’. Ja kun näitä asioita tiedostaa, niille on mahdollisuus tehdä jotain (pelot, epävarmuus, ikävät kokemukset seurauksineen)
Joskus unet liittyvät johonkin suurempaan ja merkityksellisempään kokemukseen. Sellaisen unen nähdessään kokee jonkinlaista riemua unen merkityksellisyydestä. Kyseessä voi olla esimerkiksi syvällinen kohtaaminen itselleen tärkeän ihmisen kanssa. Yleensä nämä unet ovat sellaisia, joita muistaa vielä vuosia näkemästään.
Vaikka psilosybiini aiheuttaa helposti merkityksellisyyden tunnetta erilaisia asioita kohtaan, niin kokemukset tuntuvat tulevan satunnaisesti ja lopputulemana on ihmetys, että Oho - tällaista tällä kertaa.
Parhaimmillaan kokemukset voivat olla hyvinkin terapeuttisia, mutta eivät välttämättä lainkaan miellyttäviä. Miten esimerkiksi traumojen läpikäyminen voisikaan olla pelkästään miellyttävä kokemus.
Mikäli annostus on liian iso tai olosuhteet matkailuun eivät ole harkitut, voi kokemuksesta muodostua hyvinkin sekava ja epämiellyttävä.
Hmmm… Semantiikasta voidaan aina vääntää :D
Psykedeelinen kokemus koetuttaa sen mitä sun tarvii kokea. Se on ne snaasit ja sun mieli mitä sieltä kumpuaa. Voihan sen kuvailla niinkin että “sienet kertovat”, vaikka sun mielestä ne asiat tulevat. Sienet vain avaa rajat, ja “antaa” ehkä uusia näkökulmia. Ei ollut tarkoitus sillain “mystifioida” ikään kuin deeleissä olisi jokin ulkopuolinen viesti, mitä et voisi saada ilman niitä. Ymmärrän että joku saattaa ottaa kielikuvat kirjaimellisesti. Saatan joskus itsekin ottaa.
Niin tämä väite on mulle vieras. Ihan yhtä hyvin voidaan sanoa, että sienet saa kokemaan paljon sellaista, mitä ei ole mitään erityistä tarvetta kokea. Jopa täysin turhia ja tyhjänpäiväisiä kokemuksia. Merkitykset näille kokemuksille antaa myös aina viime kädessä kokija itse.
Jos sienet saavat loopilla kokemaan jotain menneisyyden muistoa ja useammankaan kerran jälkeen ei saa siihen mitään merkitystä tai ymmärrystä (kokee samaan paluun vain ahdistavana), niin silloin sienet eivät välttämättä ole lainkaan toimiva keino käsitellä asiaa. Terapia voisi olla hyvä vaihtoehto, tai niiden ihmisten kohtaaminen jotka liittyivät menneisyyden tapahtumiin. Riippuen tietenkin tapahtumista.
Tosin voi siitä muistoon palaamisesta tosiaan tehdä jonkun johtopäätöksen, että menneisyydessä on tapahtumia joita mieli edelleen pyrkii prosessoimaan. Myös joku traumaterapia voisi olla hyvä vaihtoehto, jos sellaiseen on mahdollisuutta.
Olis mielenkiintoista tietää, että miten lähellä unien näkemien ja psilosybiinin vaikutukset ovat toisiaan.
Siis uniahan nähdään jatkuvasti, ja osa voi olla pelottavia, ja osa hyviä unia.
Kuitenkin näistä pelottaistakin unista yleensä selvitään.
Eikös painajainen oo periaatteessa vähän sama, kuin paha trippi? Molemmista kyllä palataan normaaliin maailmaan.
Olen siis kyllä käsitellyt nuoruuttani terapiassa, ehkä en sitten tarpeeksi, tiedä häntä. Nämä ajatukset kusisesta nuoruudesta usein päättyvät kelaan, että pitäisi päästää irti niistä ajoista ja lakata vellomasta niissä. Samaan aikaan mieli haluaa sitten sinne palata, puuh. Outo otus nuo aivot.
Nuo ajatukset ovat sienissä sekä tapahtumapaikalla (kokonainen kaupunki ) selvin päin retkeillessä vähän samanlaisia kuin ruven nyppiminen - kierolla tavalla houkuttelevaa ja palkitsevaa, mutta lopulta epämiellyttävää ja vähän vahingollista.
