Ensikokemuksia

Kiinnostukseni sieniin ja psykedeeleihin yleisesti alkoi reilu vuosi sitten. Alkusysäys oli kiinnostus mikrodosettamiseen, ajattelin siitä olevan apua opiskelussa ja mahdollisesti positiivisia vaikutuksia myös työelämään ja sosiaaliseen elämään. Ensimmäiset kokeiluni olivatkin mikroannoksia, joita otin kahvin kanssa ennen opiskelua ja yksittäiset kerrat myös töissä sekä viettäessäni iltaa kavereideni kanssa. Vaikutukset olivat positiivisia, koin olevani rauhallinen ja skarppi, mielialani oli hyvä, mutta olo ei mitenkään varsinaisesti päihtynyt, kuten ei ollut tarkoituskaan. Nämä positiiviset kokemukset mikroannoksista, sekä yli vuoden kestänyt aiheen opiskelu kasvattivat kuitenkin kiinnostusta varsinaista trippailua kohtaan.

Hankin itselleni tryffeleitä yhdessä aiheesta kiinnostuneen ystäväni kanssa. Kokeilimme niitä ensimmäistä kertaa yhdessä, ottaen molemmat n. 10g annoksen (kyseessä siis tuoreet tryffelit). Ilta oli hauska ja vaikutuksia oli havaittavissa, mutta mielestäni edes varsinaisesta tripistä ei voinut vielä puhua, vaikutukset olivat sen verran mietoja, eikä setting varsinaisesti tukenut niiden havainnointia.

Kiinnostukseni vahvempaa trippiä kohtaan kasvoi. Eräänä iltana ollessani yksin kotona, päätin, että nyt on aika kokeilla jääkaapissani odottavia vahvemmaksi mainostettuja tryffeleitä. Päätin nauttia aluksi vain puolikkaan rasiallisen (7,5 g tuoretta), sillä oletuksella, että tavara on vahvempaa kuin edelliset. Tämä oli ehdottomasti hyvä päätös, sillä voimakkuus piti ainakin subjektiivisen kokemukseni mukaan paikkaansa.

Söin tryffelit tyhjään vatsaan ja menin hieman jännittyneenä sängylleni odottelemaan vaikutuksia. En odottanut ihmeitä, sillä ajattelin tarvitsevani mahdollisesti vielä redosen annoksen pienuudesta johtuen. Yhtäkkiä vaikutus kuitenkin iski vahvana päälle. Aluksi tunne oli epämiellyttävä. Kehoni tuntui vieraalta ja jotenkin kevyeltä. Olo oli hieman epätodellinen ja sekava, ahdistus alkoi nostaa päätään tajutessani, että nyt on se kuuluisa tilanne, kun on vain “istuttava kyydissä”, tuli mitä tuli.

Laitoin kuulokkeet päähän, rauhoittavaa musiikkia soimaan ja päätin ottaa lukemistani kokemuksista oppia, en yrittänyt estää vaikutuksia, vaan päätin ottaa ne tyyneydellä vastaan ja nauttia kyydistä.

Oloni alkoi parantua. Kehossa tuntui rennolta ja kevyeltä, mutta vierauden tunne katosi. Aloin nähdä silmät kiinni todella kauniita visuaaleja, jotka elivät musiikin tahtiin. Tunsin lähes olevani yhtä musiikin kanssa, uppouduin siihen täysin. Jokainen kappale kuulosti käsittämättömän kauniilta. Visuaalit ja musiikki rauhoittivat minut lopullisesti, kelluin ihanassa turvallisuuden tunteessa ja euforiassa.

Aloin miettimään erästä läheistä ihmistä ja koin todella vahvaa yhteyden tunnetta häneen. Tämän ystäväni ajatteleminen sai minut lähes itkemään onnesta ja kiitollisuus valtasi mieleni. Mieleeni tulvi myös ihania muistoja lapsuudestani.

Trippi oli suurimmaksi osaksi herkkä ja rauhallinen, kaunis kokemus. Pari kertaa hoksasin joidenkin ajatuksieni outouden ja mielettömyyden, mutta se herätti vain hilpeyttä. Naureskelin näille ajatuksille itsekseni ja sitten vaivuin takaisin rauhalliseen euforiaan ja syvään yhteyden tunteeseen. Fyysinen olo pysyi loppuajan mainiona. Kehoni oli muuttunut hieman raskaaksi, mutta en kokenut tarvettakaan liikkua, siinä hetkessä kaikki oli täydellisesti, ja raukeuden tunne vartalossani tuntui juuri sopivalta tilanteeseen. Useita tunteja olosta nautittuani nukahdin onnellisena. Seuraavana päivänä olin tyytyväinen saamaani kokemukseen. Koin myös onnistumisen tunteita alun epämiellyttävän tunteen “kääntämisestä” kauniiksi trippikokemukseksi.

Muutama päivä tämän jälkeen päätin kokeilla ottaa loput omistamani tryffelit, eli 15 g tuoreita. Odotin innolla visuaaleja, musiikin kuuntelua ja sitä, millaisia ajatuksia tämä matka toisi tullessaan. Halusin välttää tryffelien epämiellyttävän maun, joten silppusin ne pieneksi, liotin sitruunamehussa ja valmistin teetä.

Join teen ja söin vielä lopuksi tryffelisilpun mukin pohjalta. Menin jälleen sänkyyni makaamaan, laitoin musiikkia soimaan ja yritin rentoutua. Alku vaikutti hyvältä. Jonkin ajan kuluttua alkoi näkyä pieniä visuaaleja silmät suljettuina. Olo ei ollut aivan yhtä euforinen, kuin edellisellä matkalla, mutta visuaalit olivat miellyttäviä ja musiikki kuulosti hyvältä. Sitten huomasin, että minun on käytävä vessassa, ja päätin mennä sinne heti, sillä ajattelin sen olevan myöhemmin mahdollisesti vaikeaa, jos trippi osoittautuu voimakkaaksi.

Vessasta tultuani jotain kuitenkin tapahtui. Kehoni valtasi aivan käsittämätön keveys, mutta se ei tuntunutkaan hyvältä. Olo oli todella epätodellinen, liikkuminen vaikeaa ja kehoni minulle täysin vieras. Koin myös jonkinlaista inhoa omaa kehoani kohtaan, peilikuvani ei sopinut mielikuvaani itsestäni ja mittasuhteeni tuntuivat vääriltä.

Selvisin sänkyyn, ajattelin jälleen yrittää kääntää ahdistukseni edellisen matkan kaltaiseksi rauhaksi hyväksymällä sienten vaikutuksen hetkellisesti osaksi itseäni. Makasin hämärässä paikallani, yritin nauttia musiikista, peiton pehmeydestä ja silmissäni vilisevistä värikkäistä kuvioista. Visuaalit olivat jossain välissä muuttuneet äärettömän kirkkaan värisiksi ja hyvin voimakkaiksi. En kuitenkaan saavuttanut mielenrauhaa, vaan sekavuus valtasi pääni. En tuntunut saavan kiinni yhdestäkään ajatuksesta. Ahdistava puuromaisuus valtasi tajuntani ja menin paniikkiin. Kuin salama kirkkaalta taivaalta sykkeeni nousi pilviin. Tajusin saavani paniikkikohtauksen. Nousin ylös sängystä, hoipuin keittiöön. Olin hysteerinen, sydämeni hakkasi, raajat hikoilivat ja aloin hyperventiloida. Olisin halunnut itkeä ja huutaa, mutta en pystynyt siihen. Yritin tehdä hengitysharjoituksia, mutta ne eivät rauhoittaneet minua, vaan päin vastoin. Tunne vieraasta kehosta ja hengityksen vaikeudesta saivat paniikin vain pahenemaan.

