Sinityvikuupikka (Pholiotina cyanopus)

VAROITUS!

SINITYVIKUUPIKKA MUISTUTTAA MONIA TAPPAVAN MYRKYLLISIÄ SIENILAJEJA JA VIRHEELLISESTI TUNNISTETTUJEN SIENTEN KÄYTTÄMINEN VOI JOHTAA KUOLEMAAN TAI VAKAVAAN SISÄELINVAURIOON.

LAJIN KERÄÄMISTÄ JA KÄYTTÖÄ SUOSITELLAAN VÄLTTÄMÄÄN.

SINITYVIKUUPIKKA
Pholiotina cyanopus

Sinityvikuupikka sisältää Beugin ja Bigwoodin mukaan 0.93% psilosybiiniä (mutta ei psilosiiniä), Gartzin mittaukset sanoo 0.78-1.01% psilosybiiniä sekä 0.12-0.20% baeokystiiniä, Christiansen et al. mainitsee määräksi 0.33-0.55% psilosybiiniä ja Ohenoja et al. 0.45% psilosybiiniä.

Lakki on 0,3-2,5 cm leveä, kupolinmuotoinen, joka kasvaessaan laajenee kuperaksi. Kanelinvärinen, reunus läpisäteinen ja raidallinen.

Heltat ovat levällään, kiinnittyneenä varteen, ruosteenvärisiä ohuella vaaleammalla reunuksella.

Jalka 2-4 cm pitkä ja 0,1-0,15 cm paksu. Jalan tyvi maidonvalkea, joka muuttuu ripeästi sinertäväksi (bruising) keräämisen jälkeen.

Itiölaskeuma ruosteenruskea.

Kasvuympäristöksi mainitaan kuivat niityt ja kedot, puistot, pihamaat ja puutarhat sekä ruderaattialueet, tienvierustat ja ratapenkereet. Rinnakkaislajeina on havaittu rahkasammalta ja valkoapilaa. Helttasienten ja tattien levinneisyystaulukon sekä varmistettujen havaintojen mukaan lajia on tavattu Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Lisätietoja muilla sivustoilla

VAROITUS!

SINITYVIKUUPIKKA MUISTUTTAA MONIA TAPPAVAN MYRKYLLISIÄ SIENILAJEJA JA VIRHEELLISESTI TUNNISTETTUJEN SIENTEN KÄYTTÄMINEN VOI JOHTAA KUOLEMAAN TAI VAKAVAAN SISÄELINVAURIOON.

LAJIN KERÄÄMISTÄ JA KÄYTTÖÄ SUOSITELLAAN VÄLTTÄMÄÄN.

Hieman mittakaavaa lajille, kuvattu vuonna 2021 Pohjois-Savossa:

3 tykkäystä

Siitä se lähtee taas kausi käyntiin. Yksi sinityvikuupikka havaittu Pohjois-Savossa.

3 tykkäystä