Trippailen hotellihuoneissa ja kotona. Ehkä joku virikkeellisempi ympäristö tai toiminta pitäisi ajatukset keveinä. Mutta en oikein uskalla sienissä liikkua ihmisten ilmoilla tai metsässä. Enkä oikein tunne ketään kenen kanssa trippailla, jolloin voisi jotenkin keskittyä yhteiseen olemiseen tai vaikka uskaltautua ulos. Ja tavallaan parhaat visuaalit lähtee tylsistä jutuista, kuviottomista matoista, joissa on yhtäkkiä vaikka vellova meri ja kaunis kivinen rantaviiva :).
Nii, pitäisköhän poltella kukkaa pienet määrät samaan syssyyn vai onko huono idea? Vois ajatella, että meno olisi villimpää mutta tavallaan chillimpää?
Useamman kerran olen lukenut aiheesta, että ei ole oikein soveltunut yhteen ja seurauksena on ollut ikäviä kokemuksia. Itse en ole kokeillut kun ei ole ollut mitään tarvetta.
Mutta tuo vertauksesi ‘ruven nyppimiseen’ viittaa tosiaan siihen että olet ehkä jäänyt tosiaan kiinni menneisyyden tapahtumiin. Tai niistä on jäänyt joku lähtemätön muistijälki. Johon syystä tai toisesta palaat. Kai menneisyydestäänkin voi olla jollain tavoin riippuvainen. Tämä on sitten B-luokan keittiöpsykologiaa…
Mutta ehkä tuossa nyt ei pari asiaa kohtaa. Haluaisit siis sienistä jotain viihdettä? Tähän ne eivät välttämättä kovin helposti taivu jos kerran aiheuttavat nyt toistuvasti sinulle tuon kokemuksen. Itselleni sienet eivät ole koskaan olleet mikään viihteen lähde vaan ihan toiseen suuntaan ovat vieneet. Tiedän kyllä, että sieniä voi käyttää viihteellisessäkin mielessä.
Aika huonolle on jäänyt polttelu, muutaman kerran vuodessa. Ennen paljon enemmän, oli semmoista itselääkehdintää oireisiin jossain vaiheessa, kun voin huonommin masennuksen kanssa ja elämä oli muutenkin rankempaa.
En ole kokenut sitä mitenkään kovin hyödyllisenä tämmöisessä. Ehkä jotain arjen oivalluksia ja inspiraatiota voin sieltä vetää.
No, enään se ei ole vieras :) Ja totta, kokemuksessa on paljon myös “tyhjänpäiväistä”. Mutta yleensä siellä on joku “se” juttu minkä viet mukanas siltä tripiltä. Oivallus, parannus, anteeksianto, mikä ikinä. Ei tietty aina. AP:lla oli intentio saada jokin näkökulma nykyisiin ongelmiin, sen sijaan vanhat asiat tuli mieleen mistä ei oo päästetty irti. Hän päätti kuitenkin suhtautua siihen ikävänä asiana, jonka toivoi menevän takaisin taka-alalle. Nään sen vastusteluna. Mitä jos AP olisi päättänyt suhtautua siihen antautumalla ja myötätunnolla. Nää on niin juustosta paskaa, tiedän. Suositan DMC lukemaan David Hawkingsin Letting go / suom Irti Päästämisen Taito. Löytyy sun kirjastosta. Mutta mulle tuo vain näyttäytyy tärkeämpänä asiana joka sun täytyy ensin käydä läpi vs nykyiset ongelmat. Tai ehkä avain on vaan pelkästään siinä et miten suhtaudut siihen. Tässä tulee omiakin juttuja mieleen, täytyy itekin taas hakea tuo kirja kirjastosta. En meinaan viimeksi päässyt sitä aivan loppuun saakka. On kirjastossa muitakin irti päästämisen kirjoja. Varsinkin ne viisas elämä kustantamon kirjat, missä on se ympyrämäinen labyrintti symboli, on yleensä hyviä kirjoja.
Mitä hatsiin tulee niin en pikku hittejä pelkäisi. Varsinkaan jos otat sieniäkin hallitun annoksen, tyyliin o.5-1g tai mikä ikinä onkaan sulle hallittu. Mut siis ihan vaan hitit tai parit jointista tai vaposta. Ei kannata esim ehkä kokonaista jointtia polttaa niinkuin tavallisesti polttaisit. Pientä kuulostelua vaikka hetken aikaa hittien jälkeen.
) selvin päin retkeillessä vähän samanlaisia kuin ruven nyppiminen - kierolla tavalla houkuttelevaa ja palkitsevaa, mutta lopulta epämiellyttävää ja vähän vahingollista.