Muistin lukeneeni, että sokerin nauttiminen saattaa katkaista tripin tai lieventää psilosybiinin vaikutuksia. Päätin kokeilla vahvasti makeutetun kamomillateen juomista, josko sokeri ja kamomillan rauhoittava vaikutus parantaisivat oloni. Onnistuin valmistamaan teen ja juomaan sen, vaikka kehon kontrollointi tuntui lähes mahdottomalta. Tässä vaiheessa musiikki alkoi kuulostaa sietämättömältä kakofonialta, joka vei minua entistä kauemmas todellisuudesta. Revin paniikinomaisesti kuulokkeet päästäni. Tee ja sokeri eivät tuntuneet auttavan, runsas sokeri sai ainoastaan aikaan vahvan fyysisen pahoinvoinnin. Harkitsin avun soittamista, tai menemistä naapurissa asuvan kaverini ovelle. En kuitenkaan uskaltanut soittaa ystävilleni, saati hätänumeroon tai päivystykseen. Myös naapurin ovelle meneminen tuntui liian pelottavalta. Ajattelin hänen pelästyvän olotilaani ja päätin hyväksyä, että tämän olen itse itselleni aiheuttanut, joten tämä on myös yksin kärsittävä läpi.

Psykoosiin vaipumisen tai täydellisen kontrollin menettämisen pelko oli pahin koskaan kokemani. Pelkäsin myös satuttavani itseäni, jos en kestäkkään useita tunteja jatkuvaa silmitöntä kauhun tunnetta ja sitä kaiken vierautta ja epätodellisuutta. Istuin keittiöni lattialla yrittäen mennä eteenpäin sekunti kerrallaan. Ajantajuni oli vääristynyt, minuutit tuntuivat tunneilta ja tunnit päiviltä. Tuntui, että mitään ei ole enää tehtävissä, mikään ei tule enää koskaan olemaan hyvin. Olin vihainen aiheutettuani tämän itselleni.

Päätin laittaa podcastin pyörimään, josko ihmispuhe rauhoittaisi musiikkia paremmin ja pysyisin todellisuudessa kiinni. Samalla aloin siivota keittiötä. Puhtaiden astioiden laittaminen kaappiin tuntui mahdottomalta suoritukselta, mutta hitaasti astia kerrallaan jatkoin tehtävän suorittamista samalla yrittäen keskittyä podcastin arkiseen jutusteluun. Tämä rauhoitti minua sen verran, että uskalsin mennä takaisin sänkyyn. Yhtäkkiä huomasin olevani aivan jäässä. Puin villapaidan päälleni ja hautauduin kahden peiton alle. Sitten iski voimakas pahoinvointi ja hoipuin vessaan, jossa oksensin useita kertoja. Olin uupunut, mutta nukahtaminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Päätin kuitenkin mennä takaisin sänkyyn.

Peittojen alle hautautuneena podcastin edelleen pyöriessä puhelimestani nukahdin lopulta jossain vaiheessa jonkinlaiseen “koiran uneen”. Uni oli kevyttä ja sekavaa, mutta edes tällainen puolitajuton tila oli kuin taivaan lahja tunteja kestäneen ahdistuksen jälkeen. Nukuin muutamia tunteja.

Aamulla oloni oli illan/yön tapahtumien jäljiltä ahdistunut ja koin jonkinlaisia flashbackeja epätodellisesta olosta. Olin kuitenkin hyvin kiitollinen tripin ollessa ohi. Henkisesti tästä tripistä selviäminen kesti useita päiviä, mutta lopulta ahdistus alkoi hellittää ja sain kerrottua myös parille ystävälleni tapahtuneesta.

Lyhyeen historiaani sienten kanssa mahtuu siis nyt pari hyvin erilaista kokemusta. Huonon tripin ollessa päällä olin vakuuttunut, etten aio ottaa sieniä enää koskaan. Nyt asiaa käsiteltyäni en ole enää aivan samaa mieltä, mutta jonkinlainen tauko ennen seuraavaa kokeilua on varmasti paikallaan. Nauttimani annokset ovat myös olleet aika maltillisia, joten jatkossa täytyy varmasti huomioida, että olen todennäköisesti vähän tavallista herkempi psilosybiinille.

3 tykkäystä

Kuulostaa että koit ensimmäisen egokuolemasi, tai vielä pahemman eli tripin joka vie egokuoleman rajoille mutta ei aivan sinne asti. Noin vähäisellä kokemuksella voi olla hyvinkin pelottava kokemus. Ja erityisesti vielä jos yritit pysytellä “järjissäsi” tuolla tavoin, kun aloit itse yrittämään ottaa ohjaa tripistä. Luo usein negatiivisen vaikutuksen. Tuollaisessa tilanteessa kokeilisin itse vain istuskella sängyllä ja meditoida niin pitkään kunnes trippi menee ohi.
Pieni virhe taisi tulla myös tuossa vain muutaman päivän kestäneessä tauossa tuon edellisen tripin ja tuon viimeisimmän tripin välillä. Omiin kokemuksiini verraten olen itsekin käynyt samankaltaisilla tripeillä jos olen pitänyt aivan liian lyhyen tauon. Sienet ovat antaneet siitä opetuksena hyvinkin epämiellyttäviä trippejä.

Kiva kuulla kuitenkin että ollut noin positiivisia kokemuksia pienemmillä annoksilla. Jos jotain voisin vinkata niin pidä vähintään muutaman viikon tauko isompien trippien välillä, mielellään pitempikin. Tuollaisen kokemuksen jälkeen kannattaa pitää ainakin muutama viikko taukoa ja kokeilla uudestaan hyvin maltillisella rennolla annoksella. Vaikka mikrodosellakin. Suuria annoksia parempi kokeilla joskus kun on enempi trippejä takana. Jos kokee tarpeelliseksi.

1 tykkäys

Tuli tylsää joten ajattelin kertoa ensitripistäni mikä ei mitenkään kummallinen ollut. Ensiksi löysin ensimmäisen silokkipaikan ja olin hirmu onnessani siitä, sitten keräsin sieltä 17 keskikokoista silokkia (mikä on yllättävän vähän) ja vein kotiin. Kotona päätin syödä ne, eikä maku ollut oikeastaan minkäänlainen. Sitten kun oli mennyt noin 20 minuuttia katsoessa sarjaa aloin tuntemaan pientä hilpeyttä ja pikkuhiljaa aloin nauraa enemmän ja enemmän. Sitten visuaalinen puoli alkoi noin 40 minuuttia syömisestä ja värit alkoivat kirkastua ja keittiöni valkoinen valo, olikin muuttunut vihreän sävyiseksi, ja kun katsoin tyynyä jossa oli valkoisia pilkkuja huomasin kuinka ne erkaantuivat toisistaan ja tyyny liikkui. Sitten päätin vaihtaa ohjelman luontodokumentiksi koska sarjassa näkyvä metsä oli muuttunut kuin taidenäyttelyksi. Tässä vaiheessa olin jo todella lumoutunut sienten vaikutuksesta. Kun päätin siirtyä tripin jälkipuoliskolla yläkertaan nukkumaan, jäin ihmettelemään puun kauniita varjoja seinällä, ja kun pääsin katsomaan itseäni peilistä näytin uskomattoman hyvälle (liian hyvälle ollakseen totta) ja siirryin nukkumaan, joka oli kuin vuoristorataa silmät kiinni:) edit: näin myös hienoja ikään kuin muinaisen egyptin seinämaalauksia seinäsä ja lattiassa.

2 tykkäystä

Vuoden asiaan perehdyttyäni aloin etsimään sieniä, n. vk siinä meni ennen kuin niitä löysin. otin 32 pientä tattia n. 1.4-1.5g kuivapaino, olen iso mies n. 100kg joten ystäväni sanoivat että voipi olla että tuolla ei juuri mitään tapahdu, mutta lienee ihan hyvä ensikosketus psykedeeleihin.

Matka alkaa:
järjestin talon itselleni, muu perheeni lähti reissuun ja olin sanonut rouvalle että tänään on se päivä eikä minua saa häiritä

Otin sienet sitruunamehun kera klo 11.50 setting oli kunnossa ja rauhallista tiibetiläistä äänimalja musiikkia taustalla.

klo 12.05 huomasin jotain tapahtuvan, en aluksi uskonut että voi jo nyt vaikuttaa, pidin kokoajan matkaopasta auki ja sieltä katselin mitä pitäisi tapahtua, olin sen toki lukenut pari kertaa aiemmin jo läpi.

klo 12.15 totesin että ei helv. olo on kuin olisin pilvessä, ehkä liiankin voimakkaassa, ahdistus puski pahasti pintaan ja oksetti.

12.25 olo oli todella epämukava ja kaduin koko hommaa. ahdistus oli valtava, hain vadin sängyn viereen ja menin pikäksi, mietin jo että pitäisikö soittaa hätäkeskukseen, rauhoitin itseäni ja laitoin ennalta sovitulle kokeneelle viestiä, hän oli luvannut olla oppaani. hän käski päästämään irti, ja siitä sitten tulikin ensimmäinen ongelma. miten??? -hänen vastaus oli että sun pitäisi kysyä se niiltä sieniltä…

12.30 kadutti, oksetus ehkä hieman helpotti, seinät elivät ja olo oli kamala, ahdisti.
Totesin myös että tämmöinen äänimaljamusiikki on paskaa, ja vaihdoin musiikkia, rakastan Final Fantasy pelisarjaa, joten laitoin pelin musiikkia taustalle.

12.40 jotain tapahtui, en tiedä mitä?? johtuiko musiikin vaihdosta vai mistä, mutta ahdistus katosi ja olo oli erittäin “erilainen” kun kävelin niin se oli sellaista merilevämäistä huojumista, huomasin että ihoni oli erittäin pehmeä ja mukava. olo oli oikeastaan aika mukava.
kävin myös tässä kohtaa pissalla ja pöntön vieressä oleva pide muuttui ystävälliseksi myrkkykäärmeeksi, kohtaaminen oli rauhallinen ja ok. tajusin että tämä on mielikuvitusta.

12.50 aloin tajuamaan asioita elämästäni. aloin kirjaimellisesti itkemään, ja tätä itkua kesti aika tarkkaan 3-tuntia. itkin lähinnä ilosta ja siitä miten hyvin asiani ovat.
(normaalisti en juuri koskaan itke, en vain osaa. olen koko elämäni aikana itkenyt vain muutaman kerran ilosta, montaa en myöskään surusta. ikää en tarkkaa mainitse mutta n. 35)

klo 13.00 tajuan ottaa kynän ja paperia esille ja kirjoittamaan asioita ylös.
ilmeisesti koin jonkun egon menetyksen sillä pystyin antamaan itselleni kaiken anteeksi. minulla oli olo että pääni leijuu ja käteni vain kirjoittaa asioita. (koin myös syvää ymmärrystä ja rakkautta mulkkua naapuriani kohtaan jota oikeasti vihasin.)
tajusin asioita sellaista tahtia että kynä ei meinannut pysyä mukana.

Tässä välissä 13.15tjsp? katsoin huoneen kattoon jossa kattopanelointi jossa oksankohtia, kohdat menivät pikimustiksi ja yht. äkkiä kaikki oksankohdat aukesivat ja jokaisesta tuli silmä joka tuijotti minua, totesin että WOOW weirrrd shit ja jatkoin ilosta itkua.
-samalla laittelen kaikille kavereilleni viestejä kuinka paljon heitä rakastan suurin osa on ihmeissään että mitä olen syönyt. en sitten uskaltanut kertoa kuin parille.

n. klo 13.30 (ajantaju hieman katosi joten ajat n. aikoja) onnesta itku jatkuu, jossain kohtaa päätin että haluan katsoa itseäni peilistä, olin piilottanut varoiksi kaikki peilit paitsi yhden. tiedostin riskit → varovainen katselmus peiliin, tajusin että alan ikääntyä mutta se on ihan ok. huomasin samalla kuinka U P E A partani on ja ihailin sitä n. 10min.
->tämän jälkeen takaisin olohuoneeseen itkemään ilosta.

n. 3h kuluttua syönnistä about klo 15.00 totesin että huippu taitaa olla takana ja itku loppui, olin aivan loppu, silmä turvotti, nenä punainen ja puoli pakettia nenäliinoja pitkin kämppää, olin kirjoittanut asioita ylös 3 paperia tosin suht isolla ja epäselvällä fontilla.
tajusin että minulla on nälkä ja törkkäsin mikropitsan uuniin. -oli elämäni paras pizza vaikka en edes tuunannut mitenkään. itkin hieman sitäkin. halusin myös kiittää henkilöä joka oli laittanut pakettiin paisto-ohjeet minua varten jotta kokemukseni pitsasta olisi paras mahdollinen.

4h n. klo 16.00 visuaalit alkavat kadota, olisi ollut kiva lähteä ulos katsomaan maailmaa mutta olin aivan loppu. makaan sohvalla kuunnellen musiikkia.

6h n. klo 18.00 totean että olo aivan normaali, tosin edelleen aivan loppu fyysisesti ja hekisesti.

n. klo 21 koitan mennä nukkumaan, nukkumisesta ei meinaa tulla mitään, lopulta nukahtanen jossain klo 23 paikkeilla.

-seuraavalla aamulla rouvan tulee kotiin, sovimme että hän oli trippipäivän ja yön reissussa, kerron kokemuksistani ja esittelen myös vessan pidee käärmeen. totean että mulla on upea vaimo sillä kaikki eivät tällaista ymmärtäisi.

tästä nyt aikaa hieman vajaa kuukausi.

miksi tein tämän?
minulla on ongelmia näiden asioiden kanssa:
tunteet, saatan hermostua kovasti ilman syytä.
saatan olla aggressiivinen ja uhkaava joskus jopa vaarallinen.
haluaisin viettää aikaa enemmän lasten kanssa, en vain jaksa.
en saa aikaiseksi asioita, työni teen silti hyvin mutta muut jäävät.
mielialat vaihtelevat, suunnittelen innolla esim. kyläily reissua, kun päivä koittaa en haluaisikaan lähteä mihinkään.

jälkivaikutukset:
olen ollut huomattavasti enemmän läsnä, positiivisempi ajattelutapa
olen jaksanut leikkiä todella paljon enemmän lasten kanssa
mielialat eivät ole heitelleet niin paljoa, ensimmäiseen kahteen viikkoon en juuri hermostunut kertaakaan joka poikkeuksellista.
nyt vajaan kuukauden jälkeen käämit paloivat kovasti, huutoa en ole silti harrastanut, kiukuspäissäni heitin vain nenäliinan. -erittäin paljon rauhallisempaa käytöstä.
olen vilpittömästi lähtenyt kyläilemään ja halunnut myös että miellä käy ihmisiä
Suurimmat muutokset:
n. kuukausi jälkeen olen aidosti itkenyt ilosta -tämä on uskomatonta minulle.
-tripillä tajusin miksi muutun aggressiiviseksi. kyseessä on pelko, jota en osaa enkä uskalla kohdata. -olen muuttanut pelon aggressiiviseksi käytökseksi ja “käsitellyt” pelon näin. nyt tunnistan tilanteen ja olen päättänyt kohdata pelon pelkona. olen oikeasti edennyt asiassa uskomattomasti.
-oppisin olemaan armollinen itselleni, ennen vaatisin aina täydellistä.

Kaiken kaikkiaan yksi elämäni merkittävämpiä kokemuksia.
lähdin trippiin avoimin mielin, olin kuullut että en saa trippiä jota haluan vaan sen jonka tarvitsen -ja tätä tosiaan tarvitsin.
-uskon että tämä kokemus muutti minua pysyvästi.

lappuun lopuksi kirjoitin:

32-pientä tattia WOW!!!

9 tykkäystä

Ensimmäinen kokemus

Hei!

Kirjoitan tätä nyt ensimmäistä kertaa internettiin. :slight_smile: aikaa ensimmäisestä sieni tripistä on jo 10 vuotta mutta se on piirtynyt ihmismieleen aika hyvin talteen.

Jos tekstini on väärässä paikassa, voisiko joku auttaa siirtämään sen oikean paikkaan? ensimmäiset kokemukset sienet. -.> pitemmittä puheitta asiaan…

Olin noin. 22 vuotta. Siinä vaiheessa oli tietty elämänvaihe menossa,
henkinen kasvu ja kokeilu muutamilla eri huumeilla tajunnan laajentamiseksi mm. henkisen opiskelun kasvun lisäämiseksi ja uusien kokemusten into.

Olimme eksäni asunnolla, minä, ex kihlattuni ja kaksi tuttua tuohon aikaan mukana.
Sanotaan heitä vaikka Mikke ja Makke. Kaikki otimme sieniä, minä ja eksäni ensimmäistä kertaa.

Itselläni matka lähti aika nopeasti käyntiin. Kuuntelin ns. sienimusiikkia
ja fiilis oli että nyt mennään. Itselläni on toleranssi ollut aika korkea eri huumeille, ainakin tuona aikana , se vaatii hieman aikaa että oikeasti pääsin matkalle.
Psyyke on sen verran kova. Pöydällä oli noin 5. grammaa golden teacher.
Maku oli yllättävän kuiva itselleni ja jopa tykkäsin sienistä. Tuli hieman alkukantainen olo ja sienimusiikki lisäsi fiilistelyä.

Jonkun ajan päästä sienet iskivät todella lujasti. Jostain syystä tuntui mahtalta idealta mennä vaatteet päälle kylpyyn. ( Tuossa asunnossa oli pieni normaali kylpyamme huoneistossa. ) eksäni tuli hieman huolestuneena mukana ja toinen
näistä henkilöistä, sanotaan vaikka makke ja mikke nämä kaksi toista henkilöä.

Kylpyhuoneessa ollessani koin ja näin että “Totoron” hahmo oli isona vieressäni.
Kaikki se metsämäisyys, isous, ja karvaisuus. kaikki se mitä totoro elokuvassa tuo metsähahmo oli minulle merkannut oli tuossa kylpyhuoneen ammeen vieressä ja se oli turvanani ja tuntui isolta osalta minua ja olo oli todella hyvä. Tuntui metsämäiseltä.
Yksi mikä oli tuossa tilassa oli myös, sanoin eksälleni ettei saa puhua ja myös toinen
“Mikke” oli huoneessa ja istui wc pöntön pällä seurana.
He halusivat katsoa että kaikkk ok. Hyssytttelin heitä kokoajan ja viitoin että he eivät puhuisi tällä hetkellä tässä huoneessa. Huone tuntui “pyhältä” x ). Laitoin sormea suun eteen ja olo tuntui todella lapselliselta muitta luonnolliselta. Se mikä selvästi on sienissä parasta on, että ne vievät takaisin lapsuuteen,.-> siihen kun kehossa ei ole mitään esittämistä ja tunnet itsesi selvänä ja sellaisena kuin olet helpommin… Mieli toimii nopeammin ja sydämessä ei ole niin paljon ns. tunnetta. pystyt paremmin erottelemaan kuka olet ja mitä haluat tehdä.

En osaa sanoa aikoja tähän tarinaan. mutta koitan kertoa tarinan ainakin tapahtumien perusteella eteenpäin…>

Jossain vaiheessa olin varma että naapuri tuli ovelle. ja valitti melua. ja sen jälkeen olisi tullut sisään ja jättänyt kengät eteiseen. Näin tämän tapahtuman aivan selvästi mielessäni, eli hallusinaatio.
Pelko naapurin valittamasta pelosta ja riidasta/ melun suhteen tuli selvästi esille - mieleni tapa käsitellä asiaa. ( Asunnossa oli tuossa vaiheessa kaikki äänet aivan liian selviä ja naapuri saattoi vasaralla hakata yöllä seinään jos vessasa kävi. :D. )

Takaisin asiaan * → jossain vaiheessa olin varma että tämä naapuri jutteli kahden näiden tuttumme kanssa. Mikke ja makke juttelivat siis “illuusiossani” tämän naapurin kanssa. ensin naapuri oli ollut tuohtuneena ovella ja sen jälkeen mikke oli saanut hänet sisään puhumalla ja rauhottamalla ja sen jälkeen myös naapuroi li liittynyt makan seuraan.

( Naapuri ei ollut siis kertaakaan käynyt koko illan aikana ovella, olin kuvitellut koko tämän tapahtun täysin 100% ja kokenut sen möys itse tapahtuneen. Olin siis elänyt kokonaisen tapahtuman ilman että se oli edes tapahtunut. )

Makke oli tuonut mukanaan paperia ja kynän ja oli piirreskelly lähes koko sieni trippinsä ajan. Hän oli piirtänyt monia chakrlaaja kuvioita paperille ja hän tuntui väillä jotkin hetken/ tunnelmat piirtäneen paperille illan aikana. :) aika cool.

jossain vaihjeessa sienistä alas tullessa juttelimme eksäni kanssa patjalle ja hän itki ja minä myös ja tajusimme tajuavamme toisia ilman sanoja sillä hetkellä. Hetki oli aika koskettava.

Sienet loppupeleissä puhdistivat paljon. Opin paljon 1 kerralla ja tuntuu että opittavaa oli paljon lisää.

. Kokemus x

Tapahtui aika pian 1 kerran jälkeen. ja tässä välissä olin kokeillu sieniä jo muilla tavoin. Tämä kesä oli aika sieni kesä. Halusin vain havainnollistaa tämän kokemuksen ja tunteen , matkan yhdestä vaiheesta. - erään kohtauksen.

:olin ottanut sieniä ja aika vauhdissa. Istuin koneella ja kaveri Mikke soitti.
En pystynyt edes puhumaan puhelimessa koska sienet tuntuivat niin intensiiviseltä. suun avaaminen ja sanojen muodustamien tuotti ongelman kun tuntui,
että omat aivot kävivät niin nopealla. oli paljonn sanottavaa ja mietittävää. piti keskittyä itseeni. kaveri tajusi tänän aika pian ja sulki puhelimen ja palasin takasin koneelle.

Aivot surisivat ja tietokoneen näyttö oli valtavan värikäs.Kaikki tuntui hehkuvan. Tarttumienn hiireen tuntui todella hitaalta ja työläältä muttaa samalla nopealta. Olin todella “hereillä”. maailma tuntui hetken pyshätyneen ja katseeni zoomaili valtravan kirkkaasta huoneessa edestakaisin.
olo oli kuitenkin kokoajan hyvä ei paha.
Näitä tunteita olen jäänyt kaipaamaan. Muistan tuo intensiivisyyden tunteen kun istuin koneella ja katsoinmnmäyttöä ja se valtavan hyvän olon. se tuotti nautintoa ja olen vahvasri sitä mieltä että sieniä pitäisi tutkia enemmän ja niillä on selvästi iso vaikutus mielisairauksien, masennuksen ja monen muun hoitoon. masennukseenkin sienet auttoivat nostatttaman ylös hetkittäin. itselläni ollut masennus monta vuotta, ja kärsinyt siitä useasti.
Sienet nostivat selvästi mieli alaa pidemmällä vaiktuuksella ja olen ehdottomasti niiden kannalla. Sieniä tutkimalla voisimme tulevaisuudessa saada uuden hyvän hoitomuodon mahdollisesti masennuksen hoitoon esim. tai vastaavaa. :) Näihin ajatuksiin ja mietoksiin kiitos <3.

1 tykkäys

Kiitos kun jaoit tarinasi. paljon kasvua ja itsensä ymmärtämistä. Tarinasi oli mukava lukea kiitos.

1 tykkäys

Tuossa kun puhuttiin 15 grammasta tryffeliä, nii eikös se kutakuinkin vastaa 1,5g kuivaa cubesista? Eli verrattain suht mieto annos vielä.
Ja tuossaki tuon vajaan egon häviämisen jälkeen jälkiolot kesti muutaman päivän. Voiko egon kokonaan tai osittain häviäminen olla joillekin sit niin haitallista/vaarallista, että siitä kokemuksesta ei välttämättä sit selviä ehjin nahoin?
Tai siis ylipäätää sen verran voimakkaat kokemukset, mitkä vie sinne asti, tai aika lähelle.

Pakko jakaa eka kertani näin tuoreeltaan.

Tuli tuossa pari päivää sitten kokeiltua eka kertaa psykedeelejä, tarkemmin sanottuna kuivattuja suippomadonlakkeja.
Sain kaverilta noin 30 kuivattua tattia kun olimme saunomassa ja nauttimassa alkoholia.
Kaveri kyllä painotti, että älä missään nimessä ota niitä tänään kun olet humalassa ja ensikertalainen.
No minä kuitenkin viisaana poikana vetelin ne naamariin kun pääsin kotiin n. klo. 01.00-02.00.
Jälkeenpäin ajateltuna tuo oli tyhmä idea, vaimokin oli kotona nukkumassa samaan aikaan, mutta kokemuksesta tuli todella positiivinen.
Otin aluksi puolet ja ajattelin, että kokeillaan nyt näin aluksi, vartin päästä muutinkin mieleni ja söin loputkin. Pyörittelin sieniä sormillani pieneksi palloiksi ja nieleskelin veden kanssa.
Alkoa en tässä vaiheessa enää ollut ottanut pariin tuntiin ja olo oli muutenkin suht selvä, vaikkakin hieman väsynyt.
Istahdin sohvalle kissan kanssa ja laitoin Netflixistä leffan pyörimään, äänet ihan hiljaisella.
Puolen tunnin päästä huomasin että kaikki valot olivat kirkkaampia kuin aikaisemmin ja olo oli euforinen.
Tässä vaiheessa päätin käydä vessassa ja huomasin että kaakelien vaaleat yksityiskohdat hohtivat valkoista valoa. Jostain syystä tämä oli kauhean hauska asia. Katsoin myös itseäni peilistä ja huomasin että pupilit olivat laajentuneet.
Menin takaisin sohvalle ja tässä vaiheessa alkoivat hallusinaatiot, en muista asioiden tapahtumajärjestystä, mutta ensimmäisiä oli kuitenkin se että kissan ulkonäkö muuttui jotenkin terävämmäksi ja sen karva tuntui pehmeältä ja todella hyvältä sormien alla. Tunsin suunnatonta rakkautta kissaani kohtaan.
Euforia oli todella vahva ja pidättelin koko ajan naurua, omat ajatukset olivat naurettavia.
Tässä vaiheessa laitoin kuulokkeista psytrancea soimaan, se kuulosti todella hyvältä ja kaikki ympärilläni liikkui sen tahdissa.
Jossain vaiheessa minulle tuli jano ja hain lasin vettä, tämän jälkeen vedestä tuli minulle pakkomielle ja sitä piti olla koko ajan lasissa. Veden hakemisesta tuli vaikeaa, koska kävely meni aika tönköksi ja minun piti kävellä tai “tanssia” musiikin tahtiin. Jossain vaiheessa kissa kyllästyi jatkuvaan silittelyyn ja rapsutteluun, joten se levitoi pöydälle ja jäi sen yläpuolelle ilmaan makoilemaan. Muistan että jossain vaiheessa nojasin kasvojani sohvan selkänojaan ja hihittelin sitä vasten, harmaan kangasohvan pinta näytti pikselöidyltä, ikään kuin katsoisi televisiota läheltä.
Katselin käsiäni ja ne näyttivät todella sileiltä ja hohkasivat vaalean vihreää valoa. Laitoin kädet silmilleni äärettömän onnen tunteen voimasta, kun peitin silmäni tuntui kuin koko maailma lakkasi olemasta.
Koko tripin ajan keskustelin WhatsAppissa saman kaverin kanssa jolta sienet sain, vaan sekin oli aika haastavaa, koska jostain syystä luulin että minun pitää pidättää hengitystä kun kirjoitan.
Kävin vessassa ja katsoin itseäni peilistä enkä pitänyt näkemästäni, sieltä takaisin katsoi rumempi versio itsetäni ja muistankin ajatelleeni että “Vittu mikä sika.” Tässä vaiheessa en kokenut olevani enää omassa kehossani ja kerroinkin kaverille, että pötköttelen sian vieressä sohvalla, lisäksi muistan että en pelännyt sikaa, ajattelin että “Se on ruma, muttei paha.”
Tässä kohtaa minulle tuli pelko, että vaimo voisi herätä milloin tahansa ja minä olen ihan vitun sekaisin sohvalla ja kissakin levitoi, heti perään tuli naurun pidättämistä, koska eihän se kissa oikeasti levitoi, kun minä vaan oon ihan kujalla, sain rauhoteltua itseni.
Koko tripin ajan ymmärsin että olen ottanut sieniä ja siitä tämä johtuu.
Noin neljän aikaan luulin jo että vaikutus lakkaa ja menin vessaan istumaan pissalle koska en jaksanut seistä. Tässä vaiheessa käytin silmiä kiinni ja maailma lakkasi taas olemasta ja ymmärsin että ei tämä olekkaan ohi.
Menin takaisin sohvalle ja liikuttelin käsiä musan tahtiin, se tuntui todella hyvältä. Havahduin viideltä siihen kun vaimo laittoi viestiä, että mitä sinä hiippailet siellä.
Menin sänkyyn vaimon viereen makoilemaan, tässä vaiheessa kävely ja puhuminen onnistui normaalisti, mutta koko maailma koostui erilaisista kolmioista ja silmät sulkiessa ei hävinnyt maailma vaan minä itse.
Vaimokin nousi ja lähti kuuden aikoihin töihin. Makoilin sängyssä ja yritin nukkua, se oli vaikeaa, kun maailma oli kolmioita täynnä ja katosin aina silmät sulkiessa, nukahdin noin yhdeksältä aamulla ja nukuin puoleen päivään.
Olo oli todella hyvä koko päivän ja otin parit päiväunet.
Kokemus oli kokonaisuudessaan positiivinen ja aion kokeilla uudestaan, tällä kertaa selvään päähän.

3 tykkäystä

Sain hyvät naurut, osa oli niin tuttua. Ja levitoiva kissa oli huippu :cat: :pig:

Nyt rupee olee ensimmäinen kokemus takana.

Päivän euforia haettiin noin 1.5g risuilla. Pureskelun kautta massuun. Tuolla määrällä 100kg miestä sai mukavan euforia pöhnän mutta siihen se jäikin.

Suipuilla tulos olisi voinut olla eri mutta hirveen huonosti on noussut varmaan johtuen lämpimistä keleistä.

Noin puolet pienempi vaimo tosin kävi keskustelun sängynpäädyn nappien kanssa samalla dosella joten fyysinen koko teki varmasti merkityksen tässä kokeilussa.

Napit olivat kuulemma silmiä jotka katsoivat hänen peräänsä kun makasi euforia huurussa, sikiöasennossa sängyllä :smiling_face_with_three_hearts:

Tässä oma ensikokemukseni ja samalla myös varoittava esimerkki muille. Ei aikaisempaa merkittävää päihdekäyttöä, alkoa silloin tällöin juhlissa ja kukkaa polttelen pari kertaa vuodessa.

Kiinnostusta psykedeeleihin on ollut pitkään ja mahdollisuus käyttöön avautui jokin aika sitten. Määrä oli vähäisenä pitämäni aloitusannos, eli 0,8g kuivattua cubensia. Olin valmistautunut kokemukseen henkisesti, mutta hieman ennen käyttökertaa syntyi parisuhderiita, joka jäi kalvamaan mieltäni. Tässä vaiheessa olisi kenties pitänyt siirtää kokeilu tuonnemmaksi, mutta söin kuitenkin sienet, kun jäin yksin yöksi kotiin.

Vaikutus alkoi hitaasti niin, että ennätin luulla jo, ettei vaikutuksia näkyisi ollenkaan. Huomasin näkeväni kevyitä visuaaleja: maisemaa kaartui reunoilta spiraaliksi, lattia aaltoili ja pinnat väreilivät. Seinällä olevat pyöreät valaisimet pumppasivat kuin väriä vaihtavat meduusat. Tuntui, että jopa tyynyn pintaa katsomalla pääsi uppoamaan syvälle. Ajatukset olivat kuitenkin koko ajan mielestäni skarppeja, huomasin vain välillä uppoutuvan tuijottamaan asioita. Silmät kiinni visuaalit olivat vaimeampia, eikä mieli missään vaiheessa syventynyt millekään erityisen syvälle mietiskelytasolle, saati tripille. Olo oli seesteinen ja jotenkin soljuvan onnellinen.

Noin neljän tunnin syömisen jälkeen koin, että vaikutukset olivat vähentyneet merkittävästi. Söin nälkääni melko raskaasti ja lueskelin nettiä. Minulla oli kukkaa jemiksessä ja ajattelin polttaa savut loppuun. Iso virhe!

Määrä oli vähäinen, mutta kukka vahvaa ja heti kolmannen raa’an henkosen jälkeen iski leka ja tiesin, että nyt tuli virhe. En osaa sanoa jouduinko saman tien jonkinlaiseen kannabispsykoosiin vai pahalle tripille, mutta mitä välittömästi koin oli pahinta mitä olen henkisesti kokenut.

Pääsin sängylle saakka, mutta ymmärsin, että olen sukeltamassa nyt niin, että en pysty tilannetta enää estämään. Aloin samantien panikoida ja pyrin rimpuilemaan irti. Tämä saattoi olla virhe, joka teki tilanteesta vielä pahemman. Todellisuus hajosi ympärilläni. En tunnistanut enää asuntoani. Miksi olen sängyllä, kun äsken olin sohvalla? Huone ympärilläni näytti vieraalta ja pelottavalta, vankityrmältä.

Ympäröivän tilan muuttumisen kammottavaksi ja eksyttäväksi olisin ehkä vielä kestänyt, mutta minun olemukseni meni rikki. Ei ollut enää minä tai hän persoonaa. Olin kehostani irti, mutta samalla sen kuoren sisällä vankina. Katsoin maailmaa silmieni läpi, mutta silmät eivät olleet minussa kiinni, vaan vähän kuin auton tuulilasi jonka läpi vääristynyttä maailmaa katsoin. Tuntui, että jos joku tulisi huoneeseen ja yrittäisi puhua minulle, hän ei näkisi todellista pientä minua ja hätääni kehoni sisällä, vaan vain normaalin ulkokuoren. Ajatus, että en pysty enää ikinä olemaan puolisoni tai lasteni kanssa, vaan minut suljetaan osastolle, toistui looppina toisensä jälkeen. Tämä looppikierre, jota en saanut katkaistua tuntui kulkevan salaman nopeudella uudestaan ja uudestaan.

Silmien kiinnilaittaminen oli myös äärimmäisen pelottavaa ja pyrin pitämään niitä auki, jotta minulla olisi edes joku kiinnekohta todellisuuteen. Kiinnekohtana oli seinäkello, jossa näytti, että viisarit eivät etene mihinkään. Jossain vaiheessa iskostui ajatus, että olen liikkunut ajassakin taaksepäin, koska tuntui, että sama kellonaika toistui moneen kertaan. Sinnikkäästi tuijotin kelloa ja sain jotenkin uskoteltua itselleni, että tunnin päästä kokemus on ohi. Aina samantien nousi kyllä mielestä visuaalisen pelottava ajatus, että ”Näin olet toki lukenut, mutta tällä kertaa jäätkin mieleesi vangiksi ikuisesti.” Lopulta, noin tunnin päästä sain ensimmäistä kertaa kontrolloitua ajatuksiani ja optimismi, että palaan tähän maailmaan alkoi viritä.

Kokemuksesta on vielä lyhyt aika, enkä osaa jälkikaiuista sanoa. Olin paniikkikohtauksessa, sen tiedän varmasti. Oliko se nopea kannabispsykoosi vai paha sienitrippi, jonka kannabis laukaisi, en tiedä. Joka tapauksessa uskon, että juuri savut laukaisivat tilanteen päälle. Joskus kauan sitten on ollut pilvestä muutama huono kokemus, mutta ne ovat olleet aivan toisenlaisia. Fyysistä pahaa oloa ja lievää pakkoajatusta, mutta ei mitää kehosta irtautumisia. Oli nytkin minulla myös fyysisesti raskas olo ja lievää pahoinvointia. En hallinnut raajojani ja kävely oli lähes mahdotonta. Lisäksi oli kuitenkin tuo mielen totaalinen romahdus.

Mitä nyt tästä eteenpäin? Ei ole tehnyt mieli koskeakaan pilveen tai koittaa sieniä uudemman kerran. Tuntuu, että olen pilannut kummankin aineen mahdollisuudet. Sienien alun visuaalisuus ja mielen notkeus jäivät hyvänä muistona mieleen, mutta raja, jossa pitäisi hypätä oikeasti tripille tuntuu koetun kokemuksen valossa mahdottomalta enää ylittää ilman, että ajaudun samanlaiseen paniikkiin.

Olkoon tämä siis jonkinlainen varoittava esimerkki kenties huonosti toteutetusta ekasta kerrasta.

Tuo mielen hajoaminen kuulostaa aika vahvasti siltä, mitä itse koin reilu vuosi sitten. Sen jälkeen en koskenut sieniin yli vuoteen, kunnes nyt loppukesästä päätin kokeilla taas ottaa pienen annoksen. Kävi juuri tuo pelkäämäsi asia, eli traumat aiemmasta huonosta tripistä puskivat mieleen ja panikoiduin. Kokemus oli huomattavasti helpompi kuin tuo mistä kerron ketjun aloitusviestissä, mutta joka tapauksessa epämiellyttävä ja ahdistava, enkä koe juuri saaneeni siitä mitään. Itsekin haluaisin vielä kovasti joskus saada lisää hyviä tai hyödyllisiä kokemuksia psykedeeleistä, mutta en tiedä miten se tulee onnistumaan.

Todellakin iso riski kokemuksen laadun kannalta jo tuossa vaiheessa.

Myöskin kannabiksen lisääminen yhtälöön aiheuttaa monille herkästi ikäviä sekavuustiloja ja tämä olisi syytä ottaa huomioon varsinkin ensikokemusten yhteydessä. Viestiketju aiheesta vanhan foorumin arkistossa: Psilosybiinisienet kannabiksen kanssa käytettynä

Eli siis tässä kävi se klassinen juttu, että tatteja nauttiessa kaikki meni niinkuin piti, ja olot oli jees, mutta heti savulla boostaamisen jälkeen ne ongelmat alkoivat?
Tuossa tuon just varmaan huomaa, että miten eri tavoin ne vaikuttaa, ja savuissa voi jäädä helpommin looppaamaan niitä huonoja oloja.
Tuoki tunne kuulostaa just tutulta, että kunnon savuissa/oloissa voi katsoa maailmaa ikäänkuin silmien läpi, ja se minuus on ikäänkuin kehon sisällä vankina, tms.
Tiiä johtuuko se siten siitä NMDA-verkoston häirinnästä, joka on yhteydessä minuuden kokemiseen? Ja sitä kun mennään häiriköimään, niin se aiheuttaa just tuota egon hälvenemistä.

Kiitoksia kaikille kommentoijille. Noinhan tässä tosiaan kävi ja olkoon siten varoituksena muille kokemattomille käyttäjille. Itse ainakin yritän oppia saamastani kokemuksesta, että aloittelijan ei kannata alkaa sekoittelemaan päihteitä. Alun maltillinen sienikokemus itsessään oli hyvin seesteinen ja miellyttävä.

Ok. Tuleeko itelles ahdistusta kannabiksesta myös seuraavalle päivää?
Siis kannabikseen voisin vielä liittää seuraavaa, että nykyään jopa nauttimisesta seuraavana päivänä siitä voi tulla jotain derealisaatiota tai ahdistusta. Siis esim. aamulla kaikki tuntuu normaalilta, mutta sit vaikka puolen päivän jälkeen voi alkaa ahdistamaan.
Onko tuommoinen miten normaalia?

Viimeksi vähän tämäntyylistä oli käynyt ihan vaan pelkän alkoholin kanssa, ja krapulassa. Kannabista siis en ollut silloinkaan käyttänyt ainakaan moneen viikkoon.
Iltapäivällä/illalla siis alkoi ahdistamaan ja tuli vähän epätodellinen olo (siis tyyliin kävelenkö minä nyt tässä kadulla, jne.).
Kannabiksen kanssa aina nautittu alkoholia ja pelkän kostean illan jälkeen unet voi olla vaikka 6-7h. Eli ei unen määrästäkään pitäisi olla kiinni. Viikollakin tulee nukuttua just joku 6-7h.
Tateista ei ainakaan ennen ole tullut tuommoisia oireita, mutta nykypäivästä en tiedä, koska en oo käyttänyt tatteja edes microdosen muodossa noin kahteen vuoteen.

Mikä olisi muu paikka kysyä tämmöisiä asioita, jos nämä askarruttaa? Ei ainakaan äkkiseltään tuu montaa paikkaa mieleen, ja mistään terveydenhuollosta ei todellakaan kannata kysyä näitä.

Itselleni ei kannabiksesta ole tullut alakuloa ym. käytön jälkeen. Tosin käytän tosiaan harvakseltaan muutaman kerran vuoteen ja nykyään aina ilman alkoholia. Kokemukset ovat olleet miellyttäviä joitakin nuoruuden viina+pilvi övereitä lukuunottamatta. Alkosta kyllä tulee perusalavireet muutamaksi päiväksi rankemman käyttökerran jälkeen. Nämä ovat välillä monimutkaisia juttuja. Varmaan vaikuttaa käyttöä seuraaviin oloihin myös sen hetkinen (henkinen) elämäntilanne ylipäätään.

Käytin viime keväänä sieniä ensimmäistä kertaa. Huurumadonlakkia kuivattuna 1,5g. Siitä ei tullut varsinaista trippiä vielä. Vähän seinät hengitteli ja tietokoneen näytöllä tekstit leijaili ja näytti kolmiulotteiselta. Mies otti tuolloin 2g ja hänellä oli hyvin samankaltainen kokemus kuin minullakin.
No eilen sitten mökkireissun ratoksi minä otin 2g ja mies 2,5g. Alkoi hyvin samalla lailla kuin edellinenkin käyttökerta eli paha olo, sitten jalat alkoi oudosti vähän niinkuin uhata pettää kun oltiin metsäretkellä. Tuli kohtauksina sellaista pientä hyperventilaatiota ja “nyt lähtee” -oloa. Kävelyretken jälkeen palattiin mökille ja köllähdettiin sohvalle. Katsoin, että pihakoivut näyttää jotenkin uhkaavilta. Mies alkoi kertoa, miten näkee jotain mielenkiintoisia kuvioita koivujen oksistoissa. Yhtäkkiä aika hidastui ja jotenkin zoomaannuin sinne oksistoon niin, etten nähnyt enää mitään muuta. Miehen äänikin hävisi taustalle.
Mies lähti sitten laittamaan puita saunaan ja minä jäin sohvalle. Edelleen ne puut oli jotenkin uhkaavan näköisiä, ja punertavan taivaan ja jonkun pihan koristelampun kanssa kokonaisuus alkoi näyttää halloweenimaiselta. Jostain tuli kuitenkin varmuus tai jonkinlainen sisäinen ääni, että pahaa trippiä ei tarvitse pelätä - kaikki, mitä tällä tripillä koen, on peräisin minusta, ja on ok vaikka siellä olisi myös vähän pahuutta. Sitten se puumaisema järjestyikin uudelleen sellaiseksi kliseiseksi psykedeelitaideteokseksi. Siinä vaiheessa tuntui, kuin mies olisi ollut puoli tuntia laittamassa puita saunaan ja arvelin että hänelläkin on trippi päässyt vauhtiin ja tuijottelee liekkejä.
Ilmeni, että näin ei ollut käynyt: mies palasi saunalta ja ihmetteli, miten sekaisin olin. Sen jälkeen juttelimme harvakseltaan tai en tiedä olimmeko oikeasti kovinkaan pitkiä aikoja hiljaa, koska tuntui, että repliikkiemme välissä koin merkittäviä ikuisuuden mittaisia elämyksiä. Aluksi ihailin niitä puiden oksia, jotkut oksat oli jotenkin mun isä samalla. Jossain vaiheessa halittiin miehen kanssa sohvalla ja erehdyin katsomaan mun sohvalla lepäävää kättä, jossa oli ulottuvuudet ihan erikoisesti ja näytti mun hiusten kanssa jonkinlaiselta hyönteiseltä.
No sitten alkoi varsinaiset fraktaalit. Olin luullut, että 2g on aika pieni annos, enkä ollut odottanut näin vahvoja visuaaleja, joten päivittelin asiaa ääneenkin. Olin kuitenkin jo päässyt juonesta kiinni, eli mökin ikkunoissa näkyi kaunis visuaalishow toisensa perään ja samalla sain oivaltaa jotain syvällistä ja terapeuttista. Välillä muka hieman toinnuin ja yritin selittää miehelle, mitä olin nähnyt, mutta yleensä liikutuin ja aloin itkeä, sitten alkoikin taas uusi fraktaalishow. Sitten aloin hetkittäin kokea olevani jo täysin selvä ja juttelin suht normaalisti. Sanoin vaikka miten monta kertaa että nyt tämä taisi loppua. Voimakkaimmat fraktaalit tuli kuitenkin vasta näiden repliikkien jälkeen. Näin ikkunassa ylhäältä päin jonkun pelimaailman kartan. Sitten mies (jonka 2,5g ei ollut riittänyt mihinkään varsinaiseen trippiin ja joka oli erittäin tylsistynyt oltuani jo 1,5-2h täysin seis) laittoi musaa soimaan kaiuttimista ja meni duolingoon. Näin kauniin visuaalin, jossa joku ikäänkuin maalasi puiden latvoja uudestaan akvarelleilla musiikin tahdissa. Niiden liike oli kuin tulta, vettä ja tuulta yhtaikaa.
Sitä pelimaailmafraktaalia lukuunottamatta visuaalien värit oli kuitenkin niitä samoja kuin mitä ikkunasta oikeastikin näkyi, ja muotokieltäkin oli enemmän tai vähemmän lainattu sieltä. Auringonlasku sattui sopivasti juuri tuon syvimmän tripin osuuden hetkeen, joten maisemassa oli kivasti vaihtelua. Se eka fraktaali, jota säikähdinkin, iski päälle väkivaltaisesti mutta muuten ne jotenkin kasvoi tavallisen näköinformaation päälle ja koin että saan valita, keskitynkö niihin vai en. Aina halusin toki katsoa niitä.

Sitten n. 4,5h kuluttua olin oikeasti jo huomattavasti selvempi ja alettiin puhua saunaan lähtemisestä. Näin kuitenkin vielä mökin ilmalämpöpumpussa olevan pienen valopisteen sellaisena tähtimäisenä, jossa sakarat vielä haarautui kuin juuriksi, ja näkökenttään ilmaantui kivoja pieniä punavihreitä kolmioita. kun ilmoitin näistä, mies oli jo täysin kyllästynyt raportteihini ja lähti saunaan.
Meillä on myös palju, ja peseydyttyäni saunassa menin sinne lillumaan. Oli nyt täysin pimeää ja upea tähtitaivas. Koin olevani jo täysin selvinpäin ja erittelin kokemustani. Taivaanrannan lähellä Jupiterilla oli kuitenkin silläkin ihan mielettömät valosakarat. Se näytti ihan todelta ja yritin selittää itselleni, miten nuo voisi olla tuollaiset oikeasti. Ehkä siinä on vaan joku pilvipeite joka siroaa valoa? Mutta taisi se vielä viimeinen sienivaikutuksen jäänne olla. Eniten tähtitaivaspaljuilusta jäi kuitenkin mieleen se ihana olo, joka tripistä oli jäänyt. Minun mieleni oli tuottanut noin kauniita asioita ja vaikuttanut ihan viisaaltakin! Eli upea kokemus. Uudestaankin saattaisi kiinnostaa kokeilla mutta olen kyllä kiitollinen jo tästä yhdestäkin matkasta. Eihän terapiaankaan joka päivä tarvitse ihmisen mennä.
Seuraavana aamuna oli kohtuu kova migreenimäinen päänsärky. Aloin siinä vaiheessa miettiä, että sain silloin keväällä mielestäni jonkin aikaa tuon ekan käyttökerran jälkeen todella oudon migreeniauran. Saas nähdä tuleeko nytkin vai oliko sattumaa.

1 tykkäys